Maksuvälinerikoksia koskeva luku säädettiin 80- ja 90-lukujen vaihteessa siksi, että maksuliikenne oli kehittynyt siten, että maksuliikenteen liittyviä rikoksia ei pystytty riittävästi hallitsemaan perinteisellä rikossystematiikalla. Raharikoksia oli kriminalisoitu jo alkuperäisessä rikoslaissa 1800-luvun lopulta. Tällöin luvun nimi oli “raharikoksista”. 90-luvun uudistuksen myötä tästä termistä luovuttiin, ja alettiin puhua maksuvälinerikoksista. Tämän luvun keskeisin rikos on maksuvälinepetos eli maksuvälineen oikeudeton käyttö.
Maksuvälinerikossääntelyllä pyritään turvaamaan maksuliikenteen varmuutta ja turvallisuutta. Rahan lisäksi säännellään pankki- ja luottokortteja ja vastaavia maksuvälineitä sekä esimerkiksi shekkejä.
___________________________________________________________________
Rahanväärennys voi koskea rahan arvon nostamista, mutta myös laskemista.
1 § Rahanväärennys
Rahanväärennyksen kohteena on nimensä mukaisesti raha. Pykälä ei koske kertakäyttöisiä maksuvälineitä, kuten shekkejä, velkakirjoja tai pelimerkkejä. Näihin sovelletaan yleisiä väärennyssäännöksiä. Rahanväärennys oli kriminalisoitu jo tsaarinaikaisessa rikoslaissa 1800-luvun lopulta lähtien. Nykymuotoinen pykälä tuli voimaan 1990 ja tekotapoja laajennettiin hieman 2000-luvun alussa. Rahanväärennysrikokset on kriminalisoitu mm. niiden maksuliikenteen turvallisuutta ja varmuutta häiritsevän vaikutuksen vuoksi. Rahanväärennyksestä on myös EU-sääntelyä, joka on vaikuttanut kansalliseen sääntelyyn. Yksi puitepäätös koski esimerkiksi rahanväärentämisen estämistä euron käyttöönoton yhteydessä 2000-luvun alussa (puitepäätös rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä (EYVL N:o L140, 14.6.2000).
Rahanväärennyksestä voidaan tuomita se, joka valmistaa väärää rahaa tai väärentää rahaa saattaakseen sen liikkeelle. Tekotapoja voivat myös olla maahantuonti ja -vienti, hankkiminen, vastaanottaminen, kuljettaminen ja toiselle luovuttaminen. Jotta teko olisi rangaistava, tekijän tulee tietää raha vääräksi. Hyötymistarkoitusta ei sen sijaan vaadita. Myös rahanväärennyksen yritys on rangaistava.
Väärän rahan valmistaminen ja rahan väärentäminen voivat kuulostaa samoilta teoilta, mutta niillä on eroa. Väärän rahan valmistaminen tarkoittaa tekoa, jossa valmistetaan ei-rahasta rahaa muistuttava kappale. Vääränä rahana pidetään kaikkea rahaa, jota siihen laillisesti oikeutettu taho ei ole valmistanut. Kriittinen tekijä rahan aitoudelle on siten rahan alkuperä sen sijaan, että vastaako tuote ulkoisilta ominaisuuksiltaan totuttua.
Rahan väärentäminen sen sijaan tarkoittaa tekoa, jossa käypään rahaan tehdään muutos, joka antaa väärän kuvan rahan arvosta. Tällaista olisi esimerkiksi nollan lisääminen setelin luvun perään. Myös käyvän rahan arvon alentaminen katsotaan rahan väärentämiseksi.
Rahanväärennyksestä ei ole kyse tilanteessa, jossa tekijä valmistaa tuotteen, joka olisi ollessaan aito arvokas keräilyarvonsa vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi keräilykolikot kuten vanhat markat. Kyse olisi tällöin lähtökohtaisesti petoksesta, koska tekijän tarkoituksena ei ole saattaa rahaa maksuvälineenä liikenteeseen. Petoksesta on kyse myös silloin, jos erehdytetään toinen ottamaan maksuksi rahaa, joka ei ole enää käypää.
Rahanväärennyksestä annetaan vuosittain muutamia tuomioita, joten teko on harvinainen.
Rahanväärennyksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka valmistaa väärää rahaa tai väärentää rahaa saattaakseen sen käypänä liikkeeseen taikka tässä tarkoituksessa tuo maahan, vie maasta, hankkii, vastaanottaa, kuljettaa tai toiselle luovuttaa vääräksi tai väärennetyksi tietämäänsä rahaa, on tuomittava rahanväärennyksestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
___________________________________________________________________
Jos tuomioistuin hylkää syytteen törkeästä rahanväärennyksestä pitäen tekoa kelvottomana yrityksenä, tekijä on voinut tehdä kalliin virheen.
2 § Törkeä rahanväärennys
Pykälä tuli voimaan vuonna 1990 maksuvälineliikenteen kehittyessä ja perusmuotoisen rahanväärennystunnusmerkistön jäädessä liian matalaksi rikosten vakavoituessa. 90-luvulla käteisen käytöstä alettiin siirtyä ns. muovirahaan, mikä muutti rikollisten toimintaa.
Rahanväärennyksestä tekee törkeän kaksi seikkaa: väärä tai väärennettävä raha on arvoltaan tai määrältään huomattavan suuri, tai teko on suoritettu erityisen suunnitelmallisesti. Rahan väärentäminen edellyttää jo perusmuodossaan jonkin verran suunnittelua, joten kyse olisi tätä laajemmasta suunnittelusta. Esimerkiksi toiminta samanaikaisesti useassa eri maassa tai osana kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta viittaa rahanväärennyksen törkeyteen. Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvioiden törkeä. Myös yritys on rangaistava.
Kelvoton yritys voi tulla sovellettavaksi erityisesti väärennysrikosten yhteydessä. Esimerkiksi voidaan antaa tuomio vuodelta 2020, jossa Pirkanmaan käräjäoikeus totesi, että kyse oli törkeän rahanväärennysrikoksen kelvottomasta yrityksestä. Tapauksessa suomalainen liikemies oli ostanut Etelä-Afrikan matkallaan 664 000 eurolla mustaksi töhrittyjä “seteleitä”, jotka YK oli myyjän mukaan mustannut varkauksien varalta. Liikemies väitti, että hänelle oli kerrottu, että setelit olisivat puhdistettavissa erityisellä pesuaineella. Tuomioistuimen mukaan “setelit” olivat kloorilta haisevia paksuja kartonkilappuja. Kyse ei voinut olla edes rahanväärennyksen yrityksestä, koska “seteleitä” ei olisi voinut luulla aidoiksi, joten liikemiestä ei tuomittu.
Teko on harvinainen, tuomioita törkeästä rahanväärennyksestä annetaan joitakin kappaleita vuodessa.
Törkeän rahanväärennyksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos rahanväärennyksessä
1) väärän tai väärennetyn rahan määrä tai arvomäärä on huomattava tai
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rahanväärennys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rahanväärennyksestä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
___________________________________________________________________
Esimerkiksi rahan arvon alentaminen saattaa lieventää rahanväärennysrikoksen vakavuuden arviointia.
3 § Lievä rahanväärennys
Pykälä tuli voimaan vuonna 1990, kun rahanväärennysrikosten tunnusmerkistöä katsottiin tarpeen laajentaa. Rahanväärennys on lievä, jos teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Arvioinnissa otetaan huomioon rahan määrä ja arvo, tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä ja muut rikokseen liittyvät seikat. Oikeuskäytännön perusteella teko on lievä, jos rahan arvo liikkuu muutamissa satasissa. Vähäisyyttä voi ilmentää myös se, että rahaa väärennettäessä rahan arvoa lasketaan.
Lievästä rahanväärennyksestä annetaan alle kymmenen tuomiota vuosittain.
Lievän rahanväärennyksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos rahanväärennys, huomioon ottaen väärän tai väärennetyn rahan määrä ja arvomäärä, tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä rahanväärennyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
___________________________________________________________________
Rahanväärennysrikoksen valmistelua on esimerkiksi setelipaperin hankkiminen väärennystarkoituksessa.
4 § Rahanväärennyksen valmistelu
Pykälä on vuodelta 1990, ja sitä on uudistettu vuonna 2001. Tällöin sen soveltamisalaa laajennettiin kattamaan rikoksen tekemiseen soveltuvat tallenteet ja ohjelmistot. Tämä liittyi EU:sta johtuvien sääntelyvelvoitteiden täyttämiseen.
Rahanväärennyksen valmistelusta on kyse silloin, kun rahanväärennysrikoksen tekemistä varten valmistaa, tuo maahan, pitää hallussaan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen, tallenteen tai ohjelmiston. Valmistelusta ei rangaista, jos tekijä on jo syyllistynyt tekoon, jota varten valmisteluteko on tapahtunut. Teko on rangaistava tahallisena, eli tekijän tarkoituksena tulee olla tehdä myöhemmin rahanväärennysrikos. Tarvikkeiden hallussapito “muuten vaan” ei ole rangaistavaa.
Soveltuvalla välineellä ja tarvikkeella tarkoitetaan mitä tahansa esinettä, joka soveltuu rahanväärennysrikoksen tekemiseen. Välineitä ovat esimerkiksi painokone ja leimasin, tarvikkeita tarvittavat raaka-aineet kuten paperi sekä muu tarpeisto.
Rahanväärennysrikoksen tekemiseen soveltuvilla ohjelmistoilla viitataan esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmiin, joita ilman uskottavan väärennöksen tekeminen olisi selvästi vaikeampaa. Tallenteita voivat olla esimerkiksi muistitikulla olevat setelinkuvat, jotka voitaisiin tulostaa.
Rahanväärennyksen valmistelusta ei ole tuomittu ketään viime vuosina.
Rahanväärennyksen valmistelun tunnusmerkistö on seuraava:
Joka rahanväärennysrikoksen tekemistä varten valmistaa, tuo maahan, pitää hallussaan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen, tallenteen tai ohjelmiston, on tuomittava rahanväärennyksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
___________________________________________________________________
Jos huomaat saaneesi väärää rahaa, kannattaa harkita kahdesti, laitatko sen uudestaan liikkeeseen.
5 § Väärän rahan käyttö
Pykälä on vuodelta 1990, mutta teko on ollut kriminalisoitu jo tsaarin aikaan. Silloinen väärän rahan käytön muotoilu kuului seuraavasti:
“Joka on ottanut vastaan mukaamalla tehdyn tahi väärennetyn metalli- tahi setelirahan oikeasta tahi käyvästä ja jälleen antaa sen sellaisesta liikkeesen, vaikka hän on sen vääräksi huomannut, rangaistakoon vankeudella enintään yhdeksi vuodeksi taikka sakolla. Jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat; olkoon rangaistus vankeutta taikka kuritushuonetta korkeintaan kaksi vuotta.”
Pykälän sisältö on pitkälti alkuperäistä vastaava. Pykälässä kriminalisoidaan teko, jossa tekijä on ottanut vastaan käyväksi luulemaansa rahaa, mutta epäaitouden havaittuaan on laittanut sen uudelleen liikkeeseen siitä huolimatta, että tietää rahan vääräksi tai väärennetyksi. Tämä pykälä kohdistuu siten väärän rahan uudelleen liikkeeseen laittajaan, ei väärän rahan valmistajaan.
Teon seurauksena tietämätön rahan vastaanottaja kokee sekä taloudellista vahinkoa että joutuu hankalaan tilanteeseen: huomattuaan rahan epäaitouden hänelle voi tulla houkutus laittaa se uudelleen liikkeeseen ja näin välttyä tappion syntymiseltä. Tällä pykälällä pyritään sanktioimaan tällaisten houkutusten toteuttaminen. Hallituksen esityksen (66/1988 vp) mukaan tilanteessa, jossa tekijä on jo saanut hyvityksen tappiostaan mutta laittaa silti väärän rahan liikkeelle, tulee tekoa katsoa ankarammin. Tilanne voisi olla esimerkiksi se, että tekijälle on maksettu velka väärällä rahalla ja tekijän tästä huomauttaessa velka on maksettu myös käyvällä rahalla. Jos väärä raha on jäänyt tekijän haltuun, hän voisi pyrkiä hyödyntämään väärää rahaa laittamalla sen liikkeeseen.
Väärän rahan käytöstä annetaan vuosittain muutamia tuomioita.
