___________________________________________________________________
1 § Lahjuksen ottaminen
Suomen laki tuntee useita lahjusrikoksia, joita on käsitelty aiemmissa luvuissa, erityisesti rikoslain luvussa 16, jossa on lahjuksen antamista koskevia säännöksiä. Rikoslain 40 luvun virkarikoksia koskeva 1 pykälä tekee rangaistavaksi lahjuksen ottamisen. Säännöksen mukaan jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi,
2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka
3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Virkamies on tuomittava lahjuksen ottamisesta myös, jos hän toiminnastaan palvelussuhteessa hyväksyy 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai muun edun antamisen toiselle taikka lupauksen tai tarjouksen siitä. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Säännöksessä rikoksentekijänä voi olla virkamies tai julkisyhteisön työntekijä.
Lahjuksen ottamisen ensimmäisenä tekotapana on mainittu lahjan tai muun oikeudettoman edun vaatiminen itselle tai toiselle. Lahja tai etu voitaisiin vaatia siis annettavaksi myös muulle kuin virkamiehelle tai julkisyhteisön työntekijälle itselleen. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa virkamiehen läheinen. Kun kysymyksessä on oikeudettoman edun vaatiminen toiminnasta palvelussuhteessa, ei sillä, kenelle tai mille etua vaaditaan, ole merkitystä. Rangaistava edun vaatiminen on kuitenkin liityttävä virkamiehen tai julkisyhteisön työntekijän toimintaan palvelussuhteessa. Edun oikeudettomuudella tarkoitettaisiin sellaista etua, jonka vaatimiseen ei ole hyväksyttävää perustetta, kuten lakia tai asetusta. Pienikin etu voi olla oikeudeton, jos sitä vaaditaan virkatoimen suorittamisen tai laiminlyömisen ehtona, kuten vaikkapa ylinopeuden sormien läpi katsomista kahtakymmentä euroa vastaan.
Toisen kohdan lahjan tai edun vastaanottaminen toiselle tarkoittaa sitä, että virkamies tai julkisyhteisön työntekijä ottaa lahjan tai edun toiselle välitettäväksi.
Kolmantena tekotapana on edellä tarkoitetun lahjan tai edun tai sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen hyväksyminen.
2 momentin säännös koskee niitä tapauksia, joissa lahja tai etu luvataan, tarjotaan tai annetaan suoraan jollekulle muulle kuin sille, jonka toimintaan lahjalla tai edulla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan tai jonka toimintaan lahja tai etu on omiaan vaikuttamaan. Jos virkamies tai julkisyhteisön työntekijä hyväksyy tällaisen menettelyn tietoisena siitä, että tällainen lahja tai etu luvataan, tarjotaan tai annetaan hänen toiminnastaan palvelussuhteessa, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta.
3 momentin mukaan lahjuksen ottamista voidaan pitää joissakin tapauksissa siinä määrin vakavana, että virkamies voitaisiin eräin edellytyksin voitava panna viralta rikoksen johdosta. Momentin mukaan virkamies voitaisiinkin tuomita myös viralta pantavaksi, jos lahjuksen ottaminen ja siihen liittyvät olosuhteet osoittavat hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä. Viraltapano on kuitenkin aina harkinnanvarainen seuraamus.
Esimerkkinä tällä kertaa epäilyn tasolle jääneestä lahjuksen ottamisesta voisi mainita Helsingin poliisin viestintäjohtajan tapauksen vuodelta 2019. Viestintäjohtajan epäiltiin saaneen vuosina 2015–2019 kolmissa vaaleissa vaalitukea yhteensä yli 3.000 euroa yritykseltä, jonka kanssa poliisilaitos oli samaan aikaan tehnyt hankintoja. Rikosnimikkeitä esitutkinnassa olivat lahjuksen ottaminen ja virkavelvollisuuden rikkominen. Syyttäjä päätti lopulta olla nostamatta syytettä asiassa.
Lahjuksen ottamisesta ei ole annettu vuosina 2015-2019 lainkaan tuomioita.
Lahjuksen ottamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle 1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi, 2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka 3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies on tuomittava lahjuksen ottamisesta myös, jos hän toiminnastaan palvelussuhteessa hyväksyy 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai muun edun antamisen toiselle taikka lupauksen tai tarjouksen siitä. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
___________________________________________________________________
2 § Törkeä lahjuksen ottaminen
Hallituksen esityksen (HE 77/2001 vp) mukaan lahjuksen ottamista on pidettävä erityisen moitittavana silloin, kun virkamies asettaa lahjuksen virkatoimintansa ehdoksi. Vähäisenäkin pidettävän edun vaatiminen virkatoimen suorittamiseksi voi vakavasti vaarantaa luottamusta viranomaistoiminnan asianmukaisuuteen. Sellaisissa maissa, joissa korruptiota esiintyy yleisesti, ongelmana on erityisesti se, etteivät virkamiehet suorita tehtäviään ilman voitelua. Sen vuoksi pykälän 1 kohdassa rangaistavaksi onkin asetettu se, että virkamies asettaa lahjuksen toimintansa ehdoksi. Lisäksi rangaistavaa on toimiminen, sekä tarkoitus toimia lahjan tai edun vuoksi palvelussuhteessa velvollisuuksien vastaisesti lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen.
2 kohdan mukaan jos lahjan tai edun arvo on huomattava ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä lisäksi viralta pantavaksi.
Esimerkkinä törkeästä lahjuksen ottamisesta voi mainita korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2016:39. Tapauksessa kansanedustaja A oli toiminut Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) hallituksen puheenjohtajana vuosina 2001-2009. Kyseisenä aikana RAY:n varoista oli myönnetty avustuksia säätiö X:lle yli 20 miljoonaa euroa. A oli osallistunut X:n avustushakemusten käsittelyyn.
Hankkiakseen itselleen vaalirahoitusta A oli tuona aikana myynyt 15 kerralla säätiö X:lle ja sen läheisyhtiöille tauluja yhteensä noin 31 000 euron ylihinnalla. Lisäksi A oli osallistunut viidesti säätiö X:n tarjoamille Tallinnan virkistysmatkoille. Korkein oikeus luki A:n syyksi törkeän lahjuksen ottamisen ja virkavelvollisuuden rikkomisen.
Törkeästä lahjuksen ottamisesta on vuosina 2015-2019 annettu yhteensä kolme tuomiota.
Törkeän lahjuksen ottamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos lahjuksen ottamisessa
1) virkamies asettaa lahjuksen toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia lahjan tai edun vuoksi palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä lisäksi viralta pantavaksi.
___________________________________________________________________
3 § Lahjusrikkomus
Lahjusrikkomuksena rangaistavaa on sellaisen lahjan tai oikeudettoman edun vaatiminen, vastaanottaminen tai hyväksyminen tai sellaista lahjaa tai etua koskevan lupauksen tai tarjouksen hyväksyminen, joka on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Lahja tai etu voi olla tarkoitettu joko virkamiehelle tai julkisyhteisön työntekijälle itselleen tai jollekin toiselle, kuten esimerkiksi tämän läheiselle. Lahjusrikkomukseen voi syyllistyä lahjuksen vastaanottaja. Lahjusrikkomusta koskeva säännös on tullut voimaan vuonna 1990.
Lahjan tai edun vaatimisella tarkoitetaan sellaisten etujen, esimerkiksi alennusten, vaatimista, jotka ovat sinänsä hyväksyttäviä, mutta joiden vaatiminen virkatoimintaan liittyvässä yhteydessä on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Hallituksen esityksen (HE 58/1988 vp) mukaan erityisesti silloin kun virkamiehen tai julkisyhteisön työntekijän käsiteltävänä on jotakin yksityistä henkilöä taikka yhteisöä koskeva tärkeä asia, huomattavan alennuksen vaatiminen tältä on usein omiaan herättämään epäilyksiä asian käsittelijän riippumattomuutta kohtaan ja siten heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Jos edun saaminen asetetaan toimen suorittamisen tai laiminlyönnin edellytykseksi, tekoon ei voida soveltaa lahjusrikkomusta koskevaa säännöstä. Sen sijaan tällainen teko voi tulla rangaistavaksi lahjusrikoksena.
