Viime aikoina olen avustanut asiakkaitamme useissa riidoissa, joissa epäillään tietyn yhtiön enemmistöomistajien kanavoivan yhtiön varoja lähipiiriyhtiöön. Tällainen toiminta on ongelmallista monesta näkökulmasta, ja vähemmistöosakkeenomistajalla on useita keinoja puolustautua tällaista toimintaa vastaan. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi tällaisen ”lähipiiripumppauksen” tyypillisiä toteutustapoja sekä niitä ongelmia, mitä väärin toimivalle enemmistölle voi aiheutua.
Lähipiiripumppaus
Lähipiiripumppauksen perusidea on suhteellisen yksinkertainen. Voitollisen osakeyhtiön (A) enemmistöomistajat perustavat uuden yhtiön (B), jossa yhtiön A vähemmistöomistajat eivät ole mukana. Tällaiseen enemmistöön riittää yleensä jo 50,1 % omistus, koska tällöin nämä osakkeenomistajat voivat valita yhtiön hallituksen ilman vähemmistön vaikutusvaltaa. Tällaista käytöstä voidaan toki torjua osakassopimuksella, mistä olen kirjoittanut aiemmin tässä kirjoituksessa.
Seuraava vaihe tässä väärinkäytöksessä on, että yhtiöiden A ja B välillä tehdään sopimus, jossa yhtiö A ostaa jotain yhtiöltä B ylihintaan tai yhtiö B ostaa jotain yhtiöltä A alihintaan. Tällöin toiminnalle saadaan ulospäin uskottavat puitteet, mutta tosiasiassa yhtiön A voittovaroja siirtyy yhtiölle B. Tyypillisesti tällaisia sopimuksia ei tehdä kovinkaan selkeillä yli- tai alihinnoilla, vaan käypien markkina-arvojen ääripäistä tai hieman yli, jolloin väärinkäytöstä on vaikea todistaa. Sopimukset voivat olla myös muilla tavoin edullisia, esimerkiksi kassa-alennuksien, tuotteiden laadun tai maksuaikojen muodossa.
Menettelyyn kuuluu tyypillisesti myös se, että vähemmistöomistajille ei anneta juuri mitään tietoa sopimuksen sisällöstä tai käytettävistä hinnoista. Tämäkin on sinänsä
ainakin nimellisesti osakeyhtiölain mukaista, koska osakkeenomistajalle tarvitsee antaa tietoja vain yhtiökokoukseen liittyen. Tämän lisäksi osakeyhtiölain 5:25 §:n mukaista osakkeenomistajan kyselyoikeutta voidaan rajoittaa liikesalaisuusperusteella:
”Hallituksen ja toimitusjohtajan on yhtiökokouksessa osakkeenomistajan pyynnöstä annettava tarkempia tietoja seikoista, jotka voivat vaikuttaa kokouksessa käsiteltävän asian arviointiin. Jos kokouksessa käsitellään tilinpäätöstä, velvollisuus koskee myös yhtiön taloudellista asemaa yleisemmin, mukaan lukien yhtiön suhde samaan konserniin kuuluvaan toiseen yhteisöön tai säätiöön. Tietoja ei kuitenkaan saa antaa, jos niiden antaminen tuottaisi yhtiölle olennaista haittaa.
Jos osakkeenomistajan kysymykseen voidaan vastata vain sellaisten tietojen perusteella, jotka eivät ole kokouksessa käytettävissä, vastaus on annettava kahden viikon kuluessa kirjallisesti. Vastaus on toimitettava kysymyksen esittäneelle osakkeenomistajalle ja muulle osakkeenomistajalle, joka sitä pyytää.”
Keskeinen lause tässä on ”tietoja ei kuitenkaan saa antaa, jos niiden antaminen tuottaisi yhtiölle olennaista haittaa”. Käytännössä tällä viitataan liikesalaisuuksiin. Yhtiön johto eli enemmistöosakkeenomistajat voivatkin lähes aina puolustautua tietojen antamiselta vetoamalla liikesalaisuuksiin, eikä (vähemmistö)osakkeenomistajilla ole mahdollista kyseenalaistaa tätä väittämää mitenkään tehokkaasti. Tämän vuoksi tiedot tällaisista lähipiirisopimuksista voidaan jättää antamatta siten, että osakkeenomistajille ei synny tehokasta oikeussuojakeinoa.
Tilinpäätöksestä
Lähipiiriliiketoimista tulisi antaa erikseen tietoa tilinpäätöksen liitetiedoissa. Tätä koskeva säännös on kirjanpitoasetuksen 2:7b §:ssä:
”Liitetietona on esitettävä tiedot kirjanpitovelvollisen ja tämän lähipiiriin kuuluvien välisistä liiketoimista, jos ne ovat olennaisia eikä niitä ole toteutettu tavanomaisin kaupallisin ehdoin. Tietoja yksittäisistä liiketoimista voidaan yhdistellä lajeittain paitsi silloin kun tietojen erillistä esittämistä voidaan pitää välttämättömänä arvioitaessa liiketoimen vaikutusta kirjanpitovelvollisen taloudelliseen asemaan. Esitettäviin tietoihin tulee sisältyä:
1) kuvaus liiketoimesta;
2) liiketoimen arvo;
3) lähipiirisuhteen luonne; sekä
4) muut kirjanpitovelvollisen taloudellisen aseman arvioimisen kannalta välttämättömät tiedot liiketoimesta.
Lähipiirillä tarkoitetaan tätä pykälää sovellettaessa lähipiiriä sellaisena kuin se on määritelty kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa, jotka on hyväksytty kirjanpitolain 1 luvun 4 d §:n tarkoittaman IAS-asetuksen mukaisesti.
Edeltävä 1 momentti ei koske liiketoimia, joissa osapuolena on kirjanpitovelvollisen tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen täysin omistama tytäryritys.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tulee tavanomaisin ehdoin toteutetuista lähipiiriliiketoimista ilmoittaa liitetietona niiden osapuolet ja määrät, jos ne ovat tarpeen oikean ja riittävän kuvan antamiseksi.”
Olen aiemmin kirjoittanut pykälän tulkinnasta pidemmän blogikirjoituksen. Samojen enemmistöomistajien toinen yhtiö on kiistatta lähipiiriyhtiö, koska samat henkilöt käyttävät tosiasiallista määräysvaltaa molemmissa yhtiöissä, tai ainakin samat henkilöt käyttävät huomattavaa vaikutusvaltaa molemmissa yhtiöissä. Huomattavalla vaikutusvallalla tarkoitetaan lähtökohtaisesti jo 20 % osuutta yhtiössä.
Tästä syystä yhtiön A johdon tulisi tilinpäätöstä laatiessaan antaa lähipiiriliiketoimesta seuraavat tiedot: 1) kuvaus, 2) arvo, 3) lähipiirisuhteen luonne ja 4) muut välttämättömät tiedot liiketoimesta. Yhtiön johdolla on kuitenkin tässäkin harkintavaltaa, jos johdon käsityksen mukaan lähipiiriliiketoimi on toteutettu tavanomaisin kaupallisin ehdoin, ei liitetietoa tarvitse antaa lainkaan.
Tässä kohtaa vähemmistöosakkeenomistajat voivat lähinnä luottaa tilintarkastukseen.
Lähipiiritransaktioiden tunnistaminen lakisääteisessä tilintarkastuksessa on kuitenkin usein vaikeaa, ja monissa hyvin tehdyissä talousrikoksissa tai taloudellisissa väärinkäytöksissä ne jäävät pitkään huomiotta. Lakisääteisen tilintarkastuksen osalta voikin mennä vuosia, että tilintarkastaja tunnistaa epäasialliset lähipiiritransaktiot. Tällöinkin johdolle jää mahdollisuus vaihtaa tilintarkastaja ilman seurauksia. Käsittelen erityistä tarkastusta myöhemmin tässä kirjoituksessa.
Johdolla on rikosoikeudellinen vastuu puutteellisista lähipiiritietojen ilmoittamisesta. Rikoslain 30:9 §:n mukaisesti:
”Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu,
1) laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia,
2) merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka
3) hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa
ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Lähipiiriliiketoimien ilmoittamatta jättäminen voi tapauskohtaisesti olla 1-kohdan mukaista tilinpäätöksen laatimisen laiminlyöntiä vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvoitteita. Tunnusmerkistö voi täyttyä, koska tilinpäätökseen ei ole lisätty sellaisia seikkoja, jotka siihen tulisi lisätä.