Väärän rahan käytön tunnusmerkistö on seuraava:
Joka, vastaanotettuaan väärää tai väärennettyä rahaa käypänä, luovuttaa sen toiselle saattaakseen sen uudelleen sellaisena liikkeeseen, vaikka hän tietää rahan vääräksi tai väärennetyksi, on tuomittava väärän rahankäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
___________________________________________________________________
Väärän tai väärennetyn rahan hallussapito on laajasti kiellettyä.
6 § Väärän rahan hallussapito
Pykälä on vuodelta 1990. Tätä ennen tekoa ei oltu kriminalisoitu tässä muodossaan, vaan väärän rahan hallussapito oli rangaistavaa vain, jos hallussapitäjällä voitiin osoittaa olevan tarkoitus laskea raha liikkeelle. Nykyään väärän rahan hallussapidosta on kyse, jos ilman hyväksyttävää syytä pitää hallussaan väärää tai väärennettyä rahaa. Enää ei siten edellytetä, että tekijällä voitaisiin osoittaa olevan rahan liikkeellelaskemistarkoituksia. Soveltamisalan laajentamista perusteltiin mm. sillä, että maksuliikenteen suoja edellytti tehokkaampaa väärennettyyn rahaan puuttumista.
Pykälän sallimana hyväksyttävänä syynä pidetään esimerkiksi rahan kuulumista keräilykokoelmaan tai että hallussapitäjän tarkoituksena on luovuttaa väärä raha viranomaiselle. Jos väärää rahaa pitää hallussa ilman tällaista hyväksyttävää syytä, teko on kuitenkin rangaistavaa vain tahallisena, eli tekijän täytyy tietää, että raha on väärää tai väärennettyä. Rahan väärentäjää ei rangaista erikseen väärän rahan hallussapidosta, koska hallussapito sisältyy rahanväärennysrikokseen.
Väärän rahan hallussapidosta annetaan muutama tuomio vuosittain.
Väärän rahan hallussapidon tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ilman hyväksyttävää syytä pitää hallussaan väärää tai väärennettyä rahaa, on tuomittava väärän rahan hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
___________________________________________________________________
Oletko miettinyt, miksi setelinippua jäljittelevissä lehtiöissä lukee yleensä “tämä ei ole aitoa rahaa”? Tässä selitys:
7 § Rahajäljitelmän levitys
Pykälä on vuodelta 1990, mutta samantyyppiset teot on kriminalisoitu jo aiemmin. Nykyisen pykälän mukaan on kiellettyä yleisölle levittämistä varten valmistaa, hankkia tai levittää esinettä, joka muistuttaa erehdyttävästi käypää rahaa. Uudistuksella laajennettiin pykälän soveltamisalaa jäljennöstekniikan kehityttyä. Erityisesti hallituksen esityksessä (HE 66/1988 vp) mainitaan mainostarkoituksessa levitettävät setelijäljitelmät, joita voitiin pitää käypää rahaa muistuttavina. Rahajäljitelmän levitys on kriminalisoitu sen rahaliikennettä vaarantavan vaikutuksen vuoksi.
Rikoslaissa on kaksi samoja mielikuvia aiheuttavaa rikosta: rahajäljitelmän levitys ja rahanväärennys. Nämä teot eroavat toisistaan siten, että rahanväärennyksessä pyritään valmistamaan mahdollisimman aitoa vastaava tuotos. Rahajäljitelmässä taas on kyse siitä, että tuotos muistuttaa rahaa, mutta pyri ulkoisilta ominaisuuksiltaan täyteen vastaavuuteen käyvän rahan kanssa. Rahajäljitelmä voi olla esimerkiksi kopiopaperille skannattu aidosta kooltaan selvästi poikkeava seteli. Oikeuskäytännössä joudutaan toisinaan pohtimaan sitä, onko kyse huonosta rahanväärennyksestä vai rahajäljitelmästä. Näin oli esimerkiksi tapauksessa HO 21.6.2001 1222, jossa tekijät olivat tulostaneet turvamerkittömiä setelinkuvia kopiopaperille onnistuen kuitenkin maksamaan niillä useissa liikkeissä. Hovioikeus tuomitsi tekijät rahanväärennyksestä, koska se katsoi setelien muistuttaneen riittävästi aitoja seteleitä. Tämä on mielenkiintoista, koska käräjäoikeus oli katsonut, että “jos teossa olisi vielä jotain vähemmän, ei enää voitaisi puhua edes sellaisesta, joka erehdyttävästi muistuttaa väärää rahaa”.