Lahjusrikkomusta koskevalla säännöksellä pyritään suojaamaan nimenomaan luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, minkä vuoksi säännöksessä tarkoitettua menettelyä olisi arvioitava ikäänkuin asian ulkopuolisen näkökulmasta objektiivisia teko-olosuhteita tarkastellen. Ilmaisu "on omiaan heikentämään" tarkoittaa sitä, että menettely on tyypillisesti sellaista, että se yleensä heikentää tätä luottamusta. Teko on rangaistava vain tahallisena, eli tekijän tulee mieltää tekoon sisältyvän sellaisia elementtejä, että se on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.
Luottamusta heikentävänä menettelynä voidaan pitää hallituksen esityksen (HE 58/1988 vp) mukaan esimerkiksi huomattavan arvokkaan lahjan antamista virkamiehelle kiitokseksi hyvin suoritetusta virkatoimesta. Siinäkin tapauksessa, ettei antamiseen sisältyisi minkäänlaista pyrkimystä vaikuttaa vastaanottajan myöhempiin virkatoimiin, kysymyksen ollessa esimerkiksi eläkkeelle lähtevälle annettavasta lahjasta, tällainen menettely voi olla omiaan herättämään epäilyksiä virkatoiminnan tasapuolisuutta kohtaan. Etenkin silloin kun etuja vastaanottanut joutuu tehtävässään tekemään antajan kannalta tärkeitä ratkaisuja, voi kysymyksessä olla pyrkimys vaikuttaa virkamiehen toimintaan ja tarjoaja saattaa syyllistyä lahjomisrikokseen.
Lahjuksen ottamisen ja lahjusrikkomuksen välinen raja saattaa olla käytännössä vaikeasti todettavissa. Ratkaisu on tehtävä viime kädessä tilanteen kokonaisarvioinnin perusteella. Lahjusrikkomus on toissijainen säännös, joka väistyy, jos teko on rangaistava lahjuksen ottamisena tai törkeänä lahjuksen ottamisena. Lahjusrikkomuksesta voitaisiin tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään 6 kuukaudeksi.
Esimerkkinä lahjusrikkomuksesta voi mainita korkeimman oikeuden ratkaisun KKO:2006:37. Tapauksessa puolustusvoimien pääesikunnan osastopäällikkönä toimiva komentaja, joka vastasi pääesikunnan konttorikonehankinnoista, oli runsaan kahden vuoden aikana vastaanottanut lahjanluonteisia etuja konttorikoneita pääesikunnalle samaan aikaan markkinoineelta yhtiöltä osallistumalla yhtiön vieraana kahdesti oopperajuhlille sekä useisiin golf-tapahtumiin. Korkein oikeus katsoi komentajan katsottiin syyllistyneen sotilaana tehtyyn rikoslain 40 luvun 3 §:n mukaiseen lahjusrikkomukseen. Rangaistukseksi teosta hänelle määrättiin 35 päiväsakkoa.
Lahjusrikkomuksesta ei ole annettu vuosina 2015-2019 lainkaan tuomioita.
Lahjusrikkomuksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos virkamies itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka
2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen
siten, että menettely on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, hänet on tuomittava, jollei tekoa ole rangaistava lahjuksen ottamisena tai törkeänä lahjuksen ottamisena, lahjusrikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
___________________________________________________________________
4 § Lahjuksen ottaminen kansanedustajana
Kansanedustajan lahjusrikossäännökset otettiin rikoslakiin vuonna 2002 lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä. Lahjusrikossäännösten säätämisen taustalla olivat lähinnä tietoisuuden kasvu korruption vaarallisuudesta ja kansainvälisen huomion lisääntyminen.