Ongelmaksi tässä tulee kuitenkin rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Lainsäätäjä on katsonut, että tilinpäätöksen rangaistusuhkaa ei tulisi ulottaa kovinkaan tulkinnanvaraisiin seikkoihin. Käytännössä johto voikin lähipiiriliiketoimien osalta puolustautua hyvin tehokkaasti väittämällä, että heidän käsityksensä mukaan liiketoimi toteutettiin tavanomaisin kaupallisin ehdoin. Tämä puolustus on niin tehokas, että lähipiiriliiketoimien esittämättä jättämisestä ei tuomita käytännössä koskaan rangaistukseen kirjanpitorikoksesta.
Erityinen tarkastus
Lähipiiritransaktioita selvitetään usein riitaisissa yhtiöissä erityisellä tarkastuksella.
Erityisen tarkastuksen sääntely on osakeyhtiölain 7:7 §:ssä:
”Osakkeenomistaja voi hakea yhtiön kotipaikan aluehallintovirastolta erityisen tarkastuksen toimittamista yhtiön hallinnosta ja kirjanpidosta tietyltä päättyneeltä ajanjaksolta taikka tietyistä toimenpiteistä tai seikoista. Edellytyksenä on, että ehdotusta on yhtiökokouksessa käsitelty ja kannatettu 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hakemus aluehallintovirastolle on tehtävä kuukauden kuluessa yhtiökokouksesta.
Ehdotus tarkastuksen toimittamisesta on tehtävä varsinaisessa yhtiökokouksessa tai siinä yhtiökokouksessa, jossa asiaa kokouskutsun mukaisesti on käsiteltävä. Hakemus voidaan tehdä, jos osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista tai yksi kolmasosa kokouksessa edustetuista osakkeista, ovat ehdotusta kannattaneet. Julkisessa osakeyhtiössä, jossa on erilajisia osakkeita, hakemus voidaan tehdä, jos ehdotusta on kannattanut vähintään yksi kymmenesosa jonkin osakelajin kaikista osakkeista tai yksi kolmasosa kokouksessa edustetuista osakelajin osakkeista.
Aluehallintoviraston on kuultava yhtiön hallitusta ja, jos tarkastus hakemuksen mukaan koskee tietyn henkilön toimenpiteitä, tätä henkilöä. Hakemukseen on suostuttava, jos tarkastuksen toimittamiseen katsotaan olevan painavia syitä. Aluehallintovirasto voi määrätä yhden tai useamman erityisen tarkastajan. Määräys voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana.”
Erityisen tarkastuksen vaatimiseen riittää 10 % vähemmistöosuus yhtiöstä. Aluehallintovirasto voi määrätä erityisen tarkastuksen, jos sille on painavia syitä. Käytännössä lähipiiriyhtiöiden väliset rahansiirrot, joista vähemmistöosakkeenomistajille ei anneta riittävää selvitystä, on lähes aina katsottu sellaisiksi, joissa on painava syy määrätä tarkastus.
Hakemuksen erityisestä tarkastuksesta tekee vähemmistöomistaja. Hakemuksessa on syytä käyttää apuna juristia, jotta tarkastus määrätään riittävässä laajuudessa. Huonosti laadittu hakemus voi johtaa siihen, että tarkastus määrätään liian suppeana, tai sitä ei määrätä lainkaan.
Myös tarkastaja on syytä valita huolella. Tarkastusta hakevan vähemmistöosakkeenomistajan tulee ehdottaa sopivaa henkilöä tarkastajaksi. Lähipiiritransaktioiden tarkastaminen vaatii monipuolista osaamista sekä laskentatoimen että juridiikan alueilta minkä vuoksi on syytä käyttää riittävän osaavaa tarkastajaa. Olen itse tehnyt useita erityisiä tarkastuksia ja olen havainnut laajan oikeustieteellisen koulutuksen hyödyttävän niissä huomattavasti enemmän, kuin normaaleissa lakisääteisissä tilintarkastuksissa.
Velvollisuus varojen palauttamiseen
Jos erityisessä tarkastuksessa paljastuu, että yhtiön varoja on kanavoitu asiattomasti lähipiirille, on aika harkita oikeustoimia. Yli- tai alihintaiset kaupat lähipiiriyhtiön kanssa ovat laitonta varojenjakoa osakeyhtiölain 13:1 §:n mukaisesti:
”Yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain sen mukaan kuin tässä laissa
säädetään:
1) voitonjaosta (osinko) ja varojen jakamisesta vapaan oman pääoman rahastosta;
2) 14 luvussa tarkoitetusta osakepääoman alentamisesta;
3) 3 ja 15 luvussa tarkoitetusta omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta; sekä
4) 20 luvussa tarkoitetusta yhtiön purkamisesta ja rekisteristä poistamisesta.
