Viikon blogikirjoituksessa esittelen äskettäin julkaistun akateemisen artikkelini tuloksia. Artikkelin otsikko on ”Kunnia ja sukupuoli – sukupuolten väliset erot kunnianloukkausrikoksissa”, ja nimensä mukaisesti artikkelissa tutkitaan, millaisia vaikutuksia uhrin ja tekijän sukupuolella on Suomessa vuosina 2015–2020 annettuihin kunnianloukkausrikoksiin. Teimme artikkelia varten tutkimusta kollegani OTT Eelis Paukun kanssa, ja tutkimuksen tuloksista julkaistaan kaksi muutakin artikkelia ja blogikirjoitusta.
Linkki artikkeliin ja muuhun tuotantooni löytyy seuraavan linkin takaa:
Linkki kanssakirjoittaja Eelis Paukun tuotantoon:
Tässä blogikirjoituksessa kuvailen artikkelin keskeisen sisällön ja tulokset. Tutkimuksessa oli yksi tutkimuskysymys: Miten eri sukupuolet eroavat rikoksentekijöinä ja uhreina kunnianloukkaustuomioissa?
Mitä kunnia on?
Tutkimuksessa tehtiin tuomioanalyysin lisäksi laaja kirjallisuuskatsaus kunnian käsitteeseen. Kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi, mitä aikaisemmassa tutkimuksessa on tutkittu ja millaisiin johtopäätöksiin niissä on päädytty. Vaikka kunnian käsitteelle ei ole olemassa yksiselitteistä tai yleisesti hyväksyttyä määritelmää, on kuitenkin enemmän tai vähemmän yleistä, että kunnian käsitteen ajatellaan eroavan riippuen siitä, onko tarkastelun kohteena miehen vai naisen kunnia.
Tämä ajattelutapa on edelleen voimissaan useissa kulttuuripiireissä. Joissakin kulttuuripiireissä miehen kunnia nähdään enemmän esimerkiksi naisten tai suvun puolustamisen kontekstissa, kun taas naisten kunnia liittyy enemmän yhteiskunnan sosiaalisten normien noudattamiseen. Kunnia on perinteisesti ymmärretty asiana, jonka mies voi saavuttaa, mutta nainen menettää.
Tässä tutkimuksessa kunniaa käsiteltiin kunniaa koskevien rikostunnusmerkistöjen kautta. Suomen lainsäädännössä kunnianloukkaus on tekorikos, eli rangaistavaan tekoon syyllistytään siinä kohtaa, kun teko on omiaan aiheuttamaan tietyn seurauksen. Koska kunnian kokemus on subjektiivinen käsite, rikostunnusmerkistössä on päädytty tällaiseen ratkaisuun, joka mahdollistaa tuomitsemisen teon yleisen loukkaavuuden arvioimisen perusteella. Kunnianloukkaustuomio voidaan siis antaa teosta, joka on omiaan tuottamaan ”mielipahaa”.
Tutkimuksen suorittaminen
Tutkimuksessa tilattiin ja tutkittiin kaikki vuosina 2015–2020 Suomessa annetut tuomiot kunnianloukkauksista ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sekä näiden törkeistä tekomuodoista. Tutkimus käsitti kaikki oikeusasteet, eli tuomiot tilattiin käräjäoikeuksista, hovioikeuksista ja korkeimmasta oikeudesta. Kaikkia tuomioita ei saatu ja pieni osa oli jommankumman osapuolen, yleensä uhrin yksityisyyden suojelemiseksi salattu, joten lopullinen otoskoko oli 929 tuomiota.
Nämä luettiin läpi ja taulukkoon merkittiin kiinnostavimpia muuttujia, jotka jaoteltiin kolmeen kategoriaan: taustamuuttujat (kuten tuomioistuin, rikosnimike, asian lopputulos), tapauskohtaiset muuttujat (kuten tekopaikka, loukkauksen motiivi ja tekijän ja uhrin sukupuolet) sekä tuomioon liittyviin muuttujiin (kuten päiväsakkojen lukumäärään, vankeustuomion pituuteen ja arvioitiinko tuomiossa mielipahaa tai kärsimystä taikka halveksuntaa tai vahinkoa).
