Tämä blogikirjoitus käsittelee ilokaasukapseleiden myyntiä koskevaa ennakkotapausta KKO 2025:4. Korkeimman oikeuden ennakkotapauksessa käsiteltiin kysymyksiä siitä, mikä on kohtuullinen rangaistus ilokaasukapseleiden myynnistä päihdetarkoitukseen ja voitiinko kapseleita myyvältä henkilöltä takavarikoida hänen hallussaan olevat myyntiin tarkoitetut kapselit. Lisäksi korkein oikeus ratkaisi kysymyksen, että olivatko ilokaasun markkinointiin ja myyntiin liittyvät verkkoviestit sisällöltään lainvastaisia. Käsittelen tässä kirjoituksessa tapaukseen soveltuvan lainsäädännön sekä oikeustapauksen taustoineen.
Tapaukseen soveltuva lainsäädäntö
Terveysrikoksesta säädetään rikoslain 44 luvun 1 §:ssä. Pykälässä kriminalisoidaan eri säännösten taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti tavaran, aineen valmisteen valmistaminen, käsitteleminen, tuominen ja tahallinen maahantuonnin yrittäminen, hallussapito, kuljettaminen, myynnissä pitäminen, välittäminen tai luovuttaminen, siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Rangaistukseksi terveysrikoksesta on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.
Rikoksentekovälineen menettämisestä säädetään rikoslain 10 luvun 4 pykälässä. Sen mukaan:
”Valtiolle menetetyksi on tuomittava rikoksen tekemisessä käytetty:
1) ampuma- tai teräase sekä muu niihin rinnastettava hengenvaarallinen väline; ja
2) muu esine tai omaisuus, jonka hallussapito on rangaistavaa.
Menetetyksi voidaan tuomita myös:
1) esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä; ja
2) oikeudenkäynnin kohteena olevaan tahalliseen rikokseen läheisesti liittyvä esine tai omaisuus, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tahallista rikosta varten hankittu tai valmistettu taikka ominaisuuksiltaan erityisen sovelias tahallisen rikoksen tekemiseen.
Menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen.”
Rikoksentekoväline voidaan määrätä valtiolle menetettäväksi, jos kyseessä on hengenvaarallinen väline tai muu esine tai omaisuus, jonka hallussapito on rangaistavaa. Menetettäväksi voidaan määrätä myös esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä tai joka on hankittu tai valmistettu tahallista rikosta varten. Myös ominaisuuksiltaan sellainen esine voidaan määrätä menetettäväksi. Menettämisseuraamusta harkitessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että ehkäiseekö menettämisseuraamuksen määrääminen uusien rikosten tekemistä. Rikoksentekovälineistä mm. aseet ovat sellaisia, joita määrätään valtiolle menetettäväksi-
Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentissa säädetään, että tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaisen verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi.
Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut
Tapauksessa A oli tuonut maahan, pitänyt hallussaan, varastoinut, kuljettanut, pitänyt myynnissä sekä verkkosivuilla, että liiketilassa, välittänyt tai luovuttanut ilokaasukapseleita lukuisille ihmisille. Toimintaa oli harjoitettu kahden yhtiön toimesta ja A oli toiminut molempien yhtiöiden toiminnasta vastaavana henkilönä. Käräjäoikeuden mukaan teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. A oli myynyt ilokaasua yksityishenkilöille tietoisena siitä, että sitä saatetaan käyttää päihtymistarkoitukseen tai muutoin väärin. A ei ollut selvittänyt ilokaasun käyttötarkoitusta tai ostajien ikää. A:n yrityksen pankkitilille oli reilu kahden vuoden aikana tullut myynneistä rahaa yhteensä 636 000 euroa.
Tukes eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto oli lähettänyt A:n yhtiöille selvityspyynnön koskien ilokaasun myymistä päihdekäyttöön sekä tämän jälkeen kieltänyt sakon uhalla ilokaasun myynnin. Kiellosta huolimatta A oli jatkanut toimintaa.
Asia saatettiin esitutkintaan ja syyteharkinnan kautta käräjäoikeuteen. Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 9.3.2021, että A syyllistyi yhtiöiden toiminnasta tosiasiassa vastaavana henkilönä toiminnallaan terveysrikokseen. Käräjäoikeus katsoi, että kohtuullisena rangaistuksena A:lle tuli määrätä neljän kuukauden pituinen ehdollinen vankeusrangaistus. A harjoitti toimintaa yli 2,5 vuoden ajan liiketaloudellista voittoa tavoitellen, joten sakkorangaistus ei ollut riittävä seuraamus.
Lisäksi käräjäoikeus määräsi liiketilasta takavarikoidut 9 759 ilokaasukapselia valtiolle menetetyksi, jotta uusia vastaavia rikoksia ei tehtäisi. Käräjäoikeus määräsi A:n lisäksi poistamaan yritysten verkkosivuilta verkkoviestit, joissa markkinoidaan, kuvataan, esitellään sekä sallitaan asiakkaiden tilata ilokaasua sisältäviä tuotteita. Yksinään viestit eivät olleet lainvastaisia, mutta ne muodostuivat lainvastaisiksi, koska A myi ilokaasukapseleita tietoisena siitä, että niitä saatetaan käyttää väärin.
