Korkovähennysoikeuden rajoitukset ovat työllistäneet juristeja jo pidemmän aikaa. Verovähennysoikeutta konsernin sisäisissä koroissa on rajoitettu veronkierron estämiseksi. Korkein hallinto-oikeus tarkasteli vähennysrajoituksen alaisten korkojen laskutapaa tuoreessa ennakkoratkaisussaan KHO 2024:103. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapauksen taustat, keskeiset oikeusohjeet sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.
Korkovähennysoikeuden rajoitukset
Elinkeinoverolain 18 §:n mukaan vähennyskelpoisia menoja ovat mm. elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko. Tätä täsmennetään 18 a §:ssä:
”Yhteisön, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön 18 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut korot ovat vähennyskelpoisia tässä pykälässä säädetyllä tavalla, jollei 18 b §:ssä toisin säädetä.
Korkomenolla ja korkotulolla tarkoitetaan tässä pykälässä korkoa ja sitä vastaavia muita suorituksia, jotka ovat korvausta vieraasta pääomasta sekä rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia.
Korkomenot ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ovat korkotulojen suuruiset. Korkotuloja suuremmat korkomenot (nettokorkomenot) ovat vähennyskelpoisia, jos ne ovat verovuonna enintään 500 000 euroa. Nettokorkomenojen ylittäessä verovuonna edellä mainitun määrän nettokorkomenot eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ylittävät 25 prosenttia tämän lain 3 §:ssä tarkoitetusta elinkeinotoiminnan tuloksesta, johon on lisätty korkomenot ja verotuksessa vähennettävät poistot sekä konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitettu saatu konserniavustus ja josta on vähennetty annettu konserniavustus ja Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä annetun lain mukainen konsernivähennys. Muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritetut nettokorkomenot vähennetään ensin.
Edellä 3 momentissa säädetystä poiketen nettokorkomenot ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne suoritettu muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille ja:
1) niiden määrä on verovuonna suurempi kuin 3 momentissa tarkoitettu prosenttiperusteinen vähennettävä määrä ja enintään 3 000 000 euroa; tai
2) verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että 1 kohdassa mainitun määrän ylittävät muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritetut nettokorkomenot:
a) kertyvät lainoista, jotka on otettu ennen 17 päivää kesäkuuta 2016 ja jotka eivät perustu lainamäärän tai laina-ajan lisäykseen johtaviin, mainittuna päivämääränä tai sen jälkeen voimaan tulleisiin lainaehtojen muutoksiin;
b) on luettu hyödykkeen hankintamenoon 14 §:n nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 2019;
c) on aktivoitu 23 §:n nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 2019; tai
d) on aktivoitu 27 c §:n nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 2019.
Jos verovelvollisella on korkotuloja tai korkomenoja toiminnasta, jonka tulos lasketaan maatilatalouden tuloverolain tai tuloverolain nojalla, 3 momentissa tarkoitettujen nettokorkomenojen määrä muodostuu verovelvollisen kaikkien korkotulojen ja korkomenojen perusteella. Nettokorkomenojen vähennyskelvoton osuus lasketaan tällöin tästä yhteismäärästä. Edellä 3 momentissa tarkoitettua prosenttiperusteista määrää laskettaessa käytetään tällöin 3 §:ssä tarkoitetun elinkeinotoiminnan tuloksen lisäksi maatilatalouden tuloverolain 1 §:ssä tarkoitettua maatalouden tulosta ja tuloverolain nojalla laskettua tuloa, jotka lasketaan kaikki yhteen. Nettokorkomenojen vähennyskelvottomasta määrästä kohdistetaan kuhunkin tulolähteeseen määrä, joka vastaa tulolähteen suhteellista osuutta nettokorkomenojen yhteismäärästä. Jos nettokorkomenojen vähennyskelvoton määrä sisältää sekä muille kuin konserniyhteysosapuolille suoritettuja nettokorkomenoja että konserniyhteysosapuolille suoritettuja nettokorkomenoja, kunkin tulolähteen suhteellinen osuus lasketaan ottaen huomioon tulolähteen osuus kumpaankin ryhmään kuuluvien nettokorkomenojen yhteismääristä. Siltä osin kuin nettokorkomenot ovat vähennyskelpoisia 4 momentin 2 kohdan nojalla, ne kohdistetaan siihen tulolähteeseen, johon mainituissa 2 kohdassa tarkoitetut korkomenot kuuluvat.