Miten sukupuolierot näyttäytyvät kunnianloukkausrikoksissa?
Sukupuolet tekijöinä
Tutkimustulosten perusteella ensinnäkin miehiä oli tekijöinä 63 % tapauksista naisten osuuden ollessa 37 %. Vaikka naisten osuus rikoksentekijöistä on selvästi miehiä alempi, naisten lukema on muuhun rikollisuuteen verrattuna poikkeuksellisen korkea, koska naisten osuus tekijöistä on rikostyypeittäin keskimäärin hieman yli 20 %. Tämä 20 %:n lukema perustuu Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilastoon, johon on koottu tiedot rikoksista epäillyistä vuosilta 2000–2020.
Sukupuolet uhreina
Uhrien sukupuolet jakautuivat tasaisemmin, miesten ollessa uhreina 53 %:ssa ja naisten 47 %:ssa tapauksista. Tuloksiin saadaan lisää mielenkiintoa, kun tutkitaan miten roolit ja prosentit jakautuvat verrattaessa sitä, onko tekijä mies vai nainen ja onko uhri mies vai nainen. Tämä erottelu paljasti, että mies on miehen uhrina 32 %:ssa tapauksista ja nainen on miehen uhrina 31 %:ssa tapauksista. Nämä lukemat olivat selvästi suuremmat kuin seuraavaksi tulevat kategoriat, eli mies naisen uhrina (21 %) ja nainen naisen uhrina (17 %).
Erilaisia loukkausten tapoja
Jaottelimme loukkausten tavat seuraavasti: vihjaus, perätön väite, muu halventaminen, tiedon paljastaminen yksityiselämästä, vihjaus yksityiselämästä ja seksikuva- tai video.
Naisten käytetyin loukkaustapa oli perätön väite (63 %), seuraavaksi suosituimman ollessa muu halventaminen vasta 27 % osuudella. Miehet tekivät molempia loukkaustapoja tasaisesti (44 % ja 40 %).
Tarkastelimme tekotapoja myös tarkemmin, ja erityisesti väitteet rikoksista ja perättömät väitteet paljastivat mielenkiintoisia tietoja. Mieheltä miehelle -rikoksissa korostuivat väitteet seksuaalirikoksista (13 %) ja väitteet henkilökohtaisesta ominaisuudesta (12 %, esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen, sukupuolitauti, mielenterveysongelmat). Muu-kategoriaan jaoteltuja tapoja oli 27 %, joita miehet kohdistivat eniten myös naisuhreihinsa (41 %). Seuraavaksi yleisimmät tekotavat miehillä naisiin oli seksikuvalla- tai materiaalilla häpäiseminen (15 %) ja väite muusta paheksuttavasta teosta (11 %).
Naiset kohdistivat naisiin eniten muita loukkauksia (32 %), väitteitä muusta paheksuttavasta teosta (16 %) ja väitteitä henkilökohtaisesta ominaisuudesta (11 %). Miehiin naiset tapasivat kohdistaa väitteitä seksuaalirikoksista (24 %), väitteitä väkivaltarikoksista (14 %) ja muita väitteitä (13 %).
Huomionarvoista oli myös se, että miehet kohdistivat naisin seksimateriaalilla häpäisemistä (15 % eli 41 kpl), kun taas naiset kohdistivat miehiin näitä vain 2 kertaa tutkimusjaksolla (2 %) ja miehet miehiin kaksi kertaa (1 %). Naiset eivät kohdistaneet naisiin tätä loukkaustapaa kertaakaan. Toisaalta naiset esittivät seksuaalirikosväitteitä miehistä lähes kaksi kertaa enemmän kuin miehet miehistä.