Kolikoihin rahajäljitelmää koskevaa pykälää sovelletaan vain, jos ihminen voi erehtyä kolikon aitoudesta. Siten esimerkiksi kolikkoautomaattien väärinkäyttöön ei sovellu rahajäljitelmäsäännös, ellei kolikoita ole tehty käypää rahaa muistuttaviksi. Usein kolikkoautomaatteja väärinkäytetään ennemmin sopivan painoisilla ja- kokoisilla metallipoleteilla, jotka eivät muistuta käypää rahaa. Automaatin vilpillisestä käytöstä voi seurata tuomio näpistyksestä tai luvattomasta käytöstä.
Rahajäljitelmän levitykseltä ei edellytetä hyödyn tavoittelemista, vaan myös esimerkiksi mainos- tai pilailutarkoituksessa tapahtuva rahajäljitelmän levitys on rangaistavaa. Levittämistekona voi olla antaminen, saataville jättäminen tai muu levittäminen. Kohteena tulee olla yleisö eli ennalta rajaamaton ihmisjoukko, joten hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi tietyn yrityksen työntekijöille tapahtuva levittäminen ei olisi tämän pykälän tarkoittama teko. Teko edellyttää tahallisuutta, eli tekijän tulee olla tietoinen jäljitelmän harhaanjohtavuudesta.
Rahajäljitelmän levityksestä annetaan muutama tuomio vuosittain.
Rahajäljitelmän levityksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka yleisölle levittämistä varten valmistaa tai hankkii taikka yleisölle levittää käypää rahaa erehdyttävästi muistuttavan lomakkeen, merkin, kuvan tai muun esineen, on tuomittava rahajäljitelmän levityksestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
___________________________________________________________________
Jos ylittää tarkoituksella luottorajansa, kyse voi olla maksuvälinepetoksesta varsinkin jos kortin vinguttajalla ei ole ollut teon hetkellä varaa korvata ylitystä.
8 § Maksuvälinepetos
Maksuvälinepetos kriminalisoitiin vuonna 1990 ja sitä päivitettiin vuonna 1997. Sen tarkoituksena on suojella maksuliikennettä väärinkäytöksiltä. Ennen pykälän säätämistä sen tarkoittamat teot olivat rangaistavia esimerkiksi petoksena, kavalluksena tai väärennyksenä. Yleisimpiä maksuvälinepetoksia on toisen henkilön pankkikortin luvaton käyttö. Esimerkiksi pankkikorttien skimmaaminen pankkiautomaattiin asennetulla lukulaitteella liittyy maksuvälinepetoksiin.
Maksuvälinepetoksesta voidaan tuomita se, joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä,
1) käyttää maksuvälinettä ilman sen laillisen haltijan lupaa, lupaan perustuvan oikeutensa ylittäen tai muuten ilman laillista oikeutta tai
2) luovuttaa maksuvälineen tai maksuvälinelomakkeen toiselle saattaakseen sen ilman laillista oikeutta käytettäväksi.
Tekotapoja on siten neljä: 1) maksuvälineen käyttäminen ilman sen haltijan lupaa, 2) maksuvälineen lailliselta haltijalta saadun käyttöoikeuden ylittäminen, ja 3) muu ilman laillista oikeutta tapahtuva käyttö. Viimeisellä kohdalla tarkoitetaan ensisijaisesti tilanteita, joissa maksuväline on väärä. Edellä mainituissa teoissa ei edellytetä, että vahinkoa olisi tapahtunut. Neljäs tekotapa koskee maksuvälinettä ja maksuvälinelomaketta. Niillä tarkoitetaan tilannetta, jossa maksuvälineen haltija väärinkäyttää asiakassuhdetta esimerkiksi ylittämällä tilin kantteen tai enimmäisluottorajan aiheuttaen toiselle taloudellista vahinkoa. Jos tarkoituksena on korvata aiheutunut vahinko jo käyttöhetkellä ja tekijälllä on siihen ollut varaa, kyse ei kuitenkaan ole maksuvälinepetoksesta. Rangaistavuuden välttämiseksi tekijän on korvattava vahinko viipymättä. Maksuvälinepetoksesta ei ole kyse esimerkiksi pankkitilin avaamisessa henkilökuntaa erehdyttämällä. Tämä teko on petos.
