top of page

Kestävyysraportoinnista ja viherperusta

Writer's picture: Eelis PaukkuEelis Paukku

Kestävyysraportointia ja erilaisia ympäristöraportteja on useaan otteeseen kutsuttu viherpesuksi, eikä aivan aiheetta. Käsittelen teemaa tuoreessa akateemisessa julkaisussani, joka on julkaistu katsauksena Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirjassa 2024. Katsauksen nimi on ”Raportointi keinona saavuttaa vihreyttä? EU:n uuden raportointisääntelyn vaikutukset.” Tähän ja muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa:



Käsittelen tässä kirjoituksessa katsauksen keskeisen sisällön ja tulokset.


Vihreästä rahasta


Vihreälle rahoitukselle ei ole olemassa yhtä yksiselitteistä ja hyväksyttyä määritelmää. Yleisesti ottaen sillä viitataan erilaisiin rahoitusmarkkinoilla tarjolla oleviin tuotteisiin, joita kohdennetaan sellaisiin yrityksiin ja toimintoihin, jotka ovat joillain kriteereillä ”vihreitä”. Käytännössä monet rahastot ja rahoituslaitokset soveltavat tätä niin, että yritykset jaotellaan eri kriteereillä vihreiksi tai ei-vihreiksi, tai yritysten vihreyttä tarkastellaan jollain asteikoilla, ja tietyt yritykset suljetaan rahoituksen ulkopuolelle näillä perusteilla.


Vihreän rahoituksen vaikutuksista on jossain määrin kiistanalaisia tutkimuksia. Osassa tutkimuksia rahoituksen on todettu lisäävän vihreiksi katsottavien yritysten toimintaa, mutta ympäristövaikutusten jäävän kansantalouksien tasolla pieneksi. Vihreän rahoituksen on kuitenkin useissa yksittäistapauksissa todettu edistäneen ympäristölle hyödyllistä toimintaa.


Useat institutionaaliset tahot ovat alkaneet laskea liikkeelle erilaisia vihreitä sijoituskohteita. Yksi merkittävä tällainen kohde on vihreät velkakirjat. Vihreillä velkakirjoilla rahoitetaan ympäristön kannalta hyödyllisiä yrityksiä ja investointeja. Tämän lisäksi erilaiset rahastot ja sijoitustuotteet ovat alkaneet sisältää asiakaspaineiden vuoksi erilaisia ympäristökriteereitä, joiden perusteella sijoituskohteita rajataan.


Vihreiden sijoitusten tuotto on usein ainakin lyhyellä aikavälillä matalampi kuin perinteisten sijoitusten. Tämä johtuu siitä, että sijoittajat ovat valmiita maksamaan vihreistä sijoitustuotteista enemmän kuin perinteisistä tuotteista, jolloin niiden tuotto jää pienemmäksi. Tämän vuoksi vihreä raha on myös yrityksille edullisempaa, koska sijoittajien tuottovaatimus on pienempi.


Osakemarkkinoilla tehtyjen tutkimusten perusteella vihreät yritykset menestyvät yleensä paremmin kuin ei-vihreät. Tämä tarkoittaa että yrityksen tuotot voivat kasvaa muita yrityksiä nopeammin, että yritys tuottaa suurempaa tuottoa omalle pääomalleen. Tämä ei kuitenkaan välttämättä hyödytä sijoittajaa, koska aiemmin kuvatulla tavalla tällaisten vihreiden yritysten osakkeiden hinta voi olla verrokkeja suurempi, jolloin suurempi hinta syö tätä kasvanutta tuottoa.


Viherpesusta


Viherpesu johtuu siitä, että yritykset tahtovat vihreää rahaa. Vihreä raha voi olla edullisempaa tai sitä voi olla saatavilla helpommin. Vihreää rahaa voidaan hankkia joko vieraan tai oman pääoman muodossa eli lainana tai osakemarkkinoilta. Pörssiyhtiöiden johdon kannustimet on usein sidottu yrityksen osakekurssiin, ja yrityksen pääsy tiettyjen vihreyttä arvostavien sijoittajien suosioon voi nostaa tätä kurssia.


