Läheisen henkilön menettäneelle voidaan tuomioistuimessa määrätä maksettavaksi kärsimyskorvausta, jos henkilö on saanut surmansa tahallisella tai törkeällä huolimattomuudella aiheutetulla teolla. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi, kenellä on oikeus korvaukseen ja paljonko korvaus on. Käyn läpi mm. vahingonkorvauslain säännöksen, Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia sekä oikeustapauksen.
Kärsimyskorvaus surmatun henkilön läheiselle
Kärsimyskorvaus on luonteeltaan hyvitys läheisen yllättävästä kuolemasta aiheutuvasta surun ja menetyksen tunteeseen verrattavasta kärsimyksestä. Kärsimyskorvauksen keskeisenä tarkoituksena on helpottaa surutyötä ja auttaa surevaa selviytymään läheisen henkilön äkillisestä menetyksestä johtuvista elämänmuutoksista. Se ei edellytä lääketieteellisesti tai muutoinkaan osoitettavaa mielenterveyden järkkymistä, vaan kärsimyskorvauksen määrä arvioidaan nimenomaan teon luonteen perusteella eikä se edellytä erillistä selvitystä.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n 1 momentin mukaan:
”Surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.”
Pykälän mukaan kärsimyskorvausta voidaan määrätä maksettavaksi kuolleen henkilön läheiselle, jos
- kärsimyskorvausta vaativa henkilö on kuolleen henkilön vanhempi, lapsi, aviopuoliso tai muu erityisen läheinen henkilö ja
- kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta.
Huomioitavaa on, että perusmuotoinen kuolemantuottamus ei oikeuta korvauksen saamiseen, koska siinä kuolemaa ei ole aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. Lisäksi korvauksen saamisen edellytyksenä on, että korvauksen tuomitseminen on kohtuullista, kun otetaan huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.
Korvauksen määrään vaikuttavat
- surman saaneen henkilön ja korvausta vaativan henkilön suhde
- teon laatu sekä
- muut olosuhteet
Muita olosuhteita voi olla esimerkiksi se, että korvausta vaativa on nähnyt läheisensä kuoleman tai tilanteeseen liittyy jotain muuta kärsimystä lisäävää kuten korvausta vaativan kotona tehty henkirikos.
Vahingonkorvauslain mukaan kuolleen henkilön sisarella taikka avopuolisolla ei ole suoraan lakiin perustuvaa oikeutta kärsimyskorvaukseen, vaan nämä arvioidaan tapauskohtaisesti. Lähtökohtaisesti sisarella tai avopuolisolla ei ole oikeutta korvaukseen.
Saman lain mukaan kärsimyksestä määrätään maksettavaksi kertakorvaus ja oikeus korvaukseen raukeaa, jos vahinkoa kärsinyt kuolee ennen korvausvaatimuksen esittämistä (vahingonkorvauslaki 6:7 ja 7:3).
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta (myöhemmin myös HEVA) on lailla perustettu toimielin, josta säädetään laissa henkilövahinkoasiain neuvottelukunnasta. Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata oikeus- ja korvauskäytännön kehitystä ja antaa yleisiä suosituksia kivusta, särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta sekä kärsimyksestä suoritettavien korvausten määrästä.
Neuvottelukunta antaa suosituksia korvausmääristä ja viimeisin suositus on julkaistu syyskuussa 2020.
HEVAN suositusten mukaan
- vanhemmalle tuomittava korvaus lapsen kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä on 3 000–12 000 euroa,
- lapselle vanhemman kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä 3000–15 000 euroa
- sisarukselle tuomittava korvaus sisaruksen kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä 2 000–8 000 euroa ja
- puolisolle tuomittava korvaus puolison kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä 3 000–11 000 euroa.
Suosituksissa puolisolle tuomittava korvaus käsittää myös avopuolisot ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevat henkilöt. Suosituksissa mielenkiintoista on se, että lapselle tuomittavan korvauksen vaihteluväli vanhemman kuolemasta on suurempi kuin vanhemmalle tuomittava korvaus lapsen kuolemasta. Korvauksen vaihteluväli on iso, koska jokainen maksettavaksi määrättävän korvauksen määrä arvioidaan tapauskohtaisesti. Suurimmat korvaukset on määrätty maksettaviksi tapauksissa, jossa läheinen on kuollut henkirikoksen uhrina.
Korvausta ei lähtökohtaisesti määrätä kuolleen henkilön sisarelle, elleivät heidän välinsä ole olleet erityisen läheisiä. Erityisen läheiset välit on voitu katsoa olleen olemassa silloin, kun läheinen ja surmansa saanut ovat olleet läheisissä yhteyksissä terveydentilan takia. Eräässä tapauksessa samassa taloudessa asuvaa sisarus oli ollut surmatulle henkilölle isähahmon kaltainen henkilö.
Surmatun henkilön ja korvausta vaativan henkilön läheisyys on korvauksen määräämisen sekä korvauksen määrän perusteena. Mikäli surmatun henkilön läheinen esittää vaatimuksen aiheutuneesta kärsimyksestä, tulee vaatimusta esittäessä tuoda esiin surmatun henkilön ja läheisen välinen suhde ja sen läheisyys. Korvauksen määrään vaikuttaa henkilöiden suhteen läheisyyden lisäksi myös teon laatu ja muut olosuhteet. Selvää on, että tapauksessa, jossa kyse on tahallisesti tehdystä rikoksesta, eli murhasta tai taposta, on korvaus suurempi kuin tuottamuksella aiheutetusta kuolemasta.
Oikeustapaus
Korkein oikeus on tapauksessa KKO 2004:2 arvioinut, voiko alle puolentoista vuoden ikäiselle lapselle aiheutua sellaista kärsimystä, joka tulisi vahingonkorvauslain mukaan korvattavaksi. Korkein oikeus on tapauksessa katsonut, että korvaus on riippuvainen siitä, millaisella teolla kuolema on aiheutettu. Korkein oikeus on perusteluissaan lausunut, että jo sylilapsi tiedetään reagoivan perhettä kohdanneeseen murheeseen. Sylilapsi kuitenkaan ymmärrä mistä vanhemman kuolema johtuu tai millaisella teolla se on aiheutettu. Sen vuoksi lapselle aiheutuvat haitalliset seuraukset ovat luonteeltaan erilaisia kuin vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä on tarkoitettu eikä kärsimyskorvausta siksi tulisi tuomita maksettavaksi sylilapselle missään tilanteessa.
Yhteenveto
Surmatun läheisistä oikeus kärsimyskorvaukselle on vanhemmalla, lapsella ja aviopuolisolla. Laissa tarkoitetaan nimenomaan aviopuolisoa, eikä avopuolisoa. Muiden henkilöiden osalta tulee arvioitavaksi tapauskohtaisesti, kuinka läheisiä henkilöt ovat olleet. Sisaruksella voi olla peruste saada korvaus, mikäli he ovat asuneet samassa taloudessa taikka ovat muuten esimerkiksi terveydenhoitosyistä päivittäin tekemisissä. Alle kaksivuotiaalle sylilapselle kärsimyskorvausta ei lähtökohtaisesti määrätä maksettavaksi, koska nuori lapsi ei vielä ymmärrä kuolinsyytä. Korostan kuitenkin vielä, että kyse on tapauskohtaisesta arvioinnista. Mikäli haluat selvittää oikeutesi kärsimyskorvaukseen, niin suosittelen kääntymään asiantuntevan lakimiehen puoleen.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
Julia Sieppi
OTM (väitöskirjatutkija), HHJ
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
Comments