Korkein hallinto-oikeus otti käsittelyyn alkoholin vähittäismyyntilupaa käsittelevän tapauksen ja antoi siitä ratkaisun 19.6.2024. Tapauksessa käsiteltiin vähittäismyyntiluvan ehtoja ja sitä, millaisia ehtoja Valvira saattoi asettaa luvalle. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapaukseen vaikuttavan lainsäädännön, tapauksen taustat ja lopputuloksen.
Alkoholin vähittäismyyntiluvasta ja sen ehdoista
Alkoholin myyminen on Suomessa luvanvaraista. Markettivahvuisten alkoholijuomien nykyinen sääntely on alkoholilain 17 §:ssä:
”Käymisteitse valmistetun enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän ja muulla tavoin valmistetun enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyyntilupa koskee vähittäismyyntiä yhden vähittäismyyntipaikan sisätiloissa ja se myönnetään:
1) monipuolista valikoimaa päivittäin tarvittavia elintarvikkeita maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetussa rakennuksessa muutoin kuin tilapäisesti myyvälle hakijalle, jos alkoholijuomien myynnin osuus elinkeinotoiminnassa ei ole selvästi muiden elintarvikkeiden myynnin osuutta suurempi;
2) 1 kohdassa tarkoitettua elinkeinotoimintaa vakituista tai kausiasutusta palvelevalla lupaviranomaisen hyväksymällä säännöllisellä reitillä kulkevassa myymäläautossa tai -veneessä harjoittavalle hakijalle;
3) anniskeluluvan yhteyteen anniskelussa olevien alkoholijuomien vähittäismyyntiin; määräaikaisen anniskeluluvan tai 20 §:ssä tarkoitetun anniskelualueen yhteyteen vähittäismyyntilupa saadaan kuitenkin myöntää vain sellaiseen useiden alkoholijuomien valmistajien esittelytilaisuuteen, jonka tarkoituksena on esitellä tuotteita kuluttajille;
4) alkoholijuomien valmistuspaikan yhteyteen valmistusluvan haltijalle.
Tilaviinin ja käsityöläisoluen vähittäismyyntilupa koskee vähittäismyyntiä yhden vähittäismyyntipaikan sisätiloissa ja se myönnetään kyseisten alkoholijuomien valmistajalle sen maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetussa rakennuksessa sijaitsevan valmistuspaikan, jossa alkoholijuoman käyminen on tapahtunut, yhteyteen tai välittömään läheisyyteen. Vähittäismyyntipaikassa saadaan myydä myös 1 momentissa tarkoitettuja alkoholijuomia.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun luvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että hakija on laatinut 56 §:ssä tarkoitetun omavalvontasuunnitelman.
Lupaviranomainen saa asettaa vähittäismyynnin kassa- ja myyntijärjestelyjä koskevia lupamääräyksiä, jos paikan sijaintiin tai toimintaan liittyy erityisiä valvonnan tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden riskejä tai jos samassa toimipaikassa harjoitetaan myös anniskelua.”
Alkoholilain mukaiset luvat on myönnettävä, jos lupaedellytykset täyttyvät. Tätä koskeva säännös on alkoholilain 12 §:ssä:
”Tämän lain mukainen valmistus-, maahantuonti-, käyttö-, tukkumyynti-, vähittäismyynti- ja anniskelulupa on myönnettävä elinkeinotoimintalain 2 §:n 1 momentissa tai 3 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolla on tässä laissa säädetyt hakijaan liittyvät ja toiminnan harjoittamiseen tarvittavat edellytykset.”
Luvan myöntäminen ei siis ole harkinnanvaraista, vaan viranomaisen on myönnettävä se, jos edellytykset täyttyvät. Lupaehtoja on mahdollista asettaa vain niissä tilanteissa, joissa laki sen erikseen mahdollistaa. Tässä tapauksessa kysymys oli siitä, oliko tapauksessa kyse 17 §:n neljännen momentissa tarkoitetuista erityisistä riskeistä:
”Lupaviranomainen saa asettaa vähittäismyynnin kassa- ja myyntijärjestelyjä koskevia lupamääräyksiä, jos paikan sijaintiin tai toimintaan liittyy erityisiä valvonnan tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden riskejä tai jos samassa toimipaikassa harjoitetaan myös anniskelua.”