Rangaistavaa on lahjuksen pyytäminen, vastaanottaminen ja hyväksyminen samoin kuin sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen hyväksyminen. Pyytämisen ohella tulee kyseeseen myös lievempi tekotapa — muunlaisen aloitteen tekeminen kysymyksessä olevan edun saamiseksi. Rangaistavaa on myös vihjailu tiettyä ratkaisua koskevan äänestyslupauksen (eli lupaus äänestää jossain eduskunnan käsittelemässä asiassa tietyllä tavalla) tai muun eduskunnan ratkaisuun vaikuttamista koskevan lupauksen kytkemisestä sopimattoman edun saamiseen. Rangaistavuuden edellytyksenä on kaikissa tapauksissa se, että kansanedustaja lupaa tai antaa ymmärtää toimivansa pykälässä rangaistavaksi säädetyllä tavalla.
Annetun lupauksen tulee johtua edusta, jotta pykälän tarkoittama teonkuvaus täyttyisi. Edun ja toimintalupauksen yhteys on selvin silloin, kun edustaja muuttaa mielipidettään hänelle tarjotun edun vuoksi.
Teon ja toimintalupauksen ei välttämättä tarvitse liittyä ajallisesti yhteen. Esimerkiksi edun vastaanottaminen voi tapahtua samalla kun toimintalupaus annetaan, mutta se voi tapahtua myös toimintalupauksen antamisen jälkeen. Etu voi olla taloudellista, mutta myös aineettomat edut tulevat kysymykseen. Rahan, esinelahjojen, matkakustannusten tai muiden palvelujen korvaamisen tai tarjoamisen ja muiden taloudellisten etujen lisäksi etu voi olla aineeton, kuten lupaus valtiollisen tai muun yhteiskunnallisesti merkittävän huomionosoituksen hankkimisesta lahjottavalle. Etu voi tulla suoraan kansanedustajalle itselleen, mutta rangaistavuus koskee myös tapausta, jossa etu ohjataan jollekin toiselle, esimerkiksi edustajan sukulaisille tai jollekin edustajalle tärkeälle tai häntä tukevalle yhteisölle.
Toimiminen edustajantoimessa tarkoittaa muun muassa lupauksen mukaista äänestämistä ja puheenvuoron käyttämistä täysistunnossa samoin kuin vastaavaa menettelyä valiokunnan käsitellessä jotakin kysymyksessä olevaa asiaa. Kysymykseen voi tulla myös lupaus toimia edustajantoimessa tehtävän hallintopäätöksen saattamiseksi tietynlaiseen lopputulokseen. Edustajantoimen hoitamiseen voi kuulua esimerkiksi toimiminen eduskunnan kansliatoimikunnassa, joka tekee eduskunnan hallintoa koskevia päätöksiä, kuten nimityspäätöksiä. Rangaistavuus ei vaadi sitä, että edustaja todella toimii lupaamallaan tavalla. Teko täyttyy jo toimintalupauksen antamisella, jos se on säännöksessä edellytetyllä tavalla omiaan vaikuttamaan eduskunnan päätöksenteon asianmukaisuutta kohtaan tunnettuun luottamukseen.
Säännöksen tarkoituksena on suojata eduskunnan mielipiteenmuodostusta sopimattomalta ulkopuoliselta vaikuttamiselta ja turvata luottamusta kansanedustuslaitoksen päätöksenteon asianmukaisuuteen. Sen vuoksi rangaistavuuden yleisenä edellytyksenä on, että teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen.
Asiassa on huomioitava kuitenkin, että vaikka kansanedustaja pyytää valitsijoiltaan tukea luvaten toimia esimerkiksi verotuksen muuttamiseksi kannattajiensa toivomaan suuntaan, lupaus ei vaaranna parlamentaarisen päätöksenteon uskottavuutta, vaikka hän samassa yhteydessä pyytäisi myös taloudellista tukea seuraavia vaaleja varten. Tällaisessa olisi kysymys tietynlaisen politiikan tekemisestä. Säännös ei myöskään estä niin sanottua lobbausta, eli kansanedustaja voi pitää yhteyttä eturyhmiin, jotka haluavat vaikuttaa eduskunnan tekemiin päätöksiin esimerkiksi esittelemällä omaa toimintaansa edustajille. Sopimattomana ei voida pitää tavanomaista, lainmukaisesti tapahtunutta edustajan vaalirahoituksen tukemista, puhumattakaan jonkin yhteisön omien tavoitteiden esittelyn yhteydessä tarjottua kestitystä tai muiden esittelystä aiheutuvien kustannusten, kuten matkakustannusten, korvaamista edustajalle.
