Vahingonkorvausvastuu määräytyy lain tai sopimuksen perusteella. Vastuun kohdentuminen ei kuitenkaan ole aina yksinkertaista, ja tämä huomattiin myös korkeimman oikeuden 23.10.2024 antamassa ennakkopäätöksessä. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi tapauksen taustat, aiheeseen liittyvän sääntelyn sekä korkeimman oikeuden ratkaisun.
Vahingonkorvauslaki
Yleissäännös vahingonkorvausvastuusta on vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentti, jonka mukaan:
“Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.”
Lähtökohtaisesti vahingon korvaa kokonaisuudessaan siis se, joka on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai tuottamuksesta. Tähän lähtökohtaan voi tehdä poikkeuksen muu vahingonkorvauslain säännös, sopimus tai toinen laki. Vastaavasti nyt käsillä olevassa tapauksessa korkein oikeus arvioi asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain ja vahingonkorvauslain työnantajan korvaussäänösten soveltuvuutta, vaikkakin päätyi soveltamaan vahingonkorvauslain yleissäännöstä.
Tapauksen taustat
A Oy oli vuokrannut asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajalta huoneiston ja majoittanut siellä työntekijöitään, eli palveluksessaan jalkapalloa pelaavia henkilöitä. Pelaajat olivat ulkomaalaisia ja asunto-osakeyhtiön väitteen mukaan täysin suomen kieltä taitamattomia. A Oy ei kiistänyt tätä väitettä.
Asunto-osakeyhtiössä oli teetetty viemäreiden pinnoitustyö, jonka aikana viemärit olivat olleet käyttökiellossa. Asunto-osakeyhtiö oli tiedottanut asukkaita viemäriremontista ja siihen liittyvistä käyttökielloista useasti ja eri tavoin. A Oy:n työntekijät olivat kuitenkin käyttäneet viemäriä käyttökiellon aikana, mistä oli aiheutunut vesivahinko kahteen alempana sijainneeseen huoneistoon. Asunto-osakeyhtiö oli vastannut huoneistojen korjauskustannuksista.
Asunto-osakeyhtiö nosti kanteen Oulun käräjäoikeudessa A Oy:tä vastaan, jossa vaati yhtiötä korvaamaan vahingon. A Oy puolestaan vastusti kannetta ja totesi muun ohella, ettei ollut tuottamuksellaan aiheuttanut asunto-osakeyhtiölle korvattavaa vahinkoa eikä sillä ollut säännöksiin perustuvaa vahingonkorvausvastuuta suhteessa asunto-osakeyhtiöön. Oulun käräjäoikeus tuomitsi A Oy:n suorittamaan asunto-osakeyhtiölle vahingonkorvausta vaaditun mukaisesti.
A Oy valitti hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Hovioikeus antoi arvioinnissaan painoarvoa sille, ettei A Oy ollut väittänytkään, ettei se olisi vuokralaisena ollut viemäriremontista ja siihen liittyvästä asukkaiden ohjeistuksesta tietoinen. Hovioikeus katsoi, että näissä olosuhteissa A Oy:n olisi tullut varmistaa, että kaikki sen asunnossa majoittamat työntekijät olivat tietoisia viemäriremontista ja siihen liittyvästä ohjeistuksesta ja noudattivat sitä. A Oy:n ei voitu katsoa menetelleen asiassa huolellisesti, eikä se myöskään voinut olla näissä olosuhteissa perustellusti siinä käsityksessä, että se voi vapautua vuokralaisen vastuusta siksi, että vahinko ei ollut A Oy:n itsensä aiheuttama tai että se ei ollut tiennyt vahingosta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus totesi, että asiassa sovellettava vahingonkorvaussäännös on vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentti. Yleissäännöksen mukaista tuottamusta arvioitaessa ratkaisevaa on, millaista huolellisuutta asianomaiselta kulloisessakin tilanteessa vallitsevien olosuhteiden perusteella voidaan edellyttää. Lisäksi nyt kyseessä olevassa tapauksessa oli annettava painoarvoa sille, että huoneistoa hallussaan pitävän vuokralaisen toiminnalla voi olla olennainen merkitys myös asunto-osakeyhtiön toisiin huoneistoihin ja muuhun rakennukseen kohdistuvien vahinkojen ja niiden välttämisen kannalta, vaikka kysymys ei suoranaisesti olekaan vuokralaisen hallussa olevasta omaisuudesta.
Korkein oikeus katsoi asiassa olleen korostunut riski siitä, että huoneistossa oleskelevat henkilöt eivät ymmärrä viemäreiden käyttökieltoa koskevia ilmoituksia taikka käyttökiellon merkitystä. Samalla oli olennaisesti kasvanut riski siitä, että viemäreiden käyttökiellon vastaisesta toiminnasta aiheutuu mittavaa vahinkoa laajemminkin. Tämän vuoksi A Oy:llä on tapauksen erityiset olosuhteet huomioon ottaen ollut velvollisuus erikseen varmistua siitä, että työntekijät ovat tietoisia viemärien korjaustyöstä ja siihen liittyvästä käyttökiellosta sekä kiellon merkityksestä. Kun A Oy ei ollut ollut yhteydessä työntekijöihinsä korjaustyön johdosta, A Oy oli menetellyt tuottamuksellisesti.
Syy-yhteyden osalta korkein oikeus kiinnitti huomiota siihen, että vahinko olisi ollut mahdollista välttää keskustelemalla viemäreiden käyttökiellosta ja kiellon merkityksestä A Oy:n työntekijöiden kanssa. Vahingon ei myöskään katsottu olevan A Oy:n kannalta ennalta arvaamatonta. A Oy:n korvausvastuu asiassa oli siis perusteltu. Korkein oikeus ei näin ollen muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Lopuksi
Päätös on perusteltu ja sinänsä oletettava. Mahdollisuudet soveltaa päätöstä tulevaisuudessa voivat kuitenkin olla rajatut, sillä tapaukseen liittyy sellaisia erityisiä olosuhteita, jotka eivät poikkeuksetta ole käsillä. Selkeää yleisperiaatetta työnantajan tai sopimusosapuolen vastuusta tästä ei siis voida saada. Päätös kuitenkin korostaa sitä toimintavelvollisuutta, jonka korostunut vahinkoriski voi saada aikaan: kun työnantaja oli tietoinen korostuneesta vahinkoriskistä, olisi tämän tullut varmistaa, että työntekijät ovat tietoisia viemäriin liittyvistä käyttörajoituksista.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
ON, LKV
Julkinen kaupanvahvistaja
Oikeusnotaari
Lakitoimisto KPF
050 5513 013
Commentaires