Viikon oikeustapauskommentti sijoittuu kuntaoikeuden alalle. Palveluvalikoimaamme kuuluu myös kunnille ja muille julkisen sektorin toimijoille tehtävä julkisen hallinnon konsultointi lainsäädännöstä, ja olemmekin tehneet useita toimeksiantoja kuntalain tulkinnasta. Tässä kirjoituksessa käsittelen korkeimman hallinto-oikeuden tapausta KHO 2023:118, jossa arvioitiin, oliko naapurikunnilla oikeutta valittaa kunnanvaltuuston päätöksestä irtisanoa kuntien yhteistoimintasopimus. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapaukseen liittyvän lainsäädännön ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun taustoineen.
Kunnallisvalitus
Kuntalain 135 §:n mukaan kunnanvaltuuston päätöksestä voidaan valittaa kunnallisvalituksella. Valitus voidaan tehdä kolmella perusteella:
1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;
2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai
3) päätös on muuten lainvastainen.
Valitukseen oikeutetut taas mainitaan kuntalain 137 §:ssä:
”Oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen.
Kuntayhtymän viranomaisen päätöksestä oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä myös kuntayhtymän jäsenkunta ja sen jäsen sekä kuntien yhteisen toimielimen päätöksestä sopimukseen osallinen kunta ja sen jäsen.
Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta kunnallisvalituksin vain se, joka on tehnyt oikaisuvaatimuksen. Jos päätös on oikaisuvaatimuksen johdosta muuttunut, saa päätökseen hakea muutosta kunnallisvalituksin myös se, jolla on 1 tai 2 momentin nojalla oikeus tehdä kunnallisvalitus.”
Asianosaisasema on ratkaiseva kunnallisvalituksessa. Jos tahoa ei pidetä asianosaisena, ei hän saa valittaa päätöksestä. Asianosaiset määritellään kuntalain 137 §:ssä: asianosaisia ovat ne, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen. Käsitteet oikeus, velvollisuus ja etu sekä näihin liittyvä välitön vaikutus ovat tulkinnanvaraisia kriteereitä. Näitä on tyypillisesti tulkittu sen perusteella, onko asianosaisella oikeussuojan tarvetta.
Ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä
Kunnan tehtävänä on järjestää ympäristöterveydenhuolto. Ympäristöterveydenhuoltoon kuuluu terveellisen elinympäristön turvaaminen kuntalaisille. Siihen kuuluvat mm. tupakkalain mukaiset valvontatehtävät, elintarvikevalvontaa sekä eläinlääkintähuoltoa. Ympäristöterveyden yhteistoiminta-alueesta annettu laki sisältää tämän järjestämistä koskevan sääntelyn. Lain 2 §:n mukaan:
”Jos kunta huolehtii ympäristöterveydenhuollosta itse, sillä on oltava tehtävän järjestämiseksi sekä tarkoituksenmukaisen työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit tähän tehtävään.
Jos kunnalla ei ole käytettävissään 1 momentissa tarkoitettuja henkilöresursseja, sen on yhdessä jonkin toisen tai useamman kunnan kanssa muodostettava yhteistoiminta-alue. Tehtävien hoitamista varten perustetaan tällöin kuntalain 77 §:ssä tarkoitettu yhteistoiminta-alueen kuntien yhteinen toimielin taikka yhteistoiminta-alueen tehtäviä hoitaa kuntayhtymä.
Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä vastaa yksi toimielin, jolla on oltava käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit.”
Tästä on saman lain 3 §:ssä poikkeus:
”Yhteistoiminta-aluetta muodostettaessa voidaan poiketa 10 henkilötyövuotta vastaavien henkilöresurssien vaatimuksesta, jos:
1) toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei saaristoisuuden tai pitkien etäisyyksien vuoksi ole mahdollista;
2) se on tarpeen suomen- tai ruotsinkielisten asukkaiden kielellisten oikeuksien turvaamiseksi;
3) se on tarpeen saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevien oikeuksien turvaamiseksi; tai
4) ympäristöterveydenhuollon tehtävien riittävä ja laadukas järjestäminen kunnassa tai yhteistoiminta-alueella voidaan muutoin turvata.”