Viherpesulla on useita muotoja. Kevyin ja ”harmittomin” muoto tästä on niin sanottu rusinat pullasta-ajattelu (eng. cherry picking). Tällaisessa toiminnassa yritykset pyrkivät viestimään olevansa vihreämpiä kuin mitä ne tosiasiassa ovat ilmoittamalla ympäristön kannalta positiivisia seikkoja viestinnässään. Erityisesti vapaaehtoisessa ympäristö- ja kestävyysraportoinnissa on usein keskitytty tuomaan esiin ainoastaan yrityksen kannalta edullisia tietoja, ja jätetty epäedullisia tietoja raportoimatta.


Peliteoreettinen näkemys viherpesuun


Viherpesua voidaan tarkastella myös peliteoreettisten teorioiden näkökulmasta. Yksi tällainen teoria on signalointiteoria, jolla kuvataan, milloin tietylle toimijalle voi olla rationaalista ryhtyä itselleen kalliisiin tai epäedullisiin toimenpiteisiin. Tässä tapauksessa kalliilla ja epäedullisilla toimenpiteillä tarkoitetaan sekä ympäristöraportointia että varojen käyttöä ympäristöä edistäviin toimiin.


Signalointiteorialla kuvataan, milloin tietyn toimijan voi olla kannattavaa toimia näin. Vihreiden rahoitustuotteiden tapauksessa tätä kallista raportointia ja ympäristön parantamista selitetään sillä, että näin yritykset voivat uskottavasti ja tehokkaasti viestiä olevansa tietynlainen yritys ja siten vakuuttaa vihreitä sijoittajia siitä, että yritys on kelvollinen sijoituskohde.


Toinen peliteoreettinen konsepti, jolla viherpesua voidaan selittää, on katteettomien lupausten teoria (eng cheap talk). Tällä teorialla kuvataan, milloin toimijoiden on kannattavaa antaa perusteettomia väitteitä niin kauan. Katteettomien lupausten antaminen on kannattavaa silloin, kun niiden antamisesta ei aiheudu merkittäviä kustannuksia mutta kuulijan on vaikea tai mahdoton varmistua niiden paikkansapitävyydestä ennen päätöksentekohetkeä. Tällä taas voidaan selittää viherpesua niissä tilanteissa, joissa virheellisten ympäristö- tai kestävyysraporttien kustannus on yrityksen toiminnan mittakaavassa vähäinen tai olematon.


Keinoja ratkaista viherpesuongelmia


Viherpesu on pitkään tunnettu ongelma ympäristöraportointi, minkä vuoksi 2000-luvulla on kehitetty suuri määrä erilaisia standardeja ja luokittelujärjestelmiä, joilla voidaan verrata yrityksiä ja niiden ”vihreyttä”. EU:n piirissä kestävyys- ja ympäristöraportointia on kehitetty jo pitkään. Ensimmäinen tätä koskeva direktiivi annettiin vuonna 2003, jolloin toimintakertomuksen sääntelyä laajennettiin niin, että yritysten tuli raportoida myös ei-taloudellisia tietoja, kuten ympäristötietoja. Tällöin kyse oli tosin tilinpäätösraportoinnin yhdestä muodosta, jolla yrityksiä pyrittiin velvoittamaan antamaan sellaisia tietoja, jotka saattavat olla sijoittajille tärkeitä.


Käytännössä nämä vaatimukset jäivät kuitenkin niin kevyeksi, että merkittävää muutosta ei saavutettu. Tämän ja saadun kritiikin vuoksi sääntelyä täydennettiin jo vuonna 2006 corporate governance-direktiivillä, jolla velvoitettiin raportoimaan laajemmin yrityksen yhteiskuntavastuuasioista. Tämäkään ei vielä johtanut toivottuun lopputulokseen, ja finanssikriisin jälkeen sääntelyä lähdettiin kehittämään yhä pidemmälle.


Noudata tai selitä


Vuonna 2014 annettiin niin sanottu ESG-direktiivi. Direktiivi tunnetaan myös nimellä ei-taloudellisten tietojen direktiivi. Direktiivillä riittävän suurille listayhtiöille asetettiin velvoitteita julkaista tietoja vähintään ympäristöasioista, sosiaalisista ja työntekijöihin liittyvistä seikoista, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan liittyvistä seikoista sekä näiden aiheuttamista riskeistä ja tulosindikaattoreista, joilla niitä seurataan.


