Eläintenpitokielto voidaan nähdä yhtenä eläinsuojelun keinona, jonka tarkoituksena on estää uusien eläimiin kohdistuvien rikosten tekeminen sekä suojella eläimiä ja turvata niiden hyvinvointi. Tässä oikeustapauskommentissa avaan korkeimman oikeuden 10.12.2024 antaman ratkaisun. Ratkaisussa arvioitiin, oliko henkilö määrättävä hevosia koskevaan eläintenpitokieltoon ja oliko eläintenpitokiellossa tarkoitetut eläimet siten tuomittavat valtiolle menetetyiksi. Tapauksessa korkein oikeus katsoi, että asiassa ei ollut aihetta eläintenpitokiellon määräämiseen syyksi luetusta eläinsuojelurikoksesta huolimatta. Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen tapauksen taustat, keskeiset oikeusohjeet ja korkeimman oikeuden ratkaisun.
Eläintenpitokiellosta
Rikoslain 17 luvun 23 § sisältää eläintenpitokieltoa koskevan sääntelyn. Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 17 luvun 23 §:n 1 momentin (14/2011) mukaan
”Joka tuomitaan törkeästä eläinsuojelurikoksesta on samalla tuomioistuimessa määrättävä eläintenpitokieltoon. Tuomioistuin voi kuitenkin jättää kiellon määräämättä, jos siihen on erityisen painavia syitä. Joka tuomitaan eläinsuojelurikoksesta tai lievästä eläinsuojelurikoksesta, voidaan samalla määrätä eläintenpitokieltoon. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka tuomitaan eläinsuojelulain 54 §:n 1 momentin nojalla eläinsuojelurikkomuksesta tai eläinten kuljetuksesta annetun lain 39 §:n nojalla eläinkuljetusrikkomuksesta ja jota voidaan pitää soveltumattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka jätetään rangaistukseen tuomitsematta 3 luvun 4 §:n 2 momentin tai 6 luvun 12 §:n 4 tai 5 kohdan nojalla. Eläintenpitokielto määrätään syyttäjän vaatimuksesta.”
Säännöstä on sittemmin muutettu lailla 696/2023, mutta nyt voimassa oleva rikoslain 17 luvun 23 §:n 1 momentti vastaa edelleen asiallisesti aikaisemmin voimassa ollutta säännöstä.
Säännöksen 1 momentista ilmenee, että eläintenpitokielto on tuomioistuimen määräämä harkinnanvarainen toimenpide. Säännöksen tavoitteena on pyrkiä parantamaan eläinten hyvinvointia kieltämällä eläintenpito sellaiselta henkilöltä, joka on soveltumaton tai kykenemätön huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista.
Eläintenpitokieltoa koskevista säännöksistä ja lain esitöistä ilmenee, että perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta tuomittaessa lähtökohtana voidaan pitää eläintenpitokiellon määräämistä. Tästä lähtökohdasta voidaan kuitenkin poiketa, jos syyksi luettuun eläinsuojelurikokseen johtanut teko ei osoita yksittäistapauksessa soveltumattomuutta tai kykenemättömyyttä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista eivätkä muutkaan seikat edellytä eläintenpitokiellon määräämistä.
Rikoslain 17 luvun 23 §:n 2 momentin pääsäännön mukaan eläintenpitokieltoon määrätty ei saa omistaa, pitää eikä hoitaa eläimiä eikä muuten vastata niiden hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto voi koskea määrättyjä eläinlajeja tai eläimiä yleensä. Säännöksen 3 momentin mukaisesti kielto voidaan määrätä vähintään yhden vuoden määräajaksi tai tietyin edellytyksin pysyväksi.
Henkilö, joka määrätään eläintenpitokieltoon, on rikoslain 17 luvun 23 a §:n 1 momentin mukaan tuomittava luovuttamaan valtiolle ne eläintenpitokiellon piiriin kuuluvat eläimet, joita hän kieltoa annettaessa pitää tai omistaa.
Tapauksen taustat
A oli kilpailutilanteessa raviradalla lyönyt omistamaansa ravihevosta voimakkaasti ajopiiskalla ja ohjilla yhteensä noin sata kertaa. Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi A:n 13.7.2022 sakkorangaistukseen eläinsuojelurikoksesta. Käräjäoikeus katsoi, että A oli tahallaan pahoinpitelemällä kohdellut hevosta eläinsuojelulain ja sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen.
Lisäksi käräjäoikeus määräsi A:n kahden vuoden pituiseen hevosia koskevaan eläintenpitokieltoon siten, että A ei saanut omistaa, pitää tai hoitaa hevosia taikka muuten vastata hevosten hyvinvoinnista. Eläintenpitokiellon lisäksi käräjäoikeus tuomitsi A:n pitämät tai omistamat hevoseläimet valtiolle menetetyiksi.
A valitti ratkaisusta Vaasan hovioikeuteen, joka antoi asiassa ratkaisun 25.10.2022. Hovioikeus totesi eläintenpitokiellon osalta, että A:n syyksi luettu eläinsuojelurikosta oli pidettävä vakavana ja siten eläintenpitokiellon määräämiselle oli olemassa perusteet. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että tapauksessa eläintenpitokiellon määräämistä oli arvioitava kysymyksessä olevan yksittäisen tapauksen vakavuuden perusteella. A ei ollut aikaisemmin syyllistynyt eläinsuojelurikokseen, saanut kurinpidollisia seuraamuksia raviurheilussa eikä hänen toiminnastaan eläinten parissa ollut tullut esiin mitään kielteistä.
Hovioikeus arvioi eläintenpitokiellon puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja kokonaisuudessaan ja katsoi, ettei ollut perusteltua odottaa A:n syyllistyvän vastaavaan tekoon tulevaisuudessa. Näin ollen hovioikeus katsoi, ettei A ollut teollaan osoittautunut kykenemättömäksi ja sopimattomaksi huolehtimaan hevosten hyvinvoinnista. Hovioikeus kumosi A:lle määrätyn eläintenpitokiellon ja hevoseläimiä koskevan menettämisseuraamuksen, mutta piti voimassa käräjäoikeuden tuomion eläinsuojelurikoksen osalta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Syyttäjä valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen ja korkein oikeus myönsi asialle valitusluvan. Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi tuli kysymys siitä, oliko A määrättävä hevosia koskevaan eläintenpitokieltoon ja oliko eläintenpitokiellossa tarkoitetut eläimet siten tuomittava valtiolle menetetyiksi.
Korkein oikeus korosti ratkaisunsa perusteluissa, että eläintenpitokiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa keskeistä on, voidaanko henkilöä pitää sopimattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Arvioinnissa huomioidaan syyksi luetun eläinsuojelurikoksen vakavuus ja laatu sekä asiassa esitetyn selvityksen perusteella tehty arvio eläinsuojelurikoksen uusimisriskistä. Uusimisriskiä arvioitaessa merkitystä voidaan antaa esimerkiksi eläintenpitokiellon perusteena olevan menettelyn kestolle ja henkilön aiemmalle moitteettomalle toiminnalle eläinten parissa.
Tässä tapauksessa A oli raviurheilun kilpailutilanteen volttaustilanteessa ja hevosta radalta ulos ohjatessa lyönyt ohjastamaansa hevosta yhteensä noin sata kertaa ajopiiskalla ja ohjilla. Hevonen oli tarkastettu välittömästi tapahtuneen jälkeen eläinlääkärin toimesta, ja eläinlääkäri oli todennut hevosessa lyöntijälkiä. Hevoselle ei ole aiheutunut ulkoisesti havaittavissa olleita vammoja eikä tätä ole myöskään syytteessä väitetty. Hevonen on kuitenkin tilanteessa tärissyt ja vetänyt selkäänsä kyyryyn.
Korkein oikeus katsoi, että vaikka hevoseen kohdistuvia lyöntejä on lukumääräisesti ollut paljon, ei menettely ole ollut kestoltaan erityisen pitkä. Korkein oikeus on todennut, että hevoselle on aiheutunut A:n menettelystä tarpeetonta kärsimystä ja kipua sekä tuskaa, mutta yksittäisestä kilpailutilanteessa tapahtuneesta menettelystä ei kuitenkaan ole pääteltävissä, miten A kohtelee hevosia muutoin.
Lisäksi korkein oikeus totesi, että A on esitetyn selvityksen perusteella toiminut ammattimaisesti hevosten parissa eri tehtävissä jo 1980-luvun alkupuolelta alkaen, eikä asiassa esitetyn perusteella hänen aikaisempaan toimintaansa hevosten kanssa ole kohdistunut huomautettavaa. Korkein oikeus katsoi näillä perusteilla, että A:lle syyksi luettu eläinsuojelurikos ei käsillä olevissa olosuhteissa itsessään ole osoittanut, että häntä tulisi pitää soveltumattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta. A:lle ei määrätty eläintenpitokieltoa
Yhteenveto
Vaikka eläintenpitokiellon määräämisen tulisi lähtökohtaisesti olla pääsääntö perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta tuomittaessa, tuomioistuimella on harkintavaltaa arvioida kiellon määräämistä tapauskohtaisesti. Tässä ratkaisussa korostettiin erityisesti sitä, että teko oli yksittäinen, eikä sen katsottu itsessään osoittaneen soveltumattomuutta tai kykenemättömyyttä huolehtia hevosten hyvinvoinnista. Ratkaisussa annettiin enemmän painoarvoa pitkään kestäneelle moitteettomalle toimimiselle hevosten parissa, kuin teon vakavuudelle.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
ON
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 5338295
留言