Asia eteni A:n ja yhtiöiden valituksesta hovioikeuteen ja Helsingin hovioikeus antoi asiassa tuomion 23.2.2023. Hovioikeus alensi A:n rangaistuksen 60 päivään vankeutta. Hovioikeus kumosi ilokaasukapseleita koskevan menettämisseuraamuksen. Hovioikeus katsoi, ettei ilokaasukapseleiden hallussapito ollut rangaistavaa eikä niitä voitu pitää rikoksen toteuttamista edistävinä välineinä. Ilokaasukapseleita ei myöskään voitu pitää sinänsä terveydelle haitallisina taikka erityisen soveliaina rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön. Hovioikeus myös katsoi, etteivät ilokaasukapseleiden markkinointiin ja myyntiin liittyvät verkkoviestit olleet sisällöltään lainvastaisia, joten niitä ei voinut määrätä hävitettäviksi tai poistettaviksi sananvapauslain 22 §:n 3 momentin nojalla.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Syyttäjälle myönnettiin asiassa valituslupa. Syyttäjä vaati, että A:lle määrätään neljän kuukauden vankeusrangaistus, menettämisseuraamus ja että verkkoviestit määrätään poistettaviksi. koskevilta osin hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. A ja yhtiöt vaativat valituksen hylkäämistä.
Korkein oikeus katsoi, että nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa A on toiminut tahallisesti ja täysin tietoisesti. Toiminta on ollut laajaa, koska se on kestänyt yli 2,5 vuotta ja tilillepanojen määrä tuona aikana on ollut yli puoli miljoonaa euroa. Ilokaasu on lyhytvaikutteinen ja hengittämällä otettava nukutus- ja kivunlievitysaine, joka laskee välittömästi tajunnan tasoa. Tästä seuraa uneliaisuutta, huimausta, pahoinvointia, koordinaatiokyvyn heikkenemistä ja joskus aistiharhoja. Ilokaasun nopea peräkkäinen hengittäminen voi aiheuttaa tajuttomuuden ja tukehtumisvaaran. Lisäksi ilokaasun käytön on todettu aiheuttavan vitamiininpuutostiloja. Korkeimman oikeuden vastaanottaman selvityksen mukaan tiedossa on myös ilokaasun päihdekäyttöön liittyviä kuolemantapauksia.
Tukes on pyytänyt ilokaasun myynnistä selvitystä A:lta ensin vuonna 2013 ja myöhemmin vuonna 2017. Lisäksi Tukes on antanut yritykselle tietoa kemikaalilainsäädännön ilokaasun myynnille asettamista rajoituksista sekä ilokaasun päihdekäyttöön liittyvistä terveysriskeistä. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut ilokaasun myyntiin, vaan myynti on jatkunut. Lopulta 17.11.2017 Tukes on kieltänyt yritystä myymästä ilokaasua tai muutoin luovuttamasta sitä vähittäismyynnissä. Ilokaasun myyntiä on kiellosta huolimatta jatkettu.
Korkein oikeus katsoi, että A:lle kohtuullinen rangaistus on neljä kuukautta vankeutta. A on toiminut tahallisesti terveysriskeistä tietoisena ja taloudellista hyötyä tavoitellen. Myynti on ollut ammattimaista ja sitä on tehty ilman, että ostajien ikää on selvitetty. Lisäksi ilokaasukapseleita on käytetty päihtymistarkoituksessa niiden myyntiin tarkoitetussa liiketilassa ja sen lähistöllä.
Korkein oikeus katsoi, että menettämisseuraamusten edellytykset täyttyvät ilokaasukapseleiden osalta. Korkein oikeus ei pitänyt uskottavana, että ilokaasukapselit myytäisiin yksinomaan lailliseen tarkoitukseen, koska A ei ole valvontaviranomaisen kehotuksesta huolimatta järjestänyt toimintaansa estääkseen kapseleiden väärinkäytön. A on vielä uhkasakon määräämisen jälkeenkin jatkanut toimintaansa.
Korkein oikeus katsoi, että verkkosivuilla oleva sisältö on näennäisesti viitannut siihen, että ilokaasukapseleita markkinoitaisiin ja myytäisiin vain elintarvikekäyttöön. A:n on kuitenkin selvitetty tosiasiassa tahallaan myyneen verkkosivuston välityksellä ilokaasukapseleita päihtymistarkoitukseen terveysrikoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla. Koska A:n lainvastainen menettely on pitänyt sisällään verkkoviestit, on niitä pidettävä lainvastaisina ja edellytykset verkkoviestien poistamista ja hävittämistä koskevan määräyksen antamiselle ovat siten olemassa.
Yhteenveto
Ennakkoratkaisussa käsiteltiin kolmea eri kysymystä ja lopulta korkein oikeus päätyi käräjäoikeuden kanssa samaan lopputulokseen, eli neljän kuukauden vankeusrangaistukseen ja ilokaasukapseleiden menettämiseen valtiolle. Lisäksi yrityksen verkkoviestit määrättiin poistettavaksi. Korkein oikeus ei voinut tuomita ankarampaa rangaistusta, kuin mitä syyttäjä oli vaatinut.
Tukes puuttui ilokaasukapseleiden myyntiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2013, ja vasta nyt 12 vuotta myöhemmin asia on käsitelty kaikissa oikeusasteissa ja asia on lopullisesti ratkaistu. Ilokaasukapseleiden myynti A:n toimesta tosin on varmaan päättynyt jo esitutkinnan aikana ennen vuotta 2021. Tapaus kuvastaa hyvin sitä, miten hitaat oikeuslaitoksen rattaat ovat, ja miten Tukesin toiminta valvontaviranomaisena ei tosiasiassa ole riittävää puuttumaan tahallisiin väärinkäytöksiin. Ennakkoratkaisun jälkeen kyseiseen ilokaasukapseliongelmaan puuttuminen on todennäköisesti nopeampaa.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
Julia Sieppi
OTM (väitöskirjatutkija), HHJ
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
Comentarios