Monet ennen 1990-lukua syntyneet muistavat melko varmasti sen, että taloyhtiön asukkaan aiheuttaessa häiriötä ja poliisitehtäviä, voitiin häätöä varten saada poliisilta lista asuntoon liittyvistä poliisitehtävistä, kuten kotihälytyksistä. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 2011, jolloin eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoi tämän mahdollisuuden olevan lainvastaista. Tämä tapahtui huomattavasti ennen GDPR:n aloittamaa uutta tietosuojan aikakautta, joten eurooppalainen kehitys ei tällä kertaa ole syntipukki käytännön muutokseen.
Tässä blogikirjoituksessa avaan asiaan liittyvää lainsäädäntöä, aikaisempaa käytäntöä ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisua. Itse ratkaisu on saatavilla oikeusasiamiehen sivuilla numerolla 1354/2/11. Asiassa viitattiin runsaasti myös aiempaan poliisia koskevaan oikeusasiamiehen ratkaisuun 1151/2/03.
Asiakirjojen julkisuus
Viranomaisen tietojen luovutuksesta säädetään julkisuuslaissa. Julkisuuslain 1 § sisältää pääsäännön:
”Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.”
Julkisuuslain 24 § luettelee erikseen ne asiakirjat, jotka ovat salaisia. Kaikki muut asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia. Ensimmäinen aiheeseen liittyvä poikkeus on julkisuuslain 24.1 §:n 4-kohta, jonka mukaan salassa pidettäviä ovat:
”poliisin ja muun esitutkintaviranomaisen rikosten ehkäisemistä tai niiden selvittämistä varten ylläpitämät rekisterit ja rikosten ehkäisemistä koskevat selvitykset samoin kuin henkilöllisyyden tai matkustusoikeuden todentamista tai varmentamista koskevan hallintoasian käsittelyssä saamat ja ottamat henkilön valokuvat ja muut henkilötuntomerkkitiedot sekä henkilölle tai henkilökortille tai matkustusasiakirjalle annetut erityiset tunnisteet;”
Poliisin keräämä rekisteri kotihälytyksistä on poliisin omankin näkemyksen mukaan rikosten ehkäisemistä ja niiden selvittämistä varten kerätty rekisteri. Muussa tapauksessa poliisi joutuisi antamaan rekistereistä tietoa kenelle tahansa niitä pyytävälle taholle. Tätä näkemystä on kuitenkin kritisoitu ja on myös esitetty näkemyksiä, jonka mukaan tämän pykälän tulisi kattaa vain välittömästi rikostorjuntaan liittyviä rekistereitä, kuten tekotapa- ja sormenjälkirekistereitä.
Yksityiselämän piiriin kuuluvat tiedot
Vaikka 4-kohtaa tulkittaisiin suppeasti, voivat kotihälytystiedot olla silti salassapidettäviä julkisuuslain 24.1 §:n 32-kohdan nojalla. Pykälän nojalla salassa pidettäviä ovat:
”asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista; asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön toimimisesta poliittisessa tai muussa luottamustehtävässä tai henkilön pyrkimisestä sellaiseen tehtävään samoin kuin henkilön osallistumisesta poliittisen puolueen perustamiseen ja rekisteröintiin tai valitsijayhdistyksen perustamiseen vaaleja varten, ovat kuitenkin julkisia.”
Ratkaisussa 1151/2/03 eduskunnan oikeusasiamies on katsonut, että tällä perusteella kotihälytyksistä rekistereihin kerättyjen tietojen tulisi olla lähtökohtaisesti salassa pidettäviä. Tämä pykälä on yleinen yksityisyyden suojan pykälä eli viranomaisia velvoitetaan pitämään sellaiset asiakirjat salassa, jotka voisivat paljastaa jotain sellaista ihmisen yksityiselämästä, jonka ei voida katsoa kuuluvan muille. Pykälällä toteutetaan perustuslaissa turvattua yksityiselämän suojaa.
