Esitutkinta on rikosprosessin ensimmäinen vaihe. Tyypillisesti esitutkinnan jälkeen rikosasia siirtyy syyteharkintaan ja mahdollisesti tuomioistuimen käsiteltäväksi. Syyttäjä voi kuitenkin tutkinnanjohtajan esityksestä päättää esitutkinnan lopettamisesta tai toimittamatta jättämisestä. Tätä kutsutaan esitutkinnan rajoittamiseksi. Suurimpana tavoitteena esitutkinnan rajoittamisessa vaikuttaa prosessitaloudellinen periaate säästää koko rikosasian käsittelyketjun voimavaroja. Esitutkintaa voidaan rajoittaa useilla eri perusteilla. Tässä blogikirjoituksessa kerron yleisesti, mitä esitutkinnan rajoittaminen tarkoittaa, sekä tarkastelen lähemmin yhtä rajoittamisperiaatetta, vähäisyysperustetta, esitutkinnan rajoittamisessa.
Esitutkinnan rajoittaminen on säädetty poikkeus esitutkintapakosta
Esitutkinnan käsitettä ei ole tarkasti määritelty laissa. Esitutkintaa koskeva sääntely on pääsääntöisesti esitutkintalaissa. Yksinkertaistettuna esitutkinta tarkoittaa menettelyä, jossa kerätään riittävästi todisteita, selvitetään rikosten taustat ja tekijän syyllisyys ennen mahdollisten syytteiden nostamista ja oikeudenkäyntiä. Esitutkinnan toimittamisesta vastaavat esitutkintaviranomaiset, yleisimmin poliisi.
Esitutkinnan aloittaminen edellyttää syytä epäillä -kynnyksen ylittymistä. Tämä ilmenee esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momentista:
”esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty.”
Säännös sisältää niin kutsutun esitutkintapakon. Esitutkintaviranomaisella on velvollisuus aloittaa esitutkinta, jos on riittävästi perusteita epäillä, että rikos on tapahtunut. Laissa on kuitenkin säädetty tilanteista, joissa esitutkintapakosta voidaan poiketa, ja yksi näistä poikkeuksista on esitutkinnan rajoittaminen.
Oikeudellisten tai näyttökysymysten epäselvyys ei ole este esitutkinnan rajoittamiselle. Esitutkinnan rajoittamisessa ei myöskään oteta kantaa rikoksesta epäillyn syyllisyyteen tai syyttömyyteen.
Esitutkinnan rajoittaminen perustuu poliisin ja syyttäjän yhteistyöhön. Esitutkinnan rajoittamisessa esitutkintaa johtava tutkinnanjohtaja tekee esityksen syyttäjälle, jonka perusteella syyttäjä voi tehdä asiassa rajoituspäätöksen. Rajoituspäätös on toimitettava jutun asianosaisille. Päätöksen on oltava kirjallinen, ja siitä on ilmettävä päätöksen sisältö perusteluineen.
Esitutkinnan rajoittamisen perusteet
Esitutkinnan rajoittamisen perusteet voidaan jakaa neljään luokkaan:
1. Prosessuaalinen rajoittaminen
- Ei rikos
- Ei näyttöä
- Ei syyteoikeutta
- Syyteoikeus vanhentunut
2. Harkinnanvarainen rajoittaminen
- Vähäisyysperuste
- Nuoruusperuste
- Kohtuusperuste
- Konkurrenssi
- Tunnustus
- ”Muu vastaava lainkohta”
3. Kustannusperusteinen rajoittaminen
4. Tunnustukseen perustuva rajoittaminen
Esitutkinnan rajoittamista koskeva lainsäädäntö
Esitutkinnan rajoittaminen saa normipohjan esitutkintalaista ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetusta laista. Esitutkintalain 3 luvun 10 §:ssä säädetään otsikkonsa mukaisesti esitutkinnan rajoittamisesta:
”Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä päättää, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan, jos syyttäjä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan nojalla tulisi jättämään syytteen nostamatta eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista.
Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä myös päättää, että esitutkinta lopetetaan, jos tutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa tutkittavana olevan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavaan seuraamukseen tai jos jo suoritettujen esitutkintatoimenpiteiden perusteella on varsin todennäköistä, että syyttäjä tulisi jättämään syytteen nostamatta muulla kuin 1 momentissa mainitulla perusteella. Esitutkinnan lopettaminen edellyttää lisäksi, ettei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi esitutkinnan jatkamista.
Esitutkinta on 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa aloitettava uudelleen, jos siihen asiassa ilmenneiden uusien seikkojen vuoksi on perusteltua syytä.”
Pykälän 1 momentti koskee harkinnanvaraista esitutkinnan rajoittamista, joka on sidoksissa aina harkinnanvaraisen syyttämättä jättämisen edellytyksiin. Harkinnanvarainen esitutkinnan rajoittaminen voi nojautua oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 §:ään tai 8 §:ään tai muualla lainsäädännössä olevan, tiettyä rikosta koskevaan syyttämättäjättämissäännökseen, kuten esimerkiksi rikoslain 35 luvun 7 §:ään tai 50 luvun 7 §:ään.