Yhtiöllä voi tämän luvun 9 §:n mukaisesti olla muu tarkoitus kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Lahjan antamisesta säädetään 8 §:ssä.
Muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa.
Varoja ei saa jakaa ennen yhtiön rekisteröimistä.”
Jos kauppa on yli- tai alihintainen yhtiön vahingoksi, ei sille ole liiketaloudellista perustetta. Tällöin kyse on laittomasta varojenjaosta. Laittoman varojenjaon palautuksen sääntely on osakeyhtiölain 13:4 §:ssä:
”Vastoin tämän lain tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä yhtiöstä saadut varat on palautettava, jos varojen saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää jakamisen tapahtuneen tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Palautettavalle määrälle on maksettava vuotuista korkoa korkolain 12 §:ssä tarkoitetun kulloinkin voimassa olevan viitekoron mukaisesti.”
Käytännössä kuitenkin enemmistöomistajat voivat estää sen, että yhtiö nostaisi kanteen heitä tai lähipiiriyhtiötä kohtaan.
Vahingonkorvausvastuu
Vähemmistöosakkeenomistaja voi vaatia väärin toimineelta enemmistöltä vahingonkorvausta kahdella perusteella. Ensimmäinen näistä on osakkeenomistajan omissa nimissään johtoa vastaan ajama kanne osakeyhtiölain 22:1 §:n perusteella:
”Hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään 1 luvun 8 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle.
Hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava myös vahinko, jonka hän on tehtävässään muuten tätä lakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle.
Jos vahinko on aiheutettu rikkomalla tätä lakia muulla tavalla kuin pelkästään rikkomalla 1 luvussa tarkoitettuja periaatteita tai jos vahinko on aiheutettu rikkomalla yhtiöjärjestyksen määräystä, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. Sama koskee vahinkoa, joka on aiheutettu yhtiön lähipiiriin kuuluvan eduksi tehdyllä toimella.”
Johdon vastuu on pääsääntöisesti ainoastaan osakeyhtiölle itselleen, kuten ensimmäisessä momentissa todetaan. Jos johto edustaa enemmistöosakkeenomistajia, ei tämä vastuu realisoidu juuri koskaan tilanteissa, joissa yhtiön varoja on siirretty lähipiiriyhtiöön. Tämän vuoksi johtoa vastaan voidaan ajaa vahingonkorvauskannetta vain poikkeustilanteissa.
Osakkeenomistajan kanneoikeus perustuu toiseen momenttiin, jonka mukaan hallituksen jäsen voi olla vahingonkorvausvastuussa osakkeenomistajaa kohtaan, jos hän aiheuttanut osakkeenomistajalle vahinkoa rikkomalla osakeyhtiölakia. Laiton varojenjako on yksi niistä tilanteista, joissa yhtiön johto aiheuttaa vahinkoa yhtiölle rikkomalla osakeyhtiölakia. Tältä osin on mahdollista, että osakkeenomistaja ajaisi itse kannetta johtoa vastaan sillä perusteella, että johto on rikkonut osakeyhtiölakia jakamalla laittomasti varoja.
Osakkeenomistajan toinen vaihtoehto on ajaa kannetta yhtiön nimissä johtoa vastaan. Tämä on joissain tapauksissa käytännöllisempi, koska tällöin johto voidaan saattaa vastuuseen myös sellaisista epäedullisista liiketoimintapäätöksistä, jotka eivät riko suoranaisesti osakeyhtiölakia. Lähipiiriyhtiötapauksissa tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan käytännöllinen tapa, koska vahingonkorvaus maksetaan yhtiölle, ja johto voi siirtää tämän vahingonkorvauksen uudestaan eteenpäin lähipiiriyhtiölle ja jatkaa samaa toimintaa.
Osakkeenomistajan oikeutta nostaa kanne yhtiön puolesta koskeva normi on osakeyhtiölain 22:7 §:ssä:
”Yhdellä tai useammalla osakkeenomistajalla on oikeus ajaa omissa nimissään kannetta vahingonkorvauksen suorittamiseksi yhtiölle 1–3 §:n tai tilintarkastuslain 10 luvun 9 §:n nojalla, jos kannetta vireille pantaessa on todennäköistä, ettei yhtiö huolehdi vahingonkorvausvaatimuksen toteuttamisesta ja: (12.8.2016/623)
1) kantajilla tuolloin on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista; tai
2) osoitetaan, että vahingonkorvausvaatimuksen toteuttamatta jättäminen olisi 1 luvun 7 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista.
