Esitutkinnalla tarkoitetaan esitutkintaviranomaisen, yleisimmin poliisin, suorittamaa tutkintaa epäillyn rikoksen johdosta. Esitutkinta on rikosprosessin ensimmäinen vaihe, joka edeltää mahdollista syyteharkintaa, oikeudenkäyntiä ja rikosoikeudellisen seuraamuksen täytäntöönpanoa. Lähtökohtaisesti rikos ei voi tulla syyteharkintaan ja tuomioistuimen käsiteltäväksi muuten kuin esitutkinnan kautta. Tässä blogikirjoituksessa kerron, milloin rikosasia etenee esitutkintaan ja mitä esitutkinnan aloittamiseen liittyvä syytä epäillä -kynnys tarkoittaa.
Esitutkinnan toimittamista koskeva lainsäädäntö
Esitutkinnan toimittamisesta säännellään esitutkintalaissa. Lain 3 luvun 3 §:n mukaan:
”Esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty.
Ennen esitutkinnan aloittamista esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä 1 momentissa tarkoitettuun rikosepäilyyn liittyvät seikat erityisesti siten, että ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan ja että asian sitä edellyttäessä voidaan tehdä 9 §:n 1 momentissa tai 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu ratkaisu esitutkinnan toimittamatta jättämisestä. Esitutkinnan aloittamista edeltäviin toimenpiteisiin sovelletaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä.
Tutkinnanjohtaja päättää tarvittaessa siitä, toimitetaanko esitutkinta, ja päätöksen tekemiseen mahdollisesti tarvittavien seikkojen selvittämisestä. Asian selvittämiseksi tarpeellisiin esitutkintatoimenpiteisiin saadaan ryhtyä ennen tutkinnanjohtajan päätöstä.”
Säännöksen 1 momentti muodostaa esitutkintaviranomaiselle lakiin perustuvan velvollisuuden aloittaa esitutkinta silloin, kun syytä epäillä -kynnys ylittyy. Esitutkinnan aloittaminen on lain sanamuodon mukaisesti kytketty syytä epäillä -kynnyksen ylittymiseen. Toisaalta, jos syytä epäillä -kynnys ei ylity ratkaisun hetkellä olevien tietojen perusteella, esitutkintaviranomainen ei saa aloittaa esitutkintaa.
Ilmoituksen kirjaamisvelvollisuudesta
Useimmiten esitutkinnan aloittamisen taustalla on poliisille tehty rikosilmoitus. Esitutkintalain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetään rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaamisesta seuraavasti:
”Kun esitutkintaviranomaiselle ilmoitetaan rikos tai tapahtuma, jota ilmoittaja epäilee rikokseksi, esitutkintaviranomaisen on viipymättä kirjattava ilmoitus. Jos ilmoitus on epäselvä tai puutteellinen, ilmoituksen tekijää on tarvittaessa kehotettava täsmentämään tai täydentämään sitä.”
Kirjaamisvelvollisuuden näkökulmasta ei ole merkitystä, miten rikos tai ilmoitettu tapahtuma tulee esitutkintavirananomaisen tietoon. Esitutkintaviranomaisen on kirjattava ilmoitus asiasta silloin, kun ilmoittaja kokee, että asiassa on tapahtunut rikos. Ilmoituksen vastaanottajan käsityksellä ei myöskään ole merkitystä kirjaamisvelvollisuuden täyttymisen kannalta, sillä ilmoitus tulisi kirjata, jos ilmoittaja epäilee ilmoittamaansa tapahtumaa rikokseksi.
Ilmoituksen kirjaamiskynnys on siis matalampi kuin esitutkinnan aloittamiskynnys, eli syytä epäillä -kynnys. Rikosilmoitus ei automaattisesti johda esitutkinnan suorittamiseen, sillä ilmoituksen kirjaaminen ja esitutkinnan aloittamisen edellytysten arviointi ovat kaksi toisistaan erillistä toimenpidettä. Esimerkiksi, jos henkilö ilmoittaa kadottaneensa lompakkonsa ja epäilee sen varastetuksi ilman konkreettisia perusteita, ei esitutkintaa aloiteta, koska asiassa ei ylity syytä epäillä -kynnys. Ilmoitus kuitenkin kirjataan tästä huolimatta, koska ilmoittaja on ilmaissut epäilynsä tapahtuneesta rikoksesta.
Mitä tarkoittaa syytä epäillä -kynnys?
