Itsekriminointisuojassa on kysymys siitä, että rikoksesta epäiltyä ei saa pakottaa eikä painostaa omalla toiminnallaan edistämään syyllisyytensä selvittämistä. Oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin keskeisiin takeisiin kuuluu rikoksesta epäillyn oikeus oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa ja eräissä hallinnollisissa menettelyissä vaieta ja olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Viranomaiset eivät saa tällaiseen myötävaikuttamiseen pakottaa. Itsekriminointisuojaa on aiemmin käsitelty blogissamme tässä ja tässä kirjoituksessa.
Korkein oikeus antoi kesäkuussa 2024 itsekriminointisuojan ulottuvuutta käsittelevän ratkaisun KKO 2024:39. Tapauksessa oli kysymys nuuskan maahantuonnista Suomeen tilanteessa, jossa maahantuontirajoitus oli ylittynyt. Nuuskan myynti on Ruotsia lukuun ottamatta kielletty kaikissa EU-maissa. Nuuskaa saa tuoda rajoitetusti Suomeen henkilökohtaiseen käyttöön. Tapauksessa korkein oikeus katsoi, ettei vastaaja A:ta voitu tuomita veropetoksesta, kun hän laiminlöi ilmoitusvelvollisuuden maahantuodusta nuuskasta.
Tapaukseen liittyvät keskeiset oikeusohjeet
Itsekriminointisuojan sisällön tarkemman sisällön on katsottu määräytyvän lähinnä sen nojalla, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään tulkinnut tätä suojaa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten ja 6 artiklan 2 kohdan syyttömyysolettaman perusteella. Lisäksi sen on katsottu kuuluvan keskeisesti oikeusjärjestykseemme kuuluvana periaatteena ja sisältyvän itsekriminointisuojan osana myös perustuslain 21 §:ssä taatun oikeusturvan piiriin.
Rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan mukaan veropetoksesta tuomitaan se,
joka veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi.
Rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan salakuljetukseen syyllistyy muun muassa se,
joka ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuo tai yrittää tuoda maahan tavaraa, jonka tuonti on kielletty tai edellyttää viranomaisen lupaa tai tarkastusta.
Rikoskumppanuudesta säädetään rikoslain 5 luvun 3 §:ssä. Säännöksen mukaan
jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä.
Tekoaikaan voimassa olleen valmisteverotuslain 72 §:n (495/2014) 1 momentin mukaan
valmisteveroa ei kanneta toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutetuista tuotteista, jotka yksityishenkilö hankkii omaan käyttöönsä ja itse kuljettaa mukanaan Suomeen.
Pykälän 4 momentin mukaan
kuitenkin, jos yksityishenkilö hankkii tuotteita muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, hän on velvollinen suorittamaan tuotteista veron, jonka perusteesta ja määrästä säädetään asianomaisessa valmisteverolaissa. Yksityishenkilön on lisäksi noudatettava kaupalliseen tarkoitukseen toimitettavien tuotteiden verotusta ja valvontaa koskevia valmisteverotuslain säännöksiä.
Tekoaikaan voimassa olleessa valmisteverotuslain 31 §:ssä (495/2014) säädettiin veroilmoituksen antamisesta. Pykälän 1 momentin (1178/2016) mukaan
verokausi-ilmoittajan on annettava Verohallinnolle veroilmoitus kultakin verokaudelta viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 18 päivänä.
Pykälän 2 momentin (1178/2016) mukaan
muun kuin 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen on annettava Verohallinnolle veroilmoitus neljän arkipäivän kuluessa siitä, kun tuotteet on vastaanotettu tai veron suorittamisvelvollisuus on muutoin syntynyt, tämä päivä mukaan luettuna. Arkipäiväksi ei katsota arkilauantaita. Neljän arkipäivän ilmoitusaikaa ei sovelleta, jos tarkastuksessa tai muutoin havaitaan, että tuotteet on tuotu maahan tai vastaanotettu noudattamatta valmisteverotuslain verotusta ja valvontaa koskevia säännöksiä.
