Viikon blogikirjoitus perustuu tieteelliseen artikkeliin, jonka kirjoitukseen osallistuin yhtenä kirjoittajana. Artikkeli käsittelee kilpailukieltoja kilpailu-, sopimus- ja työoikeudellisesta näkökulmasta. Artikkeli on julkaistu Liikejuridiikka-lehden numerossa 2/2021. Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa:
Tässä blogikirjoituksessa avaan artikkelin sisältöä ja tutkimustuloksia. Artikkelin tavoitteena oli tutkia kilpailukieltojen sääntelyä yleisesti ja tarkastella samalla, miten kilpailukieltoja sääntelevät lait kattavat erilaisia tilanteita. Yhtenä pohdinnan kohteena oli, millaisissa tilanteissa kilpailukieltojen sääntely on kaikkein vähäisintä.
Kilpailukielto sopimusoikeudessa
Kilpailukiellosta voidaan sopia kahden osapuolten välisellä sopimuksella. Sopimuksen sisältö on osapuolten vapaasti neuvoteltavissa. Tyypillinen sopimus on, että toinen osapuoli ei korvausta vastaan harjoita toisen osapuolen kanssa kilpailevaa toimintaa. Tätä ehtoa täydentää tyypillisesti myös sopimussakkoehto eli toiselle osapuolelle sopimuksen rikkomisesta maksettava korvaus.
Joihinkin sopimuksiin voi sisältyä kilpailukielto, vaikka sitä ei olisi suoraan kirjattu sopimustekstiin. Monissa sopimuksissa edellytetään tiettyä lojaliteettia sopimuskumppania kohtaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että sopimuskumppania ei saa puukottaa selkään esimerkiksi kilpailemalla tämän kanssa. Tämä periaate ei kuitenkaan ole selkeä ja käytännössä kilpailukielloista kannattaa sopia erikseen lähes aina.
Kilpailukiellon ongelmallisuus yhteiskunnan ja yksilöiden kannalta on tunnistettu jo kauan sitten. Kilpailukieltoa rajoitettiin jo 1920-luvun lopulta peräisin olevan oikeustoimilain 38 §:ssä. Tämän pykälän tarkoitus oli estää tekemästä yksittäisten työntekijöiden kannalta kohtuuttomia kilpailukieltoja. Pykälän soveltamisalaa laajennettiin vuonna 1981 tarkoituksena laajentaa pykälän soveltamisalaa entisestään. Nykyisellään pykälä kuuluu seuraavasti:
”Sopimus, jolla joku kilpailun estämiseksi tai rajoittamiseksi on sitoutunut olemaan harjoittamatta tiettyä tai tietynlaista toimintaa tai olemaan tekemättä työsopimusta jonkun kanssa, joka harjoittaa sellaista toimintaa, ei sido sitoumuksen antajaa siltä osin kuin se kohtuuttomasti rajoittaa hänen toimintavapauttaan.”
Pykälä soveltuu kaikenlaisiin kilpailukieltoihin, ei ainoastaan työsopimukseen liittyviin. Tämän lisäksi oikeustoimilain 36 §:n yleinen sovittelusäännös voi myös soveltua kilpailukieltoon, ainakin sopimussakon osalta. Sen pykälän nojalla voidaan sovitella kohtuuttoman suurta sopimussakkoa.
Kilpailuoikeus
Kilpailuoikeudella tarkoitetaan oikeudenalaa, jonka tarkoituksena on estää yrityksiä tekemästä erilaisia sopimuksia, joilla haitataan markkinoiden toimintaa. Kilpailuoikeuden alle kuuluu esimerkiksi kartellien kielto. Lähtökohtaisesti kilpailulaissa kielletään kaikki sellaiset sopimukset, joilla markkinoita jaetaan esimerkiksi sopimalla, että toisen kanssa ei kilpailla tietyllä alueella tai tietyissä toiminnoissa. Kaikenlaiset yritysten väliset kilpailukieltosopimukset ovat siis lähtökohtaisesti kiellettyjä.
Tähän on kuitenkin yksi merkittävä poikkeus. Yrityskaupan yhteydessä voidaan sopia kilpailukiellosta, jos ne ovat välttämättömiä kaupan toteuttamiseksi. Käytännössä näissä on usein kyse siitä, että myyjä ei sopimuksen seurauksena käytä aikaisempaa informaatiotaan ja kontaktejaan hyväksi siten, että se haittaa myydyn yrityksen liiketoimintaa. Tällaisen kilpailukiellon on kuitenkin liityttävä yrityskauppaan, eikä sitä saa laajentaa välttämätöntä laajemmaksi.
