_________________________________________________________________________
1 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Liikenneturvallisuuden vaarantaminen otettiin rikoslakiin vuonna 1999. Sitä ennen sitä vastaava säännös oli tieliikennelaissa liikenteen vaarantamisen nimellä. Yksi rikoslain kokonaisuudistuksen keskeisistä periaatteista oli kaikkien keskeisten kriminalisointien kokoaminen rikoslakiin, joten myös liikenneturvallisuuden vaarantamista koskeva säännös sijoitettiin rikoslakiin. Liikenneturvallisuuden vaarantamista koskeva säännös on eri liikennemuotojen rangaistussäännöksistä yhdistetty liikennerikosluvun perussäännös. Se on jaettu kolmeen momenttiin, joista ensimmäinen koskee yksinomaan tieliikennettä ja toinen muita liikennemuotoja. Kolmas momentti rajoittaa kahden ensimmäisen momentin soveltamisalaa.
Säännöksen ensimmäisen momentin mukaan mukaan “joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”
Tieliikennerikokset ovat niin kutsuttuja vaarantamisrikoksia. Liikennesääntöjä tai huolellisuusvelvollisuutta pitää rikkoa tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Rangaistavuus ei yksittäistapauksessa edellytä konkreettisen vaaran aiheutumista. Säännöksen sanonta "vaaraa toisen turvallisuudelle" tarkoittaa hengelle tai terveydelle aiheutuvaa vaaraa. Siten esimerkiksi ajoneuvoa käyttämällä tapahtuva tahallinen tai törkeän tuottamuksellinen toisten ajoneuvojen vahingoittaminen vaikkapa ihmisistä autiolla pysäköintialueella ei olisi rangaistavaa rikoslain liikenneturvallisuuden vaarantamisena.
Tällaiseen tahalliseen vahingoittamiseen olisivat sovellettavissa rikoslain 35 luvun vahingontekoa koskevat säännökset. Tunnusmerkistössä oleva maininta "toisen" turvallisuudesta tarkoittaa sitä, ettei pelkästään oman hengen vaarantaminen kuulu 1 pykälän soveltamisalaan. Siten esimerkiksi henkilökohtaisten suojavälineiden kuten suojakypärän käytön laiminlyöminen ei olisi rangaistavaa 1 pykälän mukaan, vaan tieliikkennerikkomuksena.
Toisen momentin mukaan “liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla
1) ollessaan vastuussa aluksen tai muun vesikulkuneuvon ohjailusta tai aluksen tai muun vesikulkuneuvon kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä rikkoo vesiliikennelakia (782/2019) tai sen nojalla annettua määräystä taikka kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vuonna 1972 tehtyä yleissopimusta (SopS 30/1977), (19.6.2019/789)
2) ohjatessaan ilma-alusta tai toimiessaan sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä tai muulla tavoin rikkoo ilmailulakia (281/1995) tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, tai
3) kuljettaessaan junaa tai toimiessaan muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä rikkoo junaturvallisuutta koskevia määräyksiä.”
Momentin 1 kohta koskee vesiliikennettä merellä ja sisäisillä kulkuvesillä. 1 kohta koskee sekä vesikulkuneuvoa ohjaavaa henkilöä, joka esimerkiksi kääntää ruoria, mutta säännöksen sanamuodon mukaan se voi ulottua myös muihin toimiin, kuten vaikkapa valomerkkien käyttöön tai ankkurin laskemiseen. Säännöksen tarkoittamia aluksia ovat moottoriveneet, kaikenlaiset moottorittomat alukset kuten purje- ja soutuveneet, purjelaudat ja ilmatyynyalukset. Myös vesitasolentokoneet ovat aluksia kulkiessaan vedessä.
Momentin 2 kohta koskee ilmaliikennettä. Siinä säännöksen tarkoittamia henkilöitä ovat esimerkiksi lentokapteeni, perämies, lentoemäntä, lennonjohtaja tai hänen apulaisensa. Henkilöt voivat toimia joko ilma-aluksessa tai lennonjohdossa. Ilmaliikenteessä toimii myös mekaanikkoja, joiden toimintaan rangaistussäännöstä voidaan soveltaa. Rangaistavuus voi ulottua myös matkustajaan, jos hän esimerkiksi toimii vastoin lentokoneen päällikön määräyksiä tai riehuu lentokoneessa.
Pykälän 2 momentin 3 kohta on rautatieliikenteeseen sovellettava perussäännös. Momentin 2 kohdan tavoin on tässä kohdassa ollut kuljettamisen lisäksi tarpeen ulottaa säännöksen soveltaminen myös junaliikenteen turvallisuuteen vaikuttaviin tehtäviin, kuten vaikkapa junaliikenteen ohjaamiseen. Säännöksen tarkoittama juna voi olla paitsi matkustaja- tai tavaravaunuista taikka näiden molempien yhdistelmästä ja veturista muodostettu kokonaisuus, myös pelkkä veturi. Myös metrojuna on säännöksen tarkoittama juna.
