Erilaiset ympäristöväittämät ovat yleistyneet markkinoinnissa viime vuosina valtavasti. Kestävyysraportointiaikana näiden merkitys tulee kasvamaan entisestään, kun suuryritykset seuraavat arvoketjunsa ympäristövaikutuksia. Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen tuoretta markkinaoikeuden tapausta, jossa yritystä kiellettiin markkinoimasta tuotteitaan harhaanjohtavilla ympäristöväitteillä 100 000 euron uhkasakon nojalla. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi keskeisen normiston sekä markkinaoikeuden ratkaisun.
Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa
Suomessa on erillinen lakinsa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta. Lain 1 § sisältää hyvin selkeän säännöksen:
”Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.”
Tätä täsmennetään lain muissa pykälissä. Tässä tapauksessa keskeinen pykälä oli lain 2 §, joka koskee markkinointia ja kaupallista kehumista:
”Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.”
Pykälä on kirjoitettu yleisluontoiseksi eli sen nojalla voidaan kieltää mikä tahansa
markkinointi-ilmaisu joka täyttää kaksi edellytystä: 1) se on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan ja 2) se on totuudenvastainen tai harhaanjohtava. Markkinaoikeudella on saman lain 6 §:n mukaan oikeus kieltää tällaisten ilmaisujen käyttö uhkasakon nojalla:
”Elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1–3 §:n vastaista menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.
Kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös 1 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan henkilöön tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa.”
Koska kyseessä on kielto, sitä annettaessa ei tehdä tahallisuusarviointia. Tahallisuutta arvioitaisiin esimerkiksi rikosoikeudellisessa asiassa, mutta ei tällaisessa markkinaoikeudellisessa asiassa. Tämän vuoksi kielto ja uhkasakko voidaan määrätä, vaikka yritys olisi toiminut vilpittömässä mielessä.
Tapauksen taustat
Yritys A käytti markkinoinnissaan EPD-ympäristöselostetta (Environmental Product Declaration). Kyseessä on tietyn tuotteen elinkaaren ympäristövaikutusten arvioinnista laadittu dokumentti. Tämä on yleistynyt erityisesti rakennusalalla rakennustarvikkeiden osalta, ja nykyään moni tilaaja vaatiikin tämän. Ympäristövaikutukset ovat myös yhä useammin merkittävä tekijä hankintapäätöksessä ja EPD-selosteiden avulla lasketaan myös rakennusten hiilijalanjälkeä.
Tapauksessa yhtiö A oli laatinut EPD:n tietyistä terästuotteistaan. Terästuotteiden koostumukset oli esitetty teräksen alkuperämaan osalta virheellisesti. Tämän lisäksi EPD:ssä oli virhe tuotteiden massan osalta. Tämän vuoksi tuotteen CO2-päästöarvo oli todellista pienempi. Yrityksen A kilpailija B lähetti A:lle kirjeen ja vaati yritystä A korjaamaan tämän virheellisen tiedon. A Oy poisti selosteen julkisesti saatavilta. Tästä huolimatta yritys B nosti kanteen markkinaoikeudessa ja vaati markkinaoikeutta kieltämään yritys A:ta markkinoimaan tuotteitaan virheellisellä EPD-selostuksella sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa.
A Oy:n mukaan kyseessä oli kolmannen osapuolen eli ulkopuolisen konsultin virhe. A Oy on oman ilmoituksensa mukaan toimittanut kaikki konsultin pyytämät tiedot EPD-selostuksen laatimista varten. Virheellisten tietojen vuoksi päästöarvoihin syntyi 2,15 % virhe. Tämän lisäksi A Oy väitti, että virheellinen EPD-seloste ei ollut omiaan vaikuttamaan tuotteen kysyntään. A Oy katsoi myös, että uhkasakon asettaminen olisi tarpeetonta ja kohtuutonta, koska asiassa oli käytetty ulkopuolista konsulttia, ja A Oy oli poistanut jo koko selosteen saatavilta.
Markkinaoikeuden ratkaisu
Markkinaoikeus totesi todistelun perusteella, että EPD-ympäristöselosteen puuttuminen voi olla haitallista yritykselle. EPD-selostetta käytetään laajasti erityisesti rakennusten suunnittelussa ja hiilijalanjälkien laskennassa. EPD-seloste vaikuttaa myös ostopäätöksiin. Tältä osin markkinaoikeus katsoi, että seloste on osa tuotteen markkinointia.
Markkinaoikeus totesi todistelun perusteella, että kyseisen EPD-ympäristöselosteen kuvat liittyivät eri tuotteeseen, kuin selosteen käsittelemä tuote. Tältä osin EPD-selostuksessa mainittu kuva oli harhaanjohtava yhdessä tuotteesta annettujen muiden tietojen kanssa. Markkinaoikeus katsoi, että kokonaisuutena yritys oli antanut liian positiivisen kuvan tuotteensa ympäristöpäästöistä.
Todistelun perusteella markkinaoikeus katsoi myös, että EPD-seloste ja sen sisältö voivat vaikuttaa tuotteen kysyntään. Kysyntään vaikutti myös markkinoinnissa esiin tuotu tuotteiden kotimaisuuden korostaminen. Markkinaoikeuden ratkaisu perustui laajalti muutaman asiantuntijatodistajan kertomaan.
Markkinaoikeus katsoi, että ilmaisut olivat sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n vastaisia. Riippumatta siitä, että kyseessä oli ulkopuolisen konsultin virhe, uhkasakko voitiin määrätä. Tätä markkinaoikeus perusteli sillä, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännöksissä ei ollut erillistä tahallisuusvaatimusta, vaan tekoa arvioitiin objektiivisen oikeudenvastaisuuden perusteella.
Markkinaoikeus katsoi, että asiassa oli tarpeen määrätä uhkasakko. Uhkasakko määrättiin 100 000 euron suuruisena. Tämän lisäksi A Oy velvoitettiin korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikuluja yhteensä 33 605,90 euroa.
Yhteenveto
Ympäristöväitteillä tapahtuva markkinointi on yleistynyt viime aikoina. Tämän vuoksi niiden kaupallinen merkitys myös kilpailijoille on entistä suurempi. Markkinaoikeus voikin kieltää tällaisten väitteiden käyttämistä sopimattomana menettelynä elinkeinotoiminnassa ja asettaa kieltoa tehostamaan uhkasakon. Tältä osin on syytä korostaa, että uhkasakko voidaan asettaa, vaikka yritys ei itse olisi tehnyt virhettä. Ulkopuolisia konsultteja käytettäessä onkin hyvä huomioida vastuun jako konsultille, jos tällainen riski markkinaoikeudenkäynnistä realisoituu.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments