Tähän kirjoitukseen päättyy sarja palveluammateissa vastaan tulevista syrjintään liittyvistä seikoista, joulukuusta alkaen kirjoitan hieman kevyemmällä otteella jouluaiheisista oikeudellisista ongelmista. Nyt käsittelen hyvin spesifiä aihetta, jota koskeviin keskusteluihin olen joutunut osallistumaan usein: onko riittääkö sisäänpääsyn epäämiseksi se, että henkilö on ns. idiootti eli ei tiettävästi osaa käyttäytyä? Käsittelen tätä sekä LYTP:n pääsynestämissäännösten että rikoslain ja yhdenvertaisuuslain pohjalta.
Lähtökohtana palveluiden tarjoaminen
Lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittajan on tarjottava palveluitaan yleisesti kaikille, jos hän on palveluitaan mainostanut ilman tarkkoja rajoituksia tai muutoin tarjoaa palveluitaan yleisesti. (https://www.kpflaki.com/blog/ravintolalla-on-oikeus-valita-asiakkaansa-yksi-väärinymmärretyimpiä-lauseita) Jotta palvelu voitaisiin jättää tarjoamatta, pitää tähän olla hyväksyttävä ja perusteltu syy. Tällaisia henkilöön liittyviä syitä voivat olla esim. ikä, palvelun käyttämisen edellyttämä kielitaito tai sukupuoli. Jos asiakas ei puutteellisen kielitaitonsa vuoksi kykene käyttämään palvelua, ei häntä pidä eikä voi palvella. Esimerkiksi saunapalvelut tai pukuhuoneet voidaan rajata sukupuolen perusteella ilman ongelmia.
Jos henkilöltä halutaan kieltää palvelun saaminen epämääräisemmillä perusteilla, voidaan joutua haastaviin tilanteisiin. Tällainen voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, jos henkilön tiedetään olevan ns. ”kylähullu”, jonka mielenterveyden tilasta ei voida olla varmoja, tai jos henkilö on käyttäytynyt ongelmallisesti muita palveluita hankkiessaan, esimerkiksi jos tällä on mainetta ns. ”sarjasyöjänä” eli ruokailujaan maksamatta jättävänä henkilönä.
Palvelun tarjoaja voi kieltäytyä tarjoamasta palveluita henkilöille, jotka eivät kykene niitä käyttämään, tai eivät kykene täyttämään omaa puoltaan sopimuksesta. Esimerkiksi alaikäiselle ei tarvitse myydä alkoholia, koska hänelle ei voida anniskella sitä (myynti ja anniskelu ovat teknisesti ottaen eri tapahtumia). Jos vastapuoli taas tiedetään varmasti maksukyvyttömäksi tai maksuhaluttomaksi, ei hänelle tarvitse myydä mitään ilman ennakkomaksua tai muuta varmistusta maksusta.
Ongelmia syntyy sitä enemmän, mitä kauemmas mennään konkreettisesta tilanteesta. Tyypillisiä kysymyksiä on, voidaanko kieltäytyä ottamasta asiakkaaksi henkilöä, joka on hölmöillyt jossain muualla kuin ko. liikkeessä. Toinen tyyppitilanne on se, voiko tuntuma asiakkaasta riittää syyksi evätä palvelun tarjoaminen.
Perusteen hyväksyttävyys
Jos elinkeinonharjoittaja kieltäytyy tarjoamasta palvelua tietyillä ehdoilla, voi ongelmia seurata kahden lain kautta: rikoslain ja yhdenvertaisuuslain. Kummatkin määräävät seuraamuksista elinkeinonharjoittajalle, joka kieltäytyy palvelemasta asiakasta ”rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan/muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”. Ongelmat seuraavat nimenomaan kohdasta ” muun näihin rinnastettavan seikan/muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”, joiden on oikeuskirjallisuudessa nähty tarkoittavan suunnilleen samoja asioita.
Muu henkilöön liittyvä syy voi olla esimerkiksi se, että pärstäkerroin ei nyt vain miellytä. Peruste voi olla myös henkilön erikoinen käytös tai henkilön aiempi ”urpoilu”. Muu henkilöön liittyvä syy voi kelvata perusteeksi olla palvelematta henkilöä, jos siihen on hyväksyttävä syy. Hyväksyttävät syyt liittyvät käytännössä elinkeinonharjoittajan suojaamiseen: asiakkaaksi ei tarvitse ottaa henkilöitä, jotka todennäköisesti aiheuttaisivat vahinkoa elinkeinonharjoittajalle jättämällä palvelun maksamatta tai muutoin haittaamalla elinkeinottominta. Tämän vuoksi henkilön tiedetty maksukyvyttömyys voi olla peruste olla ottamatta henkilöä asiakkaaksi.
Henkilön aiempi käytös on kinkkisempi peruste. LYTP 41 § kyllä sallii sen, että järjestyksenvalvoja ei päästä toimialueelleen henkilöä, jonka voi aiemman käytöksen perusteella epäillä vaarantavan järjestystä tai turvallisuutta. Aiemman käytöksen paikkaa ei spesifioida laissa tai esitöissä, joten myös muualla tapahtunut hölmöily voisi oikeuttaa pääsyn estämiseen. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on puhuttu lähinnä samassa paikassa tapahtuneesta aiemmasta käytöksestä, mutta kirjallisuudessa ei ole rajattu pois myöskään muualla tapahtunutta aiempaa käytöstä. Tästä ei ole myöskään olemassa ylempien tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä. Tämän vuoksi uskallan itse estää pääsyn henkilöltä, joka on törttöillyt jossain muualla, koska uskallan olettaa hänen törttöilevän muulloinkin.
Usein liikkeeseen ei kuitenkaan ole asetettu järjestyksenvalvojaa, jolloin pääsyä ei voida estää lain nojalla. Henkilölle voidaan kuitenkin tällöinkin kieltäytyä tarjoamasta palvelua perustellusta syystä. Aiempi käytös voi olla tällainen perusteltu syy, jos voidaan vahvasti olettaa, että henkilö aiheuttaisi ongelmia myös tällä kertaa. Mitä kauemmin tiedetystä käyttäytymisestä on ja mitä erilaisemmassa tilanteessa se on tapahtunut, sitä vaikeampi kieltäytymistä on perustella. Sama koskee myös henkilöä, joka käyttäytyy erikoisesti: jos käytöksen perusteella henkilön voidaan perustellusti olettaa olevan häiriöksi tai aiheuttavan muuten ongelmia, ei häntä tarvitse palvella, mutta olettama tulee kuitenkin voida perustella melko selkeästi. Tämän vuoksi pelkkä tuntuma asiakkaasta ei yleensä kelpaa perusteluksi.
Muita aihepiiriä koskevia kirjoituksiani:
Syrjintä palveluammateissa osa I
Syrjintä palveluammateissa osa II:
https://www.kpflaki.com/blog/millaisissa-tilanteissa-ihmisryhmältä-voi-evätä-pääsyn-syrjintä-palveluammateissa-osa-ii
Yrityksen oikeus valita asiakkaansa:
ja
millaisilla ehdoilla asiakas voi odottaa palvelua:
Comments