Tapauksen taustat
A oli matkustanut kahden kanssavastaajan kanssa henkilöautolla Ruotsiin, jossa jokainen heistä oli ostanut nuuskaa yli tupakkalaissa säädetyn sallitun tuontirajan. He olivat tuoneet nuuskan autolla Suomeen, jonka jälkeen tulliviranomainen oli pysäyttänyt auton. Tulli oli takavarikoinut tuontioikeuden ylittäneen määrän, ja Verohallinto oli jälkiverotuksessa määrännyt tupakkaveron.
Asian käsittely
Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli kohdassa 1 yhdessä kahden muun henkilön kanssa tupakkalain vastaisesti tuonut maahan nuuskaa 53 882 grammaa yli sallitun tuontirajan, joka oli ollut 1 000 grammaa henkilöä kohti kalenterivuorokaudessa ja näin syyllistynyt salakuljetukseen.
Näin tehdessään A oli kohdan 2 mukaan yhdessä kahden muun henkilön kanssa veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli merkitystä veron määräämiselle ja näin tehdessään syyllistynyt veropetokseen. A ja kaksi muuta henkilöä olivat jättäneet ilmoittamatta maahantuonnin yhteydessä Ruotsista hankkimansa nuuskat. Syyteen mukaan A ja kaksi muuta henkilöä olivat menettelyllään välttäneet kyseisistä tuotteista maahantuonnin yhteydessä aiheutuneiden valmisteverotuslain ja tupakkaverosta annetun lain mukaisten määrältään noin 20 044,10 euron verojen maksun.
A kiisti syytteen siltä osin, kuin siinä oli väitetty hänen toimineen yhdessä kahden muun henkilön kanssa. A tunnusti tuoneensa maahan nuuskaa omaa osuuttaan vastaavat 12 236 grammaa, josta vältetyn veron määrä oli 4 551 euroa. A tunnusti tältä osin syyllistyneensä salakuljetukseen ja veropetokseen.
Lapin käräjäoikeus tuomitsi 20.11.2019 A:n salakuljetuksesta ja veropetoksesta sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi A:n toimineen itsenäisesti, joten hän oli vastuussa tunnustamansa mukaisesti ainoastaan omasta osastaan maahantuotua nuuskaa. A oli veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli merkitystä veron määräämiselle. A oli maahantuonnin yhteydessä jättänyt ilmoittamatta Ruotsista hankkimansa nuuskan. A oli menettelyllään välttänyt kyseisistä tuotteista maahantuonnin yhteydessä aiheutuneiden valmisteverotuslain ja tupakkaverosta annetun lain mukaisten verojen maksun siten, että vältettyjen verojen määrä oli hänen osaltaan 4 551 euroa.
Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:n ja kahden muun vastaajan katsotaan syytteen mukaisesti toimineen yhdessä ja tuoneen yhdessä maahan nuuskaa 53 882 grammaa yli sallitun tuontirajan. A:n syyksi tulisi siten lukea yhdessä tehdyt salakuljetus ja veropetos. Veropetosta koskevan syytteen osalta syyttäjä tarkisti vältettyjen verojen määräksi 17 986,93 euroa ja vaati rangaistusta törkeän veropetoksen asemesta veropetoksesta.
Rovaniemen hovioikeus antoi asiassa tuomion 15.2.2021. Hovioikeus totesi, että A ja kanssavastaajat olivat matkustaneet yhteisellä ajoneuvolla Haaparannalle tarkoituksena hankkia nuuskaa. Ennen matkalle lähtöä toinen kanssavastaajista oli kertonut muille tarkoituksestaan ostaa nuuskaa huomattavasti yli sallitun määrän ansaintatarkoituksessa, minkä lisäksi A sekä kanssavastaajat olivat jakaneet matkan kulut. A ja kanssavastaajat olivat tehneet ostokset nuuskamyymälässä toisistaan erillään, mutta he olivat tietoisia siitä, että jokainen heistä tulee hankkimaan nuuskaa yli sallitun määrän.
Hovioikeus katsoi, että vastaajien kesken oli vallinnut yhteisymmärrys siitä, että yhdessä toteutettavat teot täyttävät rikoksen tunnusmerkistön. Jokainen oli myös osallistunut tekoihin siten, että sillä oli ollut kokonaisuuden kannalta merkitystä. Hovioikeus katsoi, että A ja kanssavastaajat olivat toimineet rikoslain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla yhdessä ja tuomitsi A:n yhdessä kanssavastaajien kanssa tehdyistä salakuljetuksesta ja veropetoksesta 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, jonka sijasta tuomittiin yhdyskuntapalvelua 180 tuntia. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos olisi hyväksynyt käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.
Asian käsittely korkeimmassa oikeudessa
A valitti hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ja vaati valituksessaan, että syyte yhdessä tekemistä koskevilta osin hylätään ja hänet tuomitaan hänen omaa osuuttaan vastaavista salakuljetuksesta ja veropetoksesta sakkorangaistukseen. Rangaistusta oli joka tapauksessa lievennettävä ja hänet oli tuomittava yhdyskuntapalvelun asemesta ehdolliseen vankeuteen.
Korkein oikeus otti viran puolesta ensin arvioitavakseen sen, onko veron määräämistä koskeva ilmoitusvelvollisuus syntynyt jo maahantuonnin yhteydessä ja täyttääkö syytteessä tarkoitettu menettely siten veropetoksen tunnusmerkistön. Mikäli näin katsottaisiin olevan, arvioitavaksi olisi tämän jälkeen otettava se, mikä merkitys veropetosta koskevan syytteen arvioinnissa on itsekriminointisuojaa koskevalla periaatteella. Tämän kysymyksen korkein oikeus ratkaisi 11 tuomarin vahvennetussa jaostossa.
Korkein oikeus oli aiemmin käsitellyt nuuskan maahantuontia Suomen ja Ruotsin välillä Ahvenanmaan kautta kulkeneilta laivoilta ratkaisussaan KKO 2013:2. Korkein oikeus oli tuolloin katsonut, ettei veroilmoituksen täyttäminen merkinnyt syytettyjen joutuneen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen rikosasiassa, koska ilmoitusvelvollisuuden aikana ei ollut vireillä nuuskan maahantuontia koskevaa rikostutkintaa.
Tuon ratkaisun jälkeen itsekriminointisuojaa koskeva oikeuskäytäntö oli korkeimman oikeuden ratkaisuselosteesta tarkemmin ilmenevällä tavalla jalostunut, joten korkein oikeus piti perusteltuna arvioida asiaa uudelleen. Itsekriminointisuojan kannalta merkityksellisenä korkein oikeus piti sitä, johtaisiko tietojen antaminen verotusmenettelyssä siihen, että ilmoitusvelvollinen tulisi välittömästi ilmiantaneeksi itsensä rikoksesta ja saattaneensa itsensä näin syytteen vaaraan. Ilmoitusvelvollinen ei myöskään voisi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ilmoituksen perusteella saatuja tietoja käytettäisiin häntä vastaan myöhemmin mahdollisesti nostettavassa rikosprosessissa.
Henkilöön A ei ollut kohdistunut nuuskan maahantuontiin liittyvää, salakuljetusta koskevaa rikostutkintaa hänen laiminlyödessään veroilmoitusvelvollisuuden. Valmisteverotusta koskevassa ilmoituksessa tulee muun ohella ilmoittaa verotettavat tuotteet tuoteryhmittäin. Tähän nähden on korkein oikeus piti selvänä, että A olisi veroilmoitusvelvollisuutensa täyttäessään tosiasiallisesti tullut samalla esittäneeksi salakuljetusta koskevaa valvontaa ja esitutkintaa suorittavalle Tullille selvityksen syyllistymisestään nuuskan salakuljetukseen.
KKO toi ratkaisussaan esille, että oikeus olla ilmiantamatta itseään rikoksesta on osa perustuslain 21 §:ssä taattua oikeusturvaa. Korkein oikeus on kuitenkin katsonut ratkaisussa KKO 2014:67, että oikeus olla ilmiantamatta itseään rikoksesta voi kaventua tai väistyä silloin, kun rikosta koskevien tietojen antaminen on välttämätöntä hengen tai terveyden vaaran torjumiseksi.