Jos tapauksessa on erityisiä valvonnan, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden riskejä, voidaan myyntijärjestelyihin asettaa lisäehtoja. Luvanhaltijalla on runsaasti erilaisia lain noudattamiseen liittyviä velvoitteita, yleinen velvoite on alkoholilain 39 §:ssä:
”Vähittäismyynti- ja anniskeluluvanhaltijan sekä hänen henkilökuntansa tulee valvoa 35–38 §:ssä säädettyjen kieltojen ja velvoitteiden noudattamista ja vastata järjestyksenpidosta vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa.
Luvanhaltija ja hänen edustajansa saa poistaa kieltoa rikkoneen tai selvästi päihtyneen henkilön luvanhaltijan hallitsemasta tilasta. Luvanhaltija ja hänen edustajansa saa ottaa astian, joka on viety pois anniskelualueelta, kieltoa rikkoneen henkilön hallusta ja hävittää sen sisältämän alkoholijuoman.”
Tämän lisäksi alkoholilain 38 §:ssä on erityissäännös vähittäismyyntipaikan henkilökunnasta:
”Vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa tulee olla toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen riittävästi henkilökuntaa tehokkaan valvonnan ja järjestyksenpidon toteuttamiseksi.
Vähittäismyynti- ja anniskelupaikassa tulee olla paikalla luvanhaltijan edustajana tämän määräämä vastaava hoitaja tai muu luvanhaltijan tähän tehtävään nimeämä henkilö, jos paikka on avoinna asiakkaille.
Henkilö, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta, ei saa toimia vastaavana hoitajana tai muuna tehtävään nimettynä henkilönä eikä myydä tai anniskella alkoholijuomaa. 16 vuotta täyttänyt henkilö saa kuitenkin myydä alkoholijuomia 17 §:ssä tarkoitetussa vähittäismyyntipaikassa vastaavan hoitajan tai muun tehtävään nimetyn henkilön välittömän valvonnan alaisena. 16 vuotta täyttänyt henkilö saa myös anniskella alkoholijuomia vastaavan hoitajan tai muun tehtävään nimetyn henkilön välittömän valvonnan alaisena.
Alkoholijuomia myyvä ja vähittäismyynnin tai anniskelun valvontaan osallistuva henkilö ei tehtävässään saa olla alkoholin eikä muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena.”
Tapauksen taustat
A toimii ketjuyrityksenä tavaratalossa. Kyseisen ketjun yritykset toimivat niin sanotulla kaksiyritysympäristönä, jossa tavaratalossa vähittäiskauppaa harjoittaa ketjuyritys A, joka vastaa elintarvikkeiden vähittäismyynnistä sekä yritys B, joka vastaa käyttötavaroiden vähittäismyynnistä. Tuotteita myydään yhteisen kassajärjestelmän avulla. Kaikki alkoholituotteet myytiin A Oy:n nimissä, ja A Oy:n hallussa oli alkoholin vähittäismyyntilupa. A Oy ja B Oy toimivat tavaratalossa, jossa monet tilat olivat yhteiskäytössä. Kassatyöntekijät olivat yhteistä henkilökuntaa, joiden työnantaja oli B Oy. Henkilökunnan kulut jaettiin osapuolten kesken.
Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi A Oy:lle 25.3.2022 vähittäismyyntiluvan alkoholille. Aluehallintovirasto asetti päätöksessään lupamääräyksen, jonka perusteella vain luvanhaltijan henkilökunta sai luovuttaa alkoholia asiakkaille, ja maksut sai ottaa vastaan vain luvanhaltija tai maksuvälitysliike, joka välitti maksun luvanhaltijalle. Aluehallintovirasto perusteli tätä lisäehtoa sillä, että alkoholilain perusteella vain luvanhaltija tai tämän työntekijä saisi luovuttaa alkoholijuomia. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kaksiyritysympäristössä toimiminen johtaisi siihen, että tosiasiassa vähittäismyyntilupa siirrettäisiin toiselle yritykselle alkoholilain vastaisesti.
A Oy valitti lupamääräyksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, joka antoi asiassa ratkaisun 13.6.2023. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi aluehallintoviraston päätöksen. Hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että alkoholijuomien omistajuus ei missään kohtaa siirry B Oy:lle, vaan kauppa tapahtuu A Oy:n ja vähittäismyyntiasiakkaan välillä. Yhteistoimintaa ei voitu pitää alkoholilain vastaisena luvan siirtämisenä.
Hallinto-oikeus tarkasteli myös alkoholilain 39 §:ää, jonka mukaan vähittäismyyjän henkilökunnan tulee valvoa myyntiä. Hallinto-oikeus tulkitsi, että tämän tulee tarkoittaa luvanhaltijan omaa henkilökuntaa eli henkilöitä, joihin luvanhaltijalla on välitön direktio-oikeus. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että alkoholilaki ei estänyt käyttämästä toista yritystä ja sen henkilökuntaa apuna alkoholijuomien myymisessä ja luovuttamisessa silloin, jos yritykset toimivat samassa vähittäismyyntipaikassa. Alkoholilaista ei hallinto-oikeuden mukaan voitu myöskään johtaa sellaista tulkintaa, että kahden yrityksen yhteistoiminta olisi nimenomaisesti kiellettyä.
Valvira ja Itä-Suomen aluehallintovirasto pyysivät lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja myös saivat valitusluvan.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus tarkasteli tapausta alkoholilain tarkoituksen näkökulmasta. Korkein hallinto-oikeus korosti, että alkoholilain 17 §:n neljännen momentin tarkoituksena on ehkäistä riskejä, jotka liittyvät vähittäismyyntipaikan sijaintiin tai toimintaan. Korkein hallinto-oikeus myös korosti, että alkoholilaissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, että vain luvanhaltijan henkilökunta voisi luovuttaa alkoholijuomia. Hallituksen esityksessä myös nimenomaisesti todettiin, että henkilökuntaa koskevat säännökset eivät liittyneet luvan myöntämisen edellytyksiin. Tältä osin perustetta asettaa erityistä lupamääräystä 17 §:n neljännen momentin perusteella ei ollut.
Alkoholilaissa ei edellytetty, että alkoholijuomien maksun voisi vastaanottaa vain vähittäismyyntiluvan haltija tai maksunvälittäjä. Tältä osin aluehallintovirasto ei ollut voinut asettaa myöskään tällaista lupamääräystä. Korkein hallinto-oikeus myös korosti, että aluehallintovirasto ei ollut esittänyt, että A Oy:n toimintaan liittyisi mitään muitakaan erityisiä riskejä, joiden perusteella lupamääräyksiä voitaisiin asettaa.
Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus kumosi aluehallintoviraston lupapäätösten erityisehdot ja piti hallinto-oikeuden päätöksen voimassa. Aluehallintovirasto velvoitettiin myös korvaamaan yhteisvastuullisesti Valviran kanssa korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut.
Yhteenveto
Alkoholilaissa on erityissäännöksiä vähittäismyyntiluvan myöntämisen edellytyksistä. Lupa on myönnettävä, jos hakija täyttää kaikki luvan myöntämisen edellytykset. Viranomainen ei myöskään saa asettaa ylimääräisiä tai tarpeettomia ehtoja luvalle, ellei alkoholilaki nimenomaan sitä mahdollista. Tässä tapauksessa Aluehallintovirasto yritti asettaa perusteettomia ehtoja luvalle, ja korkein hallinto-oikeus kumosi ne.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Kommentare