Direktiivin voidaan kuitenkin sanoa epäonnistuneen useista syistä. Direktiivissä yrityksille jätettiin merkittävästi harkintavaltaa siitä, miten kestävyysasioista viestitään raportissa. Direktiivi sinänsä sisälsi kyllä listauksen sellaisista seikoista, joiden raportointi on merkittävää. Direktiivi sisälsi kutenkin myös noudata tai selitä-periaatteen (comply or explain), jonka mukaan yrityksen tuli joko raportoida seikka tai selittää, miksi se jätettiin raportoimatta. Käytännössä periaatetta sovellettiin yrityksissä niin, että itselle epäedullisia seikkoja voitiin jättää raportoimatta, ja keskittyä raportoinnissa itselle edullisiin seikkoihin.


Epäluotettavat raportit


Toinen ongelma vuoden 2014 direktiivin mukaisessa raportoinnissa oli, että raportin varmentaminen ei ollut pakollista. Moni yritys päätyi kyllä varmentamaan raporttinsa ulkopuolisella taholla, jotta raportin uskottavuus kasvaisi. Iso osa yrityksistä ei kuitenkaan toiminut näin, minkä vuoksi raporttien luotettavuuteen kohdistui eri asteisia epäilyksiä. Sinänsä vuoden 2014 direktiivin voimaantulo kyllä lisäsi varmennettujen raporttien määrää.


Vuonna 2019 annettiin seuraava aiheeseen liittyvä EU-säännös, asetus kestävyysraportoinnista rahoitussektorilla. Asetuksella asetettiin pankeille ja rahoituslaitoksille velvoitteita raportoida niiden sijoituskohteiden ympäristöseikoista. Asetuksella tavoiteltiin sitä, että erilaisten institutionaalisten sijoittajien asiakkaat saisivat parempaa tietoa siitä, millaisiin sijoituskohteisiin heidän rahojaan käytetään. Keskeinen ongelma tässä asetuksessa oli se, että ympäristöraporttien taso oli vielä tuolloin suhteellisen heikko, minkä vuoksi pankit ja muut rahoituslaitokset eivät voineet luottaa siihen, että niiden sijoituskohteiden ympäristötiedot pitäisivät paikkansa.


Taksonomia-asetus


EU:n vuonna 2022 voimaan astunut taksonomia-asetus herätti runsaasti keskustelua jo ennen voimaantuloaan. Taksonomia-asetuksella pyrittiin lisäämään eri raporttien vertailukelpoisuutta, jotta viherpesun riskiä saataisiin vähennettyä. Asetus sisältää sääntelyn siitä, milloin tietty toiminta voidaan määrittää kestäväksi ja milloin ei. EU-komissiolle on delegoitu valta antaa asetuksia siitä, millä kriteereillä kestävyyttä arvioidaan. Vuoden 2023 loppuun mennessä tällaisia asetuksia on annettu ilmastonmuutoksen hillinnästä, ympäristönsuojelusta sekä kestävyystietojen esittämisestä.


Taksonomia-asetuksen artiklan 3 mukaisesti toiminta voidaan määrittää kestäväksi, jos se täyttää neljä eri kriteeriä:


[Toiminta]

a) edistää merkittävästi yhtä tai useampaa 9 artiklassa asetettua ympäristötavoitetta;

b) ei aiheuta merkittävää haittaa millekään 9 artiklan ympäristötavoitteelle (ei merkittävää haittaa);

c) toteutetaan vähimmäistason suojatoimien mukaisesti (sosiaalinen kestävyys); ja

d) täyttää komission delegoidulla asetuksella annetut tekniset arviointikriteerit.


Artiklan 9 mukaisia ympäristötavoitteita ovat 1) ilmastonmuutoksen hillintä; 2) ilmastonmuutokseen sopeutuminen; 3) vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu; 4) siirtyminen kiertotalouteen; 5) ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen; 6) biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen. Ilmastonmuutoksen osalta asetus rajattiin kattamaan vain kaikkein merkittävimpiä toimialoja, joita ovat 1) Metsätalous, 2) Ympäristön suojeluun ja ennallistamiseen liittyvä toiminta, 3) Valmistus, 4) Energia, 5) Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito, 6) Liikenne, 7) Rakennus- ja kiinteistöalan toiminta, 8) Informaatio ja viestintä, 9) Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta.