Maksuvälineellä tarkoitetaan pankki-, maksu- tai luottokorttia, shekkiä sekä muuta näihin rinnastettavaa maksuvälinettä. Lisäksi maksuvälineiksi katsotaan kaikki joko ihmisen tai koneen luettavissa olevat kortit tai muut tunnisteet, joita käyttämällä voidaan määrätä tilillä olevista varoista tai sovituin luottoehdoin tapahtuvaa tiliveloitusta vastaan ostaa erilaisia hyödykkeitä tai palveluksia. Soveltamisala on siten laaja. Maksuvälinelomakkeella tarkoitetaan tietynlaisen painetun maksuvälineeksi täydennettävän lomakkeen lisäksi sellaista korttia tai korttiaihiota, joka soveltuu maksuvälineen valmistamiseen.
Teolta vaaditaan oikeudettomuutta. Tätä on esimerkiksi hyödykkeiden hankkiminen toisen kustannuksella tai pyrkimys päästä omasta velasta eroon siirtämällä se toiselle.
Maksuvälinepetokset ovat yleisiä. Niistä annetaan 250-350 tuomiota vuosittain. Tekoon liittyy usein muita rikoksia, kuten varkaus.
Maksuvälinepetoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä,
1) käyttää maksuvälinettä ilman sen laillisen haltijan lupaa, lupaan perustuvan oikeutensa ylittäen tai muuten ilman laillista oikeutta tai
2) luovuttaa maksuvälineen tai maksuvälinelomakkeen toiselle saattaakseen sen ilman laillista oikeutta käytettäväksi,
on tuomittava maksuvälinepetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Maksuvälinepetoksesta tuomitaan myös se, joka tilin katteen tai sovitun enimmäisluottorajan ylittäen väärinkäyttää 1 momentissa tarkoitettua maksuvälinettä ja siten aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa, jollei hänellä maksuvälinettä käyttäessään ollut aikomus viipymättä korvata vahinko.
___________________________________________________________________
Maksuvälinepetoksen törkeyttä arvioitaessa ratkaisevia ovat aiheutettu vahinko ja teon suunnitelmallisuus.
9 § Törkeä maksuvälinepetos
Pykälä on vuodelta 1990. Maksuvälinepetoksesta tekee törkeän kolme seikkaa: jos sillä on aiheutettu huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa, tai erityinen suunnitelmallisuus. Huomattava vahinko arvioidaan objektiivisesti, erityisen tuntuva vahinko taas uhrin oloihin nähden. Huomattavaa vahinkoa on oikeuskäytännön perusteella noin 15.000 euroa ylittävä vahinko. Uhrin oloista johtuen myös matalampi summa voidaan katsoa törkeäksi. Suunnitelmallisuutta ilmentää mm. maksuvälinelomakkeiden valmistaminen rikosta varten tai tietoliikennejärjestelyt siten, että katetiedustelut estyisivät. Nämä viittaavat laajamittaiseen toimintaan.
Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Törkeästä maksuvälinepetoksesta annetaan paljon tuomioita, vuosittain n. 60-90. Määrä on melko korkea ottaen huomioon, että perusmuotoisesta maksuvälinepetoksesta annetaan vuosittain 250-350 tuomiota.
Törkeän maksuvälinepetoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos maksuvälinepetoksessa
1) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa tai
2) rikoksentekijä on rikoksen tekemistä varten tehnyt tai teettänyt maksuvälinelomakkeita, joista rikoksessa käytetty maksuväline on valmistettu, taikka rikos muuten tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja maksuvälinepetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä maksuvälinepetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
___________________________________________________________________
Maksuvälinepetos voidaan yleensä katsoa lieväksi, jos vahingon määrä on jäänyt alle 500 euron.
10 § Lievä maksuvälinepetos
Pykälä on vuodelta 1990. Maksuvälinepetos katsotaan lieväksi, jos se on kokonaisuutena arvioiden vähäinen. Arvioinnissa otetaan huomioon tavoiteltu hyöty ja aiheutettu vahinko ja muut seikat. Yksi merkittävä tekijä arvioinnissa on rikosten yksilöinti eli se, miten suhtaudutaan useisiin arvoltaan vähäisiin maksuvälinepetoksiin. Jos tekijä on tehnyt kymmeniä toisiinsa yhteydessä olevia maksuvälinepetoksia, jotka ovat yksittäin arvoltaan vähäisiä, ei tekoa välttämättä voi katsoa lieväksi.
Maksuvälinepetoksen vähäisyyden rajanvetoa käytiin esimerkiksi ratkaisussa KKO 1996:41, jossa A käytti katteetonta maksukorttiaan aiheuttaen sillä vahinkoa kortin myöntäneelle pankille. Tuomiossa katsottiin, että teon kattaessa 38 maksutapahtumaa ja yhteensä reilun 9.000 markan aiheutetun vahingon tekoa ei voinut pitää lievänä. Toisessa ennakkotapauksessa KKO 1999:110 todettiin, että koska A ei ollut onnistunut nostamaan anastamallaan pankkikortilla varoja eikä kortin omistajan pankkitilillä olleesta varallisuudesta oltu annettu selvitystä, teko tuli katsoa vain lieväksi maksuvälinepetokseksi.
Lievästä maksuvälinepetoksesta annetaan vuosittain n. 20 tuomiota. Teosta rangaistaan pääasiassa sakkomenettelyssä tuomioistuimen ulkopuolella.
Lievän maksuvälinepetoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos maksuvälinepetos, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä maksuvälinepetoksesta sakkoon.
___________________________________________________________________
Maksuvälinepetoksen valmistelun kriminalisointi koskee mm. maksukorttien väärentämisen valmistelua.
11 § Maksuvälinepetoksen valmistelu
Pykälä on vuodelta 1990 ja sitä laajennettiin 2003 kattamaan maksuvälinelomakkeen valmistukseen soveltuvien tarvikkeiden ja välineiden myyminen ja luovuttaminen. Maksuvälinelomakkeella tarkoitetaan tietynlaisen painetun maksuvälineeksi täydennettävän lomakkeen lisäksi sellaista korttia tai korttiaihiota, joka soveltuu maksuvälineen valmistamiseen. Pykälän tarkoituksena on ehkäistä ns. muovirahaan eli maksukortteihin ja vastaaviin liittyviä väärennöksiä kuten rahanväärennyspykälällä käteiseen rahaan liittyviä väärennyksiä. Maksukorttiväärennyksiä on esiintynyt erityisesti kansainvälisessä järjestäytyneessä rikollisuudessa.
Maksuvälinepetoksen valmistelusta voidaan tuomita henkilö, joka esimerkiksi valmistaa, tuo maahan tai pitää hallussaan maksuvälinelomakkeen tai erityisesti maksuvälinelomakkeen valmistamiseen soveltuvan välineen tai erityisesti tietoverkoissa tapahtuvaan maksuliikenteeseen soveltuvan tallenteen, ohjelmiston, välineen tai tarvikkeen. Pykälän tarkoittamia laitteita ovat esimerkiksi laitteet, joilla voidaan kopioida maksukorttien magneettinauhan tietoja toiselle kortille.
Maksuvälinepetoksen valmistelusta annetaan vuosittain muutamia tuomioita.
Maksuvälinepetoksen valmistelun tunnusmerkistö on seuraava:
Joka maksuvälinepetosrikoksen tekemistä varten
1) valmistaa, tuo maahan, hankkii, vastaanottaa tai pitää hallussaan maksuvälinelomakkeen tai
2) valmistaa, tuo maahan, hankkii, vastaanottaa, pitää hallussaan, myy tai luovuttaa erityisesti maksuvälinelomakkeen valmistamiseen soveltuvan välineen tai tarvikkeen taikka erityisesti tietoverkoissa tapahtuvaan maksuliikenteeseen soveltuvan tallenteen, ohjelmiston, välineen tai tarvikkeen,
on tuomittava maksuvälinepetoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Comments