Aina silloin tällöin törmää tapauksiin, joissa ympäristölle haitallinen toiminta tahdotaan keskeyttää. Eri laeissa on tähän omat edellytyksensä, ja toiminnan keskeyttäminen riippuukin siitä, minkä lain nojalla lupa on myönnetty ja onko lupaa noudatettu. Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen maa-ainesten ottamista ja sen keskeyttämistä haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi oikeustapauskommentin KHO 2023:102 kautta.
Maa-ainesten ottamisen keskeyttäminen
Maa-ainesten ottaminen on usein luvanvaraista. Luvanvaraisuuden sääntely on maa-aineslain 4 §:ssä:
”Tässä laissa tarkoitettuun ainesten ottamiseen on saatava lupa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin maa-ainesluvan hakemismenettelystä ja hakemuksessa esitettävistä tiedoista.
Lupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon.
Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä tällöinkin siten kuin 3 §:n 4 momentissa säädetään. Ottamisessa on lisäksi noudatettava 3 §:n 1 ja 2 momentin vaatimuksia, jos kysymyksessä on ottaminen kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla yhteisalueella.”
Jos toiminnalle on saatu lupa, toiminta voidaan keskeyttää vain maa-aineslaissa mainituissa tilanteissa. Tähän voidaan käyttää myös poliisin virka-apua. Tilanteet on lueteltu maa-aineslain 15 §:ssä:
”Jos ainesten ottamiseen ryhdytään vastoin tämän lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä taikka laiminlyödään niiden noudattaminen, valvontaviranomainen tai sen määräämä viranhaltija voi keskeyttää ottamisen sopivaksi katsottavalla tavalla.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi 1 momentissa mainituin edellytyksin myös keskeyttää ottamisen silloin, kun ottaminen kohdistuu alueelle, jolla on luonnonsuojelun kannalta valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä, tai alueelle, jolla on merkitystä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen suojelun kannalta.
Poliisiviranomainen on velvollinen antamaan tässä pykälässä mainituissa tapauksissa virka-apua.”
Ensimmäinen momentti kattaa tilanteet, jossa toimintaa harjoitetaan ilman lupaa tai luvan vastaisesti. Tällöin viranomaisena toimii kunta. Toinen momentti taas kattaa tilanteet, joissa maa-ainesten ottaminen aiheuttaa haittaa luonnonsuojelulle tai pohjavedelle. Tässä viranomaisena toimii ELY-keskus. Myös tätä momenttia voidaan soveltaa vain silloin, jos toimintaa harjoitetaan ilman lupaa tai luvan vastaisesti.
Lupa voidaan peruuttaa tai sitä voidaan muuttaa, jos toiminnasta aiheutuu ympäristölle ennakoimattomia vaikutuksia. Tätä koskeva pykälä on maa-aineslain 16 §:
”Lupaviranomainen voi muuttaa tämän lain nojalla antamiaan lupamääräyksiä tai peruuttaa luvan, milloin:
1) lupamääräyksiä on jatkuvasti tai muutoin törkeästi rikottu;
2) ainesten ottaminen on ennalta arvaamattomalla tavalla vaikuttanut haitallisesti ympäristöön, asutukseen tai luonnonolosuhteisiin; tai
3) lupahakemuksessa on annettu vääriä tai virheellisiä tietoja tai selvityksiä.
Lupaviranomainen voi luvan voimassaoloaikana antaa päätöksellään suostumuksen poiketa vähäisesti lupapäätöksessä hyväksytystä ottamissuunnitelmasta tai annetuista lupamääräyksistä. Suostumuksen edellytyksenä on, että poikkeaminen ja sen laatu, ottaen huomioon lupaharkintaa koskevat säännökset ja määräykset, ei merkitse luvan olennaista muuttamista eikä vaikuta asianosaisen asemaan tai luonnonolosuhteisiin.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu muutos on merkittävä lupa-asiakirjoihin ja ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.”
Tätä 16 §:ää tulkitessa on hyvä huomioida maa-aineslain 3 §:n yleiset ehdot maa-ainesten ottamiselle:
”Tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:
1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;
2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;
3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai
4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.”