Harkinnanvaraisen esitutkinnan rajoittamista koskeva säännös mahdollistaa lain sanamuodon mukaisesti sen, että esitutkintaa ei tarvitse lainkaan toimittaa, jos rajoittamisen edellytykset täyttyvät jo ennen esitutkinnan aloittamista.
Vähäisyysperuste esitutkinnan rajoittamisessa
Vähäisyysperuste on yksi harkinnanvaraisen esitutkinnan rajoittamisen muodoista. Se ilmenee oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 §:n 1 kohdasta. Säännöksen mukaan syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, jos epäillystä rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä rikoksesta epäillyn syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.
Vähäisyysperuste edellyttää ensinnäkin, että teosta ei vakiintuneen tuomioistuinkäytännön perusteella ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta. Mikäli rikoksen vähimmäisrangaistukseksi on siis laissa säädetty vankeutta, ei esitutkinnan rajoittaminen vähäisyysperusteella ole mahdollista.
Teon vähäisyyttä tulee arvioida jokaisessa yksittäisessä tapauksessa vertaamalla sitä kyseisen rikoslajin tavanomaiseen tapaukseen. Jos teko poikkeaa lievempään suuntaan kyseisen rikoslajin tyyppitapauksesta, sitä voidaan pitää vähäisenä rikoksena. Lain sanamuodon mukaisesti teon vähäisyyden arvioimisen tulee perustua tapauskohtaiseen kokonaisarviointiin, jossa tulee ottaa huomioon teon haitallisuus ja tekijän syyllisyys. Teon haitallisuudella viitataan siihen, kuinka vahingollinen ja vaarallinen teko on ollut. Tekijän syyllisyyden tulee puolestaan ilmetä itse rikoksesta ja sen arvioinnissa tulee huomioida muun muassa tahallisuuden ja tuottamuksen eri asteet.
Usein lieviä petoksia ja näpistysten lieviä tapauksia pidetään edellä mainitun kaltaisina tyyppitapauksina, joita voidaan rajoittaa vähäisyysperusteella. On kuitenkin huomioitava, että kaikkia näiden nimikkeiden rikoksia ei voida systemaattisesti rajoittaa, sillä vähäisen teon tulee olla oman lajinsa sisällä vähäinen. Ajatellen esimerkkinä näpistystä, tulee teon olla ”näpistyksen sisällä” todella vähäinen, että sen esittäminen rajoitettavaksi vähäisyysperusteella on mahdollista.
Lisäksi vähäisyysperusteinen rajoittaminen edellyttää, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista. Tärkeä yleinen etu voi estää vähäisyysperusteisen rajoittamisen esimerkiksi silloin, kun rikos on herättänyt julkista huomiota, epäilty on merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa tai on ilmeinen vaara, että rikollinen toiminta jatkuu. Yksityinen etu puolestaan liittyy yleensä asianomistajan vahingonkorvausintressiin. Mitä suurempi asianomistaja rikokseen perustuva taloudellinen intressi on, sitä suurempi on yksityisen edun merkitys. Lisäksi yksityisen edun punninnassa voidaan antaa merkitystä esimerkiksi osapuolten taloudellisille tilanteille.
Vähäisyysperusteen olemassaolo on usein ilmeinen jo tutkinnan alussa, mikäli kyse on yleiseltä luonteelta vähäisen rikoslajin lievästä teosta.
Yhteenveto
Syyttäjä voi rajoittaa esitutkinnan tutkinnanjohtajan esityksestä, vaikka asiassa olisi syytä epäillä rikosta, jos hän arvioi, ettei tulisi nostamaan syytettä asiassa, vaikka esitutkinta suoritettaisiin loppuun.
Esitutkinnan rajoittaminen lainsäädännöllisenä työkaluna tarjoaa tehokkaan tavan kohdentaa ja priorisoida niin esitutkintaviranomaisen, syyttäjän kuin tuomioistuimenkin voimavaroja. Kuitenkin menettely sisältää myös merkittäviä uhkia menettelyn tulkinnanvaraisuuden vuoksi ja sen vuoksi, että kunkin tapauksen yksityiskohtainen kokonaisarviointi on välttämätöntä tapauksien erityispiirteiden huomioimiseksi.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa on usein herännyt huoli siitä, onko esitutkinnan rajoittaminen enää poikkeus, vai onko siitä tullut jollain tavalla jo pääsääntö ainakin tietyissä rikoksissa. Lisäksi yhteiskunnallisessa keskusteluissa on nostettu esiin erityisesti vähäisyysperusteisen esitutkinnan rajoittamisen osalta pelko siitä, että menettely johtaa vähäisten rikosten sallimiseen.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
ON
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 5338295
Comments