Osapuolet ovat tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla konserniyhteydessä toisiinsa, jos osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta velkasuhteen molemmissa osapuolissa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla. Muilla kuin konserniyhteydessä olevilla osapuolilla tarkoitetaan velkasuhteen osapuolia, joiden välillä tässä momentissa tarkoitettu määräysvaltaa koskeva edellytys ei täyty. Velkasuhteen osapuolilla tarkoitetaan koron maksajaa ja korkomenoa vastaavan tulon tosiasiallista edunsaajaa.
Jos koron perusteena oleva velka on otettu muulta kuin konserniyhteydessä olevalta osapuolelta, velkaa pidetään konserniyhteydessä olevalta osapuolelta otettuna velkana siltä osin kuin:
1) konserniyhteydessä olevalla osapuolella on saatava muulta kuin konserniyhteydessä olevalta osapuolelta ja saatavalla on yhteys velkaan; tai
2) velan vakuutena on konserniyhteysosapuolen saatava.
Nettokorkomenot, jotka ovat 3 ja 4 momentin mukaan vähennyskelvottomia (vähennyskelvottomat nettokorkomenot), voidaan vähentää seuraavien vuosien tuloista kunkin verovuoden vähennyskelpoisten korkomenojen määrään saakka. Jos verovuonna vähennetään nettokorkomenoja 3 momentissa tarkoitetun prosenttiperusteisen määrän perusteella, vähennyskelvottomia nettokorkomenoja ei voi vähentää 4 momentin 1 kohdassa tarkoitetun määrän perusteella. Jos verovuonna vähennetään nettokorkomenoja 4 momentin 1 kohdassa tarkoitetun määrän perusteella, vähennyskelvottomia nettokorkomenoja ei voida vähentää 3 momentissa tarkoitetun prosenttiperusteisen määrän perusteella. Verovuoden vähennettävän nettokorkomenon määrä ja vähennyskelvottomien muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritettujen nettokorkomenojen vähennettävä määrä on enintään 3 000 000 euroa ellei 3 momentissa tarkoitettu verovuoden prosenttiperusteinen määrä ole tätä suurempi. Vähennyskelvottomista nettokorkomenoista vähennetään ensin muille kuin konserniyhteysosapuolille suoritettuja nettokorkomenoja. Jos verovelvollisella on myös 5 momentin nojalla maatilatalouden tuloverolain tai tuloverolain mukaan verotettavaan toimintaan kohdistettuja vähennyskelvottomia nettokorkomenoja, näitä voidaan vähentää seuraavina vuosina kyseisen tulolähteen tuloista kunkin verovuoden vähennyskelpoisten nettokorkomenojen määrään saakka noudattaen, mitä tässä momentissa ja 5 momentissa säädetään.
Verovelvollisen on vaadittava vähennyskelvottomien nettokorkomenojen vähentämistä ja selvitettävä vähennyksen perusteet.”
Säännöksen perusidea on, että lähipiiriyhtiölle maksetut korkokulut ovat vähennyskelpoisia enintään 500 000 euroon asti vuodessa, ja tämän ylittäviltä osin vain 25 % elinkeinotoiminnan tuloksesta. Säännöksen tarkoitus on estää verosuunnittelua siten, että yrityksen tulos kanavoidaan toiselle saman konsernin yhtiölle vieraan pääoman rahoitukselle maksettavan korvauksen eli koron muodossa. Säännös perustuu ATAD-direktiiviin eli direktiiviin 2016/1164/EU veronkierron torjunnasta.
