_________________________________________________________________________
1 § Varkaus
Nykyisin voimassa olevan rikoslain mukaan varkaudesta tuomitaan se, joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta. Varkauden tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää näin ollen, ettei omaisuus ole anastushetkellä rikoksen tekijän, varkaan, hallussa. Mikäli tekijä anastaa sellaista toisen omaisuutta, joka jo on hänen hallussaan, sovellettavaksi
tulevat kavallusta koskevat säännökset.
Varkautta koskeva säännös on ollut rikoslaissa sen säätämishetkestä vuodesta 1889 lähtien. Alkuperäinen rikoslaki sisälsi yhteensä viisi erimuotoista varastamista koskevaa säännöstä riippuen anastussrikoksen kohteesta ja olosuhteista, kun taas nykylaissa on tyydytty kolmeen muotoon. Alkuperäisessä rikoslaissa teoilla ei ollut varsinaisia nimikkeitä, vaan ne olivat erityyppisten anastusrikosten kuvailuja. Nykylaissa anastusrikoksia ovat varkaus, törkeä varkaus ja näpistys.
Säännöksessä esiintyvä anastamisen käsite ei ole käytännössä aiheuttanut merkittäviä tulkintaongelmia, vaikka sen sisältöä ei voida pitää täysin yksiselitteisenä. Anastamisella tarkoitetaan hallituksen esityksen (HE 66/1988) mukaan toisen omistaman irtaimen omaisuuden oikeudetonta ottamista, pitämistä, luovuttamista tai muunlaista hyväksikäyttöä tarkoituksella sen saaminen itselleen tai toiselle sellaiseen omistukseen, joka on pysyvää ja ulkonaiselta olemukseltaan vastaa omistusoikeutta. Myös yhteisomistaja voi syyllistyä varkausrikokseen anastamalla toiselle yhteisomistajalle kuuluvan osuuden omaisuudesta.
Irtaimella omaisuudella tarkoitetaan pykälässä irtaimiston ohella myös kiinteistöstä irroitettavia esineitä. Esineoikeuden käsitteitä huonosti tuntevalle selvennettäköön: kiinteää omaisuutta ovat omistusoikeus kiinteistöön (kiinteistö on maanomistuksen yksikkö, johon kuuluu rajoiltaan määritelty osa maapallon pintaa) tai määräalaan sekä omistusoikeutta lähellä olevat oikeudet kiinteistöön tai muuhun maa- tai vesialueeseen, kun taas muu omaisuus on irtainta. Näin ollen esimerkiksi kiinteistöllä kasvavan maissin (kiinteistöstä irroitettava esine) anastaminen täyttäisi varkauden tai näpistyksen tunnusmerkistön riippuen sen arvosta. Kiinteän omaisuuden anastaminen taas edellyttäisi muun muassa lainhuudon tekevän viranomaisen erehdyttämistä, jolloin sovellettavaksi tulisivat petosta koskevat säännökset.
Irtaimeen omaisuuteen ei lasketa myöskään niin sanottua aineetonta eli henkistä omaisuutta (esim. immateriaalioikeuksia ja yrityssalaisuuksia) eikä myöskään saamisoikeuksia ja niin sanottuja sähköisiä (jollain tilillä olevia) varoja. Tällaisten varojen oikeudeton siirtäminen omalle tilille voisi tulla rangaistavaksi olosuhteista riippuen joko petoksena tai kavalluksena. Varkaussäännös voi tulla kuitenkin sovellettavaksi esimerkiksi sähkön tai lämpöenergian anastamiseen.
Varkauteen syyllistyminen edellyttää tahallisuutta. Se tarkoittaa sitä, että tekijän on oltava tietoinen siitä, että teon kohteena on toiselle kuuluvaa omaisuutta. Jos toisen esine on erehdyksessä joutunut toisen henkilön haltuun tai hän on erehtynyt luulemaan esinettä omakseen, kysymyksessä ei ole rangaistava teko. Jos tekijä kuitenkin erehdyksen havaittuaan pitää esineen itsellään omistajan tavoin, teko tulee rangaistavaksi kavalluksena.
Varkauden yritys on rangaistavaa.
Varkaudesta annetaan vuosittain noin 2500 tuomiota tuomioistuimissa. Koska teon voi sovittaa myös sakolla, on tekojen määrä luultavasti huomattavasti suurempi.
Varkauden tunnusmerkistö on seuraava:
Joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta, on tuomittava varkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
2 § Törkeä varkaus
Rikoslain 28 luvun 2 § koskee varkauden törkeää tekomuotoa. Pykälässä on lueteltu eräitä tyypillisiä seikkoja, jotka yleensä tekevät varkauden törkeäksi. Ensimmäinen tällainen seikka liittyy anastuksen kohteena olevaan omaisuuteen, jonka tulee olla erittäin arvokasta, jotta törkeän varkauden tunnusmerkistö täyttyisi. Jotta tätä ankaroittamisperustetta voitaisiin soveltaa, edellytetään, että tekijä on mieltänyt, että hänen tekonsa kohteena on erittäin arvokas omaisuus.
Hallituksen esityksessä (HE 66/1988) on todettu, että anastetun omaisuuden arvon tulisi olla vähintään 10 000-15 000 markkaa ennen kuin sitä voitaisiin pitää ehdotetussa lainkohdassa tarkoitettuna erittäin arvokkaana omaisuutena. Erittäin arvokkaan omaisuuden raja on oikeuskäytännössä noussut huomattavasti esitystä korkeammaksi. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2018:47 syytetty oli varastanut kannettavia tietokoneita ja muuta elektroniikkaa noin 6 000 euron arvosta. Korkein oikeus ei pitänyt anastettua omaisuutta erittäin arvokkaana, ja vastaajan syyksi luettiin törkeän varkauden sijaan varkaus. Myöskään ennakkopäätöksessä KKO 2019:46 korkein oikeus ei pitänyt 9 500 euron arvoista moottoripyörää tunnusmerkistön mukaisena erittäin arvokkaana omaisuutena, ja syytetyn katsottiin syyllistyneen törkeän varkauden asemesta tässäkin tapauksessa varkauteen.
Toisena ankaroittamisperusteena on uhrin kokema vahinko. Varkaus on törkeä, jos anastamisella aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa. Tämän kohdan tarkoituksena on mahdollistaa ankara suhtautuminen tekoon, jossa anastuksen kohteena on esine, jonka arvo ei sinänsä ole kovin suuri, mutta jonka anastaminen aiheuttaa esineen omistajalle, esimerkiksi hänen vähävaraisuudestaan johtuen, huomattavaa vahinkoa.
Kolmannessa kohdassa on ankaroittamisperusteena mainittu se, että rikoksentekijä käyttää hyväkseen rikoksen uhrin avutonta tai hädänalaista tilaa. Tällä tarkoitetaan ennen kaikkea varastamista vanhuksilta, sairailta, lapsilta tai syrjäseuduilla yksin asuvilta henkilöiltä, joilla on heikot mahdollisuudet saada apua.
Neljäs kohta koskee rikoksentekijän varustautumista. Jos rikoksentekijä tai osallinen on teon toteuttamista varten varustautunut ampuma-aseella, räjähdysaineella tai muulla näiden kaltaisella vaarallisella välineellä, on varkautta pidettävä törkeänä. Pykälää koskevan hallituksen esityksen mukaan ampuma-aseella, räjähdysaineella tai muulla sen kaltaisella välineellä varustautuminen tekee varkausrikoksen niin vaaralliseksi, että tekoa yleensä jo tällä perusteella on pidettävä törkeänä. Pelkkä välineiden mukana olo riittää. Näiden esineiden käyttäminen luonnollisesti täyttäisi myös muiden rikoslaissa mainittujen tekojen, kuten esimerkiksi pahoinpitelyn tunnusmerkistön.
Viidennessä kohdassa ankaroittamisperusteeksi on todettu murtautuminen asuttuun asuntoon. Tällainen varkaus loukkaa kotirauhaa ja on omiaan herättämään erityistä turvattomuuden tunnetta, varsinkin koska se voi johtaa väkivaltaan. Asukkaan ei kuitenkaan tarvitse olla läsnä, vaan riittää, että asunto on asuttu. Esimerkiksi murtautuminen talvella asumattomaan kesähuvilaan ei sinänsä tekisi varkautta törkeäksi.
Jotta varkaus katsottaisiin törkeäksi, on teon oltava jonkin edellä mainitun seikan lisäksi kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeyden kokonaisarvioinnin kriteereitä on aikaisemmin linjattu KKO:n käytännössä ratkaisussa KKO 2013:57. Siinä tekijät olivat yrittäneet murtautua asuttuihin asuntoihin, mutta teko oli jäänyt yritykseksi. Syyttäjä oli vaatinut vastaajien tuomitsemista törkeän varkauden yrityksistä vedoten siihen, että varkauden yritysten on katsottu tapahtuneen yrittämällä murtautua asuttuun asuntoon ja että tällainen rikoslaissa mainitun ankaroittamisperusteen mukainen teko täyttää törkeän varkauden yrityksen tunnusmerkit, jollei ole käsillä sellaisia seikkoja, joiden johdosta tekoa ei olisi kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Korkein oikeus huomioi tapauksessa sen, että tekijät olivat varustautuneet rikosten tekemistä varten murtautumiseen sopivilla välineillä ja että heillä oli taustallaan myös useita vastaavankaltaisia rikoksia, ja katsoi, että tekoa oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Kuten edellisestä ilmenee, myös yritys on rangaistava.
Törkeästä varkaudesta ja sen yrityksestä annetaan vuosittain noin 350-500 tuomiota (vuodet 2015-2019).
Törkeän varkauden tunnusmerkistö on seuraava:
Jos varkaudessa
1) anastamisen kohteena on erittäin arvokas omaisuus,
2) anastamisella aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa,
3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen rikoksen uhrin avutonta tai hädänalaista tilaa,
4) rikoksentekijä tai osallinen varustautuu teon toteuttamista varten ampuma-aseella, räjähdysaineella taikka muulla näiden kaltaisella vaarallisella välineellä tai
5) rikoksentekijä murtautuu asuttuun asuntoon
ja varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä varkaudesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
3 § Näpistys
Näpistyksessä on kysymys anastusrikoksen lievästä tekomuodosta. Kuten teon törkeässä tekomuodossa, myös lievässä muodossa huomioidaan anastuksen kohteena olevan omaisuuden arvo ja muut rikokseen liittyvät seikat sekä teon kokonaisarvostelu, jonka perusteella tekoa tulee pitää vähäisenä. Tunnetuin esimerkki teosta lienee niin sanotut juoksukaljat. Oikeuskäytännössä vähäisen omaisuuden rajana on pidetty noin 500 euron arvon alle jäävää omaisuutta.
Näpistyksen ja varkauden välistä rajaa on arvioitu muun muassa ratkaisussa KKO 2002:33. Tapauksessa henkilö A anasti automatkan aikana 10 eri paikkakunnalla 16 myymälästä omaisuutta niiden aukioloaikana. Anastetun omaisuuden arvo oli eräiden anastusten kohdalla vähäinen. Koska kukin teko oli kuitenkin osa A:n ja hänen rikoskumppaninsa etukäteen tekemäö anastusten suorittamista koskevaa suunnitelmaa, mitään niistä ei voinut pitää kokonaisuutena arvioiden vähäisenä.
Tapauksessa KKO 2011:66 henkilö Y oli kolmen viikon aikana yhdeksällä eri kerralla anastanut useasta myymälästä kerrallaan 9,84-57,80 euron arvosta alkoholijuomia, elintarvikkeita ja vaatteita. Korkein oikeus katsoi, että kysymys oli ollut toistuvasta, mutta muutoin tavoitteiltaan ja toteuttamistavoiltaan tavanomaisesta vähäarvoisen omaisuuden anastamista omaan käyttöön ja tuomitsi Y:n näpistyksistä alempien oikeuksien hänen syykseen lukemien varkauksien sijasta.
Näpistyksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos varkaus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava näpistyksestä sakkoon.
_________________________________________________________________________
4 § Kavallus
Kavallus on tekona samankaltainen kuin varkaus ja jatkoa luvun aiemmille anastusrikoksille. Se eroaa varkauksista kuitenkin siten, että kavalluksen kohteena olevat varat tai omaisuus ovat jo tekijän hallussa. Pykälässä 1 momentin varoilla tarkoitetaan paitsi rahaa myös erilaisilla tileillä olevia varoja. Kavalluksen soveltamisala on tältä osin jonkin verran laajempi kuin varkauden. Kavalluksen tekijä voi esimerkiksi käyttää omiin menoihinsa sellaisen tilin varoja, joihin hänellä on pääsy vaikkapa luottamusaseman tai työn perusteella. Varojen kavallus poikkeaa jäljempänä 3 momentissa tarkoitetusta tilitysvelvollisuuden täyttämättä jättämisestä siinä, että 1 momentissa tarkoitetut varat tulee pitää kirjanpidollisesti erillään varojen haltijan omista varoista. Sen sijaan 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tällaista erilläänpitovelvollisuutta ei olisi. Saman luvun 13 § määritelmien mukaan kavallusrikos voi kohdistua myös sähköön ja lämpöön. Kavallusrikoksesta tuomittaisiin myös ostaja, joka on anastanut hallussaan olevan osamaksukaupalla ostamansa esineen, joka on myyty omistuksenpidätysehdoin. Omistuksenpidätysehto tarkoittaa sitä, että omistusoikeuden saa vasta kun on suorittanut kaikki osamaksuerät. Tällaiset teot tulisivat usein lievinä kavalluksina rangaistaviksi varsinkin silloin, kun maksamatta olevien osamaksuerien määrä ei ole suuri. Niissä tapauksissa, joissa ostajalla ei ole ollut aikomustakaan maksaa esinettä, sovellettaisiin petossäännöksiä. Tällaiset teot voisivat tulla kyseeseen esimerkiksi osamaksusopimuksilla hankittujen älypuhelinten kohdalla, jos kauppaan sisältyy omistuksenpidätysehto. Kavalluksen yritys on tämän teon, mutta ei jäljempänä olevien teonkuvausten osalta rangaistava.
Kavallukseen syyllistyy myös, jos anastaa löytämiään tai erehdyksessä haltuunsa saamiaan esineitä. Löytötavaran kavaltamisesta oli aiemmin ennen vuotta 1990 rikoslaissa oma säännös (RL 29:4). Jos esimerkiksi kuljetusyhtiö toimittaisi jonkin esineen väärään osoitteeseen ja tuossa osoitteessa asuva ottaisi esineen omaan käyttöönsä, syyllistyisi hän kavallukseen.
Lisäksi kavalluksesta voidaan tuomita se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana. Tämä säännös soveltuu niihin tapauksiin, joissa toiselta varoja haltuunsa saaneella ei ole velvollisuutta pitää niitä omista varoistaan erillään olivatpa varat käteistä rahaa tai sähköisiä varoja.
Tässä tapauksessa kavallus ei kohdistu toisen omistamaan omaisuuteen, vaan siinä rikotaan velvoiteoikeudellista tilitysvelvollisuutta, joka on syntynyt toisen omaisuuden tai varojen muututtua liittämisen tai sekoittumisen kautta siviilioikeudellisessa merkityksessä haltuunsaajan omaisuudeksi. Omistusta arvioidaan keskeisesti sen kannalta, olisiko kyseinen omaisuus kuulunut maksukyvyttömyystilanteessa luovuttajan vai omaisuuden hallintaansa saaneen varallisuuspiiriin. Esimerkkinä 3 momentin soveltamisesta voi mainita tapauksen, jossa kioskiyrittäjä toimi Veikkaus Oy:n asiamiehenä. Yrittäjä jätti tilittämättä Veikkauksen peleihin käytettyjä varoja ajallaan ja käytti niitä muun muassa kioskin tavarahankintoihin. Yrittäjän olisi asiamiessopimuksen perusteella tullut pitää varat omistaan erillään, mutta koska kioskin yhtiömuoto oli kommandiittiyhtiö, ei tällaista erillistä tiliä ollut. Oikeus tuomitsi yrittäjän sakkoihin kavalluksesta ja velvoitti tätä myös korvaamaan kavalletun summan.
Kavalluksesta ja sen yrityksestä annetaan vuosittain noin 190-260 tuomiota (vuodet 2015-2019).
Kavalluksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.
Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun anastamisen yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
5 § Törkeä kavallus
Samaan tapaan kuin varkauksissa, myös kavalluksissa tekomuodot on jaettu kolmiportaisesti niiden vakavuuden mukaan. Kavalluksen törkeyttä arvioitaessa huomiota kiinnitetään omaisuuden arvoon ja varojen määrään, rikoksen uhrille aiheutettuun vahinkoon sekä rikoksentekijän mahdolliseen erityisen vastuulliseen asemaan.
Periaatteessa lainkohdassa käytetyllä ilmaisulla "erittäin arvokas omaisuus" tarkoitetaan samaa kuin törkeässä varkaudessa. Kavalluksen tekotavat poikkeavat kuitenkin varkauden tekotavoista yleensä siten, että törkeän kavalluksen kynnys nousee kokonaisharkinnan perusteella korkeammalle kuin törkeässä varkaudessa.
Kavallus voi olla törkeä, jos kavalluksella aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa. Kohta on samansisältöinen kuin törkeän varkauden toinen ankaroittamisperuste. Köyhän henkilön viimeisten varojen, vaikka ne olisivatkin vähäiset, kavaltaminen voisi täyttää törkeän tekomuodon tunnusmerkistön. Jotta tätä kohtaa voitaisiin soveltaa, tekijän on täytynyt olla tietoinen niistä uhrin olosuhteista, jotka johtavat tällaiseen tulokseen.
3 kohdan mukaan kavallus voitaisiin katsoa törkeäksi, jos rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa. Erityisen vastuullisen aseman on katsottu olevan ainoastaan sillä, jonka tehtäväksi on annettu pitää huolta toiselle kuuluvasta omaisuudesta, jolla on huomattavaa taloudellista arvoa. Tällaisia henkilöitä ovat hallituksen esityksen (HE 66/1998) mukaan muun muassa suurten liikelaitosten johtohenkilöt, asianajajat, erikseen määrätyt holhoojat sekä pankki- ja luottolaitosten vastuuhenkilöt.
Kavallustakaan ei voitaisi pitää törkeänä pelkästään sillä perusteella, että jokin edellä mainittu ankaroittamisperuste on olemassa. Kavalluksen olisi myös kokonaisuutena arvioiden oltava törkeä. Tämä kokonaisarviointi on tehtävä tuomioistuimen toimesta kulloinkin käsillä olevan tapauksen olosuhteiden ja seikkojen perusteella.
Esimerkkinä törkeästä kavalluksesta voi mainita tapauksen, jossa vapaaehtoisten ylläpitämän UNICEFin hyväksi toimivan kirpputorin varoja jätettiin tilittämättä. Kirpputorin tuotot oli ollut tarkoitus ohjata UNICEFille, mutta kirpputorilla työskennellyt henkilö oli anastanut varoja pienissä erissä syyskuusta 2016 joulukuuhun 2017 yhteensä 21 000 euron edestä. Oikeus piti tekoa törkeänä, koska kokonaissumma oli suuri ja kavallusta oli jatkunut yli vuoden ajan.
Törkeän kavalluksen yritys on rangaistavaa, jos tekijä yrittää anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta.
Törkeästä kavalluksesta ja sen yrityksestä annetaan vuosittain noin 100-150 tuomiota (vuodet 2015-2019).
Törkeän kavalluksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos kavalluksessa
1) kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja,
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai
3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa
ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 4 §:ssä on yrityksestä säädetty.
_________________________________________________________________________
6 § Lievä kavallus
Jos kavallus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo, oikeudettomasti käytettyjen varojen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä kavalluksesta sakkoon.
Hallituksen esityksen (HE 66/1998) mukaan myös muut seikat kuin anastetun omaisuuden alhainen arvo tai oikeudettomasti käytettyjen varojen vähäinen määrä voisivat johtaa siihen, että kavallusta olisi pidettävä lievänä. Tällainen seikka voisi olla esimerkiksi se, että anastuksen kohteena on anastajan osamaksukaupalla ostama esine, vaikka sen arvo ei aivan vähäinen olisikaan. Jotta tällainen teko voisi ylipäätään olla kavalluksena rangaistava, myyjän on täytynyt pidättää omistusoikeus myytyyn esineeseen. Lievän kavalluksen yritys ei ole rangaistava.
Lievästä kavalluksesta annetaan vuosittain 60-90 tuomiota (vuodet 2015-2019).
Lievän kavalluksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos kavallus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo, oikeudettomasti käytettyjen varojen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä kavalluksesta sakkoon.
_________________________________________________________________________
7 § Luvaton käyttö
Toisen henkilön irtaimen omaisuuden luvaton käyttö on rangaistavaa. Rikoksen kohteena oleva irtain esine voi olla millainen tahansa. Vaikka tämä rikos käytännössä usein kohdistuu moottoriajoneuvoon, ei moottoriajoneuvoa taikka mitään muutakaan yksittäistä esinettä ole mainittu esimerkkinä teon tunnusmerkistössä. Se, miksi kiinteä kone tai laite on nimenomaisesti kuitenkin mainittu, liittyy esineoikeuteen. Hallituksen esityksessä (HE 66/1998) todetaan, että koneen tai laitteen luvattoman käytön rangaistavuuden ei tule riippua siitä, onko konetta tai laitetta pidettävä siviilioikeudellisesti irtaimena omaisuutena vai kiinteään omaisuuteen kuuluvana. Maininta johtuu siis siitä, että sen avulla rangaistavuus voidaan ulottaa myös sellaiseen koneeseen, joka saatettaisiin katsoa irtaimen omaisuuden sijaan kiinteäksi.
Säännös on laadittu siten, että sen soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko luvattomasti käytetty omaisuus käyttöönottohetkellä tekijän tai jonkun muun hallussa. Näin siis esimerkiksi autokorjaamoon korjattavaksi annetun auton käyttäminen mekaanikon toimesta voisi tulla rangaistavaksi tämän säännöksen perusteella. Elävän elämän esimerkkinä mainita vuonna 2019 tapahtuneesta sähköauto-Teslan “lainailuista”, joka ylitti iltapäivälehtien uutiskynnyksen. Leasing-yhtiön Teslan haltija oli vienyt auton korjaamoon rengasvaurion vuoksi. Mekaanikoilla ilmeisesti oli tullut himo koeajolle, sillä auton korjattavaksi vienyt mies paikansi ajokkinsa ajelemasta pitkin Helsinkiä. Tarina ei kerro, päästiinkö kyseisen tapauksen kohdalla soveltamaan luvattoman käytön säännöstä, sillä asia jäi lopulta leasing-yhtiön ja korjaamon väliseksi, eikä asiasta myöhemmin enää kirjoiteltu.
Jos tekijällä on tarkoitus anastaa esine ja varkausrikos on tästä syystä toteutunut, ei tekijää rangaista erikseen saman esineen luvattomasta käytöstä. Luvaton käyttö on asianomistajarikos, eli siitä syyttäminen vaatii luvattoman käytön kohteena olleen omaisuuden omistajan luvan. Luvattoman käytön yritys on rangaistava. Luvatonta käyttöä ei kuitenkaan ole esimerkiksi naapurin suojaamattoman wifin käyttäminen.
Luvattomasta käytöstä ja sen yrityksestä annetaan vuosittain 70-100 tuomiota (vuodet 2015-2019).
Luvattoman käytön tunnusmerkistö on seuraava:
Joka luvattomasti käyttää toisen irtainta omaisuutta taikka kiinteää konetta tai laitetta, on tuomittava luvattomasta käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Luvattomana käyttönä ei pidetä suojaamattoman langattoman tietoverkkoyhteyden kautta muodostetun internet-yhteyden käyttämistä. (4.3.2011/190)
_________________________________________________________________________
8 § Törkeä luvaton käyttö
Luvattoman käytön törkeässä tekomuodossa joko tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai haittaa. Lisäksi edellytetään, että luvaton käyttö on näissä tapauksissa myös kokonaisuutena arvostellen törkeää. Myös törkeän luvattoman käytön yritys on rangaistavaa. Törkeä luvaton käyttö on tullut rikoslakiin vuonna 1990 osana uudistusta, jossa luvaton käyttö porrastettiin kolmeen muotoon: perusmuotoiseen, törkeään ja lievään.
Yleensä tavallisella luvattomalla käytöllä ei tavoitella juurikaan taloudellista hyötyä, vaan esimerkiksi siirtymistä paikasta toiseen, mutta sen vakavimmille ilmenemismuodoille on usein ominaista huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu. Tämä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi jonkin erikoislaitteen tai ajoneuvon luvattomassa käytössä.
Jotta toista ankaroittamisperustetta, uhrin kärsimää vahinkoa tai haittaa, voitaisiin soveltaa, rikoksen tekijän on tullut mieltää aiheuttavansa teolla tällaista vahinkoa tai haittaa. Jos teosta aiheutunut vahinko tai haitta on satunnainen seuraus, jota tekijä ei ole voinut mieltää, ei häntä voida tuomita törkeästä luvattomasta käytöstä, vaan silloin on sovellettava luvattoman käytön muita tekomuotoja koskevia säännöksiä. Hallituksen esitystä HE 66/1988 koskevan lakivaliokunnan mietinnön mukaan erityisen tuntuvaa haittaa saattaisi olla esimerkiksi invalidille valmistetun kulkuvälineen sellainen luvaton käyttö, joka estää pitkäksi aikaa vammaisen henkilön liikkumisen.
Törkeä luvaton käyttö ja sen yritys ovat rikoksina hyvin harvinaisia. Törkeästä luvattomasta käytöstä on vuosien 2015-2019 aikana annettu yhteensä kaksi tuomiota.
Törkeän luvattoman käytön tunnusmerkistö on seuraava:
Jos luvattomassa käytössä
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai haittaa
ja luvaton käyttö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä luvattomasta käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
9 § Lievä luvaton käyttö
Lievästä Iuvattomasta käytöstä tuomitaan yleensä silloin, kun luvaton käyttö ei ole omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tai haittaa. Lisäksi edellytetään, että teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Vähäiseksi voisi katsoa esimerkiksi ajoneuvon laina-ajan tai vuokra-ajan lyhyen ylittämisen.
Hallituksen esityksen HE 66/1998 mukaan luvattomasta käytöstä tuomittaisiin rangaistus myös sille, joka käyttää luvattomasti viihde- tai muita vastaavia automaatteja (esimerkiksi levyautomaattia) sellaisella menetelmällä, jota ei ole tähän tarkoitettu. Nykypäivänä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi jonkin muun kuin rahavoittoja tarjoavan peliautomaatin tai vaikkapa jukeboxin viihdekäyttöä esimerkiksi jotain teknistä ratkaisua hyödyntämällä siten, että käytöstä ei tarvitse maksaa.
Lievän luvattoman käytön yritys ei ole rangaistava.
Lievästä luvattomasta käytöstä on annettu yhteensä 55 tuomiota vuosina 2015-2019.
Lievän luvattoman käytön tunnusmerkistö on seuraava:
Jos luvaton käyttö, huomioon ottaen se, että rikos ei ole omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tai haittaa, tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä luvattomasta käytöstä sakkoon.
_________________________________________________________________________
9 a § Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
Moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta rangaistaan sitä, joka ottaa luvattomasti käyttöönsä toisen moottorikäyttöisen kulkuneuvon. Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus palasi rikoslakiin vuonna 2002. Muutos merkitsi paluuta ennen vuoden 1991 lainmuutosta voimassa olleeseen sääntelyyn sen osalta, että moottorikulkuneuvon luvaton käyttö on erotettu tunnusmerkistötasolla muusta luvattomasta käytöstä. Luvattoman käytön säännös voi kuitenkin tietyissä tilanteissa ulottua myös moottorikulkuneuvoihin sillä käyttövarkautta koskevan säännöksen soveltaminen edellyttää sitä, että kulkuneuvo on otettu haltuun luvattomasti. Tästä syystä esimerkiksi vuokra-ajan ylittäminen tai koeajoon annetun moottoriajoneuvon käyttäminen koeajon tarkoituksen vastaisesti eivät automaattisesti olisi rangaistavissa moottorikulkuneuvon käyttövarkautena. Erona on se, että auton omistaja on luovuttanut moottorikulkuneuvon hallinnan johonkin luvalliseen tarkoitukseen ja käyttövarkaudessa tekijä on luvattomasti ottanut sen käyttöönsä. Tässä suhteessa käyttövarkaus on rinnastettavissa varkauteen, jossa anastaminen edellyttää esineen viemistä toisen hallusta.
Tunnusmerkistö kattaa kaikki moottorikulkuneuvot riippumatta siitä, kulkevatko ne maassa, ilmassa tai vedessä. Myöskään sillä ei ole merkitystä, kulkeeko kulkuväline esimerkiksi pyörillä, raiteilla tai jalaksilla. Moottorikulkuneuvoja eivät ole hinattavat laitteet, joilla ei ole omaa konevoimaa, eivätkä työkoneet, joiden omalla konevoimalla ei voi siirtyä paikasta toiseen. Jos taas kulkuneuvo on joutunut tilapäisesti hinattavaksi sen vuoksi, ettei sen moottori syystä tai toisesta sillä hetkellä toimi, rinnastettaisiin se kuitenkin sen alkuperäisen toimintatavan mukaisesti moottorikulkuneuvoksi.
Moottorikulkuneuvon anastukset rangaistaan varkauksina. Käyttövarkaus poikkeaa varkausrikoksista siten, ettei tekijällä ole tarkoitusta tulla kulkuneuvon omistajaksi vaan ainoastaan käyttää sitä jonkin aikaa ja sen jälkeen palauttaa tai hylätä se. On tavallista, että autolle aiheutetaan vahinkoa sen varastamisen yhteydessä. Tällöin ei tuomittaisi erikseen vahingonteosta, mikäli vahinkoa on aiheutettu vain sen verran kuin on ollut välttämätöntä käyttövarkauden toteuttamiseksi. Esimerkiksi lukon murtaminen ja auton käynnistämiseen liittyvät vauriot sisältyisivät moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen. Sen sijaan muut tätä pidemmälle menevien vaurioiden aiheuttaminen sekä osien irrottaminen tuomittaisiin erillisinä vahingonteko- tai varkausrikoksina.
Moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yritys on rangaistava. Yrityskynnys täyttyy, kun käytön esteenä olevaa suojausta, esimerkiksi oven lukkoa tai rattilukkoa, on ryhdytty murtamaan tai kun tekijä on asettunut kulkuvälineeseen siten, että hänellä olisi mahdollisuus saada se liikkeelle.
Moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta ja sen yrityksestä annetaan vuosittain noin 250-300 tuomiota (2019-2019).
Moottorikulkuneuvon käyttövarkauden tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ottaa luvattomasti käyttöönsä toisen moottorikäyttöisen kulkuneuvon, on tuomittava moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
9 b § Törkeä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
Moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta tulee törkeä, jos teolla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai sillä aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen tai muuten erityisen tuntuvaa vahinkoa tai haittaa. Pykälä on tullut rikoslakiin vuonna 2002. Törkeän moottorikulkuneuvon käyttövarkauden tunnusmerkistöön sisältyvä luettelo rikoksen ankaroittamisperusteista on tyhjentävä, eli jommankumman ehdon on täytyttävä. Lisäksi teon on oltava kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Esimerkkinä huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelusta voisi olla se, että kulkuneuvoa käytetään välineenä ammattimaisen rikollisuuden toteuttamisessa. Tällainen olisi vaikkapa tilanne, jossa rikollisliiga käyttää varastettua moottorikulkuneuvoa ison ryöstön toteuttamiseksi. Uhrille tuntuvan vahingon tai haitan aiheuttamisella tarkoitettaisiin sekä taloudellisia että muita tekijöitä. Taloudellinen haitta voisi aiheutua esimerkiksi siitä, että kulkuneuvo on sen omistajan olennainen työväline, kuten taksiauto. Toisaalta ehto voisi täyttyä myös syrjäseudulla asuvan yksityishenkilön kohdalla, kun kulkuneuvon menettäminen rajoittaisi henkilön elämää huomattavasti. Ankaroittamisperuste voi täyttyä myös, jos käyttövarkauden kohteena on jokin erittäin arvokas kulkuneuvo, ja murtautuminen on aiheuttanut esimerkiksi kallista korjausta vaativia vahinkoja. Pääsääntö kuitenkin on, ettei tekoa automaattisesti tuomita törkeänä, vaikka sen kohteena olisikin erityisen arvokas kulkuväline. Jos luvattomasti käyttöön otettu auto on erityisen arvokas, mutta sillä ajetaan vain muutama kortteli autoa vahingoittamatta tai vaarantamatta, tekoa ei näin olisi tuomittava törkeänä.
Törkeän moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yritys on rangaistava, ja yrityskynnys vastaa teon perusmuotoa, eli se täyttyy, kun, kun käytön esteenä olevaa suojausta, esimerkiksi oven lukkoa tai rattilukkoa, on ryhdytty murtamaan tai kun tekijä on asettunut kulkuvälineeseen siten, että hänellä olisi mahdollisuus saada se liikkeelle.
Törkeästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta ja sen yrityksestä on annettu yhteensä 19 tuomiota vuosina 2015-2019.
Törkeän moottorikulkuneuvon käyttövarkauden tunnusmerkistö on seuraava:
Jos moottorikulkuneuvon käyttövarkaudessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen tai muuten erityisen tuntuvaa vahinkoa tai haittaa
ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
9 c § Lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
Lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus on kyseessä silloin, kun käyttövarkaus ei ole omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tai haittaa. Tekoa voitaisiin pitää vähäisenä myös muiden rikokseen liittyvien seikkojen vuoksi. Hallituksen esityksen HE 240/2001 mukaan lievän tekomuodon pääasiallisena soveltamiskriteerinä on teolla aiheutettu vahingonvaara. Pykälän mukaan olisi mahdollista tuomita silloinkin, kun syntynyt haitta tai vahinko olisi tunnusmerkistössä tarkoitettua suurempi, jollei senkaltaiseen tekoon kuitenkaan tyypillisesti liity niin suurta vahinkoa.
Haitalla viitataan säännöksessä muihin kuin taloudellisiin arvoihin. Luvaton käyttö aiheuttaa kulkuneuvon omistajalle haittaa menetetyn hallintaoikeuden ja sen tuottaman hankaluuden muodossa. Mitä pidempään kulkuneuvon menetys jatkuu, sitä suurempana haittaa voidaan pitää.
Lievä tekomuoto soveltuu esimerkiksi silloin, kun teko kohdistuu yhteiseen omaisuuteen johon tekijällä on osuus, mutta jonka käyttämiseen hänellä ei teon hetkellä sopimuksen mukaan ole oikeutta. Se soveltuisi myös sellaisessa tilanteessa, jossa kulkuneuvoa käytetään vain lyhyen aikaa ennen omistajalle palauttamista, sitä kuljettaa ajokelpoinen kuljettaja normaalia varovaisuutta noudattaen eikä kulkuneuvoa vahingoiteta. Mikäli kulkuneuvoa on kuljettanut ajotaidoton tai päihtynyt kuljettaja tai kulkuneuvoa on jouduttu vahingoittamaan sen käyttöön ottamiseksi, tekoa ei yleensä voisi pitää lievänä käyttövarkautena.
Lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yritys ei ole rangaistava. Moottorikulkuneuvon lievä tekomuoto on asianomistajarikos, eli siitä syyttäminen edellyttää asianomistajan syytepyyntöä.
Lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta on annettu yhteensä 13 tuomiota vuosina 2015-2019.
Lievän moottorikulkuneuvon käyttövarkauden tunnusmerkistö on seuraava:
Jos moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, huomioon ottaen se, että rikos ei ole omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tai haittaa, tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta sakkoon.
_________________________________________________________________________
10 § Luvaton pyynti
Ennen vuotta 1990 toisen metsästysoikeutta loukkaavasta Iuvattomasta metsästyksestä säädettiin rikoslain 33 luvun 12 §:ssä. Toisen kalastusoikeutta loukkaavasta luvattomasta kalastuksesta säädettiin saman luvun 13 §:ssä. Luonnonvarojen hoitamiseksi annettujen määräysten vastainen pyynti oli säädetty rangaistavaksi lähinnä metsästyslaissa, kalastuslaissa ja luonnonsuojelulaissa.
Nykyisen säännöksen mukaan luvattomasta pyynnistä tuomitaan se, joka luvattomasti metsästää toisen metsästysalueella tai kalastaa tai muuten pyytää toisen kalavedessä taikka ylittää lakiin, lupaan, sopimukseen tai päätökseen perustuvan metsästys- tai kalastusoikeutensa. Luvattomasta pyynnistä tuomitaan myös se, joka tahallaan luvattomasti pyydystää tai tappaa rauhoittamattoman eläimen sellaisella alueella, jolla hänellä ei ole tähän oikeutta tai lupaa.
Metsästysoikeus ja kalastusoikeus perustuvat usein metsästys- tai kalastuslakiin. Kalastusluvan voi antaa esimerkiksi vesialueen omistaja. Sopimukseen perustuva oikeus taas olisi esimerkiksi vuokraamalla saatu metsästysoikeus. Päätös voisi olla tuomioistuimen tekemä, mutta myös kalastuskunta voisi tehdä kalastusoikeuksia koskevia päätöksiä.
Hallituksen esityksen HE 66/1998 mukaan metsästys- tai kalastusoikeuden ylittämistä on esimerkiksi pyytäminen sallittua useammalla pyydyksellä, sallittua suuremman määrän pyytäminen tai luvattomien lajien pyytäminen. Luvattomana pyyntinä ei edelleenkään pidettäisi anastamista "kalanpyydyksestä, kalasäiliöstä tai lammikosta". Tällaiset teot tulisivat rangaistaviksi todennäköisesti näpistyksenä tai varkautena.
Metsästys on käsitteenä määritelty metsästyslaissa. Laissa metsästyksellä tarkoitetaan luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä ja tappamista sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun. Metsästystä on myös pyyntitarkoituksessa tapahtuva riistaeläimen houkutteleminen, etsiminen, kiertäminen, väijyminen, hätyyttäminen tai jäljittäminen, koiran tai muun pyyntiin harjoitetun eläimen käyttäminen riistaeläimen etsimiseen, ajamiseen tai jäljittämiseen sekä pyyntivälineen pitäminen pyyntipaikalla viritettynä pyyntikuntoon.
Kalastus on niin ikään määritelty kalastuslaissa. Kalastusta ovat muun muassa onkiminen, pilkkiminen, viehekalastus sekä seisovalla pyydyksellä, kuten verkolla, kalastaminen.
Viime vuosina ajankohtainen kysymys luvattomaan pyyntiin liittyen on ollut saamelaisten oikeus kalastaa kotijoessaan ilman kalastuslupaa. Korkein oikeus on myöntänyt valitusluvan VL:2019-83 luvatonta pyyntiä koskien. Se tarkoittaa sitä, että korkein oikeus tulee antamaan asiasta ratkaisun. KKO totesi valituslupaa koskevassa tiedotteessaan, että asia koskee saamelaisten kulttuurista perusoikeutta kalastuksen harjoittamiseen sekä kalastusrajoituksia sisältävien lakien tulkintaa perusoikeuksien näkökulmasta. Epätavallista oikeusjutussa on myös se, että saamelaiset tekivät itse rikosilmoituksen luvattomasta kalastuksestaan. Syynä tähän oli, että saamelaiset ovat kokeneet kalastusta koskevan sääntelyn epäoikeudenmukaiseksi.
Luvattomasta pyynnistä on annettu vuosina 2015-2019 yhteensä 38 tuomiota.
Luvattoman pyynnin tunnusmerkistö on seuraava:
Joka luvattomasti metsästää toisen metsästysalueella tai kalastaa tai muuten pyytää toisen kalavedessä taikka ylittää lakiin, lupaan, sopimukseen tai päätökseen perustuvan metsästys- tai kalastusoikeutensa, on tuomittava luvattomasta pyynnistä sakkoon.
Luvattomasta pyynnistä tuomitaan myös se, joka tahallaan luvattomasti pyydystää tai tappaa rauhoittamattoman eläimen sellaisella alueella, jolla hänellä ei ole tähän oikeutta tai lupaa.
_________________________________________________________________________
11 § Hallinnan loukkaus
Hallinnan loukkaukseen syyllistyy henkilö, joka luvattomasti ottaa haltuunsa, siirtää tai piilottaa toisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta. Lisäksi hallinnan loukkaukseen syyllistyy, jos käyttää toisen pihamaata kulkutienään taikka toisen hallinnassa olevaa maata rakentamalla, kaivamalla tai muulla sen kaltaisella tavalla tai ottaa sen haltuunsa. Hallinnan loukkauksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.
Ennen vuotta 1990 rikoslaissa ei ole ollut hallinnan loukkausta koskevaa säännöstä. Säännös nähtiin tarpeelliseksi, koska aiemmin esimerkiksi toisen irtaimen esineen siirtämistä tai piilottamista koskevissa syytteissä oli jouduttu turvautumaan omankädenoikeutta koskevaan sääntelyyn, joka järjestelynä nähtiin keinotekoiseksi. Rikoslaissa oli joitakin yksittäistapauksia tarkoittavia hajanaisia hallinnan loukkauksen sääntelyn piiriin kuuluvia säännöksiä. Tällainen säännös oli esimerkiksi silloisen rikoslain 33 luvun 5 §:ssä, jossa säädettiin luvattomasta rakentamisesta toisen maalle sekä toisen maan kaivamisesta tai kyntämisestä sekä siihen kylvämisestä ja istuttamisesta.
Hallinnan loukkauksen kohteena on toisen hallinnassa oleva irtain omaisuus. Se voi olla myös tekijän omaa omaisuutta, joka kuitenkin on jonkun toisen hallinnassa. Säännöksessä tekomuotoina mainitaan omaisuuden luvaton haltuun ottaminen, siirtäminen ja piilottaminen. Esimerkkinä hallinnan loukkauksesta voisi mainita vaikkapa naapurin polkupyörän siirtämisen tai piilottamisen, jos siitä katsotaan aiheutuvan vähäistä suurempaa haittaa.
Lisäksi rikoksen kohteena voi olla toisen pihamaa, jota käytetään kulkutienä, tai toisen hallinnassa oleva maa, jota luvattomasti käytetään rakentamalla, kaivamalla tai muulla sen kaltaisella tavalla. Hallituksen esityksen HE 6671998 mukaan kysymyksessä on kotirauhan loukkaamisen tapainen pihamaan käyttäminen kulkutienä tai maaperän käyttäminen tavalla, joka tilapäisesti tai pysyvästi muuttaa sen ulkonaisesti alkuperäisestä muodostaan toiseksi. Jotta esimerkiksi toisen pihamaan käyttäminen kulkutienä tulisi rangaistavaksi, tulee sen olla toistuvaa. Jos maaperän käyttämisen yhteydessä sitä anastetaan, sovellettavaksi tulee jokin varkautta tai kavallusta koskeva säännös. Istutusten pilaaminen niiden läpi kulkemalla olisi taas vahingontekoa.
Kolmantena kysymykseen voi tulla tapaukset, joissa maa-alueen haltijaa estetään käyttämästä omaisuuttaan esimerkiksi leiriytymällä tai muutoin pitkäaikaisesti luvattomasti oleskelemalla kyseessä olevalla alueella. Säännöksellä ei kuitenkaan puututa jokamiehen oikeuksiin, joten esimerkiksi telttailu toisen maalla on mahdollista, kunhan toisen kotirauhaa ei rikota.
Hallinnan loukkauksesta on annettu yhteensä 64 tuomiota vuosina 2015-2019.
Hallinnan loukkauksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka luvattomasti
1) ottaa haltuunsa, siirtää tai piilottaa toisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta,
2) käyttää toisen pihamaata kulkutienään taikka toisen hallinnassa olevaa maata rakentamalla, kaivamalla tai muulla sen kaltaisella tavalla tai
3) ottaa haltuunsa toisen hallinnassa olevaa maata taikka rakennuksen tai sen osan,
on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, hallinnan loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Hallinnan loukkauksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.
_________________________________________________________________________
12 § Vakuusoikeuden loukkaus
Vakuusoikeuden loukkaus on tullut rikoslakiin vuonna 1990. Säännöksen mukaan vakuusoikeuden loukkauksesta on tuomittava se, joka loukkaa toisen pantti- tai pidätysoikeutta hävittämällä, vahingoittamalla, ottamalla haltuunsa tai käyttämällä omaisuuttaan tai luovuttamalla omaisuuttaan tai muulla tavalla määräämällä siitä.
Säännös koskee vain pantti- ja pidätysoikeuksien loukkaamista. Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät henkilövakuudet, kuten henkilötakaus ja sen vuoksi siitä ei voi tuomita omaisuuttaan hävittänyttä henkilötakauksen antajaa.
Vakuudella tarkoitetaan oikeustieteessä erityisesti luoton tai muun velan maksun takeena olevaa asiaa, kuten velan vakuutena olevaa omaisuutta tai lainan vakuudeksi asetettua takausta. Pantilla taas tarkoitetaan velkojan haltuun annettua velallisen omistamaa irtainta esinettä tai jotain varallisuusarvoista etuutta, joka toimii vakuutena. Pidätysoikeudella tarkoitetaan esineen haltijan oikeutta pitää esinettä hallussaan kunnes sen omistaja on toteuttanut sovitun suorituksen, esimerkiksi maksanut velan. Esimerkkinä tästä vaikkapa tilanne, jossa mekaanikko luovuttaa korjatun auton sen omistajalle vasta, kun omistaja on maksanut korjauksesta.
Vakuusoikeuden loukkausta koskeva säännös ulottuu myös kiinteään omaisuuteen eli maan omistukseen. Velkoja saa panttioikeuden kiinteistöön, kun hän kiinteistön omistajan suostumuksella hakee kiinnityksen saamisen vakuudeksi. Muita panttioikeuksia voivat olla esimerkiksi kiinnitetyn velkakirjan luovuttaminen pantiksi velkojalle, immateriaalioikeuksiin rekisteröity panttioikeus, maksamattoman kauppahinnan panttioikeus sekä meripanttioikeus alukseen tai lastiin, josta esimerkkinä voi mainita Viking Linen Amorellan karilleajon yhteydessä autolautassa kuormaa kuljettaneilta kuljetusyrittäjiltä vaaditun takauksen pelastustöistä aiheutuvien kustannusten peittämiseksi.
1 kohdan mukaisesta tilanteesta esimerkkinä voi mainita tilanteen, jossa auton omistaja ottaa korjatun auton käyttöönsä maksamatta ja loukaten näin mekaanikon pidätysoikeutta. 2 kohdan esimerkkinä taas voisi mainita tilanteen, jossa velallinen luovuttaa pois omaisuutta, jonka olisi tarkoitus toimia velan vakuutena.
Pykälän 2 momentin mukaan teosta voidaan rangaista myös henkilöä, joka toimii omistajan, eli velallisen, puolesta.
Vakuusoikeuden loukkaus on rikoksena hyvin harvinainen. Siitä on annettu yhteensä 3 tuomiota vuosina 2015-2019.
Vakuusoikeuden loukkauksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka loukkaa toisen pantti- tai pidätysoikeutta
1) hävittämällä, vahingoittamalla, ottamalla haltuunsa tai käyttämällä omaisuuttaan tai
2) luovuttamalla omaisuuttaan tai muulla tavalla määräämällä siitä,
on tuomittava vakuusoikeuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Vakuusoikeuden loukkauksesta tuomitaan myös se, joka rikoksen kohteena olevan omaisuuden omistajan puolesta tekee 1 momentissa tarkoitetun rikoksen.
_________________________________________________________________________
12 a § Murtovälineen hallussapito
Murtovälineen hallussapitoa koskeva kriminalisointi on otettu rikoslakiin vuonna 2002. Murtovälineen hallussapidosta tuomitaan henkilö, joka ilman hyväksyttävää syytä pitää hallussaan sellaista avainta toisen lukkoon taikka tiirikkaa tai muuta välinettä, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiassa käytettävän tunkeutumiseen toisen hallinnassa olevaan suljettuun tilaan, eli murtautumiseen.
Aiemmin tiirikoiden ja väärien avainten hallussapidosta rangaistiin rikoslain 44 luvun 19 §:n perusteella. Kyseisen säännöksen mukaan irtolaista, jolta tavataan tiirikka tai väärä avain, rangaistaan sakolla. Pykälän 2 momentissa oli säädetty sama rangaistus palkolliselle, jolla on ilman isäntänsä lupaa tiirikka, väärä avain, vara-avain tai pääavain isännän huostassa olevaan lukkoon.
Murtovälineen hallussapidon kieltävän säännöksen tarkoituksena on rikoksen tehokas ennaltaehkäisy. Säännöksen perusteella rikosten tekemiseen tarkoitettu esine voidaan ottaa epäilyttävältä henkilöltä pois ennen rikoksen tekemistä, kun taas rikoksen tapahduttua rikoksen tekemiseen käytetty esine tai muu omaisuus voidaan julistaa rikoslain 10 luvun 4 §:n perusteella menetetyksi valtiolle. Kyseisessä pykälässä säädetään rikoksentekovälineen menettämisestä valtiolle.
Hallituksen esityksen HE 17/2001 vp mukaan yksinomaan murtautumiseen soveltuvan välineen, kuten tiirikan, hallussapidosta voitaisiin rangaista jo esineen laadun perusteella, jollei sen hallussapitoon ole hyväksyttävää syytä. Sen sijaan esimerkiksi eräiden työvälineiden, joita voidaan käyttää murtautumiseen, hallussapidosta rangaistaisiin säännöksen perusteella vain, jos välineen hallussapito-olosuhteista voidaan vahvoin perustein epäillä sitä käytettävän apuna rikoksen tekemisessä.
Säännös edellyttää oletusta, että kyseessä olevalla välineellä tunkeudutaan toisen suljettuun tilaan. Tunkeutumisen tarkoitus tulee olla rikoksen tekeminen.
Murtovälineen hallussapito on rikoksena harvinainen. Siitä on annettu yhteensä 10 tuomiota vuosina 2015-2019.
Murtovälineen hallussapidon tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ilman hyväksyttävää syytä pitää hallussaan sellaista avainta toisen lukkoon taikka tiirikkaa tai muuta välinettä, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiassa käytettävän tunkeutumiseen toisen hallinnassa olevaan suljettuun tilaan rikoksen tekemistä varten, on tuomittava murtovälineen hallussapidosta sakkoon.
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Matias Partanen
OTM, Medianomi
Lakimies
Lakitoimisto KPF
コメント