Oikeustieteessä tunnetaan termi ”desuetudo”, joka tarkoittaa sitä, että muodollisesti voimassa oleva laki tai yksittäinen lainkohta voi menettää vahvasti velvoittavan oikeuslähteen asemansa, jos sitä ei todellisuudessa sovelleta. Tällaista lainkohtaa voi pitää sen vuoksi merkityksettömänä. Rikoslain 18 luvun teot ovat olleet rikoslaissa sen alkuperävuodesta 1889 lähtien ja ne ovat edelleen alkuperäisessä asussaan. Rikoslain 18 luvun säännökset ovat käytännössä jääneet lain kuolleiksi kirjaimiksi. Rikosoikeus-teoksessa lukua käsitellyt Pekka Koskinen arvioi, että se, miksi luku on vielä muodollisesti voimassa, johtuu rikoslain kokonaisuudistuksen etenemistavasta, jossa uudistus on edennyt ”osapaketteina”, ja 18 luvun säännösten osana on ollut joutua väliinputoajiksi. Koskisen mukaan uudistustyön loppuun saattaminen tulee johtamaan 18 luvun säännösten kumoamiseen.
Rikoslain 19 luku sisälsi muun muassa kaksinnaimista koskeneen säännöksen, joka on yhteydessä sukuoikeuksia vastaan kohdistuviin rikoksiin. Sen kumoamista koskevassa hallituksen esityksessä 6/1997 vp todettiin, että ” yleistä järjestystä vastaan tehtyjä rikoksia koskevat säännökset ovat eräiltä osin selvästi vanhentuneita ja nykyaikaan soveltumattomia. Kyseiset säännökset on säädetty sellaisia yhteiskunnallisia oloja varten, joita ei enää ole. Selvästi vanhentuneet rikossäännökset ovat muodollisella voimassa olollaan omiaan vaikuttamaan heikentävästi rikosoikeudellisten säännösten tehokkuuteen yleisesti. Lainsäädännön noudattamista valvovat viranomaiset eivät ymmärrettävistä syistä koe tehtäväkseen järjestelmällisesti valvoa vanhentuneiden rikossäännösten noudattamista. Tällä tavoin rikossäännöksiin on jäänyt ainesta, joka on vain muodollisesti voimassa.” Koskisen mukaan samat perusteet sopisivat myös 18 luvun säännöksien kumoamiseen.
Käsittelemme joka tapauksessa myös kyseisen luvun säännökset, koska ne ovat osa voimassa olevaa rikoslakia. Huomionarvoista on, ettei säännöksillä ole säädöskokoelmassa lainkaan nimikkeitä, eli niitä ei ole nimetty samaan tapaan kuin monia muita rikoksia.
_________________________________________________________________________
1 § (Aviopetos)
Rikoslain 18 luvun 1 § käsittelee aviopetokseksi kutsuttua tekoa. Säännöksen 1 momentin mukaan ”jos joku sanoo nimensä tahi säätynsä muuksi, kuin se on, ja jos toinen siten aviosopimukseen petetään; taikka jos joku toisen viettelee aviosopimukseen siten, että salaa laillisen avioliitonesteen taikka seikan, joka voi saattaa avioliiton purkautumaan; rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka sakolla.”
Aviopetos on siis rikos, jossa henkilö erehdyttää toisen kanssaan avioliittoon ilmoittamalla nimensä tai säätynsä väärin tai jättämällä kertomatta avioesteestä. Tavallisimpia avioliiton esteitä ovat avioliittoon aikovien lähisukulaisuus, toisen tai kummankin osapuolen liian nuori ikä ja aikaisempi, yhä voimassa oleva avioliitto. Suomessa avioliiton esteet tutkitaan nykyisin ennen vihkimistä, eikä nyt kyseessä olevalla säännöksellä ole varsinaisesti yhteyttä tähän, vaan aviopetos koskee avioliiton toisen osapuolen erehdyttämistä teonkuvauksen mukaisilla tavoilla. Ensimmäinen momentti koskee tilannetta, jossa osapuolet ovat tehneet sopimuksen (aviosopimus) avioitumisesta. Säännöksen sanasto on ilmeisen vanhahtavaa, eikä aviosopimus-termiä juurikaan käytetä enää. Kyseinen termi voi viitata ajastamme hyvin poikkeavaan maailmaan, jossa sulhanen antaa naiselle ja hänen isälleen aviosopimuksen merkiksi siitä, että hän tahtoo ja aikoo kihlata naisen.
Pykälän toisen momentin mukaan ”jos siihen tulee vihkiminen lisäksi, taikka jos pettäjä makaa naisen, joka on aviosopimukseen vietelty; olkoon rangaistus kuritushuonetta korkeintaan kaksi vuotta taikka vankeutta vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, kuritushuonetta korkeintaan neljä vuotta.” Jos petoksen vuoksi edetään avioon tai vuoteeseen asti, annetaan teosta ankarampi rangaistus.
3 momentin mukaan syyttäjä ei voi nostaa teosta syytettä ilman asianomistajan tahtoa.
Rikoslain 18 luvun 1 §:n (aviopetos) tunnusmerkistö on seuraava:
Jos joku sanoo nimensä tahi säätynsä muuksi, kuin se on, ja jos toinen siten aviosopimukseen petetään; taikka jos joku toisen viettelee aviosopimukseen siten, että salaa laillisen avioliitonesteen taikka seikan, joka voi saattaa avioliiton purkautumaan; rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka sakolla.
Jos siihen tulee vihkiminen lisäksi, taikka jos pettäjä makaa naisen, joka on aviosopimukseen vietelty; olkoon rangaistus kuritushuonetta korkeintaan kaksi vuotta taikka vankeutta vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, kuritushuonetta korkeintaan neljä vuotta.
Tässä mainitusta rikoksesta älköön syyttäjä tehkö syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi taikka oikeudessa hakenut aviosopimuksen tahi avioliiton purkamista.
_________________________________________________________________________
2 § (Sukuaseman loukkaaminen)
Samaan tapaan kuin luvun ensimmäinen pykälä, myös toinen on jäänyt käytännössä lain kuolleeksi kirjaimeksi. Säännös on menneestä maailmasta, ja sekin sisältää vanhahtavia termejä. Yksi niistä on “pettolapsi”, joka tarkoittaa lasta, joka petollisesti, toisen sukuoikeuksien loukkaamiseksi, esitetään sellaisen äidin lapseksi, joka ei ole häntä synnyttänyt. 18 luvun 2 § 1 momentti tekee rangaistavaksi tällaisen pettolapsen tahallisen esiin tuomisen tai lapsen vaihtamisen sukuoikeuden loukkaamiseksi. Sukuoikeus on ihmiselle johonkin sukuun tai perheeseen kuulumisen perusteella muodostuva oikeus. Esimerkiksi perintö on sukuoikeus. Rikosnimikkeenä 18 luvun 2 § tunnetaan sukuaseman loukkaamisena.
Säännöksen 2 momentin mukaan teosta on tuomittava kuritushuonetta korkeintaan viisi vuotta sekä kansalaisluottamuksen menettäminen, jos teko on tehty hyödynhankkimismielessä tai toisen vahingoittamiseksi. Kansalaisluottamus oli aikaisemmin Suomen laissa tunnettu käsite. Kansalaisluottamuksen menettänyt henkilö ei ollut äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa. Häntä ei voitu nimittää myöskään valtion tai kunnan virkaan eikä valita jäseneksi kunnallisiin lautakuntiin tai yhdistyksen hallitukseen. Häntä ei kelpuutettu todistajaksi eikä toisen henkilön asiamieheksi oikeudessa. Lisäksi henkilö, joka oli menettänyt kansalaisluottamuksensa, ei saanut toimia kauppiaana eikä harjoittaa eräitä laissa mainittuja muita elinkeinoja.
Teon yritys on rangaistava.
Rikoslain 18 luvun 2 §:n (sukuaseman loukkaaminen) tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallansa tuo esiin pettolapsen taikka vaihtaa lapsen, taikka muulla tavalla tahallansa muuttaa tahi polkee toisen sukuoikeutta, rangaistakoon vankeudella.
Jos hän tämän rikoksen tekee hankkiaksensa itselleen tahi toiselle hyötyä taikka toista vahingoittaakseen; tuomittakoon kuritushuoneeseen korkeintaan viideksi vuodeksi sekä kansalaisluottamuksensa menettäneeksi.
Yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
3 § (Toisen sukuaseman vilpillinen anastus)
Sukuoikeuksia koskeva kolmas pykälä käsittelee väärän nimen hankkimista. Kahden aiemman pykälän tapaan myös tämä on sanamuodoiltaan vanhahtava ja vailla tosiasiallista merkitystä. Tässäkin pykälässä on kysymys sukuoikeuden loukkaamisesta. Pykälän mukaan “jos joku, ottamalla väärän nimen taikka muulla vilpillisellä menettelyllä, on hankkinut itselleen perinnön taikka muun sukuoikeuden; tuomittakoon kuritushuoneeseen korkeintaan viideksi vuodeksi ja kansalaisluottamuksensa menettäneeksi, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi.” Pykälän kuvaama petollisuus olisi mahdollista esimerkiksi esiintymällä väärällä henkilöllisyydellä saadakseen perinnön.
18 luvun pykälissä yhtenä erikoisuutena on vanhahtavan sanamuodon lisäksi myös niissä määrätty rangaistusmuoto, kuritushuone. Kuritushuonerangaistus on ollut Suomen rikoslaissa vuosina 1889–1975 käytössä ollut vapausrangaistus, jossa vangin oli tehtävä pakkotyötä valtion hyväksi ja hänen sosiaalista kanssakäymistään rajoitettiin pitämällä vanki tiukemmin eristettynä muista. Suomen nykyinen rikoslaki ei tunne pakkotyötä erillisenä rangaistuksena, mutta vankeuteen tuomitut ovat lain mukaan velvolliset vahvistettuna työaikana osallistumaan vankilan järjestämään ja hyväksymään toimintaan. Myöskään eristämistä ei enää tunneta rangaistusmuotona: erillään pitäminen ei ole kurinpitorangaistus, vaan turvaamistoimenpide sen estämiseksi, että vanki vakavasti vaarantaa toisen henkeä tai terveyttä; ilmeisen karkaamis- tai vapauttamisyrityksen estämiseksi; vangin päihdyttävän aineen jatkuvan käytön tai huumausainerikoksen estämiseksi; tai vangin muun vastaavan, vankilan järjestystä vakavasti vaarantavan teon estämiseksi.
Rikoslain 18 luvun 3 §:n (toisen sukuaseman vilpillinen anastus) tunnusmerkistö on seuraava:
Jos joku, ottamalla väärän nimen taikka muulla vilpillisellä menettelyllä, on hankkinut itselleen perinnön taikka muun sukuoikeuden; tuomittakoon kuritushuoneeseen korkeintaan viideksi vuodeksi ja kansalaisluottamuksensa menettäneeksi, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Matias Partanen
OTM, Medianomi
Lakimies
Lakitoimisto KPF
Comments