Käyttöomaisuusosakkeen käsite on ollut yksi kultainen sana yritysjärjestelyissä. Tietyn omistuksen katsominen käyttöomaisuusosakkeeksi voi mahdollistaa sen myöhemmän verovapaan luovutuksen. Tämän takia tytär- ja osakkuusyhtiöomistukset pyritään usein järjestämään niin, että tytäryhtiön osakkeet katsotaan käyttöomaisuusosakkeiksi. Korkein hallinto-oikeus antoi 26.3.2024 kolme vuosikirjapäätöstä käyttöomaisuusosakkeisiin liittyvästä rajanvedosta.
Käsittelen ne kaikki ratkaisut erillisissä kirjoituksissaan, ja tässä kirjoituksessa käsittelen tapausta KHO 2024:42, jossa oli kysymys täysin omistetusta tytäryhtiöstä. Tapauksessa katsottiin, että konsernirakenteelle ei ollut liiketoiminnallista syytä, vaan se palvelu lähinnä omistajien intressejä. Tästä syystä osakkeita ei katsottu käyttöomaisuusosakkeiksi ja luovutusta verovapaaksi. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapauksen taustat ja keskeiset oikeusohjeet.
Käyttöomaisuusosakkeista
Käyttöomaisuusosakkeiden osalta keskeinen pykälä on elinkeinoverolain 6 §:n ensimmäinen kohta:
” Veronalaista tuloa eivät ole:
1) muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat siten kuin 6 b §:ssä säädetään;”
Tätä selvennetään tuloverolain 6 b §:ssä seuraavasti:
” Edellä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön saama käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoinen meno, jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia.
Osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, jos
1) verovelvollinen on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta, vähintään kymmenen prosentin osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luovutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin,
2) luovutuksen kohteena oleva yhtiö ei ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö taikka osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa, ja
3) luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen tai sellainen yhtiö, jota tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin 2 artiklassa, taikka yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.
Verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutushinta on kuitenkin veronalaista tuloa siltä osin kuin luovutushinnan ja poistamattoman hankintamenon erotus johtuu 42 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hankintamenosta tehdystä poistosta tai siitä, että hankintamenosta on vähennetty varaus tai 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu avustus. Luovutushinta on niin ikään veronalaista tuloa siihen määrään asti, joka vastaa näiden osakkeiden aikaisemmin konserniyhtiöiden välillä tapahtuneesta luovutuksesta toiselle konserniyhtiölle syntynyttä verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota.
Käyttöomaisuuteen kuuluvien muiden kuin verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutuksesta syntynyt tappio on vähennyskelpoinen vain käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutuksesta saaduista veronalaisista voitoista verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna. Rajoitus ei kuitenkaan koske 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen yhtiöiden osakkeiden luovutuksesta syntyneiden tappioiden vähentämistä.
Jos verovelvollinen ei ole omistanut luovutettuja osakkeita yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan, vähennyskelpoista luovutustappiota laskettaessa siitä vähennetään verovelvollisen luovutetulta yhtiöltä osakkeiden perusteella omistusaikana saama osinko, konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitettu konserniavustus tai muu niihin verrattava erä, joka on vähentänyt yhtiön varallisuutta.
Luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen, jos luovutuksen kohteena oleva yhtiö on muussa valtiossa kuin Suomessa asuva eikä yhtiö ole sellainen, jota tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin 2 artiklassa eikä yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä ole verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa sopimusta, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.
Konserniyhtiöillä tarkoitetaan tässä pykälässä osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluvia yhtiöitä tai sellaisia yhtiöitä, joissa kaikissa yhdellä tai useammalla luonnollisella henkilöllä, oikeushenkilöllä tai näillä yhdessä on osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa vastaava määräysvalta.”
Käytännössä keskeisin kriteeri tässä on yli vuoden omistusaika ja kymmenen prosentin osuusvaatimus. Käyttöomaisuus määritellään hyvin yleispiirteisesti elinkeinoverolain 12 §:ssä:
”Käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta.”
Käytännössä käyttöomaisuusosakkeen kriteeristöön ei saada juurikaan tulkinta-apua lainsäädännöstä, vaan käyttöomaisuusosakkeen käsite perustuu pitkälti verotus- ja oikeuskäytäntöön. Yleensä strategisia omistuksia, tytäryhtiöosakkeita ja omistusyhteisyritysten osakkeita on voitu pitää käyttöomaisuusosakkeina, jos ne hankittu pitkäaikaiseen omistukseen. Keskeinen kriteeri on, että omaisuus on hankittu muuhun tarkoitukseen kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja varten. Näiden osakkeiden tulee kuitenkin liittyä omistajan elinkeinotoimintaan.
Holdingyhtiöomistuksia ei lähtökohtaisesti voida pitää käyttöomaisuusosakkeiden omistuksena, koska holdingyhtiö itsessään ei harjoita elinkeinotoimintaa.
Tapauksen taustat
Tapauksessa A Oy oli perustettu vuonna 2014, sen harjoittama toimiala oli kaupparekisterin mukaan rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelu ja näihin liittyvä tuotekehitys. Yhtiön toimialaan kuuluvat myös liikkeenjohdon ja taloushallinnon palvelut. Yhtiö voi muun muassa hallita, ostaa ja myydä kiinteistöjä, osakehuoneistoja sekä muita osakkeita ja osuuksia, käydä arvopaperikauppaa ja harjoittaa vuokraustoimintaa. Yhtiö voi lisäksi omistaa ja myydä metsää.
A Oy omisti tytäryhtiö B Oy:n. A Oy oli perustettu alun perin B Oy:n emoyhtiöksi, ja konserni oli muodostettu vuonna 2014 osakevaihdolla. Tarkoituksena oli ollut hankkia myös muita yhtiöitä konserniin, mutta tämä ei toteutunut. A Oy tuotti useita palveluita B Oy:lle, näistä keskeisimpiä olivat toimitusjohtajan palvelut, talousjohtajan palvelut, kirjanpito, palkkahallinto ja taloushallinto. A Oy:n veloitukset B Oy:ltä olivat olleet aiemmin 13,8–25,6 % A Oy:n liikevaihdosta. Yhtiöiden hallitukset koostuivat samoista henkilöistä.
A Oy esitti Verohallinnolle ennakkoratkaisun seuraavalla kysymyksellä:
”Katsotaanko A Oy:n omistamien B Oy:n osakkeiden kuuluneen yhtiön käyttöomaisuuteen ja olleen näin ollen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:ssä tarkoitettuja verovapaasti luovutettavia osakkeita, joiden luovutushinta ei ole yhtiön veronalaista tuloa eikä hankintameno vähennyskelpoista menoa?”
Verohallinto antoi 9.5.2022 ennakkoratkaisun, jossa katsoi, että B Oy:n osakkeet eivät olleet A Oy:n käyttöomaisuutta ja siten verovapaasti luovutettavia. Syyksi tähän Verohallinto katsoi, että A Oy:n pääasiallinen toimiala oli arvopaperikauppa, mitä B Oy:n omistus ei palvellut. Tämän lisäksi B Oy:n osakkeet oli hankittu osakevaihdolla silloin, kun A Oy:llä ei ollut omaa liiketoimintaa. Osakkeita ei hankittu A Oy:n elinkeinotoimintaan, vaan B Oy:n osakkaat muunsivat osakkuutensa välittömästä välilliseksi tällä transaktiolla.
A Oy valitti päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka antoi asiassa päätöksen 16.12.2022. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hylkäävää päätöstä hallinto-oikeus perusteli sillä, että A Oy:llä ei ollut sellaista liiketoimintaa, jota B Oy:n omistaminen olisi edistänyt. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan B Oy:n osakkeita ei voida katsoa hankitun A Oy:n oman liiketoiminnan lisäämiseksi, turvaamiseksi tai helpottamiseksi, vaan B Oy:n osakeomistus on käytännössä palvellut A Oy:n osakkaiden sijoitusten hallintaa. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n osakkeita ei voitu pitää käyttöomaisuutena, vaan muuna omaisuutena.
A Oy haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja sai sen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan asiassa ratkaistava keskeinen kysymys oli, olivatko A Oy:n omistamat B Oy:n osakkeet käyttöomaisuutta vai muuta omaisuutta. Tältä osin keskeistä on, palvelivatko B Oy:n osakkeet käyttöarvollaan A Oy:n elinkeinotoimintaa. Aiemman oikeuskäytännön perusteella keskeistä on yhtiöiden välinen hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys. Pelkkää holding-toimintaa ei verotus- ja oikeuskäytännössä ole katsottu sellaiseksi elinkeinotoiminnaksi, että tytäryhtiöiden osakkeet voisivat olla käyttöomaisuutta.
Tulonlähdejaon poistuttua vanhaa elinkeinotoiminnan ja muun toiminnan tulonlähdettä ei voitu enää käyttää merkittävänä tulkintaohjeena. Sen sijaan keskeiseksi oikeusohjeeksi nostettiin, miten osakkeet palvelevat osakkaana olevan yhtiön elinkeinotoimintaa. Tytäryhtiöosakkeet voivat olla tällaisia, jos ne omistetaan muussa kuin holdingyhtiötarkoituksessa. Tässä rajanvetona käytetään usein emoyhtiön harjoittamaa liiketoimintaa ja sitä, edistääkö tytäryhtiön omistaminen tätä. Tapauksessa A Oy harjoitti arvopaperikauppaa, ja B Oy arkkitehtipalveluita.
Sinänsä taloushallinnon palveluiden ja palkkahallinnon palveluiden tuottaminen A Oy:n henkilökunnalla B Oy:lle puolsivat sitä, että B Oy:n osakkeet palvelisivat A Oy:n elinkeinotoimintaa käyttöarvollaan. Toimitusjohtajan palveluista veloittaminen ei ollut tapauksessa merkityksellistä. Myöskään B Oy:n jakamille osingoille ei annettu merkitystä asian arvioinnissa.
Asiassa ratkaisevan merkityksen sai se, että A Oy ei harjoittanut muuta ulkopuolista liiketoimintaa kuin arvopaperikauppaa. Konsernirakenteen muodostamiselle ei oltu osoitettu mitään liiketoiminnallista syytä. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että kyseessä oli enemmän holdingyhtiöratkaisu, kuin liiketoimintaa harjoittavan emoyhtiön omistamat tytäryhtiöosakkeet. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, jolloin Verohallinnon ennakkoratkaisu jäi voimaan.
Yhteenveto
Korkein hallinto-oikeus selvensi tässä tapauksessa rajanvetoa tytäryhtiöosakkeiden verovapauden osalta. Tapaus korostaa sitä, että konsernirakenteelle on oltava jokin osoitettavissa oleva liiketoiminnallinen syy, ei ainoastaan verotuksellisia syitä. Käytännössä tapaus korostaa sitä, että myös konsernin emoyhtiöllä on syytä olla useita tytäryhtiöitä tai muuta liiketoimintaa, jotta se voisi luovuttaa tytäryhtiöosakkeita verovapaasti. Arvopaperikauppa ei ratkaisun perusteella riitä muuksi liiketoiminnaksi.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comentarios