Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen tuoretta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa tarkasteltiin kasvistuotteiden sallittuja nimiä. Tapauksessa korkein hallinto-oikeus katsoi, että kasviliha saattoi johtaa kuluttajaa harhaan, minkä vuoksi se kielsi nimikkeen käytön markkinoinnissa. Käyn tapauksessa läpi keskeisen lainsäädännön ja oikeustapauksen sisällön.
Elintarvikkeiden nimien sääntely
Elintarvikkeiden nimiä koskeva sääntely on pitkälti EU-pohjaista. Perusasetuksena on EU:n yleinen elintarvikeasetus eli koko nimeltään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä.
Tämän artiklan ainoa nimeämistä käsittelevä artikla on artikla 16, jonka otsikko on ”esillepano”. Artikla kuuluu kokonaisuudessaan:
”Rajoittamatta yksityiskohtaisempien elintarvikelainsäädännön säännösten soveltamista elintarvikkeiden merkinnät, mainonta ja esillepano, myös niiden muoto, ulkonäkö ja pakkaukset, käytetyt pakkausmateriaalit, tapa, jolla ne on aseteltu, ja olosuhteet, joissa ne esitellään, sekä tiedot, joita niistä annetaan millä tahansa tavalla, eivät saa johtaa kuluttajia harhaan.”
Artiklan tavoitteena on, että kuluttajan olisi helppo ymmärtää, mitä ja millaista elintarviketta hän ostaa. Tästä on annettu tarkempia säännöksiä elintarviketietoasetuksella. Asetuksen sääntely on sellaisenaan sovellettavaa oikeutta, eli asetuksen sääntelyä ei tarvitse täytäntöönpanna kansallisella lainsäädännöllä. Asetuksen koko nimi kuuluu:
”Elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25.10.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011”
Asetuksen keskeinen sääntely on sen artiklassa 7. Artikla 7 sisältää kaikki yleiset velvoitteet elintarvikkeiden tiedoille:
”1. Elintarviketiedot eivät saa johtaa harhaan, erityisesti
a) elintarvikkeen erityispiirteiden ja erityisesti sen luonteen, yksilöllisyyden, ominaisuuksien, koostumuksen, määrän, säilyvyyden, alkuperämaan tai lähtöpaikan, valmistus- tai tuotantomenetelmän osalta;
b) liittämällä elintarvikkeeseen vaikutuksia tai ominaisuuksia, joita sillä ei ole;
c) antamalla kuva, että elintarvikkeella on erityisiä erityispiirteitä korostamalla erityisesti tiettyjen ainesosien ja/tai ravintoaineiden esiintymistä tai puuttumista, kun tosiasiassa kaikilla samanlaisilla elintarvikkeilla on sellaisia erityispiirteitä;
d) antamalla ulkoasulla, nimityksellä tai kuvallisilla esityksillä
kuva tietystä elintarvikkeesta tai ainesosasta, vaikka tosiasiassa kyseessä olevassa elintarvikkeessa luontaisesti oleva tai normaalisti käytetty ainesosa on korvattu jollakin muulla ainesosalla.
2. Elintarviketietojen on oltava oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä.”
Asetuksen 17 artikla sisältää elintarvikkeen nimen yleisen vaatimuksen:
”Elintarvikkeen nimen on oltava sen virallinen nimi. Jos tällaista nimeä ei ole, elintarvikkeen nimen on oltava sen tavanomainen nimi, tai, jos tavanomaista nimeä ei ole tai tavanomaista nimeä ei käytetä, on annettava elintarviketta kuvaava nimi.”
Asetuksen liitteessä VII määritellään ”liha” elintarvikekontekstissa:
”Nisäkäs- ja lintulajien luustolihakset, jotka on tunnustettu ihmisravinnoksi soveltuviksi, sekä niihin luonnostaan sisältyvät tai liittyvät kudokset, joissa rasvan ja sidekudosten kokonaispitoisuudet eivät saa ylittää jäljempänä esitettyjä arvoja silloin kun liha on jonkin toisen elintarvikkeen ainesosa.”
Nämä säännökset oli myös osittain tuotu kansalliseen elintarvikelakiin, sen 9 § sisälsi nimeä koskevan säännöksen.
Tapauksen taustat
Meeat Food Tech Oy (”Yhtiö”) valmistaa kasvipohjaisia elintarvikkeita ja on erittäin tunnettu ”Muu”-tuoteperheestään. Yhtiöllä on useita tuotteita, joilla voidaan korvata lihatuotteita. Yhtiö markkinoi tuotteitaan aiemmin nimillä ”Muu Kasvilihapulla” ja ”Muu Burgerpihvi”. Vuonna 2019 yhtiö joutui kuitenkin ongelmiin tästä, koska Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon terveysvalvonnan johtaja teki 7.11.2019 päätöksen, jonka mukaan ”Muu Kasvilihapulla” ja ”Muu Burgerpihvi” -tuotteiden nimet pitäisi muuttaa, koska ne johtavat kuluttajaa harhaan siksi, että ne viittaavat lihaa. Tämä saattaisi terveysvalvonnan mukaan johtaa siihen, että kuluttaja voisi kuvitella tuotteiden sisältävän myös lihaa.