Tätä koskeva sääntely on nykyään kuntalain 8 luvussa, jossa säännellään kuntien yhteistoiminnan muotoja ja järjestämistä. Kuntalain 63 §:n mukaan yhteistoimintasopimuksista aiheutuvat erimielisyydet ratkaistaan hallintoriita-asioina hallinto-oikeudessa. Tätä koskeva sääntely taas on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain luvussa 4. Tämän lain 20 §:n mukaan:
”Hallinto-oikeus käsittelee hallintoriita-asiana riidan, joka:
1) säädetään laissa ratkaistavaksi hallintoriita-asiana;
2) koskee julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta;
3) koskee muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta johtuvaa etua, oikeutta tai velvollisuutta; tai
4) koskee hallintosopimusta.”
Tapauksen taustat
Tervon, Keiteleen, Pielaveden, Rautalammin ja Vesannon kunnat sekä Suonenjoen kaupunki solmivat vanhan, vuoden 1995, kuntalain aikana yhteistoimintasopimuksen ympäristöterveydenhuollon palveluiden järjestämisestä. Sopimuksen mukaan kunnilla on oikeus irtisanoa sopimus seuraavan kalenterivuoden loppuun, ja sopimuksen mukaiset erimielisyydet ratkaistaan hallintoriitamenettelyssä.
Pielaveden kunnanvaltuusto päätti 19.12.2022 irtisanoa sopimuksen päättymän 31.12.2023. Tervon kunnanhallitus ja Suonenjoen kaupunginhallitus valittivat päätöksestä hallinto-oikeuteen kunnallisvalituksena. Päätöksestä valitettiin, koska tämä olisi kasvattanut muiden kuntien osuutta yhteistoiminta-alueiden kustannuksista sekä pienentänyt aluetta ja siten vaikeuttanut yhteistoimintaa.
Itä-Suomen hallinto-oikeus antoi asiassa ratkaisunsa 2.2.2023. Hallinto-oikeus katsoi, että Tervolla ja Suonenjoella ei ole valitusoikeutta. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan päätöksellä irtisanoa yhteistoimintasopimus ei ole sitovia vaikutuksia Tervon ja Suonenjoen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Asiassa huomioitiin myös se, että viime kädessä yhteistoiminta-alueet muodostaa valtioneuvosto.
Tervon kunnanhallitus ja Suonenjoen kaupunginhallitus valittivat asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tervon kunnanhallitus perusteli valitusoikeuttaan sillä, että Pielaveden päätös irtisanoa sopimus vaikutti Tervon kunnan velvollisuuksiin yhteistoimintasopimuksen perusteella. Myös Suonenjoki valitti samalla perusteella, ja korosti sitä, että sen osuus kustannuksista nousee päätöksen vuoksi.
Korkein hallinto-oikeus antoi asiassa ratkaisunsa 14.12.2023.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomion siihen, että Pielaveden kunnanvaltuusto on tehnyt itsehallintonsa puitteissa päätöksen irtisanoa kuntien välisen yhteistoimintasopimuksen. Tällainen päätös itsessään on valituskelpoinen. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomion myös siihen, että tällaisen päätöksen voi saattaa ratkaistavaksi hallintoriitana.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että kunnallisvalituksen asianosaisaseman arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota asian laatuun ja oikeussuojan tarpeeseen. Tässä tapauksessa Pielaveden kunnan päätöksillä ei ole voitu sitovasti päättää muiden kuntien oikeuksista, velvollisuuksista tai eduista, vaan näistä on sovittu yhteistoimintasopimuksessa. Kyseessä onkin osapuolten keskeisillä sopimuksilla ratkaistava asia, jotka ratkaistaan hallintoriitamenettelyssä. Tällaista asiaa ei silloin voi saattaa ratkaistavaksi kunnallisvalituksella ainakaan toisen kunnan toimesta.
Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että kyseessä ovat tasaveroiset kunnat, jolloin asiassa ei ole niiden asemaan tai muuhun syyhyn liittyvää oikeussuojan tarvetta. Tästä syystä korkein hallinto-oikeus katsoi, että niillä ei ole oikeutta tehdä valitusta toisen kunnan päätöksistä. Korkein hallinto-oikeus katsoi samalla tavalla kuin hallinto-oikeus, että Tervon ja Suonenjoen valitukset tuli jättää tutkimatta.
Yhteenveto
Kunnilla ei yleisesti ottaen ole valitusoikeutta naapurikuntien päätöksistä. Tämä oikeustapaus vahvistaa jo aiemmin tiedossa ollutta pääsääntöä. Myöskään kuntien välisiin sopimuksiin liittyvät päätökset eivät ole valituskelpoisia, vaan ne tulee ratkaista hallintoriitamenettelyssä. Päätös korostaa kuntien itsehallintoa ja tasaveroisten kuntien välisiä oikeussuhteita.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments