Kun työsuhde päätetään koeajan aikana, se päättyy ilman irtisanomisaikaa. Tätä kutsutaan koeaikapuruksi. Tässä blogikirjoituksessa kerron, mihin korvauksiin työntekijällä on oikeus, mikäli koeaikapurku katsotaan laittomaksi irtisanomiseksi sen vuoksi, ettei koeaikapurkua ole tehty hyväksyttävillä ja koeajan tarkoitukseen nähden asiallisilla perusteilla.
Koeaikapurku
Työsopimuslain 1 luvun 4 §:ssä on säännös koeajasta. Sen mukaan:
”Työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta. Jos työntekijä on koeaikana ollut työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi poissa työstä, työnantajalla on oikeus pidentää koeaikaa kuukaudella kutakin työkyvyttömyys- tai perhevapaajaksoihin sisältyvää 30 kalenteripäivää kohden. Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle koeajan pidentämisestä ennen koeajan päättymistä.
Määräaikaisessa työsuhteessa koeaika saa pidennyksineen olla korkeintaan puolet työsopimuksen kestosta, ei kuitenkaan enempää kuin kuusi kuukautta. Jos työntekijä vuokratyösuhteen päätyttyä palkataan 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun käyttäjäyrityksen palvelukseen samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, tämän pykälän 1 momentin mukaisesta koeajan enimmäispituudesta vähennetään se aika, jonka työntekijä oli vuokrattuna käyttäjäyritykseen.
Jos työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa on määräys koeajasta, työnantajan on ilmoitettava tämän määräyksen soveltamisesta työntekijälle työsopimusta solmittaessa.
Koeajan kuluessa työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa. Työsopimusta ei saa kuitenkaan purkaa syrjivillä tai muutoin koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Työnantaja ei myöskään saa purkaa työsopimusta laiminlyötyään 3 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa.”
Työntekijä ja työnantaja voivat sopia koeajasta tai koeajasta voi olla säädetty työehtosopimuksessa. Mikäli koeajasta on määräys työehtosopimuksessa, työnantajan tulee ilmoittaa sen soveltamisesta työntekijälle työsopimusta solmittaessa. Ilman ilmoitusta koeaikaa ei saa soveltaa työsuhteeseen.
Koeajan tarkoituksena on selvittää, soveltuuko työntekijä töihin, joihin hänet on palkattu. Koeajan aikana myös työntekijällä on mahdollisuus selvittää, onko työpaikka ja työtehtävät sellaisia, kuin hän oli ennakkoon ajatellut. Koeaikana työsopimus voidaan purkaa ilman irtisanomisaikaa, mutta ei syrjivillä tai muutoin koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Koeaikapurun tekeminen esimerkiksi tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä on vastoin koeajan tarkoitusta, ja silloin kyseessä on perusteeton työsuhteen päättäminen. Lisää kielletyistä koeaikapurun perusteista voit lukea täältä.
Täältä voit lukea millä perusteilla työntekijällä on oikeus purkaa työsuhde koeaikana.
Mikäli työntekijä epäilee, että työnantaja on tehnyt koeaikapurun koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla, tulee työntekijän pystyä yksilöimään seikat, joiden perusteella on aihetta epäillä, että työsopimus on purettu epäasialliseksi katsottavasta syystä. Työntekijän tulee tarvittaessa myös saattaa todennäköiseksi, että työsuhteen purkaminen on voinut johtua epäasiallisesta syystä. Ensisijaisesti epäasiallisen syyn esittäminen on työntekijän vastuulla. Vasta tämän jälkeen työnantajan tulee näyttää toteen se, että työsuhteen päättämisen syy on ollut asiallinen. Korkein oikeus on antanut asiasta seuraavia ennakkotapauksia: KKO 1992:191, 1995:103 ja 2009:35.
Korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä
Työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä on säännös korvauksesta tilanteissa, joissa työsuhde on päätetty perusteettomasti. Pykälää sovelletaan myös silloin, kun työsuhde päätetään perusteettomasti koeajan aikana.
”Työnantaja, joka on tässä laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Jos työntekijä on purkanut työsopimuksen 8 luvun 1 §:ssä säädetyllä perusteella, joka on johtunut työnantajan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä, työnantaja on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Yksinomaisena korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Työehtosopimuksen perusteella valitulle luottamusmiehelle ja jäljempänä 13 luvun 3 §:ssä tarkoitetulle luottamusvaltuutetulle suoritettavan korvauksen enimmäismäärä on kuitenkin 30 kuukauden palkka.
Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Korvausta määrättäessä on otettava huomioon mahdollinen samasta teosta yhdenvertaisuuslain nojalla tuomittu hyvitys.
Jos työnantaja on irtisanonut työsopimuksen vastoin 7 luvun 3 tai 7 §:ssä säädettyjä perusteita tai purkanut sen 1 luvun 4 §:n tai yksinomaan 8 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti, korvausta määrättäessä ei sovelleta 1 momentin säännöstä korvauksen vähimmäismäärästä.”
Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä työnantaja voi joutua maksamaan 3-24 kuukauden palkan. Mikä työntekijä on ollut luottamusmies, enimmäismäärä on kuitenkin 30 kuukauden palkka. Korvauksen määrään vaikuttavat työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä ja muut näihin rinnastettavat seikat.
Korvauksen määrään vaikuttaa myös työntekijälle työsuhteen jälkeen maksetut työttömyyskorvaukset ja niiden määrä. Korvauksesta vähennetään työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan:
”1) 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa
(1290/2002) tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta;
2) 80 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta peruspäivärahasta; sekä
3) työntekijälle kyseiseltä ajalta työttömyysturvalain nojalla maksettu työmarkkinatuki.”
Jos koeajan aikana tehdään perusteeton koeaikapurku, tulee korvaus todennäköisesti määrättäväksi asteikon alapäästä, ellei asiassa ole muita painavia perusteita määrätä suurempaa korvausta. Turun hovioikeus on 27.1.2025 antanut tuomion, jossa se katsoi, että kohtuullinen korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä oli kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä. Työsuhde oli päätetty perusteettomasti koeaikapurkuna. Määrän arvioinnissa otettiin huomioon, että työsuhde oli kestänyt alle viisi kuukautta ja se oli päättynyt lähellä työsuhteen loppua. Työntekijä ei ollut työllistynyt työsuhteen päättymisen jälkeen eikä ollut saanut mitään työttömyysetuuksia.
Irtisanomisajan palkka
Työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaan:
”Työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta.
Työntekijä, joka ei ole noudattanut irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työnantajalle kertakaikkisena korvauksena irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän.
Jos irtisanomisajan noudattaminen on laiminlyöty vain osittain, korvausvelvollisuus rajoittuu noudattamatta jääneen irtisanomisajan osan palkkaa vastaavaksi.”
Pykälän mukaan työnantajan tulee maksaa työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta, jos irtisanomisaikaa ei ole noudatettu. Vastaavasti irtisanomisaikaa noudattamatta jättänyt työntekijä joutuu korvaamaan työnantajalle vastaavan määrän, jos hän ei noudata irtisanomisaikaa.
Laissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, että työsuhteen perusteeton päättäminen koeajalla oikeuttaisi irtisanomisajan palkkaan. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että työsuhteen purkaminen koeaikana epäasiallisilla perusteilla oikeuttaisi irtisanomisajan palkkaan (Vaasan hovioikeus 22.8.2023 nro 377 ja Turun hovioikeus 3.2.2015 nro 88). Työtuomioistuin on lisäksi katsonut tapauksessa TT 2006:21, että irtisanomisajan palkka on ymmärrettävissä sopimussakon luonteiseksi ja korvaus erääntyy maksettavaksi heti työsuhteen päätyttyä, riippumatta siitä, mikä on työntekijän taloudellinen asema työsuhteen päättymisen jälkeen irtisanomisaikaa vastaavana ajanjaksona. Irtisanomisajan palkalle voi siten vaatia viivästyskorkoa jo työsuhteen päättymispäivästä alkaen.
Yhteenveto
Koeaikana on tarkoitus selvittää työntekijän soveltuvuus hänelle osoitettuun työhön. Kumpikin työsopimuksen osapuoli voi päättää työsopimuksen purkamalla ilman irtisanomisaikaa. Koeaikana tehdyn työsuhteen purkamisen tulee kuitenkin perustua asialliseen syyhyn. Kiellettyjä perusteita ovat syrjivät sekä koeaikaan liittymättömät syyt. Jos koeaika päätetään asiattomalla syyllä, on työntekijällä peruste vähintään kolmen kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen sekä irtisanomisajan palkkaan. Irtisanomisajan palkka erääntyy jo työsuhteen päättymispäivästä.
Lue lisää työoikeuskirjoituksiamme:
Julia Sieppi
OTM (väitöskirjatutkija), HHJ
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Juristi, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
Comments