Yhtiö vaati oikaisua Kokkolan ympäristöterveyslautakunnalta, joka hylkäsi päätöksen 11.12.2019 tekemällään päätöksellä. Ympäristöterveyslautakunta katsoi, että kasviliha ei ole vakiintunut termi, eikä sitä tunneta lainsäädännössä. Liha sen sijaan on määritelty eläinperäiseksi tuotteeksi. Yhtiö valitti päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen 21.3.2022 antamallaan päätöksellä. Hallinto-oikeus katsoi, että ”kasviliha”-nimi ei ole vakiintunut, minkä vuoksi ilmaisut ”Muu Kasvilihapulla” ja ”Muu Burgerpihvi” voivat johtaa kuluttajaa harhaan, koska kuluttaja saattaa luulla, että tuote sisältää lihaa.
Yhtiö valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus antoi asiassa merkittävän painoarvon EU-tuomioistuimen oikeuskäytännölle, koska kyseessä on EU-lainsäädännön tulkintaongelma. EU-tuomioistuin oli ottanut vastaavaan kysymykseen kantaa ratkaisussaan C-195/14 Teekanne. Tapauksessa todettiin, että tietyn ainesosan nimeä ei saanut mainita tuotteessa, jos tuote ei tosiasiassa sisältänyt sitä ainesosaa, vaikka tuote maistuisi siltä. EU-tuomioistuin myös totesi, että oikein laadittu ainesosaluettelo ei ole riittävä korjaamaan nimessä olevaa harhaanjohtavuutta. EU-tuomioistuimen tuomion mukaan asia arvioidaan viime kädessä sen mukaan, millaisen kuvan pakkaus antaa ja voiko kuluttaja tämän vuoksi erehtyä asiassa.
EU-tuomioistuin oli käsitellyt samaa asiaa myös ratkaisussaan C-422/16 TofuTown.com. Ratkaisussa tuomioistuin totesi, että termiä ”maito” voidaan käyttää kasviperäisten tuotteiden nimissä vain, jos nimiä täydennetään kuvailevilla maininnoilla, joista käy selkeästi ilmi, että kyseessä on kasviperäinen tuote. Tämän vuoksi esimerkiksi nimi ”kauramaito” on sallittu markkinoinnissa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että harhaanjohtavuutta arvioidaan tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan näkökulmasta. Olennaista on, että kuluttajaa ei johdeta harhaan tuotteen sisällöstä. Liha on erikseen EU-lainsäädännössä määritelty käsite, kun taas kasviperäisille lihankorvikkeille ei ole vastaavia määritelmiä. Koska nimike ”kasviliha” ei ole vielä vakiintunut suomen kielessä, voi se korkeimman hallinto-oikeuden mukaan johtaa kuluttajaa harhaan. Vaikka tuotteen kannessa olikin mainittu ilmaisu ”Vegan food” ja ”lihaton”, mutta nämä eivät itsessään tehneet pakkausta riittävän selkeästi, koska tuotteen nimi oli selkeästi näkyvämpi kuin ne.
”Muu Burgerpihvi”-tuotteen osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että burgerpihviä ei ole nimenä varattu lihaperäisiin tuotteisiin. Korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan tämä nimi ei luo kuluttajalle mielikuvaa siitä, että tuote sisältäisi lihaa. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus hyväksyi valituksen tuotteen ”Muu Burgerpihvi” osalta, mutta hylkäsi sen tuotteen ”Muu kasvislihapulla” tuotteen osalta. Korkein hallinto-oikeus totesi vielä erikseen, että ”kyse on ollut kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen suorittamasta yksittäisestä valvontatehtävästä, jonka yhteydessä ei voida ottaa kantaa muiden toimijoiden käyttämiin tuotenimikkeisiin.”
Lopuksi
Kasviperäisten elintarvikkeiden nimistä on riidelty EU-tasolla ja jäsenvaltioissa. Kasviperäisten elintarvikkeiden mainonnassa käytetään usein ilmaisuja, jotka ovat hyvin lähellä perinteisten tuotteiden ilmaisuja. Nämä taas saattavat olla elintarvikelainsäädännön vastaisia, jos ne saattavat johtaa kuluttajaa harhaan siitä, mitä tuote oikeasti sisältää. Tästä tapauksesta saatiin Suomeen ennakkotapaus, jonka mukaan ”kasviliha” on kielletty nimike täysin kasvisperäisille tuotteille ainakin toistaiseksi. Tilanne voi muuttua, jos kasviliha yleistyy arkikielessä niin, että keskivertokuluttaja käsittää sen tarkoittavan kasviperäistä tuotetta.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comentarios