Julkisuuslain 10 §:n nojalla salaisesta asiakirjasta saa antaa tiedon vain, jos laissa niin erikseen säädetään. Tällainen säädös on julkisuuslain 11 §:ssä. Julkisuuslain 11 §:ssä säädetään asianosaisen tiedonsaantioikeudesta. Tämän pykälän nojalla se, jonka asian käsittelyyn asiakirja voi vaikuttaa, on oikeutettu saamaan asiakirjan. Pääsäännöstä on muutamia poikkeuksia, kuten asian valmistelu, esitutkinta sekä tärkeä yleinen etu.
Oikeusasiamiehen ratkaisut
Jo vuonna 2005 eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoi ratkaisussaan 1151/2/03, että esimerkiksi metelin vuoksi kotihälytyksistä kerättävä tieto on henkilön yksityiselämästä kertovaa. Poliisi perusteli tietojen luovuttamista taloyhtiölle sillä, että taloyhtiö olisi asianosainen. Asianosaisasemaa perusteltiin sillä, että taloyhtiö ja vuokranantaja tarvitsevat tietoa esimerkiksi häätö-, varoitus- ja haltuunottotilanteisiin. Apulaisoikeusasiamies kuitenkin katsoi, että poliisin toiminta ei ole koskettanut taloyhtiön etua, oikeutta tai velvollisuutta, vaan on liittynyt nimenomaan asukkaaseen. Tämän vuoksi taloyhtiö ei olisi asianosainen asiassa. Apulaisoikeusasiamies ei perustellut asiaa kovinkaan tarkkaan.
Vuonna 2011 apulaisoikeusasiamies antoi ratkaisun 1354/2/11. Ratkaisussa käsiteltiin polisiin julkisuuskäsikirjaa ja siinä esitettyä näkemystä, että nämä tiedot voitaisiin luovuttaa taloyhtiölle sen asianosaisaseman perusteella. Apulaisoikeusasiamies vahvisti tässä ratkaisussa, että asianosaisasema ei synny vain sillä perusteella, että tietoja tarvittaisiin jossain toisessa prosessissa tai viranomaisessa vireillä olevassa asiassa, jos tiedot eivät koske niitä pyytävää tahoa. Tämän vuoksi taloyhtiö ei olisi asianosainen asiassa ja sille ei voida antaa tietoa kotihälytyksistä.
Yhteenveto
Julkisuuslaissa lähtökohtana on, että viranomaisen asiakirjat ovat julkisia. Tällä pyritään turvaamaan viranomaisten toiminnan julkisuus ja siten kansalaisten tekemä viranomaisvalvonta. Osa asiakirjoista on kuitenkin määrätty salaisiksi erinäisistä syistä. Salassapidon tulee aina perustua lakiin. Yksi tällainen salassapitoperuste on perustuslaissa turvattu yksityiselämän suoja. Yksityiselämän piiriin kuuluvia tietoja sisältäviä asiakirjoja ei pääsääntöisesti saa luovuttaa. Salassapitoon on kuitenkin tiettyjä poikkeuksia. Asiakirjat saa yleensä luovuttaa asianosaiselle eli sille, ketä asiakirja koskee. Tähän on myös tiettyjä rajoituksia.
Taloyhtiöihin nämä rajoitukset ovat vaikuttaneet siten, että poliisilta ei voi saada tietoja tiettyyn asuntoon kohdistuneista kotihälytyksistä. Nämä tiedot katsotaan asukkaan yksityiselämän piiriin kuuluviksi. Taloyhtiön ei myöskään ole katsottu olevan asianosaisasemassa, koska hälytykset eivät suoraan koske sitä, vaikka tietoja voitaisiinkin käyttää toisessa prosessissa, esimerkiksi häätö- tai haltuunottoasiassa. Tämän vuoksi kotihälytystietoja ei enää saa poliisilta.
Lue lisää asuntoihin, kiinteistöihin ja rakentamiseen liittyviä kirjoituksiamme:
Eelis Paukku
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), TkK (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
Comments