Tapauksen taustat
Yhtiö A Oy harjoitti maa-ainesten ottamista Kontiolahden kunnassa. Kontiolahden kunta oli antanut toiminnalle luvan 28.10.2015. Joensuun Vesi-liikelaitos katsoi vuonna 2022, että maa-ainesten ottamiset aiheuttivat haittaa pohjavedelle, ja vaati Pohjois-Karjalan ELY-keskusta keskeyttämään maa-ainesten ottamisen. ELY-keskus teki hakemuksen mukaisesti keskeyttämispäätöksen 9.5.2022. ELY perusteli päätöksensä sillä, että maa-aineslain 3 §:n mukaan maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu pohjaveden pilaantumista, jos toiminnalle ei ole vesilain mukaista lupaa.
A Oy valitti päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian 12.1.2023 antamallaan päätöksellä. Hallinto-oikeus kumosi ELY:n päätöksen ja salli toiminnan jatkamisen. Hallinto-oikeus katsoi, että koska lupamääräyksiä oli noudatettu, ei voitu soveltaa keskeyttämiseen oikeuttavaa 15 §:ää. Maa-aineslaissa on oma pykälänsä, 16 §, joka sisältää mahdollisuuden muuttaa lupaa tai perua se ennalta-arvaamattomien seikkojen vuoksi. Hallinto-oikeus katsoi, että ELY-keskuksella ei maa-aineslain mukaan ollut oikeutta keskeyttää toimintaa.
Joensuun Vesi-liikelaitos valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi asiassa ratkaisun 2.11.2023.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus totesi, että tässä asiassa ei voitu ratkaista sitä, tarvittiinko toiminnalle vesilain mukainen lupa. Valittaja oli vedonnut myös tällaisen luvan tarpeeseen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että maa-ainesten ottamisen laillisuusvalvonta on lähtökohtaisesti ennakollista eli lupavaiheessa tapahtuvaa.
Jälkikäteinen laillisuusvalvonta puolestaan perustuu pääasiassa luvan noudattamisen valvontaan ja poikkeuksellisesti myös yllättävien ympäristövaikutusten arviointiin.
Korkein hallinto-oikeus tulkitsi 15 §:ää siten, että siinä käsiteltiin pelkästään tilanteita, joissa toimintaa harjoitetaan ilman lupaa tai luvan vastaisesti. Korkein hallinto-oikeus totesi, että pykälää ei voida soveltaa tilanteisiin, joissa toiminta on luvan mukaista, mutta toiminnasta aiheutuu haitallisia ympäristövaikutuksia. Tulkinta oli sinänsä lain sanamuodon mukainen ja ennakoitava.
Asiasta teki mielenkiintoisen se, että sekä lain esityöt että ympäristöministeriön ohjeistus puhuivat sen puolesta, että ELY-keskuksella olisi ollut toimivalta. Ympäristöministeriön ohjeistuksessa jopa todettiin nimenomaisesti, että ELY-keskuksella olisi keskeyttämistoimivalta kaikkiin tilanteisiin, joissa ilmenisi pohjaveden muutosta. Korkein hallinto-oikeus totesi hyvin yksiselitteisesti, että nämä ohjeistukset eivät luo ELY-keskukselle toimivaltaa, koska laissa ei ole tällaista toimivaltasäännöstä.
Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus totesi, että ELY-keskuksella ei ollut toimivalta keskeyttää toimintaa, koska A Oy ei ollut rikkonut lupaehtoja. Valitus hylättiin ja toiminta sai jatkua.
Yhteenveto
Viranomaisten päätöksiä tulkitessa on hyvä muistaa, että lain sanamuotoa ei lähtökohtaisesti koskaan voi ylittää lainkäytön kohteen vahingoksi. Viranomaisten omat ohjeet, ministeriöiden ohjeet tai muut vastaavat eivät oikeuta poikkeamaan tästä. Useissa hallintovalituksissa onkin kyse siitä, että viranomaisessa on tulkittu heillä olevan toimivalta tehdä tietty päätös, vaikka laista sitä ei voida johtaa.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments