Milloin metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä

Suomessa on arviolta noin 600 000 metsänomistajaa. Metsänomistaminen tarkoittaa yleensä, että metsänomistajan tarkoituksena on huolehtia metsästä ja mahdollisesti hankkia metsästä tuottoa. Hoitamiseen sisältyy toimenpiteitä, joita edeltää metsänkäyttöilmoituksen tekeminen. Metsälain mukaan metsänkäyttöilmoitusta ei kuitenkaan aina tarvita. Perehdyn tässä tekstissä seuraavaksi tilanteisiin, joissa metsänkäyttöilmoitusta ei välttämättä tarvita. 

Metsänkäyttöilmoituksesta ja metsärikkomuksesta

Metsänkäyttöilmoituksesta säädetään metsälain (1093/1996) 5 luvun 14 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan ilmoitus on tehtävä, kun: 

“Maanomistajan taikka hallintaoikeuden tai muun sellaisen erityisen oikeuden haltijan tai hänen valtuuttamansa on tehtävä metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoitus käsittelyalueella aiotusta kasvatushakkuusta, uudistushakkuusta, metsätuhon johdosta tehtävästä hakkuusta ja muusta hakkuusta sekä 10 §:n 2 momentissa tarkoitettujen erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelystä. Jos kyseessä on kasvatushakkuu, toteuttamistapa on ilmoitettava kuvioittain. Jos kyseessä on uudistushakkuu, on lisäksi ilmoitettava uudistamistapa. Metsätuhon johdosta tehtävässä hakkuussa on ilmoitettava myös tuhon aiheuttaja.”

Metsänkäyttöilmoituksen toimittamisen määräajasta säädetään metsälain 5 luvun 14 §:n 4 momentissa. Säännöksen mukaan:  

“Ilmoitus on toimitettava viimeistään kymmenen päivää ja aikaisintaan kolme vuotta ennen hakkuun tai muun toimenpiteen aloittamista. Metsäkeskus voi hakemuksesta myöntää poikkeuksen edellä mainitusta määräajasta.”

Puolestaan metsälain 5 luvun 14 §:n 2 momentissa on säädetty, milloin metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä. Säännöksen mukaan: 

“Metsänkäyttöilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä seuraavista hakkuista, elleivät ne kohdistu 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuun erityisen tärkeään elinympäristöön:

1) kotitarvehakkuusta;

2) pienikokoisen puuston hakkuusta;

3) sähkölinjojen ja junaratojen reunavyöhykkeiden hakkuista eikä oja-, vesijohto- tai viemärilinjan hakkuusta eikä pienialaisista tie-, sähkö- tai muun vastaavan linjan hakkuusta.”

Metsänkäyttöilmoitus on siis tehtävä aina hakkuista ja muista toimenpiteistä, jos ne kohdistuvat metsälain 3 luvun 10 §:n 2 momentin mukaiseen erityisen tärkeään elinympäristöön. Metsälain 3 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan erityisen tärkeät elinympäristöt määritellään seuraavasti: 

“Monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Näiden kohteiden ominaispiirteitä ovat:

1. lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto;

2. seuraavat a–e-alakohdissa luetellut suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous:

3. lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus;

4. yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus;

5. letot, joiden ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus;

6. vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot; sekä

7. luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus;

8. rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus;

9. kangasmetsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana;

10. kallioperässä olevat tai kivennäismaahan uurtuneet, jyrkkärinteiset, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syvät rotkot ja kurut, joiden ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus;

11. pääosiltaan vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät;

12. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto.”

Puolestaan sakolla rangaistavaan metsärikkomukseen voidaan metsälain 5 luvun 18 §:n 2 momentin mukaan tuomita se: 

“Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1. laiminlyö antaa 14 §:ssä säädetyn metsänkäyttöilmoituksen tai tekee ilmoituksen säädetyn määräajan jälkeen, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.”

Lisäksi metsälain 5 luvun 22 §:n 1 momentissa säädetään metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuudesta poliisille, jos sillä on todennäköisiä perusteita epäillä metsärikkomukseen syyllistymistä. Säännöksen mukaan: 

“Jos metsäkeskuksella on todennäköisiä perusteita epäillä 18 §:ssä tarkoitetun teon tai laiminlyönnin tapahtuneen, sen on ilmoitettava asiasta poliisille esitutkintaa varten. Ilmoitus saadaan kuitenkin jättää tekemättä, jos teko tai laiminlyönti on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen eikä yleinen etu vaadi asian tarkempaa selvittämistä. (10.9.2010/822)”

Valtioneuvoston asetuksessa kestävästä metsien hoidosta ja käytöstä (1308/2013,  metsäasetus) annetaan määritelmä pienikokoiselle puustolle. Asetuksen 5 luvun 18 §:n mukaan: 

“Jos metsälain 5 §:n mukaisissa kasvatushakkuissa puuston keskiläpimitta ennen hakkuuta on enintään 13 senttimetriä, puuston hakkuu katsotaan metsälain 14 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuksi pienikokoisen puuston hakkuuksi.”

Keskiläpimitta kuuluu metsänhoidolliseen termistöön, johon on säännöksessä liitetty ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävä kasvatushakkuu. 

Millaisia ovat tilanteet, joissa metsänkäyttöilmoitusta ei tarvita?

Käytännössä arvioitaessa sitä, voiko kyse olla tilanteesta, jossa metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä, on arvioitava, onko kyse metsälain mukaisesta erityisen tärkeään elinympäristöön kohdistuvasta hakkuusta tai muusta toimenpiteestä.

Metsälain 5 luvun 14 §:n 2 momentin 3 kohdan määritelmän mukainen tilanne lienee olevan helpoiten tunnistettavissa poikkeuksen mukaisista tilanteista. Lain kohdan mukaan sähkölinjojen ja junaratojen reunavyöhykkeiden hakkuista eikä oja-, vesijohto- tai viemärilinjan hakkuusta eikä pienialaisista tie-, sähkö- tai muun vastaavan linjan hakkuusta ei tarvitse tehdä metsänkäyttöilmoitusta. On kuitenkin syytä nostaa esille, että esitöiden (HE 75/2013) mukaan poikkeus ei koske esimerkiksi uusien moottoritielinjojen tai suurjännitelinjojen toteuttamiseksi tehtyjä hakkuita. Sähkölinjojen reunavyöhykkeitä ovat 3 kohdan tapauksessa keskijännitteisen sähkölinjan vierimetsiä ja suurjännitejohtojen reunavyöhykkeitä.

Puolestaan tilanteen tunnistaminen, jossa kyse on kotitarvehakkuusta tai pienikokoisen puuston hakkuusta, voi olla ainakin maallikolle haastavampi. 

Kotitarvehakkuusta on kyse, kun puuta hakataan kotitalouden tarpeisiin. Tapaus on käsillä esitöiden (HE 218/1998 vp) mukaan, kun metsää hakataan pääasiallisesti metsänomistajana olevan luonnollisen henkilön yksityistaloudessa tai maataloudessa tarvitsemaksi puuksi. Kyse voisi olla esimerkiksi hakkuusta, jonka pääasiallinen tarkoitus olisi metsän omistavan luonnollisen henkilön oman kodin polttopuiden tai peruskorjaukseen tarvittavan puun hankinta. Pääasiallisuuden arviointiin voidaan hyödyntää lain esitöitä. Lain esitöissä todetaan, että kyse olisi yhä kotitarvehakkuusta, kun metsänomistajana oleva luonnollinen henkilö hakkaa puutavaraa omassa asuinkäytössään olevan talon korjaamiseen, vaikka latvaosat myytäisiin kuitupuuksi. Näin ollen kotitarvehakkuun yhteydessä olisi sallittua ainakin jossakin määrin hyödyntää puuta muihin kuin metsänomistajan yksityistalouden tai maatalouden tarpeisiin.

Koska lain tarkoituksena on metsälain 1 §:n mukaan edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää käyttöä, voisi kotitarveoton yhteydessä syntyvä ja omistajan tarkoituksiin soveltumaton osa puuta olla luovutettavissa esimerkiksi polttopuiden kipeässä tarpeessa olevalle naapurille vastikkeetta tai vastikkeella. Säännöksen esitöiden sanamuotoon “luonnollinen henkilö” on syytä kiinnittää huomiota. Sanamuodon perusteella kotitarvehakkuu ei voisi olla kyseessä, jos metsänomistaja on yhtiö tai muu yhteisö. 

Pienikokoisen puuston hakkuusta on kyse, kun hakattavan puuston keskiläpimitta 1,3 metrin korkeudelta maanpinnasta mitattuna on ennen hakkuuta enintään 13 senttimetriä. Määritelmä on kirjoitettu metsälain esitöihin  (HE 218/1998 vp). Lisäksi metsäasetuksen 18 §:ssä todetaan, että metsälain 5 §:n mukaiset harvennushakkuut, joissa puuston keskiläpimitta on ennen hakkuuta enintään 13 senttimetriä, kuuluvat kyseisen poikkeuksen piiriin. Säännös siis sallii metsän jonkin tyyppisen harventamisen ilman metsänkäyttöilmoitusta. Metsälainsäädännössä sekä metsätukiin liittyvään sääntelyy voi kuitenki liittyä erityyppisiä harvennushakkuita koskevista ilmoitusvelvollisuuksista. Käytännössä keskiläpimitaltaan alle tietyn mitan olevan puuston havainnointi voi osoittautua haastavaksi reaalimaailmassa. Puusto voi kasvaa läpimitaltaan vaihtelevasti. 

Mitä saattaa seurata metsänkäyttöilmoituksen tekemättä jättämisestä muissa kuin poikkeuksen sallimissa tilanteissa?

Siinä tapauksessa, että metsänkäyttöilmoituksen tekemiseen velvoitettu jättäisi tekemättä ilmoituksen ilman lain mukaisten perusteiden läsnäoloa, voisi hän syyllistyä sakolla rangaistavaan metsärikkomukseen. 

Metsärikkomuksen syyksiluettavuus muutettiin hallituksen esityksellä (HE 75/2013) huolimattomuudesta törkeäksi huolimattomuudeksi. Tahallisuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 6 §:ssä, jonka mukaan teko on tehty tahallaan, jos tekijän tarkoittanut aiheuttaa seurauksen tai pitänyt seurausta varmana tai varsin todennäköisenä. Lisäksi kyseeseen voi tulla olosuhdetahallisuus. Olosuhdetahallisuuden käsillä ollessa arvioidaan tekijän tietoisuutta niiden olosuhteiden käsillä olosta, jotka täyttävät rikostunnusmerkistön ja etenkin sitä, kuinka hyvin hän on ollut tietoinen niistä. Käytännössä kyse olisi metsänkäyttöilmoituksen tekemättä jättämisestä, vaikka ilmoitusvelvollinen tiesi tai piti varmana tai todennäköisenä, että hakkuu ei kuulu yhdenkään kolmesta poikkeuksesta piiriin ja ilmoitus olisi tullut tehdä. Olosuhdetahallisuuden osalta arvioitaisiin todennäköisesti metsänkäyttöilmoituksen tekemättä jättäneen tietoisuutta metsänkäyttöilmoitukseen velvoittavien tekijöiden käsillä olosta hakkuussa. 

