Voiko pelkällä rikoksentekijöitä kyyditsemällä syyllistyä avunantoon rikokseen? Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen aihetta yhdestä näkökulmasta korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2024:38 kautta.
Voit lukea täältä lisää avunannosta rikokseen aiemmasta kirjoituksestani, joka käsitteli muun muassa huumausainerikoksen tekijän kyyditsemistä.
Mitä tarkoittaa avunanto rikokseen?
Avunannosta rikokseen tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä (rikoslain 5:6.1). Avunanto voi tarkoittaa esimerkiksi rikoksentekovälineen valmistamiseen tai hankkimiseen osallistumista tai tilan, kuten asunnon, antamista käyttöön rikoksen tekemiseksi. Avunannon tunnusmerkistön täyttyminen riippuu kuitenkin kokonaisharkinnasta, varsinkin päätekijän rikoksesta ja siitä, oliko avunantaja tietoinen muiden henkilöiden toiminnan rikollisesta luonteesta tai oliko hän tarkoittanut itse syyllistyä rikokseen.
Avunannoksi lasketaan kaikki myötävaikuttaminen toisen henkilön tahalliseen rikokseen eli päärikokseen. Avunanto voi tapahtua ennen rikosta, rikoksen aikana ja joissain tapauksissa myös päärikoksen täyttymisenkin jälkeen. Rikoksen täyttyminen tarkoittaa ajankohtaa, jolloin rikos on saavuttanut pisteen jolloin voidaan katsoa rikoksen syntyneen. Esimerkiksi pahoinpitelyssä rikos voi täyttyä vaikkapa kun pesäpallomailalla on lyöty uhria ja tälle aiheutuu kipua tai ruumiinvamma. Ennen näitä seurauksia pahoinpitelyrikos ei ole täytynyt.
Rikoskumppanuus tarkoittaa tilannetta, jossa kaksi tai useampi henkilöä ovat yhdessä tuumin tehneet tahallisen rikoksen. Tällöin heitä rangaistaan päärikoksesta, kuten petoksesta tai pahoinpitelystä. Avunanto eroaa rikoskumppanuudesta siten, että rikoskumppanuudessa edellytetään yhteistä tahtotilaa ja sitä, että jokaisen panos on ollut välttämätön tai vähintään tärkeä rikoksen toteuttamiseksi. Jos henkilön syyllisyys katsotaan vain avunannoksi, hänet tuomitaan avunannosta päärikokseen ja yleensä rangaistus on tällöin matalampi.
Tapauksen KKO 2024:38 taustat
Neljä henkilöä (B, C, D, E) oliva syyllistyneet petosrikokseen tietojenkalastelun avulla. He olivat saaneet pankkitunnuksia haltuunsa tietojenkalastelulla, ja hakeneet niille pikaluottoja yhteensä yli 20 000 euron arvosta. Pikaluottoja oli hakemusten perusteella saatu noin 16 000 euron arvosta. Pikaluotot oli maksettu eri pankkitileille ja sieltä tekijät olivat siirtäneet ne yhden henkilön tilille. Tekijät olivat ehtineet nostaa osan varoista eri pankkiautomaateista. Tapauksessa KKO 2024:38 ratkaistavana oli se, syyllistyikö A avunantoon petosrikokseen kuljetettuaan kahta tekijöistä pankkiautomaateille nostamaan petoksella hankittuja varoja. Hän ei ollut osallistunut tietojenkalasteluun tai pikaluottojen hakemiseen.
Helsingin käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen avunantoon petokseen siksi, että se katsoi A:n olleen tietoinen kuljettamiensa henkilöiden toiminnan rikollisesta luonteesta. Näin ollen A oli käräjäoikeuden mukaan avustanut heitä rikoksen toteuttamisessa kuljettaessaan heitä, ja hänet oli tuomittava avunantajana.
A valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Myös hovioikeus katsoi A:n tienneen, että hänen kyyditsemänsä tekijät olivat nostamassa pankkiautomaateilta laittomasti hankkimaansa rahaa. Ratkaisussaan hovioikeus korosti, että kyseisen petosrikoksen onnistumisessa olisi olennaista, että rahat saadaan nostettua pankkiautomaateilta mahdollisimman nopeasti, minkä vuoksi A:n toiminta edesauttoi rikoksen onnistumista. Hovioikeus katsoi A:n toiminnan olleen osa pääteon eli petosrikoksen toteutumista. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden lopputulosta. A haki ja sai valitusluvan korkeimmasta oikeudesta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi tuli kysymys siitä, syyllistyikö A avunantoon petosrikokseen, vai tuliko hänet jättää ilman rangaistusta.
Rikoslain mukaan petoksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä (rikoslain 36:1.1).
Keskeistä arvioinnissa oli korkeimman oikeuden mukaan se, milloin petosrikos oli päättynyt. Korkeimman oikeuden mukaan petos päättyi hetkeen, jolloin luotonantajat olivat maksaneet pikaluottoja tekijöiden ilmoittamille tileille. Tällöin varat olivat siirtyneet pois pikaluottoyhtiöiden varallisuuspiiristä. Koska petosrikos täyttyi ja päättyi tuolloin, korkein oikeus ei antanut merkitystä sille, oliko tekijöitä kuljetettu automaateille vai ei. Petosrikoksen täyttyminen tapahtui siten korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan aiemmin kuin mihin hovioikeus oli päätynyt.
Näin ollen korkein oikeus katsoi, että A ei ollut syyllistynyt avunantoon petokseen, koska hänen toimintansa oli ajoittunut vasta tuohon rikoksen täyttymisen jälkeiseen vaiheeseen. A ei ollut auttanut petosrikoksen tekijöitä ennen rikosta tai sen aikana, eikä hänen toiminnallaan ollut enää vaikutusta päärikokseen tässä mielessä.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja hylkäsi syytteen. Näin ollen A vapautettiin hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta.
Lopuksi
Pelkän kyyditsemisen rangaistavuus riippuu muun muassa rikoksesta, jota kyydittävä henkilö on tekemässä tai tehnyt. Tässä kirjoituksessa aiheena olevassa tilanteessa korkein oikeus katsoi, että päätekijät olivat jo tehneet rikoksen, eikä avunannosta syytetyn A:n toiminta enää vaikuttanut siihen tai sen toteutumiseen. Sillä ei ollut korkeimman oikeuden mukaan merkitystä, saatiinko rahat nostettua vai ei. Myöskään A:n tietoisuus rikoksentekijöiden auttamisesta ei merkinnyt vastuun syntymistä. Jos kyse olisi sen sijaan esimerkiksi henkilöiden kuljettamisesta pois varastelureissulta, arviointi kääntyisi luultavasti siten että kuljettaja syyllistyisi avunantoon, koska rikospaikalta pakeneminen on keskeinen osa varkausrikosta.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
Comments