Tekopaikkoja
Tekopaikoissa naisilla korostui sosiaalinen media. Se oli myös miehillä yleinen tekopaikka, mutta miehillä korostuivat naisiin nähden myös muut internet-kanavat, kuten erilaiset videosivustot, blogit ja keskustelupalstat. Lisäksi havaittiin, että työpaikka korostui tekopaikkana silloin, kun tekijän ja uhrin sukupuoli oli sama. Viranomaismenettely, kuten oikeudenkäynti tai lastensuojeluilmoituksen tekeminen, taas oli tyypillinen loukkaustapa silloin, kun osapuolten sukupuoli oli eri.
Motiiveja
Motiivien osalta miesten teoissa korostui epäsosiaalinen käytös (29 %) eli käytös, joka vaikutti satunnaiselta ja tapauskuvauksesta ilmeni myös muita seikkoja, joka tuki tätä päätelmää. Tällaisia olivat esimerkiksi satunnaisen ohikulkijan päälle sylkäiseminen. Lukema oli sama mies- ja naisuhreille. Muita löydetyimpiä motiiveja olivat entinen parisuhde (31 % naisuhreille) ja muu yhteinen historia (16 %, miesuhreille).
Naisten yleisimmät motiivit miehiä kohtaan olivat entinen parisuhde (28 %), epäsosiaalinen käytös (19 %), yhteinen historia (18 %) ja miehen aiemmin tekemä oikeudenloukkaus (14 %, esimerkiksi rikos tai muu paheksuttava teko). Naisuhreihin liittyvät eniten esiintyneet motiivit olivat yhteinen historia (22 %), epäsosiaalinen käytös (21 %). Motiivia ei saatu selville 23 % tapauksista.
Rangaistukset
Sakkorangaistuksista kovimpia saivat miehet naisiin kohdistamistaan rikoksista (36,4 päiväsakkoa), seuraavaksi tulivat naiset naisiin kohdistamistaan rikoksista (33). Vankeusrangaistukset sen sijaan olivat kovimmat naisten naisiin kohdistamissa rikoksissa (6,3 kk), miesten naisiin kohdistamien rikosten ollessa toisena (4,8 kk). Tämän perusteella naisiin kohdistettiin vakavimpia rikoksia ainakin sakkojen ja vankeustuomioiden perusteella.
Kärsimyskorvaukset
Naiset saivat miesten uhreina keskimäärin suurimmat korvaukset (2 400 euroa). Kun tekijän sukupuoli oli sama, korvaus oli keskimäärin noin 1 450 euroa, ja alhaisimmillaan se oli naisten miehiin kohdistamissa rikoksissa, jossa se oli vain reilu 1 000 euroa.
Yhteenveto
Tutkimuksen perusteella naiset ja miehet poikkeavat sekä tekijöinä että uhreina kunniaa ja yksityisyyttä loukkaavissa rikoksissa. Eroja löytyy niin tekemisestä (miehet tekevät 63 % rikoksista), tekopaikoista (naisilla korostuu sosiaalinen media ja suljettu henkilöpiiri, miehillä sosiaalinen media ja avoin henkilöpiiri) sekä motiiveista, miehillä erityisesti epäsosiaalisen käytöksen korostuessa. Kärsimyskorvausten osalta erottuu selvästi tilanne, jossa mies kohdistaa rikoksen naiseen, tuomitun korvauksen ollessa yli kaksinkertainen verrattuna tilanteeseen, jossa nainen on kohdistanut rikoksen mieheen.
Toisaalta myös samankaltaisuuksia on. Naisten ja miesten määrä uhrina on suhteellisen sama (47 % ja 63 % uhreista), molemmat sukupuolet suosivat tekotapoina perättömiä väitteitä ja muuhun halventamiseen tarttumista. Entinen parisuhde motivoi sekä miehiä että naisia loukkaustekoihin kohteen ollessa eri sukupuolta. Lisäksi naisten ja miesten saamat sakko- ja vankeusrangaistukset ovat melko samansuuruiset.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
Comments