Kuitenkin törkeä huolimattomuus riittää syyksiluettavuus kynnyksen ylittymiseen. Törkeä huolimattomuus tarkoittaa huolimattomuuden vakavampaa tekomuotoa. Huolimattomuudella tarkoitetaan rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan sellaista tekijän menettelyä, jolla hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittua huolellisuusvelvoitetta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Törkeyttä arvioidaan rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tapauskohtaisesti ja arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet. Lähtökohtaisesti metsälainsäädäntö sääntelee jokaisen metsänomistajan metsän käyttöä, jonka vuoksi metsänomistajan tulisi tuntea sen asettamat vaatimukset ainakin pääpiirteittäin. Tämän perusteella metsänkäyttöilmoituksen tekemättä jättäminen muissa kuin poikkeuksen sallimissa tilanteissa voisi osoittaa huolimattomuutta. Syyksiluettavuuden syntyessä vasta, kun kyse on törkeästä huolimattomuudesta, tulisi todennäköisesti arvioida niitä syitä, jonka vuoksi metsänkäyttöilmoitus on jätetty tekemättä. Jos kyse olisi esimerkiksi siitä, että metsänkäyttöilmoitusta ei ole tehty, koska metsän asianmukainen hoito on laiminlyöty muutoinkin, voisi kyseeseen tulla mahdollisesti törkeä huolimattomuus. 

Rangaistavuuden ja syyksiluettavuuden osalta on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että metsälain 5 luvun 22 §:n 1 momentin nojalla metsäkeskus voi jättää tekemättä ilmoituksen poliisille, vaikka sillä olisi todennäköisiä perusteita epäillä metsärikkomuksen tapahtuneen, jos teko tai laiminlyönti on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen eikä yleinen etu vaadi asian tarkempaa selvittämistä. Lainsäätäjä on säätänyt metsälain säännökset toteuttamaan metsälain tarkoitusta eli edistämään taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsän käyttöä. Tämän vuoksi laissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä on määritelty metsänhoitoa koskevia toimenpiteitä ja rajoituksia, joiden laiminlyönneistä tai noudattamatta jättämisestä on säädetty seuraamuksia. Erityisesti lailla on pyritty suojaamaan ja sääntelemään monimuotoisuuden säilymisen kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen käyttöä. Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena voidaan katsoa olevan metsän metsälainsäädännön mukaisen käytön valvonta. Tähän lain tarkoitukseen nähden metsälainsäädännön säännösten ja määräysten mukaisesti hoidetun metsän osalta ilmoituksen tekemättä jättäminen poliisille saattaisi olla mahdollista. Puolestaan jos kyse on lain tarkoituksen sekä säännösten ja määräysten vastaisesti hoidetusta metsästä, kyse ei välttämättä olisi olosuhteet huomioiden vähäisestä teosta ja yleinen etu voisi vaatia asiaan puuttumista ilmoittamalla asiasta poliisille.

Yhteenvetona

Lainsäätäjä on säätänyt metsälainsäädännön toteuttamaan tiettyä tarkoitusta ja metsänkäyttöilmoitus on yksi tarkoituksen toteuttamisen keinoista. Vaikka metsälaki sallii metsänkäyttöilmoituksen tekemättä jättämisen kolmessa tilanteessa, on syytä muistaa, että näissäkin tilanteissa tulee muutoin noudattaa metsälakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Lisäksi, mitä sakko -seuraamukseen tulee, edellytyksenä on, että metsänkäyttöilmoitus on laiminlyöty tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Lisäksi metsäkeskus voi, vähäisyysperusteella ja jos yleinen etu ei sitä vaadi, jättää tekemättä ilmoituksen poliisille, vaikka sillä olisi todennäköisiä perusteita epäillä metsärikkomuksen tapahtuneen. Vähäisyyden ja yleisen edun osalta huomiota voi olla tarpeen kiinnittää metsälain tarkoituksen ja tavoitteiden toteutumiseen.

Saana Simula

ON, LuK (geotieteet)

Trainee

Lakitoimisto KPF

050 3528 438

saana.simula@kpflaki.com