Omien osakkeiden hankkiminen sisältää yllättäviä veroriskejä. Useassa erilaisessa järjestelyssä hankitaan omia osakkeita, jotta yhtiön varoja, tyypillisesti kassaa, voidaan käyttää järjestelyn toteuttamiseksi. Erityisesti sukupolvenvaihdosten yhteydessä omien osakkeiden hankkiminen on tyypillinen ratkaisu, jolla sukupolvenvaihdoksen veroseuraamukset saadaan jäämään kohtuullisiksi. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi, milloin omien osakkeiden hankkiminen voi muodostaa veroriskejä. Käsittelen myös omien osakkeiden hankkimisen sääntelyä. Kirjoitan ensimmäisen alaotsikon alla osakeyhtiöoikeudellista asiaa omien osakkeiden hankkimisesta, ja verotusta käsittelen toisesta alaotsikosta alkaen.
Omien osakkeiden hankkiminen
Osakeyhtiölain 15-luku sisältää omien osakkeiden hankkimisen sääntelyn. Osakeyhtiölain 15:1 § sisältää pääsäännön:
”Yhtiö voi tässä luvussa säädetyllä tavalla päättää:
1) hankkia omia osakkeitaan (hankkiminen);
2) että osakkeenomistajan on luovutettava osakkeita yhtiölle vastikkeetta tai vastiketta vastaan (lunastaminen); sekä
3) ottaa pantiksi omia osakkeitaan.
Jos hankkiminen tai lunastaminen toteutetaan yhtiön osakepääomaa alentamalla, noudatetaan lisäksi, mitä 14 luvussa säädetään.”
Tällainen hankkimispäätös tehdään 15:5 §:n mukaisesti yhtiökokouksessa:
”Hankkimisesta ja lunastamisesta päätetään yhtiökokouksessa. Julkisessa osakeyhtiössä päätös on tehtävä 5 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla määräenemmistöllä.
Yhtiökokouksen päätöksellä, jossa mainitaan hankittavien osakkeiden enimmäismäärä osakelajeittain, valtuutuksen voimassaoloaika sekä vastikkeen vähimmäis- ja enimmäismäärä, voidaan valtuuttaa hallitus päättämään hankkimisesta kokonaan tai joiltakin osin. Valtuutus voi olla voimassa enintään 18 kuukautta. Omia osakkeita voidaan valtuutuksen nojalla hankkia vain vapaalla omalla pääomalla.”
Usein yritysjärjestelyissä joudutaan suuntaamaan osakkeiden hankkimista. Tällöin vain tietty osa osakkaista, usein vain yksi osakas, saa rahaa vastineeksi osakkeistaan. Tällöin joudutaan soveltamaan osakeyhtiölain 15:6 §:n sääntelyä suunnatusta hankkimisesta:
”Omia osakkeita voidaan hankkia muuten kuin osakkeenomistajien omistamien osakkeiden suhteessa (suunnattu hankkiminen), jos siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Suunnatun hankkimisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tarjotun vastikkeen ja osakkeen käyvän hinnan suhteeseen. Yhtiökokouksen päätös on tehtävä 5 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla määräenemmistöllä. Sama koskee hallituksen valtuuttamista sellaiseen hankkimiseen, jossa ei suljeta pois hallituksen oikeutta päättää suunnatusta hankkimisesta.
Omia osakkeita voidaan lunastaa muuten kuin osakkeenomistajien omistamien osakkeiden suhteessa (suunnattu lunastaminen) vain kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella. Julkinen osakeyhtiö voi kuitenkin 5 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla määräenemmistöllä päättää tämän luvun 9 §:ssä tarkoitetusta osakkeiden yhdistämisestä. Lisäksi yhtiöjärjestyksessä voi olla tämän luvun 10 §:ssä tarkoitettu lunastusehto.
Jos hallitus ehdottaa, että yhtiökokous päättää suunnatusta hankkimisesta tai suunnatusta lunastamisesta taikka hallituksen valtuuttamisesta sellaiseen hankkimiseen, jossa ei suljeta pois hallituksen oikeutta päättää suunnatusta hankkimisesta, asiasta on mainittava yhtiökokouskutsussa.”
Käytännössä yhtiön kannalta painava taloudellinen syy täyttyy lähes aina yritysjärjestelyissä. Tällöinkin osakkeista maksettavan korvauksen tulee olla kohtuullinen, eli se ei voi olla merkittävästi ylihintainen verrattuna osakkeiden käypään hintaan. Käypä hinta tarkoittaa käytännössä sitä, minkä verran riippumaton osapuoli olisi valmis maksamaan osakkeista, ja se on usein merkittävästi yrityksen tasearvoa suurempi.
Koska omien osakkeiden hankkiminen on osakeyhtiölain 13:1 §:n mukaista varojenjakoa, on siinä noudatettava varojenjaon sääntelyä:
”Yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain sen mukaan kuin tässä laissa säädetään:
1) voitonjaosta (osinko) ja varojen jakamisesta vapaan oman pääoman rahastosta;
2) 14 luvussa tarkoitetusta osakepääoman alentamisesta;
3) 3 ja 15 luvussa tarkoitetusta omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta; sekä
4) 20 luvussa tarkoitetusta yhtiön purkamisesta ja rekisteristä poistamisesta.”
Käytännössä keskeisiä rajoituksia ovat 13:2 §:n mukainen maksukykytesti ja 13:5 §:n mukainen tasetesti. Maksukykytestin sääntely kuuluu:
”Varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden.”
Pykälä sisältää jonkin verran tulkinnanvaraisuutta, minkä vuoksi omien osakkeiden hankkimisesta saatetaan riidellä vuosienkin päästä, jos yhtiö päätyy konkurssiin. Tasetesti on sen sijaan selkeämpi:
”Jollei yhtiön maksukykyä koskevasta 2 §:stä muuta johdu, yhtiö saa jakaa vapaan oman pääoman, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat sekä määrä, joka on kehitysmenona merkitty taseeseen kirjanpitolain mukaisesti.”
Pykälä rajaa, että omia osakkeita voidaan hankkia ainoastaan oman pääoman sallimissa rajoissa.
Verotus
Omien osakkeiden hankkiminen voidaan katsoa peitellyksi osingoksi verotusmenettelylain 29 §:n mukaisesti:
”Peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta.
Peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja.
Jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus.
Jos varojen jakaminen 2 momentissa tarkoitetussa muodossa on ilmeisesti tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi.
Mitä 1 momentissa säädetään osakeyhtiöstä ja sen osakkaasta, sovelletaan vastaavasti muuhun yhteisöön sekä sen osakkaaseen tai jäseneen.
Peitellyn osingon tulolajista säädetään tuloverolaissa.”
Pykälän toisen momentin mukaisesti omien osakkeiden hankkiminen voidaan katsoa peitellyksi osingoksi, jos se tehdään osingosta menevän veron välttämiseksi. Tällöin jaetut varat katsotaan osakkaan veronalaiseksi tuloksi siten, kuin tuloverolaissa säädetään. Tuloverolain 33 d §:n mukaisesti:
”Verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ssä tarkoitettu peitelty osinko on veronalaista ansiotuloa.”
Koska omien osakkeiden hankkiminen verotettaisiin normaalisti pääomatulon 30/34 veroprosentilla, voi sen katsominen kokonaisuudessaan ansiotuloksi muodostua huomattavan kalliiksi. Usein omien osakkeiden hankkimisessa päästään myös hyödyntämään hankintameno-olettamaa, mikä myös menetetään, jos toimi katsotaan peitellyksi osingoksi.
Omien osakkeiden hankkiminen voidaan katsoa peitellyksi osingoksi, jos kaksi edellytystä täyttyvät: 1) omien osakkeiden hankkiminen on verotuksessa halvempaa kuin saman määrän jakaminen osinkona ja 2) osakkeiden hankkimiselle ei ole muuta perustetta kuin veron välttäminen. Käytännössä ensimmäisen edellytyksen täyttyminen vaatii, että osinkoa jaettaisiin yli 8 % omasta pääomasta, jolloin osinkoa verotettaisiin tuloverolain 33 b §:n mukaisesti pääasiassa ansiotulona:
”Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 150 000 euroa, osingoista 85 prosenttia on pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa.”
Usein yrityksen tasetta ”siivotaan” reilusti yli 8 % ennen yritysjärjestelyä, minkä vuoksi varojenjako muuttuu herkästi ansiotuloksi. Omia osakkeita voidaan hankkia tällaisessa tilanteessa, mikäli sille on jokin muu syy kuin veron välttäminen. Verotuskäytännössä yritysjärjestelyt on tyypillisesti katsottu tällaisiksi syiksi. Erityisesti sukupolvenvaihdoksessa ja vähemmistöosakkaan lunastamisessa ulos on lähes aina käsillä sellaisia painavia syitä, minkä vuoksi omia osakkeita joudutaan hankkimaan.
Verotuskäytännössä on myös hyväksytty omien osakkeiden hankkiminen varojenjakotapana silloin, jos yrityksen taseeseen on tietyn tapahtuman, esimerkiksi liiketoiminnan osittaisen myymisen, vuoksi kertynyt passiivista varallisuutta.
Yhteenveto
Omien osakkeiden hankkiminen on hyödyllinen työkalu osakkaiden omistussuhteiden muuttamiseksi. Tällä työkalulla voidaan lunastaa yksi osakas osittain tai kokonaan ulos yhtiön varoilla. Erityisesti sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tällainen taseen siivoaminen ja yhtiön kassan käyttö järjestelyn toteuttamiseen on hyödyllistä ja ylipäätään mahdollistaa joidenkin järjestelyjen toteuttamisen. Omien osakkeiden hankkimiseen liittyy kuitenkin jonkinasteinen veroriski, koska se saatetaan katsoa peitellyksi osingoksi. Tämän vuoksi omia osakkeita hankittaessa on syytä hyödyntää veroasiantuntijaa ainakin silloin, jos järjestelyn arvo on suuri.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments