Kun toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus irtisanotaan, päättyy sopimus pääsääntöisesti laissa säädetyn irtisanomisajan kuluttua. Siihen, miten tämä irtisanomisaika käytännössä näkyy, vaikuttavat sekä laki että vuokrasuhteen osapuolten väliset sopimukset. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen niitä irtisanomisaikaan liittyviä keskeisiä kysymyksiä, joita esiintyy usein toistaiseksi voimassa olevan asuinhuoneiston vuokrasopimuksen päättyessä.
Irtisanomisajan alkaminen
Irtisanomisajan alkamisesta säädetään asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 52 §:n 1 momentissa:
“Vuokrasopimuksen irtisanomisaika lasketaan sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanominen on suoritettu, jollei toisin sovita taikka tästä tai muusta laista muuta johdu.”
Mikäli muuta ei ole sovittu, alkaa irtisanomisaika pääsääntöisesti sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanominen on suoritettu. Käytännössä ei siis ole merkitystä, irtisanotaanko asunto esimerkiksi kuun 1. vai 15. päivä, sillä irtisanomisaika alkaa joka tapauksessa vasta kuun viimeisenä päivänä. Poikkeuksena tähän on esimerkiksi työsuhdeasunnon irtisanomistilanteet, jotka jätetään tämän blogikirjoituksen ulkopuolelle.
Irtisanomisajan alkamisesta voidaan sopia myös toisin. On esimerkiksi mahdollista sopia, että irtisanomisaika alkaa heti samana päivänä, kuin irtisanominen on suoritettu. Tällöin selkeän irtisanomispäivän määrittäminen on tärkeää, mistä puolestaan saattaa aiheutua erimielisyyksiä.
Vastaavaan ongelmaan saatetaan törmätä silloin, kun sovelletaan laissa säädettyä laskentatapaa ja irtisanominen suoritetaan siten, että sopimuksen osapuolilla on eri käsitykset siitä, minkä kuukauden aikana irtisanomisilmoitus on tiedoksiannettu. Tältä osin kannattaa muistaa, että todistustaakka irtisanomisilmoituksen tiedoksiannosta on ensi kädessä irtisanomisen suorittajalla ja se, että irtisanominen katsotaan suoritetuksi lähtökohtaisesti vasta vastapuolen kuittauksen jälkeen.
Irtisanomisajan pituus
Irtisanomisajan pituudesta säädetään asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 52 §:n 2–4 momentissa:
“Vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen irtisanomisaika on kuusi kuukautta, jos huoneiston vuokrasuhde on välittömästi ennen irtisanomista kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden, ja muussa tapauksessa kolme kuukautta (vuokranantajan irtisanomisaika).
Vuokralaisen irtisanoessa vuokrasopimuksen irtisanomisaika on yksi kuukausi (vuokralaisen irtisanomisaika).
Ehto, jolla vuokranantajan irtisanomisaikaa lyhennetään tai vuokralaisen irtisanomisaikaa pidennetään, on mitätön.”
Kun vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen, on irtisanomisaika joko kolme tai kuusi kuukautta. Kolmen kuukauden irtisanomisaikaa sovelletaan silloin, kun vuokrasopimus on kestänyt alle vuoden. Kun sopimus on kestänyt vuoden, on irtisanomisaika kuusi kuukautta. Kumpaakaan näistä irtisanomisajoista ei voida lyhentää edes sopimuksella, ja sellainen ehto on 4 momentin perusteella mitätön.
Vuokralaisen irtisanomisaika on aina enintään yksi kuukausi. Laissa säädettyä yhden kuukauden irtisanomisaikaa ei voida pidentää, mutta lyhyemmästä irtisanomisajasta sopiminen on mahdollista.
Yhteenveto
Lain mukaan irtisanomisaika alkaa pääsääntöisesti sen kuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanominen on suoritettu. Myös muutoin voidaan sopia. Vuokralaisen kohdalla irtisanomisaika on yksi kuukausi, ellei lyhyemmästä ajasta ole sovittu. Vuokranantajan kohdalla irtisanomisaika on joko kolme tai kuusi kuukautta riippuen siitä, onko vuokrasopimus kestänyt yhtäjaksoisesti vuoden ja, onko pidemmästä irtisanomisajasta sovittu.
Lue lisää asuntoihin, kiinteistöihin ja rakentamiseen liittyviä kirjoituksiamme:
ON, LKV
Julkinen kaupanvahvistaja
Oikeusnotaari
Lakitoimisto KPF
050 5513 013
Comments