Kuolleena syntyneen lapsen vanhemmat halusivat siirtää lapsen joukkohaudasta sukuhautaan. Aluehallintovirasto ei myöntänyt siirtolupaa eikä hallinto-oikeus tehnyt muutosta asiaan. Korkein hallinto-oikeus antoi asiassa ratkaisun 17.4.2024, jossa arvioitiin, oliko vuonna 1979 haudatun ruumiin siirtämisluvan epäämiselle asianmukaiset ja riittävät perusteet. Käsittelen kirjoituksessa asian taustat sekä siihen vaikuttavat oikeuslähteet.
Tapaukseen vaikuttavat oikeuslähteet
Hautaustoimilaissa säädetään ihmisen ruumiin hautaamisesta, tuhkaamisesta ja tuhkan käsittelystä.
Lain 2 §:n mukaan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Saman lain 24 §:n mukaan ruumis tai tuhka saadaan erityisen painavista syistä aluehallintoviraston luvalla siirtää toiseen hautaan, kuin mihin ne on alun perin haudattu.
Ruumista tulee siis käsitellä arvokkaalla ja kunnioittavalla tavalla. Rikoslain 17 luvun 12 §:n mukaan henkilö voi syyllistyä hautarauhan rikkomiseen, jos hän ilman lupaa avaa haudan tai ottaa sieltä ruumiin tai sen osan, ruumisarkun tai hautauurnan. Hautarauhan rikkomiseen voi syyllistyä myös, jos henkilö käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla taikka turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä.
Tässä tapauksessa ei ollut kyse rikosasiasta, mutta on hyvä huomata, että hautarauha on suomen lainsäädännössä niin suojattu, että sen rikkominen voi johtaa rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Hautaustoimilain lisäksi tapauksessa sovellettavaksi tuli Euroopan ihmisoikeussopimus ja Suomen perustuslaki. Perustuslain 10 §:n mukaan:
”Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.
Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.
Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä.
Lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä, turvallisuustarkastuksessa ja vapaudenmenetyksen aikana sekä tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta.”
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artiklan mukaan:
”1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.
2. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.”
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ja perustuslain 10 §:ssä säädetään yksityiselämänsuojasta ja vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaisesti yksityiselämän suoja ylettyy myös kuoleman jälkeiseen aikaan, eli hautaamiseen liittyviin kysymyksiin. Vainajan perheellä ja sukulaisilla on myös oikeus ihmisoikeussopimuksessa suojattuun perhe-elämän suojaan.
Asian käsittely Itä-Suomen aluehallintovirastossa ja Itä-Suomen hallinto-oikeudessa
Vainajan vanhemmat A ja B pyysivät Itä-Suomen aluehallinnolta lupaa siirtää heidän vuonna 1979 kuolleena syntyneen tyttärensä ruumis joukkohaudasta heidän omaan sukuhautaansa. A:lla ja B:llä ei ole ollut mahdollisuutta haudata ruumista heidän haluamaansa paikkaan vuonna 1979. Vanhemmat eivät ole saaneet tietoa siitä, minne heidän lapsensa on haudattu ja milloin, eivätkä he sen vuosi ole voineet osallistua hautaustilaisuuteen. Aluehallintovirasto ei myöntänyt lupaa ruumiin siirtämiseen.
A ja B valittivat aluehallintoviraston päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden mukaan ruumiin siirtäminen edellyttää painavia syitä. Hallinto-oikeus katsoi, että erittäin painavana syynä voitiin pitää sitä, ettei ruumista ole aikaisemmin voitu haudata vanhempien haluamaan paikkaan. Erityisen painavien syiden arviointi edellyttää kuitenkin tapauskohtaista harkintaa.
Hallinto-oikeus oli aluehallintoviraston kanssa samaa mieltä siitä, ettei joukkohautaan haudattua ruumista olisi voinut yksilöidä ja tunnistaa ilman, että samassa haudassa olevien muiden vainajien koskemattomuus vaarantuisi. Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ole riittävän painavia perusteita ruumiin siirtämiselle.
Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A ja B pyysivätt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksessaan A ja B ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja heille määrätään lupa siirtää vainaja.
Asiassa vastaanotetun selvityksen mukaan vainajia on siirretty ajan saatossa paljon ja siirtämistä varten on olemassa siihen erikoistuneita ryhmiä, jotka pystyvät paikantamaan ja yksilöimään vainajan ja siirtämään sen. Selvityksen mukaan kaikkiin haudassa oleviin vainajiin kajottaisiin mahdollisimman vähän. Kaivaukset voisi tehdä kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa, haudassa olevista otettaisiin näytteet ja selvitettäisiin, mikä vainajista on A:n ja B:n tytär ja toisessa kaivauksessa vainaja nostettaisiin ylös haudasta.
Itä-Suomen aluehallintovirasto vastasi valitukseen ja esitti, että vaatimus täytyy hylätä. Perusteinaan aluehallintovirasto lausui, että asiassa tulee ottaa huomioon muiden lasten vanhempien ja omaisten yksityiselämän suoja ja heidän intressinsä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ole syytä muuttaa ja hylkäsi valituksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakijat A ja B ovat tuoneet esille seikkoja, jotka puoltaisivat sitä, että siirtämiselle on olemassa erityisen painavat syyt. Nämä syyt liittyvät siihen, ettei lapsen vanhemmilla A:lla ja B:llä ole yli 40 vuotta sitten noudatetun käytännön mukaan ollut mahdollisuutta vaikuttaa lapsen hautapaikkaan eivätkä he ole myöskään voineet osallistua lapsen hautaamiseen. Vanhemmilla voi olla vielä usean vuoden jälkeenkin intressi saada lapsen ruumis siirrettyä sukuhautaan.
Vainajan tunnistaminen edellyttää myös muiden samassa joukkohaudassa olevien ruumiiden tunnistamista. Tämä edellyttää jossain määrin luiden nostamista ja mahdollisesti niiden tutkimista laboratoriossa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tämänlainen menettely on merkittävää puuttumista muiden lasten omaisten yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan, eikä voimassa oleva lainsäädäntö mahdollista sitä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ruumiin siirtoluvan epäämiselle on ollut asianmukaiset ja riittävät perusteet.
Yhteenveto
Hautarauhasta ja hautojen arvokkaasta käsittelystä on säädetty hautaustoimilailla. Hautarauhan rikkomisesta on myös oma pykälänsä rikoslaissa. Tässä tapauksessa korkein hallinto-oikeus katsoi, että aluehallintovirastolla on ollut asialliset ja painavat syyt evätä ruumiin siirto, koska joukkohaudasta ruumiin yksilöiminen ja tunnistaminen puuttuisi merkittävällä tavalla muiden samassa joukkohaudassa olevien lasten omaisten yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
Julia Sieppi
OTM (väitöskirjatutkija), HHJ
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
Comentarios