Direktiivin 4(1) artiklan mukaan:
”Ylimenevät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verokautena, jona ne kertyvät, mutta vain 30 prosenttiin asti verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (earnings before interest, tax, depreciation and amortisation, jäljempänä ’EBITDA”
Vieraan pääoman menot ja ylimenevät vieraan pääoman menot määritellään direktiivin 2 artiklassa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
1) ’vieraan pääoman menoilla’ muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja, muita kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä, korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten esimerkiksi voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihtovelkakirjalainojen ja nollakuponkilainojen kaltaisten välineiden laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen kuten islamilaisen rahoituksen mukaiset määrät, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omaisuuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät soveltuvissa tapauksissa, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut;
2) ’ylimenevillä vieraan pääoman menoilla’ määrää, jolla verovelvollisen vähennyskelpoiset vieraan pääoman menot ylittävät veronalaiset korkotulot ja muut taloudellisesti vastaavat veronalaiset tulot, joita verovelvollinen saa kansallisen lainsäädännön mukaisesti;”
Direktiivi on pantu Suomessa täytäntöön aiemmin viitatuilla elinkeinoverolain pykälillä.
Tapauksen taustat
Yhtiö A Oy omistaa Suomessa kiinteistöjä ja kiinteistöosakkeita. Yhtiön emoyhtiö oli norjalainen B AS, joka oli antanut A Oy:lle 62 000 000 Norjan kruunun lainan. Yhtiö otti 28.3.2023 ulkoista lainaa 102 600 000 euroa. Ulkoiset velkojat vaativat vakuudeksi yhtiön omistamia kiinteistöjä, kiinteistöosakeyhtiöitä, lainasaamisia kiinteistöosakeyhtiöiltä sekä emoyhtiön omistamat osakkeet ja sisäisen lainan. Kiinteistöomistukset takasivat 153 400 000 euron vakuudet. Sisäinen laina oli toissijainen ulkoiseen lainaan nähden, mutta ulkoiset velkojat vaativat vakuusoikeuden myös tähän lainaan.
Yhtiö A Oy esitti seuraavat ennakkoratkaisukysymykset Verohallinnolle:
1) Pidetäänkö yhtiön ulkopuoliselta ottaman lainan korkomenoja joltain osin konserniyhteydessä olevalle osapuolelle suoritettuina korkomenoina elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 7 momentin nojalla sillä perusteella, että lainan vakuutena on yhtiön emoyhtiön saaminen, jolla ei jäljempänä kuvatulla tavalla ole vakuusarvoa?
2) Pidetäänkö yhtiön emoyhtiöltään olevasta Norjan kruunun määräisen lainan pääomasta ja koroista syntyviä realisoituneita ja realisoitumattomia valuuttakurssivoittoja ja -tappioita yhtiön elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettuina korkotuloina ja korkomenoina?
Keskusverolautakunta antoi asiassa ennakkoratkaisun 19.1.2024 verovuosille 2023 ja 2024. Keskusverolautakunta katsoi, että ulkopuolisten lainan korkomenot eivät olleet vähennysoikeudeltaan rajattuja korkomenoja. Ratkaisuaan keskusverolautakunta perusteli sillä, että tapauksessa oli selkeää, että ulkopuolista lainaa ei oltu otettu korkomenojen vähennysrajoituksen kiertämiseksi. Koska konsernin sisäisellä lainalla ei ole vakuusarvoa, ei sitä tullut huomioida tässä arviossa.
Keskusverolautakunta katsoi toisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta, että korkoon tai pääomalyhennykseen vaikuttavat kurssimuutokset ovat vieraan pääoman rahoituksen kustannuksia, ja siten vähennysrajoituksen alaisia korkomenoja. Keskusverolautakunta kuitenkin katsoi, että vain realisoituneet kurssivoitot ja -tappiot olivat vähennysrajoituksen alaisia.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Oikeudevalvontayksikkö vaati, että ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että ulkopuolisen lainan korkomenot katsotaan vähennysrajoituksen alaiseksi. Tämän lisäksi oikeudenvalvontayksikkö vaati, että valuuttakurssivoitot ja -tappiot tulisi jättää huomiotta vähennysrajoituksen alaisina korkotuloina ja -menoina.
A Oy vaati valituksen hylkäämistä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus totesi, että ennakkoratkaisukysymyksen yksi ratkaistavana on, pidetäänkö ulkoisen lainan korkomenoa vähennysrajoituksen alaisena siksi, että lainan vakuutena on emoyhtiön saatava. Ennakkoratkaisukysymyksen kaksi osalta taas ratkaistavaa on, pidetäänkö realisoitumattomia kurssivoittoja ja -tappioita korkotuloina ja -menoina. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota ATAD-direktiivin perusteluihin. Perusteluiden mukaan korkovähennysoikeutta rajoitetaan, koska yritykset olivat ryhtyneet siirtämään voittojaan matalamman verotuksen maihin ylisuurilla korkosuorituksilla.
Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomion myös kansallisen lain esitöihin. Kansallisten, direktiivin vaatimukset ylittävien, vaatimusten tarkoituksena on ehkäistä korkomenojen vähennysoikeuden rajoitusten kiertämistä kolmannen osapuolen avulla. Kansallisen lain esitöissä myös todetaan, että kotimaisessa lainsäädännössä ei määritellä velan ja koron käsitettä. Korkona pidetään esitöiden mukaan korvausta vieraan pääoman käytöstä. ATAD-direktiivissä kuitenkin edellytettiin, että koron käsitteen tulee kattaa myös muita rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia, mikä on laajempi verrattuna kotimaiseen sääntelyyn.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ennakkoratkaisukysymyksen yksi osalta keskusverolautakunnan ratkaisu ja perustelu olivat oikein. Keskeistä oli, että sisäisellä lainalla ei ollut vakuusarvoa ja että kiinteistöt tarjosivat täyden vakuusarvon. Tämän vuoksi ulkoinen laina ei ollut konserniyhteydessä olevalta osapuolelta otettua velkaa, vaikka konserniyhteydessä olevan tahon saaminen oli velan vakuutena.
Ennakkoratkaisukysymyksen kaksi osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että realisoitumattomat valuuttakurssivoitot ja -tappiot eivät olleet vähennysrajoituksen alaista korkotuloa tai -menoa. Tältä osin keskusverolautakunnan ennakkoratkaisua ei muutettu. Korkein hallinto-oikeus totesi, että yleisenä lähtökohtana tulee pitää, että kurssitappiot eivät ole korkoa, minkä vuoksi 18 a §:n vähennysrajoitukset eivät koske niitä.
Korkein hallinto-oikeus tarkasteli myös ATAD:n tulkintavaikutusta. Direktiivin perusteella vieraan pääoman menot kattavat myös tiettyjen rahoitusvälineiden kurssivoitot ja -tappiot, jos ne ovat korkoja vastaavia menoja. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kruunumääräisen lainan pääoman kurssivoitot ja -tappiot eivät taloudelliselta luonteeltaan eroa vieraan pääoman suorituksista. Tämän vuoksi niitä ei voitu katsoa korkotuloksi tai -menoksi.
Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että jos kurssivoitot tai -tappiot johtuivat lainan korosta, ne huomioitiin vähennysrajoituksessa. Perustelunaan korkein hallinto-oikeus lausui, nämä muutokset ovat luonteeltaan osa korkoa. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisua muutettiin niin, että lainan korkomenojen kurssivoitot ja -tappiot huomioitiin korkovähennysoikeuden alaisissa koroissa.
Ratkaisu oli 3-2 äänestys. Vähemmistöön jääneet oikeusneuvokset olivat samaa mieltä ennakkoratkaisukysymyksen yksi osalta. Myös vähemmistö olisi hylännyt valituksen ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta, mutta eri perusteluilla. Vähemmistö perusteli kantaansa sillä, että 18 a §:ää tulisi soveltaa vain sellaiseen ulkoiseen velkaan, jossa pääoman maksaja olisi jokin muu kuin korkoa vähentävä yhtiö.
Yhteenveto
Korkovähennysoikeuden rajoitukset ovat keskeisiä veronkierron estämisen kannalta. Sääntelyn tarkoituksena ei kuitenkaan ole estää ulkopuolisilta otettujen lainojen korkojen vähentämistä. Tältä osin korkein hallinto-oikeus päätyikin sääntelyn tavoitteen mukaiseen ratkaisuun. Kurssivoittojen ja -tappioiden osalta korkein hallinto-oikeus pitäytyi taloudellisen luonteen mukaisessa tarkastelussa. Koron osalta kurssivoitot ja -tappiot ovat luonteeltaan vieraan pääoman kustannus. Pääoman osalta taas ne rinnastuvat enemmän pääoman lyhennyksiin siltä osin, kuin ne ovat realisoituneet.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comentarios