Taksonomia-asetuksen osalta kiistanalaisia ovat olleet ydinvoiman ja maakaasun käsittely. Vuonna 2022 ydinvoima sisällytettiin kestävien toimintojen luokittelun piiriin, koska hiilestä irtaantumista ei nähty mahdollisena ilman merkittäviä ydinvoimainvestointeja. Samoilla perusteilla myös fossiilinen maakaasu luokiteltiin kestäväksi, jotta se saatiin laajemman rahoituksen piiriin. Käytännössä molempiin liittyi merkittävästi poliittisia intressejä eri jäsenvaltioissa. Osana kompromissia yritykset kuitenkin velvoitettiin raportoimaan erikseen fossiilisen kaasun ja ydinvoiman roolia niiden liiketoiminnassa.


Olen kirjoittanut taksonomia-asetuksesta kaksi aiempaa blogikirjoitusta, jotka löydät näiden linkkien takaa.


Kestävyysraportointidirektiivi


Raportointikehitys kulminoitui lopulta vuoden 2022 kestävyysraportointidirektiiviin. Merkittävin muutos tässä oli raportoinnin muuttuminen pakolliseksi. Noudata tai selitä -periaate poistui ja yritykset velvoitettiin raportoimaan kestävyysseikkoja huomattavasti laajemmin. Direktiivi rakentui hyvin vahvasti kaksinkertaisen olennaisuuden periaatteen varaan, mitä käsittelen hieman myöhemmin tässä kirjoituksessa.


Direktiivi itsessään ei sisällä raportointivelvoitteita, vaan nämä annetaan EU-komission julkaisemilla kestävyysraportointistandardeilla. Standardit on julkaistu ja ne ovat hyvin laajoja ja yksityiskohtaisia. Standardien nojalla annetaan ensimmäisiä raportteja vuonna 2024 päättyviltä tilikausilta.


Direktiivin keskeisessä osassa on ilmastonmuutos. Yritykset velvoitettiin raportoimaan miten niiden oma toiminta on yhteensopivaa EU:n ilmastotavoitteiden ja Pariisin ilmastosopimuksen kanssa. Tämän lisäksi ilmastonmuutos on keskeisissä roolissa direktiivin nojalla annetuissa standardeissa. Direktiivillä lisättiin myös merkittävästi sosiaalisten seikkojen raportointivelvoitteita.


Kestävyysraportointidirektiivillä tehtiin myös pakolliseksi raporttien varmentaminen. Ulkopuolisen auktorisoidun varmentajan tulee varmentaa raportti ja antaa siitä kertomus. Suomessa näitä raportteja antavat KRT-tilintarkastajat.


Kaksoisolennaisuudesta


Kaksoisolennaisuus kehittyi 2010-luvun aikana ensin akateemisessa kirjallisuudessa, minkä jälkeen se implementointiin EU:n kestävyysraportointia koskevaan lainsäädäntöön. Kaksoisolennaisuudella tarkoitetaan sitä, että olennaisina seikkoina pidetään sekä yritykseen vaikuttavia taloudellisia seikkoja että yrityksen vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan. Olen käsitellyt käsitettä aiemmin pidemmässä blogikirjoituksessa, jonka löydät tämän linkin takaa.


Perinteisesti yritykset ovat raportoineet ainoastaan miten ympäristö- ja muut kestävyysseikat vaikuttavat yritykseen itseensä. Vuonna 2019 EU-lainsäädännöllä laajennettiin yritysten velvoitteita raportoida, miten niiden toiminta vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan ja ympäristöön. Periaatteen rooli laajeni vielä huomattavasti EU:n taksonomia-asetuksen tultua voimaan, sekä kestävyysraportointidirektiivin aikana.


Yhteenveto


Kestävyysraportointisääntely on kehittynyt pääomamarkkinoiden tarpeita silmällä pitäen. Pääomamarkkinoilla on runsaasti vihreää rahaa, jonka omistajat tahtovat sijoittaa varojaan sellaisiin yrityksiin, joiden toiminta on ympäristön kannalta kestävää. Ongelmana tässä on ollut, että yritykset pyrkivät pääsemään tällaisen rahan piiriin usein melko kyseenalaisin keinoin. Yritykset ovat jättäneet itselleen epäedullisia seikkoja raportoimatta sekä jopa suoranaisesti vääristelleet raportteja. Tämän estämiseksi EU:ssa on kehitetty sääntelyä yksityiskohtaisista raportointivelvoitteista sekä raporttien varmentamisesta. Nähtäväksi jää, minkä verran tämä sääntely tulee ohjaamaan vihreää rahaa tulevaisuudessa.

 

Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

KHT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Juristi, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196


Comments


© 2024 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • Instagram
bottom of page