Toisen momentin 1-3 kohdat viittaavat liikennemuotoja koskeviin säännöksiin, jotka tieliikenne- ja ajoneuvolain tapaan sääntelevät niihin liittyvää liikenneturvallisuutta.
Kolmannen momentin mukaan pykälää ei sovelleta, jos 1 momentissa tai 2 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitettu menettely on omiaan aiheuttamaan ainoastaan vähäisen vaaran. Ilmailun osalta on katsottu, että siinä voidaan vaatia muita liikennemuotoja suurempaa huolellisuutta, ja sitä ei ole haluttu sisällyttää rajoittamissäännökseen.
Rajoittamissäännöksen mukaan liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön ei katsota täyttyneen, jos menettely aiheuttaa ainoastaan vähäistä vaaraa.
Liikenneturvallisuudesta annetaan vuosittain noin 1200 tuomiota. Valtaosa liikenneturvallisuuden vaarantamisista rangaistaan kuitenkin tuomioistuinten ulkopuolella liikennevirhemaksuina tai sakkoina.
Liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla
1) ollessaan vastuussa aluksen tai muun vesikulkuneuvon ohjailusta tai aluksen tai muun vesikulkuneuvon kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä rikkoo vesiliikennelakia (782/2019) tai sen nojalla annettua määräystä taikka kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vuonna 1972 tehtyä yleissopimusta (SopS 30/1977), (19.6.2019/789)
2) ohjatessaan ilma-alusta tai toimiessaan sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä tai muulla tavoin rikkoo ilmailulakia (281/1995) tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, tai
3) kuljettaessaan junaa tai toimiessaan muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä rikkoo junaturvallisuutta koskevia määräyksiä.
Tätä pykälää ei sovelleta, jos 1 momentissa tai 2 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitettu menettely on omiaan aiheuttamaan ainoastaan vähäisen vaaran.
_________________________________________________________________________
2 § Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen on liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeitä tekomuotoja koskeva tunnusmerkistö. Pykälän soveltaminen edellyttää aina, että myös perusmuotoinen 1 pykälän mukainen liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistö täyttyy. Perusmuotoisessa liikenneturvallisuuden vaarantamisessa on kyse tahallaan tai huolimattomuudesta tieliikennelain tai ajoneuvolain taikka niiden nojalla annettuja säännösten tai määräysten rikkomisesta tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Törkeää tekomuotoa koskeva säännös nojautuu muullakin tavoin luvun ensimmäiseen pykälään. Liikennemuodot on törkeässä tekomuodossa ryhmitelty 1 pykälän tavoin. Säännöksen syyksiluettavuusvaatimus on kuvattu ilmaisulla "tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta".
Ankaroittamisperusteiden luettelot eivät ole tyhjentäviä vaan esimerkkejä tilanteista, joissa tämän ankaramman rangaistusasteikon soveltamisen arvioidaan käytännössä yleisimmin tulevan harkittavaksi. Ankaroittamisperusteet ovat huomattavasti sallitun enimmäisnopeuden ylittäminen, ohittaminen riittämättömän näkyvyyden vallitessa tai ohittamisen ollessa muutoin kiellettyä, liikenneturvallisuuden vaatiman pysähtymis- tai väistämisvelvollisuuden laiminlyöminen tai muu näihin rinnastuva liikennesääntöjen rikkominen.
Varsinaisesti tunnusmerkistön täyttymisen ratkaisee se, onko toiminta ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Arvioinnissa otetaan huomioon muut tapaukseen liittyvät tekijät, joiden yhteisvaikutuksesta vakava vaara toisten turvallisuudelle on omiaan aiheutumaan. Tieliikenteessä kiinnitetään tällöin huomiota muun muassa ajotapaan, ajoneuvon kuntoon, tapahtumapaikkaan sekä liikenneolosuhteisiin, kuten näkyvyyteen, keliin ja liikennetiheyteen. Myös useamman kuin yhden ankaroittamisperusteen täyttyminen vaikuttaa kokonaisarvostelussa, esimerkiksi vaarallinen ohittaminen kovalla ylinopeudella.
Säännöksessä mainitaan ankaroittamisperusteet liikennemuodoittain. Samaan tapaan kuin perusmuotoisessa liikenneturvallisuuden vaarantamisessa, pykälän 2 momentin 1 kohta koskee vesiliikennettä, 2 kohta lentoliikennettä ja 3 kohta junaliikennettä.
Säännöksen soveltaminen edellyttää sitä, että teon tulee täyttää liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistö, ja toiseksi sitä, että rikoksen tulee myös olla omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.
Esimerkkinä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta voi mainita ratkaisun KKO 2020:22. Tapauksessa A oli kuljettanut pakettiautoa siten, että hän oli törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa väistämisvelvollisuutta risteyksessä osoittavaa liikennemerkkiä seurauksin, että B:n kuljettama kevytmoottoripyörä oli etuajo-oikeutetulla Helsingintiellä törmännyt risteystä ylittämässä olleeseen A:n kuljettamaan pakettiautoon. Kevytmoottoripyörän kuljettaja kuoli törmäyksen seurauksena. Korkein oikeus katsoi, että A:n rikos oli ollut edellä mainituilla perusteilla kokonaisuutena arvioiden omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa muiden tienkäyttäjien hengelle tai terveydelle ja tuomitsi A:n törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta annetaan vuosittain noin 2400-2700 tuomiota (vuodet 2015-2019).
Törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) huomattavasti ylittää sallitun enimmäisnopeuden,
2) ryhtyy ohittamaan näkyvyyden ollessa turvalliseen ohitukseen riittämätön taikka ohituksen ollessa muutoin kielletty,
3) laiminlyö liikenneturvallisuuden vaatiman pysähtymisvelvollisuuden tai väistämisvelvollisuuden, taikka
4) muulla näihin rinnastettavalla tavalla rikkoo liikennesääntöjä
siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomitaan myös se, joka liikenneturvallisuuden vaarantamisessa tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) ollessaan vastuussa aluksen tai muun vesikulkuneuvon ohjailusta tai aluksen tai muun vesikulkuneuvon kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä laiminlyö tai ei noudata vesiliikennelain 12 §:n säännöstä turvallisesta kulusta ja nopeudesta, 13 §:n säännöstä yhteentörmäämisen vaarasta ja sen välttämisestä tai 14 §:n säännöstä ohittamisesta, kohtaamisesta ja väistämisestä tai kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä vuonna 1972 tehdyn yleissopimuksen sääntöä ohjauksesta ja kulusta, valoista ja merkkikuvioista tai ääni- ja valomerkeistä, (19.6.2019/789)
2) ohjatessaan ilma-alusta tai toimiessaan sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä tai muulla tavoin rikkoo ilmailulaissa säädettyjä tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, tai
3) kuljettaessaan junaa tai toimiessaan muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä rikkoo junaturvallisuutta koskevia määräyksiä
siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.
_________________________________________________________________________
3 § Rattijuopumus
Suomessa rattijuopumus kriminalisoitiin 7.7.1950, kun moottoriajoneuvoliikennettä koskevan lain 12. pykälää muokattiin kieltämään moottoriajoneuvon kuljettaminen alkoholin vaikutuksen alaisena sekä moottoriajoneuvon luovutus juopuneelle. Rikoslain 23 luvun säännökset liikennerikoksista tulivat voimaan 1.10.1999. Eri liikennemuotojen juopumussäännökset siirrettiin tuolloin rikoslakiin tieliikenteen rattijuopumussäännösten yhteyteen. Rattijuopumusta koskevassa pykälässä säädetään alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista koskevista promillerajoista. Tässä yhteydessä promilleilla tarkoitetaan humalatilaa, sillä veren alkoholipitoisuus ilmoitetaan promilleina.
Ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettaja tuomitaan rattijuopumuksesta, jos hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä on tällöin vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Perusmuotoisen rattijuopumuksen sisälle asettuva humalatila on vaikutukseltaan suurin piirtein seuraavanlainen:
- 0,5-1 promillea: kyky suoriutua tarkkaavaisuutta vaativissa tehtävissä huonontuu, koska aivojen koordinaatiokyky heikkenee.
- Yli 1 promillen humalatilassa voi esiintyä pahoinvointia ja sekavuutta. Myös liikkeiden hallinta heikkenee entisestään.
Pykälän 2 momentissa säädetään huumausaineiden nollarajasta tieliikenteessä. 2 momentin mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään ajon aikana tai sen jälkeen on käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. 2 momentin mukaan nollarajaa koskevaa säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine on peräisin lääkevalmisteesta, jota kuljettajalla olisi oikeus käyttää.
Kun kuljettajalla on oikeus käyttää lääkevalmistetta, sen käyttö voi kuitenkin tulla rangaistavaksi 3 momentin nojalla, jos lääkkeen käyttö on heikentänyt ajokykyä. Jos esimerkiksi kuljettajalla on lääkärin määräys jonkin lääkevalmisteen käyttöön, mutta hän olisi ylittänyt lääkemääräyksessä määrätyn annostuksen, teko voisi tulla arvioitavaksi 3 momentin nojalla.
Rattijuopumuksesta annetaan vuosittain noin 6300-7000 tuomiota (vuodet 2015-2019).
Rattijuopumuksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, on tuomittava rattijuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Rattijuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tämän momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota kuljettajalla on ollut oikeus käyttää.
Rattijuopumuksesta tuomitaan niin ikään se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia taikka tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.
_________________________________________________________________________
4 § Törkeä rattijuopumus
Törkeän rattijuopumuksen soveltamisen edellytyksenä on, että rikoksentekijän veren alkoholipitoisuus on vähintään 1,2 promillea tai vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa.
Törkeästä rattijuopumuksesta voidaan kohdan 2 ja 3 perusteella tuomita, jos rattijuopumuksen, siis alkoholin, huumeiden tai lääkevalmisteiden, vuoksi rikoksentekijän kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on huomattavasti huonontunut. Tätä huonontumista ei voi mitata samaan tapaan kuin veren tai uloshengitysilman alkoholipitoisuutta, jolloin suorituskyvyn heikentymisen osoittaminen jää oikeudessa syyttäjän tehtäväksi. Näyttö asiassa voi perustua esimerkiksi poliisin tilanteessa tekemiin havaintoihin.
Lisäksi, jotta teosta voitaisiin tuomita, tulee teko-olosuhteiden olla sellaiset, että rattijuopumus on ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. Edellytyksenä ei ole, että ajon aikana olisi aiheutunut konkreettinen vaaratilanne, vaan riittää, että sille on ollut mahdollisuus. Esimerkiksi suljetulla pihatiellä 1,5 promillen humalatilassa ajava henkilö ei syyllisty törkeään rattijuopumukseen, vaan lievempään rattijuopumukseen. Yleisellä tiellä taas vastaavassa humalatilassa ajava henkilö syyllistyy törkeään rattijuopumukseen, koska hän aiheuttaa toiminnallaan konkreettisen vaaran toisten turvallisuudelle.
Rattijuopumussäännöksen promillerajan alentamisen yhteydessä 1,5 promillesta 1,2 promilleen hallituksen esityksessä HE 18/1992 tuotiin esille, että rattijuopumukseen syyllistyvät ovat usein alkoholiongelmaisia ja sen vuoksi he ovat usein rikoksenuusijoita. Esityksessä mukaan laskentatavan tiukkuudesta riippuen kolmasosa tai noin puolet rattijuopumuksesta tai törkeästä rattijuopumuksesta kiinni jääneistä on alkoholin suurkuluttajia tai alkoholiongelmaisia.
Törkeästä rattijuopumuksesta annetaan vuosittain noin 5500-7000 tuomiota (vuodet 2015-2019).
Törkeän rattijuopumuksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos rattijuopumuksessa
1) rikoksentekijän veren alkoholipitoisuus on vähintään 1,2 promillea tai hänellä on vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, tai
2) rikoksentekijän kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut taikka
3) rikoksentekijä on käyttänyt muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut,
ja olosuhteet ovat sellaiset, että rikos on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rattijuopumuksesta vähintään 60 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
_________________________________________________________________________
5 § Vesiliikennejuopumus
Viisaasti vesillä! Vesiliikennejuopumukseen syyllistyy, jos ohjailee alusta tai toimii aluksessa sen kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä nautittuaan alkoholia siten, että veren alkoholipitoisuuden 1,0 promillen tai 0,44 milligramman alkoholipitoisuuden raja litrassa uloshengitysilmaa ylittyy tai jos kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut. Niin ikään huumaavien aineiden käyttö edellä mainitussa tehtävässä siten, että kyky tehtävään vaativiin suorituksiin on alentunut johtaa vesiliikennejuopumuksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Tämä kuitenkin edellyttää vielä sitä, että olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.
Vesiliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka ohjailee ammattimaisessa vesiliikenteessä alusta tai määräyksestä toimii tällaisessa aluksessa sen kulun turvallisuuteen tai ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen olennaisesti vaikuttavassa työtehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa.
Vesiliikennejuopumuksesta ei kuitenkaan tuomita, jos ohjailtavana on ollut soutuvene taikka siihen kooltaan, nopeudeltaan tai muuten rinnastettava vesikulkuneuvo tai kun aluksen kulkuun vaikuttava tehtävä on ollut ammattimaisen vesiliikenteen ulkopuolella olevassa soutuveneeseen vertautuvassa aluksessa.
Vesiliikennejuopumusta koskevassa rangaistussäännöksessä promilleraja on asetettu korkeammalle kuin muissa liikennejuopumussäännöksissä, sillä se tulee muista liikennejuopumussäännöksistä poiketen sovellettavaksi vakavuudeltaan hyvin erilaisiin tilanteisiin aluksen koon ja kapasiteetin taikka vesistön tai väylän suuruuden mukaan. Tätä voi havainnollistaa seuraavasti: saman säännöksen puitteissa tulee arvioitavaksi pienellä moottoriveneellä liikkuminen autiolla järvellä ja isolla huvipurrella vilkasliikenteisellä vesiväylällä kulku, jos aluksen ohjaaja on päihtyneenä. Arkikielessä vesiliikennejuopumusta kutsutaan usein ruorijuoppoudeksi. Vaikka vesiliikenteen promilleraja on muuta liikennettä korkeampi, on syytä muistaa, että jopa yli puolet hukkumiskuolemiin johtavista onnettomuuksista tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena.
Tuomioistuimissa vesiliikennejuopumuksesta annetaan vuosittain noin 250 tuomiota.
Vesiliikennejuopumuksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ohjailee alusta tai toimii aluksessa sen kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä
1) nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 1,0 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,44 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut tai
2) käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut
ja olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava vesiliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Vesiliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka ohjailee ammattimaisessa vesiliikenteessä alusta tai määräyksestä toimii tällaisessa aluksessa sen kulun turvallisuuteen tai ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen olennaisesti vaikuttavassa työtehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa.
Vesiliikennejuopumuksesta ei kuitenkaan tuomita silloin, kun ohjailtavana on ollut soutuvene taikka siihen kooltaan, nopeudeltaan tai muuten rinnastettava vesikulkuneuvo tai kun 1 momentissa tarkoitettu tehtävä on ollut tällaisessa aluksessa.
_________________________________________________________________________
6 § Ilmaliikennejuopumus
Ilmaliikennejuopumuksesta säädetään rikoslain 6 §:ssä. Joka ohjaa ilma-alusta tai toimii sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut, on tuomittava ilmaliikennejuopumuksesta.
Lisäksi ilmaliikennejuopumuksesta on tuomittava se, joka toimii edellä mainitunlaisissa tehtävissä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on tehtävän aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota tehtävää suorittavalla on ollut oikeus käyttää. Lääkemääräyskään ei kuitenkaan oikeuta toimintaa, jos kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.
Ilmaliikennejuopumusta koskeva pykälä ei kuitenkaan mahdollista sitä, että “vähän” päihtyneenä tai pari ottaneena voi lentää, sillä toisessa laissa, ilmailulaissa, edellytetään lentoturvallisuustehtävissä toimivilta täysraittiutta eli tehtävää ilmailualuksessa ei saa suorittaa, jos veren alkoholipitoisuus on kohonnut tai jos henkilö on käyttänyt huumaavaa ainetta niin, että sitä on hänen elimistössään havaittava määrä. On itsestään selvää, että henkilöltä, jonka vastuulla on hänen itsensä lisäksi mahdollisesti satojen muidenkin henki, edellytetään täydellistä selväpäisyyttä tehtävässään. Laeista anteeksiantamattomimpia ovat fysiikan lait, joihin Newtonin painovoimalaki lukeutuu.
Miksi sitten ilmaliikennejuopumuksesta säädetään rikoslaissa, jos ilmailulaki edellyttää täysraittiutta? Mikäli tällaisten huumaavien tai päihdyttävien aineiden käyttö on heikentänyt tehtävää suorittavan suorituskykyä, näihin tilanteisiin sovelletaan ankarampana säännöksenä rikoslain pykälää. Ilmailulain 177 §:ssä säädetään, että sitä sovelletaan, jos teosta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta muualla laissa. Selventäen: jos kyky tehtäviin on alentunut, silloin kyseeseen tulee ankarampi rikoslaki, ja silloin, jos viisari värähtää, mutta näyttöä suorituskyvyn heikentymisestä ei ole, sovelletaan lievempää ilmailulain säännöstä.
Myös kauko-ohjatut miehittämättömät lentolaitteet katsotaan ilma-aluksiksi, ja näin, kansankielisemmin ilmaistuna, dronea lennättäväkin voi syyllistyä ilmaliikennejuopumukseen, vaikka hän käyttäisi lentotyössä kuvausta tehdessään pientä kauko-ohjattajaa kopteria.
Ilmaliikennejuopumus on nimikkeenä onneksi hyvin harvinainen. Siitä on annettu vuosina 2015-2019 yhteensä kaksi tuomiota.
Ilmaliikennejuopumuksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ohjaa ilma-alusta tai toimii sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut, on tuomittava ilmaliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Ilmaliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka ohjaa ilma-alusta tai toimii sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on tehtävän aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tämän momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota tehtävää suorittavalla on ollut oikeus käyttää.
Ilmaliikennejuopumuksesta tuomitaan niin ikään se, joka toimii 1 ja 2 momentissa mainitussa tehtävässä käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.
_________________________________________________________________________
7 § Junaliikennejuopumus
Joka kuljettaa junaa tai toimii muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut, on tuomittava junaliikennejuopumuksesta.
Pykälän junalla tarkoitetaan veturia tai veturin ja vaunujen muodostamaa kokonaisuutta sekä muuta konevoimalla kulkevaa raidekulkuneuvoa (moottorivaunu, metrojuna, ratatyökone, harjakone yms.), mutta ei raitiovaunua. Raitiovaunun kuljettaja voitaisiin tuomita päihtyneenä ajamisesta perusmuotoisen rattijuopumussäännöksen nojalla.
Resiinalla humalassa liikkuminen ei täyttäisi junaliikennejuopumuksen tunnusmerkistöä, koska se ei ole konevoimalla liikkuva, jolloin kysymykseen tulisi todennäköisesti liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla.
Junaliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa junaa tai toimii muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on tehtävän aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tämän momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota tehtävää suorittavalla on ollut oikeus käyttää. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi reseptilääkettä.
Junaliikennejuopumuksesta tuomitaan niin ikään se, joka toimii 1 ja 2 momentissa mainitussa tehtävässä käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.
Samaan tapaan kuin ilmailuliikenteessä vaaditaan tosiasiallisesti täysraittiutta, rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtävistä annetun lain 22 §:n mukaan "tehtävää ei saa hoitaa myöskään se, jonka veren alkoholipitoisuus on alkoholin nauttimisesta kohonnut tai joka on käyttänyt muuta huumaavaa ainetta niin, että sitä on hänen elimistössään havaittava määrä." Eli vaikka rikoslain mukainen junaliikennejuopumuksen raja on 0,5 promillea, edellytetään rautateillä liikkuvan kaluston kuljettajien ja muiden rautateiden liikenneturvallisuustehtävissä toimivien puhaltavan niin sanotusti nollat.
Junaliikennejuopumus on nimikkeenä hyvin harvinainen. Siitä on annettu vuosina 2015-2019 yhteensä kolme tuomiota.
Junaliikennejuopumuksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka kuljettaa junaa tai toimii muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut, on tuomittava junaliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Junaliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa junaa tai toimii muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on tehtävän aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tämän momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota tehtävää suorittavalla on ollut oikeus käyttää.
Junaliikennejuopumuksesta tuomitaan niin ikään se, joka toimii 1 ja 2 momentissa mainitussa tehtävässä käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.
_________________________________________________________________________
8 § Kulkuneuvon luovuttaminen juopuneelle
Kulkuneuvon luovuttamiseen juopuneelle syyllistyy, jos luovuttaa moottorikäyttöisen ajoneuvon, raitiovaunun, junan, 5 §:ssä tarkoitetun aluksen tai ilma-aluksen kuljetettavaksi, ohjailtavaksi tai ohjattavaksi henkilölle, joka ilmeisesti on siinä tilassa, että syyllistyy 3–7 §:ssä mainittuun rikokseen, taikka luovuttaa tällaiselle henkilölle 5–7 §:ssä tarkoitetun tehtävän. Säännöksessä mainittu viittaus 5 §:ään tarkoittaa muuta vesillä liikkuvaa alusta kuin soutuvenettä. Pykälät 3-7 pitävät sisällään rattijuopumuksen, törkeän rattijuopumuksen, vesi-, ilma- sekä junaliikennejuopumukset.
Säännöksen mukaan luovutuksen kohteena olevan henkilön tulee olla ilmeisellä tavalla siinä tilassa, että hän syyllistyy johonkin edellä mainituista liikennerikoksista, jotka käsittelevät kulkuvälineen ohjastamista tai kuljettamista päihtyneenä. Tämä tarkoittaa sitä, että teosta tuomitseminen edellyttää tahallisuutta. Jos ei huomaa toisen päihtymystä eikä se ole ilmeistä, ei voi tulla tuomituksi.
Korkein oikeus on oikeuskäytännössään vahvistanut tulkinnan, että säännöksen tarkoittamaan rikokseen ei syyllisty, jos luovuttaa kulkuneuvon hallinnan sen omistajalle, vaikka tämä olisikin päihtynyt. Tapauksessa KKO 2002:81 henkilö A oli henkilö B:n pyynnöstä kuljettanut tämän omistamaa autoa. Juopuneen B:n vaatimuksesta A oli matkan aikana antanut auton B:n kuljetettavaksi. Auto ei tällöin ole ollut A:n määräysvallassa niin, että antaessaan juopuneeksi tietämänsä B:n ryhtyä itse kuljettamaan autoa A olisi rikoslain 23 luvun 8 §:n tarkoittamalla tavalla luovuttanut kulkuneuvon juopuneelle. Syyte A:n tuomitsemisesta rangaistukseen kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle hylättiin.
Kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle annetaan vuosittain 200-400 tuomiota (2015-2019).
Juopuneelle kulkuneuvon luovuttamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka luovuttaa moottorikäyttöisen ajoneuvon, raitiovaunun, junan, 5 §:ssä tarkoitetun aluksen tai ilma-aluksen kuljetettavaksi, ohjailtavaksi tai ohjattavaksi henkilölle, joka ilmeisesti on siinä tilassa, että syyllistyy 3–7 §:ssä mainittuun rikokseen, taikka luovuttaa tällaiselle henkilölle 5–7 §:ssä tarkoitetun tehtävän, on tuomittava kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
_________________________________________________________________________
9 § Liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla
Liikennejuopumukseen voi syyllistyä myös polkupyörällä, mikä tunnetaan tuttavallisemmin tankojuopumuksena. Rikoslakiin tämä säännös on tullut vuonna 1999. Joka tienkäyttäjänä kuljettaa moottoritonta ajoneuvoa, moottorilla varustettua polkupyörää tai kevyttä sähköajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ja siten aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla.
Liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla edellyttää sitä, että moottorittoman ajoneuvon kuljettaja aiheuttaa vaaraa toisten turvallisuudelle. Jos humalainen pyöräilijä hallitsee ajonsa, eikä aiheuta todellisia vaaratilanteita, teko ei ole rangaistava liikennejuopumus, mutta se saattaa täyttää liikenneturvallisuuden vaarantamisen (RL 23 luvun 1 §) tunnusmerkistön. Jos kuitenkin pyöräilee päihtyneenä esimerkiksi suojatiellä tai jalkakäytävällä jalankulkijan päälle, täyttyvät kyseisen rikoksen tunnusmerkit, ja pyöräilijää voidaan rangaista liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla.
Rangaistavuudelle ei ole asetettu mitään kiinteitä promillerajoja ja sen vuoksi rangaistavuuden osalta riittää, että kuljettaja on todettavissa päihtyneeksi.
Pykälässä mainituilla kevyillä sähköajoneuvoilla tarkoitetaan laitteita, joiden huippunopeus on yli 15 km/h, mutta enintään 25 km/h, ja joiden maksimiteho on enintään 1 kW. Kyseisiä laitteita voivat olla esimerkiksi sähkötoimiset potkulaudat, tasapainolaudat ja rullalaudat.
Liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla tuomitaan myös tienkäyttäjä, joka kuljettaa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena kävelynopeutta nopeammin käsikäyttöistä tai sellaista jalankulkua avustavaa tai korvaavaa liikkumisvälinettä, jossa on enintään 1 kilowatin tehoinen sähkömoottori ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 15 kilometriä tunnissa, ja siten aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle.
Pykälässä mainituilla jalankulkua avustavilla tai korvaavilla liikkumisvälineillä tarkoitetaan muun muassa tasapainolautojat ja kevyitä sähköpotkulautoja.
Liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla on nimikkeenä harvinainen. Siitä on annettu vuosina 2015-2019 yhteensä seitsemän tuomiota.
Tunnusmerkistö liikennejuopumukseen moottorittomalla ajoneuvolla on seuraava:
Joka tienkäyttäjänä kuljettaa moottoritonta ajoneuvoa, moottorilla varustettua polkupyörää tai kevyttä sähköajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ja siten aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla tuomitaan myös tienkäyttäjä, joka kuljettaa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena kävelynopeutta nopeammin käsikäyttöistä tai sellaista jalankulkua avustavaa tai korvaavaa liikkumisvälinettä, jossa on enintään 1 kilowatin tehoinen sähkömoottori ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 15 kilometriä tunnissa, ja siten aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle.
_________________________________________________________________________
10 § Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta
Jos kulkuneuvon kuljettajalla ei ole kuljettamiseen vaadittavan pätevyyden osoittavaa lupakirjaa, hänet voidaan tuomita kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. Tällä lupakirjalla tarkoitetaan esimerkiksi ajokorttia tai lentolupakirjaa.
Kulkuneuvon oikeudetonta kuljettamista koskeva säännös koskee kaikkia liikennemuotoja. Kuljettamisen oikeudettomuus voi johtua siitä, että asianomaisella joko ei ole ollut lainkaan ajo-oikeutta tai hän on menettänyt sen joko määräajaksi tai kokonaan. Ajo-oikeus voi puuttua myös esimerkiksi ajokiellon vuoksi.
Lisäksi säännös tulee sovellettavaksi tilanteissa, joissa henkilöllä on esimerkiksi ajokortti, mutta hän kuljettaa sellaiseen ajoneuvoluokkaan kuuluvaa ajoneuvoa, mihin hänen korttinsa ei kuitenkaan oikeuta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tilanteessa, jossa pakettiauto on rekisteröity kevytkuorma-autoksi. Kuorma-autoluokkaan muutettua paketti- tai avolava-autoa tai esimerkiksi yli 3,5-tonnista matkailuautoa ei saa ajaa enää henkilöauto- eli B-kortilla. Ilman ajo-oikeutta ajamisesta seuraa sakkojen lisäksi yleensä myös hetkellinen ajokortittomuus.
Kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta tuomitaan myös se, joka ilman vaadittavaa pätevyyttä ryhtyy junan, aluksen tai ilma-aluksen kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavaan tehtävään.
Toinen momentti koskee sellaisiin juna-, meri- ja ilmailuliikenteen tehtäviin ryhtymistä, jotka eivät ole 1 momentissa tarkoitettua kulkuneuvon kuljettamista, ohjaamista tai ohjailua, mutta jotka silti vaikuttavat olennaisestikin kulkuneuvon kulun turvallisuuteen. Erona ensimmäiseen momenttiin on se, että kyseessä olevat tehtävät eivät välttämättä edellytä minkään varsinaisen lupakirjan olemassaoloa, vaan erityispätevyyttä.
Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta on melko yleinen rikosnimike. Siitä on annettu vuosittain 700-1200 tuomiota (vuodet 2015-2019).
Tunnusmerkistö kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta on seuraava:
Joka kuljettaa, ohjailee tai ohjaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa, raitiovaunua, junaa, alusta tai ilma-alusta ajo-oikeudetta tai ilman vaadittavaa pätevyyttä osoittavaa lupakirjaa, on tuomittava kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta tuomitaan myös se, joka ilman vaadittavaa pätevyyttä ryhtyy junan, aluksen tai ilma-aluksen kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavaan tehtävään.11 § (30.4.1999/545)
_________________________________________________________________________
11 § Liikennepako tieliikenteessä
Liikennepakoa koskevassa säännöksessä liikenneonnettomuuteen osallisen moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle on asetettu velvollisuus heti pysäyttää ja kykynsä mukaan avustaa vahingoittuneita. Säännös on otettu rikoslakiin vuonna 1999. Rikoslain 21 luvun 15 §:ssä on jo säännös pelastustoimen laiminlyönnistä. Kyseinen säännös koskee kansalaisen yleistä velvollisuutta auttaa hengenvaarassa olevaa.
Liikennepakoa koskevalla säännöksellä haluttiin kuitenkin asettaa ajoneuvon kuljettajalle erityisiä velvollisuuksia auttaa ja toimia onnettomuuspaikalla. Säännöksen tarkoittama velvollisuus ei koske muita kuin liikenneonnettomuuteen osallisia.
Liikennepakosäännöstä sovelletaan sellaisiin tapauksiin, joissa tekoon ei sovellu jokin muu ankaramman rangaistusuhan sisältävä säännös. Ensisijaisesti tällaisena voisi tulla kysymykseen rikoslain 21 luvun 14 §:n heitteillepanoa koskeva säännös, jossa seuraamukseksi on enimmillään säädetty kaksi vuotta vankeutta. Keskeisenä erona näillä on se, että liikennepakosäännös koskee ketä tahansa liikenneonnettomuuteen osallista moottoriajoneuvon kuljettajaa, ei vain onnettomuuden aiheuttajaa, ja heitteillepanosäännös taas koskee sellaista henkilöä, joka on joko aktiivisella toiminnallaan saattanut toisen avuttomaan tilaan tai sitten laiminlyömällä huolehtimisvelvollisuutensa jättänyt toisen sellaiseen tilaan.
Heitteillepanosäännös tulisi sovellettavalaksi liikennepaon sijaan ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa kuljettaja on omalla toiminnallaan aiheuttanut onnettomuuden eikä jää huolehtimaan onnettomuuden seurauksena avuttomaan tilaan joutuneista.
Liikennepaosta on annettu vuosina 2015-2019 yhteensä 52 tuomiota.
Liikennepaon tunnusmerkistö on seuraava:
Jos moottorikäyttöisen ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettaja liikenneonnettomuuteen osallisena laiminlyö velvollisuutensa heti pysäyttää ja kykynsä mukaan avustaa vahingoittuneita, hänet on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, liikennepaosta tieliikenteessä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
_________________________________________________________________________
11 a § Liikenteen häirintä
Se, joka huomattavasti haittaa yleisen ilma-, raide- tai vesiliikenteen kulkua, tuomitaan liikenteen häirinnästä. Säännöksessä huomionarvoista on, ettei se koske yleisintä liikennemuotoa, tieliikennettä, eikä myöskään raitiovaunuliikennettä. Kyseisessä säännöksessä mainituilla ilma-, raide- ja vesiliikenteellä tarkoitetaan yleisön käytössä olevaa liikennetapaa ja useimmiten kyse on joukkoliikenteestä.
Säännös on ollut aiemmin rikoslain 44 luvussa, josta se siirrettiin sellaisenaan liikennerikoksia koskevaan 23 lukuun vuonna 2002. Aiempi 44 luku koski hengen, terveyden tai omaisuuden suojelemiseksi annettujen määräysten rikkomisesta annettuja säännöksiä. Nykyisin 44 luvussa säännellään terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista.
Säännöksen soveltaminen ei ulotu yksityiseen liikenteeseen. Liikenteen häirintää on huomattavan haitan aiheuttaminen liikenteen sujuvuudelle esimerkiksi viivästysten muodossa. Vain tahallinen häirintä on rangaistavaa. Liikenteen häirintään voi sisältyä myös liikenneturvallisuuden vaarantamista. Liikenteen häirintää koskeva säännös on toissijainen suhteessa rikoslain 34 luvun 2 §:n liikennetuhotyöhön, joka käsitellään myöhemmin.
Liikenteen häirinnästä annettu vuosina 2015-2019 yhteensä 6 tuomiota.
Liikenteen häirinnän tunnusmerkistö on seuraava:
Joka huomattavasti haittaa yleisen ilma-, raide- tai vesiliikenteen kulkua, on tuomittava liikenteen häirinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Tieliikenteen ja raitiovaunuliikenteen häirinnästä säädetään tieliikennelaissa.
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Matias Partanen
OTM, Medianomi
Lakimies
Lakitoimisto KPF
Comments