Työoikeus
Työoikeus on yksi merkittävimpiä sopimusvapauden rajoittajia. Työsopimuslaki on säädetty työntekijöiden suojelemiseksi, minkä vuoksi työntekijä ja työnantaja eivät voi tehdä pätevää sopimusta, joka ei ole työsopimuslain mukainen. Työoikeudessa on kahdenlaisia kilpailukieltoja: 1) työsuhteen kestäessä jatkuvia kilpailukieltoja ja 2) työsuhteen päättymisen jälkeisiä kilpailukieltoja.
Työsuhteen aikana kilpailukielto perustuu jo lakiin. Kiellosta on säädetty työsopimuslain 3:3 §:ssä, jonka sisältö kuuluu:
”Työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona.
Työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä ryhtyä kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita 1 momentissa säädetty huomioon ottaen ei voida pitää hyväksyttävinä.”
Tällaisen velvoitteen riittävän vakava rikkominen on työsuhteen päättämisperuste. Velvoite ei kuitenkaan ulotu työsuhteen päättämisen jälkeiseen aikaan. Työsuhteen jälkeiseen aikaan kilpailukielto ulottuu vain, jos siitä sovitaan erikseen. Tämän sopimuksen sisältöä rajoitetaan työsopimuslain 3:5 §:ssä, jonka sisältö kuuluu ainakin toistaiseksi:
”Työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan työsuhteen alkaessa tai sen aikana tehtävällä sopimuksella (kilpailukieltosopimus) rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa samoin kuin työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa.
Kilpailukieltosopimuksen perusteen erityistä painavuutta arvioitaessa on otettava muun ohella huomioon työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liikesalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja tehtävät.
Kilpailukieltosopimuksella saadaan rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattia enintään kuuden kuukauden ajan. Jos työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen korvauksen hänelle kilpailukieltosopimuksesta aiheutuvasta sidonnaisuudesta, rajoitusaika voidaan sopia enintään vuoden pituiseksi. Kilpailukieltosopimukseen voidaan ottaa määräys vahingonkorvauksen sijasta tuomittavasta sopimussakosta, joka saa enimmäismäärältään vastata työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa.
Kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää, jos työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä. Mitä edellä säädetään kilpailukieltosopimuksen keston rajoittamisesta ja sopimussakon enimmäismäärästä, ei koske työntekijää, jonka tehtäviensä ja asemansa perusteella katsotaan tekevän yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamistyötä tai olevan tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavassa itsenäisessä asemassa.
Kilpailukieltosopimus on mitätön siltä osin kuin se on tehty vastoin edellä säädettyä. Muutoin tällaisen sopimuksen pätevyydestä ja sovittelusta on voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa säädetään.”
Olen kirjoittanut tarkemmin tämän pykälän sisällöstä blogikirjoituksessa, joka löytyy tämän kirjoituksen alaosasta. Pykälän ydinsisältö on, että kilpailukieltosopimuksen saa tehdä vain painavasta syystä eli sitä ei saisi tehdä kenen tahansa rivityöntekijän kanssa. Myös kilpailukiellon kestoa ja sopimussakon suuruutta on rajoitettu. Jos kilpailukielto tehdään vastoin pykälän edellytyksiä, se on mitätön eli sitä ei voida soveltaa tuomioistuimessa.
Tämä rajoituspykälä on kuitenkin todettu käytännössä riittämättömäksi. Kilpailukieltoja on tehty vastoin lain edellytyksiä, eivätkä työntekijät ole uskaltaneet haastaa niitä. Tämän vuoksi kilpailukieltoihin esitettiin lainmuutosta hallituksen esityksellä HE 222/2020 vp, joka ollaan todennäköisesti pian hyväksymässä eduskunnassa. Muutoksessa esitetään, että jatkossa kaikista kilpailukielloista olisi maksettava korvaus, joten työnantaja ei voisi käyttää niitä maksamatta rahallista korvausta, joka on sidottu työntekijän palkan suuruuteen. Tämä vähentäisi lain näkökulmasta turhien kilpailukieltojen käyttöä merkittävästi.
Yhteenveto
Lainsäädännössä on monenlaisia kilpailukieltoja erilaisiin tilanteisiin. Kaikkiin kilpailukieltoihin sovelletaan sopimusoikeuden sääntelyä, mikä estää käyttämästä kaikkein kohtuuttomimpia ehtoja. Yksityiskohtaisempaa sääntelyä on kilpailulaissa ja työsopimuslaissa. Kilpailulaki rajoittaa yritysten välisiä kilpailukieltoehtoja. Työsopimuslaki taas rajoittaa työntekijän ja yrityksen välisiä kilpailukieltoehtoja työntekijän hyväksi. Työsopimuslaissa kielletään useita erilaisia kilpailukieltoehtoja ja lakimuutoksen mennessä läpi jatkossa edellytetään myös, että työnantaja maksaa työntekijälle korvauksen kilpailukiellosta.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comentários