Korkeimman oikeuden tuore ennakkopäätös avaa uuden näkökulman siihen, miten isyyden selvittämistä voidaan jatkaa, vaikka tarvittavia tietoja ei olisi saatavilla. Ratkaisussa KKO 2024:72 arvioitiin lastenvalvojan valtuuksia ja oikeusgeneettisten tutkimusten roolia isyyden vahvistamisessa. Isyyden selvittäminen keskeytettiin alun perin, koska lapsen äiti ei toimittanut tarvittavia tietoja, mutta myöhemmin lastenvalvoja jatkoi prosessia ja nosti kanteen isyyden vahvistamiseksi.
Lastenvalvojan oikeus ajaa kannetta lapsen puolesta (puhevalta) isyyslain nojalla
Isyyden vahvistamista koskeva kanne on nostettu 2.12.2022, joten tapauksessa sovellettiin vielä isyyslain (11/2015) säännöksiä, vaikka laki kumottiin 1.1.2023 voimaan tulleella vanhemmuuslailla (775/2022). Isyyslain mukaan isyyden selvittämisen tarkoituksena on hankkia tietoja, joiden perusteella isyys voidaan vahvistaa tai todeta. Lain 4.2 §:ssä säädetään, että:
“Lastenvalvoja selvittää isyyden, kun:
lastenvalvoja saa tiedon 18 vuotta nuoremmasta lapsesta, jonka osalta isyyttä ei ole todettu 2 §:n nojalla;
mies haluaa tunnustaa isyytensä, eikä isyyttä ole todettu 2 §:n nojalla;
lapsen äiti ja mies, jonka isyys on todettu 2 §:n nojalla, yhdessä pyytävät lastenvalvojalta isyyden selvittämistä ennen kuin kuusi kuukautta on kulunut lapsen syntymästä.
lapsen äiti ja mies, jonka isyys on todettu 2 §:n nojalla, hyväksyvät sen, että isyys selvitetään toisen miehen tunnustettua tai ilmoitettua aikovansa tunnustaa lapsen 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.”
Isyyden selvittäminen oli aiemmin keskeytetty tiedon puutteen vuoksi. Isyyslain 11.2,1 §:n mukaan:
“Lastenvalvoja voi päättää, että isyyden selvittäminen keskeytetään, jos:
on ilmeistä, ettei isyyden vahvistamista varten ole saatavissa riittävästi tietoja”
Selvittämistä voidaan kuitenkin jatkaa myöhemmin tietyin edellytyksin. Lain 11.3,1 §:n mukaan:
“Keskeytetty isyyden selvittäminen on aloitettava uudestaan:
äidin, 15 vuotta täyttäneen lapsen tai isänä itseään pitävän miehen pyynnöstä, jos 2 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetut keskeyttämisen edellytykset eivät enää täyty”
Isyyslain mukaan lastenvalvojalla on keskeinen rooli alaikäisen lapsen puhevallan käyttäjänä isyyden vahvistamista koskevissa oikeudenkäynneissä. Lain 31 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
“Isyyden vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä alaikäisen lapsen puhevaltaa käyttää lastenvalvoja, joka on 5 §:n nojalla selvittänyt isyyden.”
Puhevaltaa saa käyttää lastenvalvojan lisäksi myös lapsen huoltaja, muu laillinen edustaja tai 15 vuotta täyttänyt lapsi itse. (31.2 §) Erimielisyyksissä lastenvalvojan kanta on kuitenkin ratkaiseva, mikä korostaa hänen merkitystään lapsen edun valvojana.
Lastenvalvoja voi siis ajaa lapsen asiaa ja nostaa kanteen isyyden vahvistamiseksi, mikä varmistaa, että lapsen etu ja oikeudet tulevat huomioiduksi isyyden selvittämisessä ja vahvistamisessa, vaikka lapsi itse ei voisi vielä ikänsä puolesta ajaa asiaansa. Laki pohjautuu lapsen oikeuksien yleissopimuksen 7 artiklaan, joka korostaa lapsen oikeutta tuntea molemmat vanhempansa syntymästään lähtien.
Oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen määrääminen
Isyyslain 37 §:ssä (kumottu lailla, 1.1.2023 alk. Vanhemmuuslaki) säädetään näytön hankkimisesta.
“Tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys, minkä se katsoo asian ratkaisemisen kannalta tarpeelliseksi.”
Jos oikeudenkäynnissä ilmenee seikkoja, jotka viittaavat siihen, että lapsen isä saattaisi olla joku muu kuin asianosainen mies, tuomioistuin voi antaa tälle henkilölle mahdollisuuden tulla kuulluksi. Lisäksi tuomioistuin voi pyytää lastenvalvojaa jatkamaan isyyden selvittämistä.
Isyyslain 9 §:ssä säädetään lastenvalvojan valtuudesta teettää oikeusgeneettinen isyystutkimus:
“Lastenvalvojan on tilattava isyyden selvittämisen yhteydessä oikeusgeneettinen isyystutkimus lapsesta, äidistä ja miehestä joka saattaa olla lapsen isä, jos mies pyytää tutkimusta tai jos lastenvalvoja muuten katsoo sen tarpeelliseksi. Lastenvalvojan tilaama oikeusgeneettinen isyystutkimus voidaan kuitenkin tehdä vain sen suostumuksella, josta näyte on tarkoitus ottaa.”
Lastenvalvojan tulee siis tilata isyystutkimus, jos mies pyytää sitä tai jos hän itse katsoo sen tarpeelliseksi. Tutkimuksen teon edellytyksenä kuitenkin on, että näytteen antaja suostuu siihen.
Tutkimuksen teettämisestä säädetään oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annetun lain (kumottu lailla, 1.1.2025 alk. Laki oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta) 2 §:ssä:
”Tuomioistuin voi käsiteltävänään olevassa isyyden vahvistamista tai kumoamista koskevassa asiassa määrätä tutkimuksen tehtäväksi, jos asianosainen sitä vaatii tai jos tuomioistuin pitää sitä muutoin tarpeellisena asian selvittämiseksi. Lastenvalvoja voi tilata tutkimuksen, jos vanhemmuuslain (775/2022) 12 §:ssä säädetyt edellytykset ovat olemassa.”
Tapauksen taustat
A synnytti lapsen C lokakuussa 2019, mutta koska A ei ollut avioliitossa lapsen syntymän aikaan, isyyttä ei ollut vahvistettu. Y:n perusturvakuntayhtymän lastenvalvoja keskeytti isyyden selvittämisen 8.1.2020, koska A:lta ei ollut saatu asian selvittämiseksi tarvittavia tietoja. Syyskuussa 2021 B otti yhteyttä Z:n kaupungin lastenvalvojaan ja ilmoitti haluavansa tunnustaa isyyden. Vaikka lastenvalvoja ei ollut tehnyt kirjallista päätöstä isyyden selvittämisen jatkamisesta, hän oli kuitenkin käynyt B:n kanssa neuvotteluja ja pyrkinyt neuvottelemaan A:n kanssa, mutta A:n esteet peruuttivat tapaamiset. 30.9.2022 päivätyssä pöytäkirjassa todettiinkin, että äiti ei ollut osallistunut isyyden selvittämiseen.
Lastenvalvoja nosti kanteen 2.12.2022 käyttäen C:n puhevaltaa, jotta B vahvistettaisiin hänen isäkseen ja asian selvittämiseksi määrättäisiin oikeusgeneettinen isyystutkimus. Kanne hyväksyttiin B:n toimesta, mutta A vaati, että asia jätettäisiin tutkimatta. A perusteli vaatimustaan sillä, että lastenvalvojalla ei olisi ollut oikeutta käyttää C:n puhevaltaa, koska hän ei ollut tehnyt päätöstä isyyden selvittämisen uudelleen aloittamisesta.
Asiaa käsiteltiin ennen korkeinta oikeutta alemmissa tuomioistuimissa, Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa (26.1.2023) sekä Turun hovioikeudessa (21.12.2023). Tuomioistuimet katsoivat, että lastenvalvojalla oli oikeus ajaa lapsen puolesta isyyden vahvistamista koskevaa kannetta, vaikka virallista päätöstä isyyden selvittämisen uudelleen aloittamisesta ei ollut tehty. Tuomioistuimet perustelivat päätöksiään sillä, että isyyslain 29 ja 30 §:ssä käsiteltävistä kanneoikeuden edellytyksistä ja rajoituksista ei ole tulkittavissa, että lastenvalvojan päätös isyyden selvittämisen uudelleen aloittamisesta olisi edellytys isyyden vahvistamista koskevalle oikeudenkäynnille.
Oikeusgeneettiset isyystutkimukset määrättiin tehtäväksi C:stä ja A:sta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
A haki korkeimpaan oikeuteen valituslupaa, joka hyväksyttiin. Korkeimman oikeuden arvioitavaksi tuli, oliko lastenvalvojalla oikeus käyttää lapsen puhevaltaa ja nostaa kanne isyyden vahvistamiseksi, vaikka isyyden selvittäminen oli aiemmin keskeytetty. Arvioitavana oli, voitiinko oikeusgeneettiset isyystutkimukset teettää C:stä ja A:sta tämän kanteen perusteella. Lisäksi A oli toissijaisesti vaatinut, että isyyden selvittäminen lopetetaan, koska asiassa ei ollut esitetty perusteita B:n isyyden selvittämiselle, ja että isyyden selvittämisen jatkaminen olisi lapsen edun vastaista.
Korkein oikeus katsoi, että lastenvalvojalla oli isyyslain mukaan velvollisuus selvittää lapsen C isyys, kun B oli ilmoittanut haluavansa tunnustaa isyyden. Vaikka lastenvalvoja ei ollut tehnyt kirjallista päätöstä isyyden selvittämisen jatkamisesta, oli hän tosiasiallisesti päättänyt tästä ryhtyessään selvittämään asiaa neuvottelemalla B:n ja A:n kanssa. Korkein oikeus myös korosti, että isyyslaissa ei ole yleisiä esteitä isyyden vahvistamiselle, joiden perusteella lapsen äiti voisi estää isyyden selvittämisen tilanteessa, jossa mies haluaa tunnustaa lapsen isyyden.
Korkein oikeus jatkoi yhtenäistä linjaa alempien tuomioistuinten kanssa katsoessaan, että lastenvalvojalla oli oikeus käyttää C:n puhevaltaa riippumatta siitä, että isyyden selvittämisen jatkamisesta ei ollut tehty hallintopäätöstä. Selvittämisen jatkaminen edellyttää ainoastaan, että pyynnön esittänyt taho on saanut lisätietoja, ja olosuhteet ovat muuttuneet aiemmasta, kun selvittäminen on päätetty keskeyttää.
Korkein oikeus katsoi, että lastenvalvojalla oli ollut oikeus käyttää lapsen puhevaltaa ja nostaa kanne isyyden vahvistamiseksi. A ja C määrättiin oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen ja hovioikeuden päätöstä muutettiin ainoastaan isyystutkimuksen toteutuksen määräajan osalta.
Yhteenveto
Korkeimman oikeuden ennakkopäätös käsittelee isyyden selvittämistä ja lastenvalvojan roolia tilanteessa, jossa lapsen äiti ei ole antanut tarvittavia tietoja. Ratkaisussaan korkein oikeus katsoi, että lastenvalvojalla oli ollut oikeus käyttää lapsen puhevaltaa ja nostaa kanne isyyden vahvistamiseksi siitä huolimatta, että isyyden selvittämisen jatkamisesta ei ollut tehty isyyslain 11 ja 14 §:ien mukaista hallintopäätöstä. Päätös vahvistaa lastenvalvojan roolia lapsen edun valvojana ja turvaa lapsen oikeudet isyyden vahvistamisessa, vaikka lapsen äiti ei suostuisi osallistumaan selvitysprosessiin.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
Hallintotieteiden kandidaatti
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 5562 234
Bình luận