Viikon blogikirjoituksessa käsittelen teemaa, josta neuvon usein asiakkaitani. SVOP-sijoitukseen liittyy useita harhakäsityksiä, jotka saattavat tulla hyvinkin kalliiksi sijoittajalle. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa SVOP-sijoituksen palautusvelvollisuutta, siihen liittyviä osakassopimuskysymyksiä sekä eri palautustapojen verotusta.
SVOP-sijoitus
Olen kirjoittanut SVOP-rahastosta aikaisemmin pitkän blogikirjoituksen, jonka löydät tästä . SVOP-rahasto on oman pääoman kirjanpidollinen erä, johon merkitään sellaiset pääomasijoitukset, joita ei merkitä muuhun erään. Kyseessä ei ole mikään varsinainen rahasto, vaan oman pääoman laskennallinen erä, joka kertoo siitä, paljonko yhtiöön on sijoitettu rahaa aiemmin. SVOP-rahaston sääntely on osakeyhtiölain 8:2 §:ssä:
”Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan, sekä sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Rahastoon merkitään myös se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen.”
SVOP-sijoitus on hyvinkin vapaamuotoinen toimenpide. Tämä vaatii ainoastaan sopimuksen yhtiön ja sijoittajan välillä. Sijoittaja voi olla osakkeenomistaja tai kokonaan yhtiön ulkopuolinen taho. Yhtiön puolesta tällaista sopimusta ei ole välttämätöntä viedä yhtiökokoukseen, vaan myös muu toimivaltainen elin, kuten yhtiön hallitus, voi päättää tämän sijoituksen vastaanottamisesta. Sopimuksessa itsessään on kuitenkin välttämätöntä huomioida kirjanpitolaki ja hyvä kirjanpitotapa.
SVOP-sijoitus on oman pääoman erä, jolloin myös SVOP-sijoitussopimuksen on oltava tämän luonteinen. Kirjanpitolaissa ei ole tarkkaa normia siitä, milloin tietty erä on omaa pääomaa ja milloin vierasta pääomaa, vaan rajanveto perustuu hyvään kirjanpitotapaan. Tämä rajanveto perustuu kuitenkin hyvin pitkälti EU:n tilinpäätösdirektiiviin ja välillisesti myös kansainvälisiin IFRS-tilinpäätösstandardeihin. IAS 32-standardi sisältää kolme kriteeriä, joiden perusteella instrumentti voidaan luokitella omaan pääomaan:
1. Takasijaisuus. Tämä tarkoittaa, että erä saadaan maksaa maksukyvyttömyystilanteessa takaisin vasta viimeisenä ennen muita oman pääoman eriä.
2. Eräpäivättömyys. Jotta sijoitus kelpaisi oman pääoman eräksi, ei sille saa olla sovittua eräpäivää. Tällöin osakeyhtiö päättää täysin itse, milloin sijoitusta maksetaan takaisin, vai maksetaanko sitä koskaan takaisin.
3. Tuoton maksurajoitus. Tämän kriteerin perusteella tuottoa voidaan maksaa vain, jos yhtiön tase mahdollistaa osingonjaon.
Näitä kriteereitä voidaan soveltaa myös SVOP-sijoitukseen. Jos yhtiö tekee sijoittajan kanssa sopimuksen siitä, että SVOP-sijoitus palautetaan tiettyyn päivämäärään mennessä, tai tiettyjen ehtojen, esimerkiksi sijoittajan exitin, tapauksessa, kyseessä ei ole oman pääoman erä. Tällöin kyseessä on tosiasiassa yhtiölle annetusta lainasta, koska yhtiö on velvollinen maksamaan sijoittajalle rahasumman takaisin.
Tällöin tätä erää ei saisi kirjanpidossa merkitä omaan pääomaan. Myöskään osakeyhtiöoikeudessa tätä sijoitusta ei silloin voitaisi tunnustaa oman pääoman eräksi.
Asiassa on syytä korostaa, että tältä osin kirjanpitosääntely perustuu periaatteelle ”sisältö ennen muotoa” eli asialle annettua nimeä ei juurikaan arvioida, vaan transaktion tosiasiallista luonnetta.
Kenelle SVOP-sijoitus palautetaan
SVOP-rahastosta tehtävän varojenjaon sääntely on osakeyhtiölain 13:5 §:ssä ja 13:6 §:ssä:
13:5 §:
”Jollei yhtiön maksukykyä koskevasta 2 §:stä muuta johdu, yhtiö saa jakaa vapaan oman pääoman, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat sekä määrä, joka on kehitysmenona merkitty taseeseen kirjanpitolain mukaisesti.”
13:6 §:
”Varojen jakamisesta päätetään yhtiökokouksessa. Yhtiökokouskutsusta sekä kokousasiakirjoista, niiden nähtävänä pitämisestä ja lähettämisestä säädetään 5 luvun 18–22 §:ssä. Yhtiökokous saa päättää jakaa hallituksen ehdottamaa tai hyväksymää määrää enemmän vain, jos se on 7 §:n tai yhtiöjärjestyksen mukaan siihen velvollinen.
Yhtiökokouksen päätöksellä, jossa määrätään jaon enimmäismäärä, voidaan myös valtuuttaa hallitus päättämään osingon jakamisesta tai varojen jakamisesta vapaan oman pääoman rahastosta. Valtuutus voi olla voimassa enintään seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen alkuun.
Päätöksessä on mainittava jaon määrä ja se, mitä varoja jakoon käytetään.
Vapaata omaa pääomaa voidaan kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella jakaa myös muulla kuin 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muuten kuin osakkeenomistuksen suhteessa, jollei yhtiöjärjestyksestä johdu muuta.”
Kuten pykälistä voidaan huomata, osakeyhtiölaissa ei ole säännöstä, kenelle varoja voidaan jakaa. Osakeyhtiölaissa ei ole yksiselitteistä normia siitä, että esimerkiksi osinkoa tulisi jakaa osakkeenomistajien omistuksen suhteessa. Käytännössä muunlainen jako olisi kuitenkin osakeyhtiölain 1:7 §:n mukaisen yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Yhdenvertaisuusperiaate kuuluu:
”Kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.”
SVOP-palautuksen osalta yhdenvertaisuusperiaatetta on tulkittu niin, että jos osakkeenomistajalle tai muulle taholle palautetaan hänen tekemänsä vastikkeeton sijoitus, ei osakkeenomistaja saa epäoikeutettua etua. Toisaalta SVOP-sijoitusta ei ole myöskään välttämätöntä palauttaa sen tehneelle osakkeenomistajalle. Yhtiökokouksen enemmistö voi päättää jakaa aiempien tilikausien voittoa tai SVOP-rahastoa osakeomistusten suhteessa rikkomatta osakeyhtiölakia millään tavalla. Oman pääoman eristä ainoastaan pääomalaina on korvamerkitty tietylle sijoittajalle.
SVOP-sijoituksen tekijän onkin hyvä tiedostaa, että hänen tekemänsä sijoitus voidaan jakaa kaikille osakkeenomistajille heidän omistustensa suhteessa, eikä yhtiöllä ole velvollisuutta palauttaa sitä hänelle. Tämä voidaan toki turvata useilla erilaisilla sopimusjärjestelyillä, joita käsittelen seuraavaksi.
SVOP-sopimus
SVOP-sopimus voidaan tehdä yhtiön ja sijoittajan välillä, mutta usein tällaisen sopimuksen osapuolia ovat myös muut osakkeenomistajat. SVOP-sopimuksen vähimmäissisältö on käytännössä se, että mainitaan sijoittaja, yhtiö, sijoitettava määrä sekä se, että kyseessä on SVOP-rahastoon tehtävä sijoitus. Usein kuitenkin sijoittaja tahtoo turvata omaa asemaansa, ja asettaa sopimukseen ehtoja sijoituksen takaisinmaksusta. Jos yhtiötä sitovaan sopimukseen otetaan ehto sijoituksen takaisinmaksusta tietylle taholle, ei tätä erää saisi merkitä omaan pääomaan kirjanpidossa eli erää ei saisi merkitä SVOP-rahastoon.
Tällainen ehto voidaan kuitenkin ottaa osakkeenomistajien ja sijoittajan väliseen sopimukseen. On mahdollista sopia, että osakkeenomistajat huolehtivat yhtiökokouksessa siitä, että SVOP-sijoitus palautetaan sen tehneelle henkilölle. Tällöin yhtiö ei ole sitoutunut maksamaan SVOP-sijoitusta takaisin, vaan tekee niin ainoastaan silloin, jos osakkeenomistajat päättävät, että yhtiö tekee. Tällainen SVOP-sijoitus on sallittua merkitä oman pääoman eräksi kirjanpidossa.
SVOP-palautuksen verotus
SVOP-palautus on henkilön tuloverotuksessa lähtökohtaisesti osinkoa. Tuloverolain 33 b §:n 6 momentin mukaan:
”Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään osinkona, ja siihen sovelletaan, 45 a §:ssä säädetyin poikkeuksin, mitä tässä pykälässä säädetään.”
Tuloverolakia säädettäessä ja muutettaessa on kuitenkin tiedostettu, että sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston erittäin yleinen käyttö on palauttaa pääomaa SVOP-sijoituksen tehneelle henkilölle. Tämän aiemmin tehdyn pääomasijoituksen palautuksen verottaminen osinkona on nähty kohtuuttomana, minkä vuoksi tuloverolain 45 a § sisältää poikkeuksen SVOP-palautuksen verottamisesta osinkona:
”Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos:
1) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja
2) verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.”
Alle kymmenen vuotta vanhan SVOP-sijoituksen palautus voidaan siis verottaa luovutuksena. Koska palautus vastaa tehtyä sijoitusta euromääräisesti, ei luovutusvoittoa synny, eikä palautuksella ole veroseurauksia.
Yhteenveto
SVOP-sijoitusta tehtäessä on syytä tiedostaa useita asioita. Yhtiö tai muut osakkeenomistajat eivät ole velvollisia palauttamaan SVOP-sijoitusta henkilölle, joka sen on tehnyt. Tästä voidaan sopia, mutta sijoittajan ja yhtiön välinen sopimus velvollisuudesta palauttaa SVOP-sijoitus estää sijoituksen kirjaamisen oman pääoman eräksi, koska tällöin sijoituksen luonne on vierasta pääomaa. Osakkeenomistajat voivat keskenään sopia siitä, miten SVOP-palautukset jaetaan eri tilanteissa, ja tämä sopimus ei vaikuta erän käsittelyyn kirjanpidossa tai osakeyhtiöoikeudessa.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments