Viikon blogikirjoituksessa käsittelen teemaa, jossa avustan asiakkaitani usein. Aiheena on osakeanti. Osakeanti on asia, josta useimmilla ihmisillä on jonkinlainen käsitys, mutta johon käytännössä törmätään hyvin harvoin. Osakeantia koskeva osakeyhtiölain sääntely on hyvin tarkkaa ja osakeannille asetetaan monia vaatimuksia, mikä tulee usein yllätyksenä osakeantia toteuttavalle tai suunnittelevalle. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen osakeannin sääntelyn ja merkittävimmät virheet, jotka osakeannissa voi tehdä.
Osakeannissa annettavat osakkeet
Puhekielessä ja myös yleensä yritysrahoituksessa osakeantia pidetään synonyymina uusien osakkeiden luomiselle. Tämä harhaluulo johtaa yllättävän usein virheisiin pääomajärjestelyissä. Osakeannilla tarkoitetaan osakeyhtiölain 9:1: §:n mukaan niitä tilanteita, jossa yhtiö antaa uusia osakkeita tai luovuttaa hallussaan olevia omia osakkeitaan.
Yhtiön hallussa olevia osakkeita ei siis voi luovuttaa niin, että yhtiö vain myy osakkeet. Myynnin sijaan osakkeet tulee luovuttaa osakeannissa ja noudattaa siinä osakeyhtiölain säännöksiä. Jos osakkeet on osakeannin sijaan myyty, kuka tahansa osakas voi moittia päätöstä ja se kumoutuu mitättömänä.
Osakeannissa voidaan antaa olemassa olevia osakelajeja. Jos tarkoituksena on antaa vähemmistöosakkaille esimerkiksi sellaisia osakkeita, joilla ei ole äänivaltaa yhtiökokouksessa, vaan ainoastaan oikeus tuottoon, luodaan usein toinen osakesarja. Tässä kohtaa menettely kuitenkin monimutkaistuu, koska uuden osakesarjan luominen edellyttää osakeyhtiölain 3:1 §:n mukaan aina yhtiöjärjestyksen muuttamista.
Osakeannin suuntaaminen
Osakeyhtiölain lähtökohtana on, että osakeannilla ei voida muuttaa osakkeenomistajien suhteellisia osuuksia yhtiöstä. Osakeyhtiölain 9:3 § sisältää asiaa koskevan säännöksen:
”Osakeannissa osakkeenomistajilla on etuoikeus annettaviin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä ennestään on yhtiön osakkeita.”
Tämä tarkoittaa, että lähtökohtaisesti esimerkiksi 30 % yhtiöstä omistavalle osakkeenomistajalle on annettava 30 % uusista osakkeista. Tällä suojataan vähemmistöosakkaita siltä, että heidän osuutensa yhtiöstä kutistetaan mitättömiin pitämällä uusia osakeanteja. Toki tämä ei suojaa osakkeenomistajaa siltä, että osakkeet tulee maksaa.
Maksukyvytön osakkeenomistaja voidaan siis osakeanneilla ajaa tehokkaasti vielä pienempään vähemmistöön. Tämä kuitenkin edellyttää, että muut osakkeenomistajat voivat tehdä päätöksen osakeannista pätevästi eli yli 50 % enemmistöllä. Tällaisessa osakeannissa uusien osakkeiden hinnan tulee lähtökohtaisesti perustua niiden käypään arvoon, mutta tästä voidaan joustaa hyvinkin pitkälle molempiin suuntiin. Käytännössä ylihintaa käytetään melko harvoin, vaan käyvän arvon ylittävät pääomasijoitukset voidaan tehdä yhtiöön muillakin tavoilla. On myös tärkeä huomata, että käypä arvo ei ole tasearvo, vaan yhtiön ”oikea” arvo, joka voi olla tasearvoa suurempi tai pienempi.
Koska useissa tapauksissa on kuitenkin tarpeen ottaa yhtiöön uusia omistajia ja hankkia rahoitusta ulkopuolelta, mahdollistaa osakeyhtiölaki tästä 9:3 §:n pääsäännöstä poikkeamisen. Suunnattuja osakeanteja ovat kaikki sellaiset annit, joissa osakkeita annetaan muutoin kuin aiemman omistuksen suhteessa. Suunnattu anti on kuitenkin poikkeus pääsääntöön, ja siksi siihen vaaditaan OYL 9:4 §:n mukaan painava taloudellinen syy. Painava taloudellinen syy voi olla esimerkiksi rahoituksen hankkiminen tai uuden avainhenkilön sitouttaminen yritykseen, ja sen kynnys ei ole nimestään huolimatta kovinkaan korkea.
Suunnattu osakeanti vähentää muiden omistajien osuutta yhtiöstä, jolloin se puuttuu heidän oikeusasemaansa melko vahvasti. Tämän vuoksi suunnattuun osakeantiin on tiettyjä rajoituksia. Ensimmäinen näistä on, että OYL 9:4 §:n mukaan ”suunnatun annin hyväksyttävyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota osakkeen merkintähinnan ja käyvän hinnan suhteeseen.” Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos osakkeita annetaan alihintaan, tulee osakeannille olla jokin muu yhtiölle tärkeä syy. Usein tällaisessa on kyse uuden avainhenkilön sitouttamisesta yhtiöön. Alihintaan annetuista osakkeista voi myös aiheutua lahjaveroseuraamuksia, mutta niitä en käsittele laajemmin tässä kirjoituksessa.
Toinen rajoitus suunnatulle osakeannille on, että se ei lähtökohtaisesti voi olla maksuton. Maksuton suunnattu osakeanti edellyttää OYL 9:4 §:n mukaan sitä, että ”siihen on yhtiön kannalta ja sen kaikkien osakkeenomistajien etu huomioon ottaen erityisen painava taloudellinen syy.” Tästä voi olla kyse esimerkiksi silloin, jos osakeannin yhteydessä sijoittaja antaa yritykselle merkittävän lainan, jolla yhtiön toiminta turvataan. Kaikkien osakkeenomistajien on hyödyttävä tästä.
Maksuton osakeanti voidaan suunnata osakeyhtiölle itselleen ilman näiden säännösten noudattamista.
Osakeannista päättäminen
Osakeannista päätetään OYL 9:2 §:n mukaan aina yhtiökokouksessa. Osakeannista tulee aina mainita yhtiökokouskutsussa, koska OYL 5:11 §:n mukaan:
”yhtiökokouksessa saadaan päättää vain asiasta, joka on mainittu kokouskutsussa tai joka yhtiöjärjestyksen mukaan on käsiteltävä kokouksessa.”
Jos kaikki osakkeenomistajat ovat mukana kokouksessa, voidaan asiasta päättää muutenkin, nimittäin OYL 5:1 §:n mukaan:
”osakkeenomistajat voivat 1 momentin [päätösvallan käyttö yhtiökokouksessa] estämättä yhtiökokousta pitämättä yksimielisinä päättää yhtiökokoukselle kuuluvasta asiasta.”
Jos osakeanti on suunnattu, tulee asiasta OYL 9:4 §:n mukaan mainita erikseen yhtiökokouskutsussa. Kutsussa ei kuitenkaan tarvitse mainita miksi etuoikeudesta poiketaan. Tämän vuoksi kokouskutsuun ei voida laittaa vain ”osakeanti”, vaan kutsusta pitää ilmetä että kyse on suunnatusta osakeannista. Tämä määräys koskee kokousta riippumatta siitä, kuka sen kutsuu koolle.
Tavallisesta osakeannista voidaan päättää 50 % enemmistöllä. Suunnatusta osakeannista on aina päätettävä vähintään 2/3 enemmistöllä kokouksessa edustetuista osakkeista ja annetuista äänistä (OYL 5:27 §).
Osakeyhtiölaissa on hyvin yksityiskohtaista sääntelyä myös pöytäkirjoista. Yhtiökokouspöytäkirjassa on maksullisessa osakeannissa OYL 9:5 §:n mukaan mainittava seuraavat seikat:
1) annettavien osakkeiden lukumäärä tai enimmäismäärä osakelajeittain ja se, annetaanko uusia vai yhtiön hallussa olevia osakkeita;
2) kenellä on oikeus merkitä osakkeita ja suunnatussa osakeannissa lisäksi perustelut sille, että osakkeenomistajien etuoikeudesta poikkeamiseen on 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu painava taloudellinen syy;
3) osakkeesta maksettava määrä (merkintähinta) ja perustelut sen määrittämiselle; sekä
4) osakkeen maksuaika.
Jos osakkeita ei merkitä kokouksessa, mikä on lähtökohta erittäin usein jo käytännön syistä, on päätöksessä mainittava myös
1) osakkeiden merkintäaika; sekä
2) muussa kuin suunnatussa osakeannissa aika, jona merkintäetuoikeutta tulee käyttää.
Maksutonta osakeantia koskevassa päätöksessä on OYL 9:17 §:n mukaan oltava seuraavat seikat:
1) annettavien osakkeiden lukumäärä tai enimmäismäärä osakelajeittain ja se, annetaanko uusia vai yhtiön hallussa olevia osakkeita; sekä
2) kenellä on oikeus saada osakkeita ja suunnatussa maksuttomassa osakeannissa lisäksi perustelut sille, että osakkeenomistajien etuoikeudesta poikkeamiseen on 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu erityisen painava taloudellinen syy.
Merkintä ja maksaminen
Merkintä tarkoittaa ilmoitusta siitä, että osakkeenomistaja tai muu osakeannin kohde haluaa osakkeet. Merkintäilmoituksessa on OYL 9:9 §:n mukaan oltava seuraavat tiedot:
”Osakkeen merkinnän tulee tapahtua todisteellisesti. Merkinnästä on käytävä ilmi merkitsijä, mihin osakeantipäätökseen merkintä perustuu ja merkinnän kohteena olevat osakkeet.”
Käytännössä jo seuraava kirjallinen ilmoitus yhtiön hallitukselle täyttää vaatimuksen:
”Merkitsen 1.1.2022 tehdyn yhtiökokouspäätöksen mukaisesti 1000 kappaletta yhtiön osakkeita.
Matti Meikäläinen”
Merkintä ei tarkoita, että merkitsijä saisi uusia osakkeita. Osakkeet tulee myös maksaa. Osakkeita ei saa luovuttaa ennen kuin ne on maksettu. Osakeantipäätöksessä on usein maksun eräpäivä. Jos merkitsijä ei maksa osakkeita tähän mennessä, voi hallitus päättää oikeuden osakkeeseen menetetyksi. Tällöin merkitsijä joutuu OYL 9:13 §:n mukaan maksamaan 1/10 merkintähinnasta yhtiölle korvauksena.
Osakeantia ei lähtökohtaisesti voi maksaa muulla kuin rahalla. Jos merkitsijällä on saaminen yhtiöltä, on hänen mahdollista kuitata merkintähinta tällä saamisella. Tämä vaatii kuitenkin yhtiökokouksen tai yhtiön hallituksen suostumuksen. Osake voidaan maksaa muulla omaisuudella kuin rahalla vain, jos se sallitaan erikseen yhtiökokouksen päätöksessä. Tällainen muu omaisuus ei koskaan voi olla työsuoritus yhtiölle.
Yhtiökokouspäätöksessä on erikseen mainittava, millä omaisuudella osakeanti voidaan maksaa, ja miten tämä omaisuus arvostetaan. Jos tällaista kohtaa ei ole päätöksessä, maksajan on todistettava, että omaisuudella oli merkintähintaa vastaava arvo yhtiölle.
Maksu voidaan sijoittaa osakepääomaan tai sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (SVOP). Svop on nykyään yleisempi, koska osakepääoman muuttamisesta on tehtävä erillinen rekisteri-ilmoitus PRH:lle. Osakepääomaa ei voida myöskään jakaa osakkeenomistajille ilman velkojansuojamenettelyä, toisin kuin Svop:a.
PRH
Osakeyhtiö on erityisasemassa osakkeenomistajan ja yhtiön velkojen erillisyyden vuoksi. Osakkeenomistaja ei vastaa yhtiön veloista. Tämän vuoksi osakeyhtiölle on asetettu tiettyjä velvoitteita julkistaa tietojaan, jotta velkojat voivat arvioida sen maksukykyä. Näitä velvoitteita ovat tiettyjen perustietojen näkyminen kaupparekisteriotteella, yhtiöjärjestyksen julkisuus sekä tilinpäätösten rekisteröintivelvollisuus. Näihin vaikuttavat muutokset tulee rekisteröidä, jotta ne olisivat päteviä.
Maksullisessa osakeannissa yhtiön osakkeiden määrä voi muuttua. Osakkeiden määrä on julkinen tieto, jolloin tästä on tehtävä rekisteri-ilmoitus (OYL 9:7 §). Ilmoitus on tehtävä myös maksuttomasta osakeannista (OYL 9:18). Jo yhtiökokouksen päätös osakeannista on rekisteröitävä. Pöytäkirja on julkinen, joten PRH:lle menevään versioon ei kannata laittaa mitään sellaista, minkä ei halua päätyvän julkisuuteen. Jos yhtiö antaa jo valmiiksi hallussaan olevia osakkeita, ei päätöstä tarvitse rekisteröidä.
Kun osakkeet on merkitty ja maksettu kokonaan, tulee tämäkin rekisteröidä (OYL 9:14). Hallituksen ja toimitusjohtajan on annettava vakuutus siitä, että osakeyhtiölain säännöksiä on noudatettu. Yhtiön tilintarkastajan on annettava todistus merkintähinnan maksamisesta. Jos yhtiöllä ei ole tilintarkastajaa, asiasta on annettava muu selvitys PRH:lle. Myös tämä selvitys on julkinen, joten sen sisältöä kannattaa harkita tarkkaan. Jos osakkeiden hinta on suoritettu esimerkiksi palkkasaatavan kuittaamisella, ja tämä näkyy osakkeet merkinneen työntekijän palkkakuitista, selvitykseksi voi käydä myös palkkakuitti, joka kuitenkin sisältää paljon henkilökohtaisia tietoja. Tällöin voisi kannattaa harkita muun tositteen antamista PRH:lle.
Yhteenveto
Osakeannin toteuttaminen vaatii useiden osakeyhtiölain säännösten noudattamista. Kyseessä on harvinainen tilanne, jossa kannattaa hyödyntää tilintarkastajan tai muun ulkopuolisen asiantuntijan osaamista. On myös hyvä muistaa, että osakeyhtiö ei voi myydä omia osakkeitaan, vaan tämäkin on tehtävä osakeannissa.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comentarios