Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen tuoretta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa arvioitiin tilannetta, jossa lain eri kieliversioiden sisältö poikkesi toisistaan. Kyseessä on harvinainen, mutta mielenkiintoinen tilanne. Korkein hallinto-oikeus katsoi tapauksessa, että lain kieliversioiden erot eivät olleet perusteena ylimääräiselle muutoksenhaulle. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen taustat sekä keskeiset oikeusohjeet.
Ylimääräisestä muutoksenhausta ja lainsäädännön kielistä
Suomi on kaksikielinen maa, mikä näkyy myös perustuslain säännöksissä lain julkaisemisesta. Perustuslain 79 §:n neljännen momentin mukaan ”Lait säädetään ja julkaistaan suomen ja ruotsin kielellä.” Perustuslain esitöissä lainsäätäjä vielä toteaa erikseen, että suomen- ja ruotsinkielisen lain tekstit ovat yhdenvertaisia. Lainsäätäjä ei ole missään kohtaa lainsäädäntöä huomioinut tilannetta, jossa lain eri kieliversiot poikkeaisivat toisistaan. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jos kieliversiot eroavat toisistaan, valitaan niistä paremmin lainsäätäjän tahtoa vastaava versio.
Tapauksessa kyseessä oli niin sanottu ylimääräinen muutoksenhaku. Tätä koskeva säännös on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:ssä:
”Korkein hallinto-oikeus voi purkaa lainvoimaisen hallintopäätöksen tai hallintotuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen, jos:
1) asianosaiselle ei ole annettu oikeutta tulla kuulluksi tai asian käsittelyssä on tapahtunut muu menettelyvirhe;
2) päätös perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;
3) asiaan on tullut uutta selvitystä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa asiaan, eikä johdu hakijasta, että selvitystä ei ole aikanaan esitetty;
4) päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy ilmi, miten asia on ratkaistu.
Päätöksen saa purkaa vain, jos päätös loukkaa yksityisen oikeutta tai jos yleinen etu vaatii päätöksen purkamista.”
Tapauksessa oli kyse kohdan 2 mukaisesta ilmeisen väärästä lain soveltamisesta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli tapauksessa se, miten tätä kohtaa tulee tulkita tilanteessa, jossa lain suomen- ja ruotsinkielinen sanamuoto eroavat toisistaan.
Tapauksen taustat
Tapauksessa kyse oli vuonna 2019 lisätystä uudesta 35 b §:stä, joka koskee tiettyjen vakuutusten verotusmenettelyä. Pykälän ensimmäisen momentin suomenkielinen sanamuoto kuuluu:
”Kaikki kapitalisaatiosopimusta, säästöhenkivakuutusta tai eläkevakuutusta koskevan sopimuksen kohde-etuutena oleville sijoituskohteille kertyneet tuotot verotetaan verovelvollisen sen verovuoden tulona, jona tuotot ovat kertyneet vakuutusyhtiölle ja jona ne ovat olleet tämän verovelvollisen nostettavissa, jos vakuutuksenottajalla tai tämän määräämällä henkilöllä on oikeus käyttää yhtä tai useampaa seuraavista sopimuksen kohde-etuutta koskevista oikeuksista:
1) oikeus päättää kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttämisestä;
2) oikeus päättää siitä, kenelle tai millä ehdoilla kohde-etuutena oleva varallisuus luovutetaan;
3) oikeus päättää kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta;
4) oikeus tehdä kohde-etuutena olevaan varallisuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita kohde-etuuteen liittyviä sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa.”
Pykälän ruotsinkielinen sanamuoto kuuluu:
”Avkastningen av placeringsobjekt som utgör underliggande tillgångar enligt ett kapitaliseringsavtal, avtal om sparlivförsäkring eller avtal om pensionsförsäkring beskattas som den skattskyldiges inkomst under det skatteår som intäkterna har flutit in till försäkringsbolaget och som de kan tas ut av den skattskyldige, om försäkringstagaren eller en av denne utsedd person har rätt att utöva en eller flera av följande rättigheter som är kopplade till underliggande tillgångar enligt avtalet:
1) rätt att använda bestämmande inflytande eller rösträtt som hänför sig till den underliggande tillgången,
2) rätt att besluta till vem och på vilka villkor den egendom som utgör underliggande tillgång ska överlåtas,
3) rätt att besluta om nyttjande- eller besittningsrätt som hänför sig till den underliggande tillgången,
4) rätt att för försäkringsbolagets del med en tredje part avtala om uppdrag som gäller den egendom som utgör underliggande tillgång eller ingå andra avtal som gäller den underliggande tillgången.”
Kuten jokaiselle lukijalle varmasti on tässä kohtaa ilmeistä, suomenkielisen kieliversion ”kenelle tai millä ehdoilla” on ruotsiksi ” till vem och på vilka villkor” eli kenelle ja millä ehdoilla.
Tapauksen taustalla oli keskusverolautakunnan 30.9.2022 antamaan päätökseen tehty valitus ja korkeimman hallinto-oikeuden 25.9.2023 tekemä päätös hylätä valitus. Keskusverolautakunta lausui ennakkopäätöksessään, että A Oy:n tekemä kapitalisaatiosopimus verotetaan tuloverolain 35 b §:n mukaisesti, koska yhtiö voi allokaatiopyyntölomakkeella asettaa vakuutusyhtiölle ehtoja, jotka tosiasiallisesti koskevat kohde-etuuksien myöhempää luovuttamista.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A Oy:n valituksen tästä ennakkoratkaisusta. Asiat ratkaistiin suomeksi.
A Oy teki 31.1.2024 ylimääräisen muutoksenhaun hakemuksen ja pyysi, että korkein hallinto-oikeus purkaa 25.9.2023 tehdyn päätöksen ja lausuisi uutena ennakkoratkaisuna, että yhtiön verotuksessa ei voida soveltaa tuloverolain 35 b §:n 1 momentin 2 kohtaa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
A Oy perusteli hakemustaan sillä, että aiempi korkeimman hallinto-oikeuden päätös perustui tuloverolain sanamuodon vastaiseen tulkintaan. A Oy viittasi hakemuksessaan siihen, että ruotsinkielisen lakitekstin sanamuodon mukaisesti edellytys oli, että vakuutuksenottajalla oli oikeus päättää siitä, kenelle ja millä ehdoilla kohde-etuutena oleva varallisuus luovutetaan. A Oy viittasi myös legaliteettiperiaatteeseen ja argumentoi, että kieliversioiden ollessa ristiriitaiset tulee soveltaa sitä kieliversiota, joka johtaa verovelvollisen kannalta edullisempaan lopputulokseen.
Aiemmassa tapauksessa ei oltu väitettykään, että yhtiöllä olisi oikeus päättää siitä, kenelle kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuus luovutetaan. Tällöin sopimus ei täyttänyt tuloverolain 35 b §:n 2 momentin edellytyksiä. Tästä syystä korkeimman hallinto-oikeuden päätös perustui A:n mukaan ilmeisen väärään lain soveltamiseen.
Korkein hallinto-oikeus viittasi aikaisempaan käytäntöönsä ja totesi, että lainvoiman saaneen päätöksen purkaminen edellyttää, että lakia on sovellettu selvästi ja kiistatta päätöksen antamisen aikaisen oikeustilan vastaisesti. Jos laissa on tulkinnanvaraisuutta, purkuperustetta ei muodostu. Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että kyseessä on poikkeuksellinen toimenpide, jota ei ole tarkoitettu normaaliin muutoksenhakuun rinnastuvaksi oikeussuojakeinoksi. Korkein hallinto-oikeus korosti myös, että oikeusvarmuuden periaate edellyttää lainvoimaisten päätösten pysyvyyttä.
Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että tuloverolain säännöksen kieliversiot ovat erilaisia ja ero on sisällön kannalta merkittävä. Aikaisemmin tällaiset konfliktit on paremman säännöksen puuttuessa ratkaistu sen mukaan, miten säännöstä on vakiintuneesti tulkittu. Tuloverolain 35 b §:n osalta tällaista käytäntöä ei ole muodostunut, eikä lain esitöistäkään voida päätellä, kumpi kieliversio vastaa paremmin lainsäätäjän tarkoitusta. Toisaalta asiassa ei myöskään ollut ilmennyt, että vakiintunut soveltamiskäytäntö puoltaisi ruotsinkielisen säännöksen mukaista tulkintaa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että näistä syistä säännös oli tulkinnanvarainen. Tästä syystä siihen ei voitu soveltaa lainvoimaisen päätöksen purkamisen sääntelyä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että purkuhakemusta ei tästä syystä voitu hyväksyä. Korkein hallinto-oikeus lähetti päätöksensä erikseen tiedoksi valtionvarainministeriölle, jotta lainsäätäjä voisi korjata kieliversioiden välisen eron.
Yhteenveto
Suomen- ja ruotsinkielisen lakitekstin eroavaisuus on äärimmäisen harvinainen tilanne. Tämä voi muodostaa kuitenkin oikeudellisesti erittäin vaikeita ongelmia, koska kieliversiot ovat perustuslainkin mukaan yhdenvertaisia. Sovellettavan lain valinta voi tulla erittäin vaikeaksi näissä tilanteissa. Ylimääräiseen muutoksenhakuun tämä ei kuitenkaan ole peruste.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Juristi, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Commentaires