Yhtiölle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Kannetta ajavat osakkeenomistajat vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista, mutta heillä on oikeus saada niistä korvaus yhtiöltä sikäli kuin yhtiölle oikeudenkäynnillä saatavat varat siihen riittävät.
Jos korvausvelvollinen on saanut yhtiökokouksen päätöksellä vastuuvapauden, kanne on nostettava kolmen kuukauden kuluessa yhtiökokouksen päätöksestä. Jos samassa yhtiökokouksessa on 7 luvun 7 §:ssä säädetyin tavoin vaadittu ja kannatettu erityisen tarkastuksen toimittamista, kanne voidaan kuitenkin aina nostaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tarkastuksesta annettu lausunto on esitetty yhtiökokouksessa tai hakemus tarkastajan määräämiseksi hylätty.
Osakkeenomistajalla ei ole oikeutta saada korvausta yhtiölle aiheutetusta vahingosta.”
Käytännössä lähipiiriyhtiötilanteissa en suosittele nostamaan kannetta yhtiön nimissä.
Vähemmistön pakkolunastaminen
Jos enemmistöomistajat jakavat varoja lähipiiriyhtiölle, ei vähemmistöllä ole usein
jatkamisedellytyksiä yhtiön osakkaina. Tämän vuoksi suosittelen usein, että vähemmistö vaatii, että enemmistöosakkeenomistajat lunastavat heidän osakkeensa. Tätä voidaan väärinkäytöstilanteissa vaatia osakeyhtiölain 23:1 §:n nojalla:
”Osakkeenomistaja on toisen osakkeenomistajan kanteesta velvoitettava määräajassa lunastamaan tämän osakkeet, jos:
1) osakkeenomistaja on tahallaan väärinkäyttänyt vaikutusvaltaansa yhtiössä myötävaikuttamalla 1 luvun 7 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseen päätökseen taikka muuhun tämän lain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen; sekä
2) toisen osakkeenomistajan oikeussuoja edellyttää lunastamista, kun otetaan huomioon todennäköisyys 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn jatkumiselle sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.
Lunastushinnaksi on määrättävä se käypä hinta, joka osakkeella olisi ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä.
Yhtiölle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta.”
Varojen jako lähipiiriyhtiölle on käytännössä aina sellainen tilanne, jossa 1-kohdan mukainen edellytys täyttyy. Tällöin enemmistöosakkeenomistajat ovat loukanneet vakavasti osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta. Lähipiiriyhtiötapauksissa myös kohdan 2 mukaiset edellytykset täyttyvät lähes aina, koska enemmistön on hyvin helppo jatkaa lähipiiriliiketoimia, minkä vuoksi vahingonkorvaukset ja muut osakeyhtiölain työkalut eivät käytännössä ole tehokkaita.
Tällaisessa tilanteessa lunastushinta on osakkeiden käypä arvo ilman väärinkäytöstä. Tämän määrittäminen edellyttää usein suhteellisen vaativaa laskentatoimen osaamista, minkä vuoksi tällaisen kanteen ajamiseen kannattaa valita sellainen juristi, jolla on riittävä vahva talousosaaminen joko omasta takaa tai toimistonsa kautta.
Yhteenveto
Lähipiiriyhtiöpumppaus on yksi tyypillisimpiä tapoja, jolla enemmistöosakkeenomistajat loukkaavat vähemmistön oikeuksia. Tällöin yhtiön voittovaroja kanavoidaan toiseen yhtiöön edullisilla sopimuksilla. Vähemmistön on tällaisissa tilanteissa vaikea puolustautua ilman erityistä tarkastusta. Lakisääteisessä tilintarkastuksessa harvemmin havaitaan tällaista toimintaa kovinkaan nopeaa.
Sekä erityisen tarkastuksen suorittamiseen että myöhemmin ajettavaan kanteeseen kannattaa valita sellainen henkilö, jolla on vahvaa osaamista juridiikasta ja talousluvuista. Toimistomme on toiminut tällaisissa osakeyhtiöriidoissa eri rooleissa osapuolten avustajana ja erityisten tarkastusten suorittajana.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
コメント