Tässä oikeustapauskommentissa avaan korkeimman oikeuden 11.9.2024 antaman ratkaisun. Ratkaisussa arvioitiin, mikä on oikeudenmukainen rangaistus henkilölle, joka syyllistyy törkeän huumausainerikoksen avunantoon istumalla matkustajana huumausaineita kuljettavassa henkilöautossa. Lisäksi käyn läpi sovellettavat lainkohdat ja korkeimman oikeuden tuomion perusteluineen.
Sovellettavat lainkohdat
Rikoslain 50:1 §:ssä on säännös huumausainerikoksesta. Säännös kuuluu:
”Joka laittomasti
1) valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee tai yrittää viljellä kokapensasta, kat-kasvia (Catha edulis) tai Psilosybe-sieniä,
2) viljelee tai yrittää viljellä oopiumiunikkoa, hamppua tai meskaliinia sisältäviä kaktuskasveja käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena taikka käytettäväksi huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa,
3) tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa tai yrittää kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
4) myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai
5) pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta,
on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Rikoslain 50:2 §:n mukaan huumausainerikosta pidetään törkeänä, jos huumausainerikoksessa:
”1) rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa,
4) aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
5) levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla
ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”
Tässä tapauksessa huumausainerikosta pidettiin törkeänä, koska A ja toinen henkilö olivat tuoneet ulkomailta Suomeen 4 882,60 grammaa pitoisuudeltaan 55–65 painoprosenttista amfetamiinia ja heidän tarkoituksenaan oli myydä ja levittää sitä. Amfetamiini on ollut tavanomaista vahvempaa ja tavanomaiseksi käyttövahvuudeksi muutettuna se vastasi noin 12 kiloa amfetamiinia.
Rikoslain 5 luvun 6 §:ssä säädetään avunannosta. Sen mukaan:
”Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä. Rangaistusta määrättäessä sovelletaan kuitenkin, mitä 6 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa sekä 2 ja 4 momentissa säädetään.
Yllytyksestä rangaistavaan avunantoon rangaistaan avunantona”
Olemme kirjoittaneet blogikirjoituksia myös muista korkeimman oikeuden ratkaisuista, joissa on arvioitu täyttääkö toiminta avunantoa rikokseen. Tapauksessa KKO 2021:80 on käsitelty avunantoa huumausainerikokseen, tapauksessa KKO 2024:38 on käsitelty avunantoa petosrikokseen ja tapauksessa KKO 2024:40 on käsitelty avunantoa väärennykseen.
Tässä tapauksessa A:n avunantotoimi oli ollut autossa istuminen lapsensa kanssa. Autossa istumisen tarkoituksena oli vähentää riskiä joutua tullitarkastukseen ja siten kiinnijäämisriskiä. Avunanto oli yksittäinen teko eikä A:n ollut näytetty tavoitelleen teolla hyötyä.
Rangaistusta määrättäessä huomioon tulee ottaa rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuksen on myös oltava oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen (rikoslaki 6:3 ja 4 §).
Kun rikoksentekijä tuomitaan avunannosta rikokseen, tulee rangaistus määrätä käyttäen alennettua rangaistusasteikkoa ja tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Törkeästä huumausainerikoksesta tuomittava rangaistus on vähintään vuosi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta. Avunannosta tuomitaan siis vähintään 14 päivää ja enintään seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta.
Tapauksen taustat
A ja toinen henkilö olivat tuoneet autolla Suomeen yli neljä kiloa amfetamiinia. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi autoa kuljettaneen henkilön kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen törkeästä huumausainerikoksesta ja A:n avunannosta törkeään huumausainerikokseen viideksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. A oli ottanut alaikäisen lapsensa mukaan autoon, jotta kiinnijäämisen riski vähenisi.
A valitti käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että A:n rooli ja toimenpiteet olivat rajoittuneet lapsen kanssa matkustamiseen. A:n ei katsottu saaneen rikoksesta hyötyä eikä avunantoon liittynyt muuta A:n syyllisyyttä lisääviä piirteitä. Hovioikeus alensi A:n rangaistuksen neljään vuoteen ja kuuteen kuukauteen vankeutta.
Asian käsittely korkeimmassa oikeudessa
A valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen ja korkein oikeus myönsi asialle valitusluvan. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, mikä oli oikeudenmukainen rangaistus A:lle avunannosta törkeään huumausainerikokseen.
Kun arvioidaan avunantajan rangaistuksen määrää, otetaan lähtökohdaksi avunantajan toimien merkitys osana kokonaistulosta. Mitä vähemmän merkitystä avunantajan toimilla on ollut, sitä lievempi on myös vastuu.
Tässä tapauksessa törkeän huumausainerikoksen kohteena ollut huumausaine oli selvästi keskimääräistä amfetamiinipitoisuutta vahvempaa. Korkein oikeus arvioi, että jo pelkän huumausaineen laadun ja määrän perusteella rangaistuksen tulee olla ankara. Päätekijälle on teosta tuomittu 8 vuoden vankeusrangaistus ja se tulee korkeimman oikeuden mukaan ottaa huomioon, kun arvioidaan oikeudenmukaista rangaistusta A:lle. Rangaistuksen mittaamisharkinnassa tulee kuitenkin ottaa huomioon A:n avunantotoimien laatu ja merkitys.
Korkein oikeus on pitänyt A:n avunantoa rikokseen suhteellisen vähäisenä, koska avunanto on ollut yksittäinen teko eikä se ole liittynyt rikoksen suunnitteluun taikka huumausaineen hankintaa, kätkemiseen tai käsittelyyn. Alaikäisen lapsen ottaminen mukaan on kuitenkin lisännyt A:n teon moitittavuutta.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota ja määräsi A:lle kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta vankeutta.
Yhteenveto
Jo pelkästään autossa istuminen voi olla avunanto rikokseen, mikäli henkilö tiesi, että autolla kuljetetaan huumeita. Tässä tapauksessa A oli kiinnijäämisen välttämiseksi ottanut vielä mukaansa oman alaikäisen lapsensa. Tuomion mittaamiseen vaikutti päätekijälle tuomitun rangaistuksen määrä, avunantotoimet sekä niiden vaikutus rikoksen kokonaistulokseen. Alaikäisen lapsen ottaminen mukaan lisäsi A:n avunantoteon moitittavuutta.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
Julia Sieppi
OTM (väitöskirjatutkija), HHJ
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
Commenti