Tässä tapauksessa käsillä ei ole ollut sellaisia edellä tarkoitettuja seikkoja tai olosuhteita, joiden johdosta itsekriminointisuojan voitaisiin perustellusti edellyttää kaventuvan tai väistyvän jonkin sitä tärkeämpänä pidettävän oikeuden turvaamiseksi. Korkein oikeus katsoi, että verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä rangaistukseen tuomitseminen loukkaisi A:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. A:n menettelyä ei näin ollen voida lukea hänen syykseen veropetoksena.
Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että asiassa ei ilmennyt itsekriminointisuojan kieltämää suoraa painostamista. Myöskään veroilmoitusvelvollisuuden olemassaolo nuuskaerästä, jonka maahantuonti on ollut lainvastaista, ei hänen mukaansa merkitsisi sellaista konkreettista rikoksen tehneen tahdonvapauteen epäasiallista vaikuttamista, että itsekriminointisuoja soveltuisi asiaan. Eri mieltä ollut jäsen olisi syyksi lukenut A:n menettelyn veropetoksena.
Muilta osin korkein oikeus ratkaisi asian viisijäsenisessä jaostossa. Korkein oikeus katsoi asiassa olevan selvitetty, että vastaajat ovat nuuskan maahan tuodessaan tienneet nuuskaa olevan huomattavasti yli sallitun määrän. A oli yhdessä muiden vastaajien kanssa yhteisen suunnitelman mukaisesti tuonut heidän käytössään olleella ajoneuvolla syytteessä tarkoitetut nuuskaerät maahan. A oli myös osallistunut rikoksen toteuttamiseen siten, että hänen osuutensa oli ollut olennainen ja kokonaisuuden kannalta merkityksellinen.
KKO katsoi, että rikoskumppanuuden arvioinnin kannalta merkitystä ei ollut sillä, että kukin on käyttänyt nuuskan hankintaan omia varojaan ja että nuuskaa ei ole ollut enää maahantuonnin jälkeen tarkoitus pitää yhdessä hallussa. KKO katsoi, että hovioikeuden tuomiota salakuljetuksen syyksi lukemisen osalta ei ollut aihetta muuttaa. Rangaistuksen osalta KKO katsoi, että A:n aikaisempi rikollisuutensa edellyttää rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Koska yhdyskuntapalvelun tuomitsemisen edellytykset täyttyivät eikä esteitä sen tuomitsemiselle ollut, A tuomittiin ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.
Yhteenveto
Korkeimman oikeuden tulkinta itsekriminointisuojasta on tapauksen perusteella laaja. Eri mieltä ollut jäsen sanoitti lausumassaan tulkintaan liittyvää problematiikkaa hyvin:
“A:lla ei olisi ollut mitään laillista keinoa tuoda Suomeen enempää kuin yksi kilogramma nuuskaa. Silti vero-oikeudellisesti laittomasti maahan tuotuun nuuskaan on kohdistunut yksilöity veroilmoitusvelvollisuus. Selvää on, että tämän velvollisuuden täyttäminen olisi aikaansaanut välittömän rikosepäilyn ja johtanut siihen, että A olisi käytännössä ilmiantanut itsensä veropetoksesta ja myös salakuljetuksesta.”
Eri mieltä ollut jäsen katsoi itsekriminointisuojaa koskevan dilemman ilmenevän ja omaavan vaikutuksia vain hypoteettisella ja abstraktilla tasolla. Hän ei pitänyt hypoteettisen tason painostusta samana asiana kuin sellaista konkreettista painostusta tai muuta tahdonvapauteen epäasianmukaista vaikuttamista, jota Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt itsekriminointisuojan soveltamisen esiehtona.
Nuuskan maahantuonnin osalta verotuksellisesti edellytetään valmistusveron suorittamista tuotteesta myös siltä osin kuin sitä on tuotu maahan kiellonvastaisesti. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että tämä edellytys johtaisi itsekriminointisuojan loukkaamiseen, vaikka se ei sisältäisi mitään suoraa painostamista tai vaikuttamista, koska se johtaisi siihen, että kiellonvastaisesti toimivan tulisi toimillaan tosiasiallisesti ilmiantaa itsensä viranomaisille.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
OTM, VT, Medianomi
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Juristi
Lakitoimisto KPF
040 5103 479
Comments