Esitutkinta on siis toimitettava silloin, jos on syytä epäillä, että rikos on tehty. Nykyinen esitutkintalain 3 luvun 3 § vastaa sisällöltään aiemmin voimassa ollutta säännöstä, jota koskevan lain esitöissä syytä epäillä -kynnystä on kuvattu seuraavasti: ”rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen”.
Esitutkintalain esitöiden mukaan esitutkintakynnystä ei tulisi asettaa kovin korkealle, minkä vuoksi varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tapahtumisesta ei vaadita esitutkintakynnyksen ylittymiseen. Esitutkinnan aloittamispäätökselle on kuitenkin voitava esittää asianmukaiset ja konkreettiset perusteet. Rikosilmoituksen kirjaamisesta poiketen esitutkintakynnys ei ylity pelkästään sen vuoksi, että ilmoittaja väittää rikoksen tapahtuneen tai hänen käsityksensä mukaan rikos on tapahtunut. Esitutkinnan aloittaminen ei kuitenkaan edellytä esimerkiksi sitä, että tiedossa olisi mahdollinen rikoksesta epäilty henkilö.
Esitutkinnan tarkoituksena on nimenomaan rikosten tutkiminen, ei mahdollisten muiden oikeudellisten erimielisyyksien selvittäminen. Tämän vuoksi syytä epäillä -kynnyksen ylittymisen arvioinnissa esitutkintaviranomaisen tulee selvittää, onko olemassa jokin rangaistussäännös, joka voisi soveltua kyseessä olevaan tekoon. Olennaista esitutkinnan aloittamiskynnystä arvioitaessa on se, täyttääkö asia jonkin rikoksen tunnusmerkistön. Jos on selvää, että asiassa ei täyty minkään rikoksen tunnusmerkistö, ei esitutkintaviranomaisella ole oikeutta tutkia asiaa. Esitutkintaviranomainen ei ole arvioinnissaan sidottu ilmoittajan esittämään rikosnimikkeeseen, sillä esitutkintaviranomaisen on arvioitava kaikki mahdolliset kyseeseen tulevat rikosnimikkeet.
Esimerkkinä syytä epäillä -kynnyksen arvioimisesta voisi mainita hypoteettisen tilanteen: henkilö tekee ilmoituksen poliisille, jossa kertoo nähneensä naapurinsa avaavan ilmoittajan auton ovet ja ottavan sieltä tavaroita. Lisäksi ilmoittajalla on video kyseisestä tilanteesta. Ilmoitus itsessään ylittää syytä epäillä -kriteerin, sillä tapahtuneesta on konkreettisia perusteita. Sen sijaan ilmoitus, jossa ilmoittaja kertoo ainoastaan, että hänen naapurinsa on epäilyttävä, ei todennäköisesti itsessään ylitä esitutkinnan aloittamiskynnystä, koska ilmoituksessa ei ole esitetty mitään konkreettisia perusteita minkään rikoksen tapahtumisesta.
Laissa käytetty sanamuoto on väljä ja jättää esitutkinnan toimittamisesta päättävälle viranomaiselle runsaasti harkintavaltaa. Esitutkintaviranomaiselle tehty ilmoitus ei siis automaattisesti johda esitutkinnan aloittamiseen. Tutkinnanjohtaja päättää tarvittaessa esitutkintalain 3:3.3:n mukaisesti siitä, toimitetaanko esitutkinta.
Yhteenveto
Esitutkintaviranomaisella on velvollisuus aloittaa esitutkinta, kun on syytä epäillä, että rikos on tapahtunut. Esitutkinnan aloittaminen on sidottu syytä epäillä -kynnykseen, jonka voidaan katsoa olevan huomattavan matala. Esitutkintaviranomaiselle tehty ilmoitus ei kuitenkaan automaattisesti käynnistä asiassa esitutkintaa. On luonnollista, että esitutkinnan aloittamiskynnys on säädetty varsin matalaksi, sillä esitutkinnassa on kyse rikosprosessin ensimmäisestä vaiheesta eikä esitutkinnan aloittamisella vielä itsessään suoranaisesti puututa kenenkään henkilön perusoikeuksiin. Sen sijaan mahdollisessa myöhemmässä rikosprosessin vaiheessa syytekynnyksen ylittyminen ja henkilön tuomitseminen vaatii vahvempaa todennäköisyyttä tapahtuneesta ja henkilön syyllisyydestä.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
ON
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 5338295
Commentaires