Sen sijaan esimerkiksi etukäteen tiukaksi arvioidussa äänestystilanteessa tapahtuva edustajan mielipiteen ostaminen olisi tällaista luottamusta horjuttavaa toimintaa. Teko on rangaistava vain tahallisena, eli lahjan tai edun ottaneen kansanedustajan on täytynyt ymmärtää myös tekonsa aiheuttama uhka säännöksen suojaamalle luottamukselle.
Kansanedustajana lahjuksen ottamisesta ei ole annettu vuosina 2015-2019 lainkaan tuomioita.
Kansanedustajana lahjuksen ottamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos kansanedustaja itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka
2) ottaa vastaan tai hyväksyy muun kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavan lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen
toimiakseen tai jättääkseen toimimatta edun vuoksi edustajantoimessaan tietyllä tavalla taikka palkkiona sellaisesta toiminnasta ja teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta kansanedustajana sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Lahjuksen ottamisena kansanedustajana ei pidetä ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain mukaista vaalirahoitusta, ellei sen tarkoituksena ole 1 momentin kiertäminen.
___________________________________________________________________
4 a § Törkeä lahjuksen ottaminen kansanedustajana
Törkeä lahjuksen ottaminen kansanedustajana on otettu rikoslakiin vuonna 2011. Samalla aiemmassa pykälässä käsitellyn perusrikoksen rangaistusta alennettiin. Pykälän rakenne noudattelee vakiintunutta törkeän tekomuodon kirjoitustapaa. Sen
mukaan törkeän tekomuodon soveltaminen edellyttää ensinnäkin sitä, että jokin rangaistussäännöksen tyhjentävässä esimerkkiluettelossa mainittu kvalifiointiperuste tulee kysymykseen. Teon täytyy olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Pykälän mukaan törkeästä lahjuksen ottamisesta kansanedustajana voidaan tuomita
kahdessa tapauksessa. Pykälä voi tulla sovellettavaksi ensinnäkin silloin (1), jos kansanedustaja asettaa lahjan tai edun toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia edustajantoimessaan lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen. Lisäksi törkeä tekomuoto voi tulla sovellettavaksi (2), jos lahjan tai edun arvo on huomattava. Lisäksi siinä edellytetään toimimista "edustajantoimessaan".
Törkeästä lahjuksen ottamisesta kansanedustajana ei ole annettu vuosina 2015-2019 lainkaan tuomioita.
Törkeän kansanedustajana lahjuksen ottamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos lahjuksen ottamisessa kansanedustajana
1) kansanedustaja asettaa lahjan tai edun toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia edustajantoimessaan lahjuksen antajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen ottaminen kansanedustajana on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kansanedustaja on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta kansanedustajana vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
___________________________________________________________________
5 § Virkasalaisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen
Virkamiehiä koskeva yleinen salassapitovelvollisuuden rikkomista koskeva säännös otettiin rikoslain 40 lukuun vuonna 1940. Nykymuotoisena säännös on otettu rikoslakiin vuonna 1990, mutta sitä on myös päivitetty muutamaan otteeseen, viimeisimpänä vuonna 2002.
Säännöksen mukaan jos virkamies tahallaan palvelussuhteensa aikana tai sen päätyttyä oikeudettomasti 1) paljastaa sellaisen asiakirjan tai tiedon, joka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain tai muun lain mukaan on salassa pidettävä tai jota ei lain mukaan saa ilmaista, taikka
2) käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa tai tietoa, hänet on tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Virkamies voidaan tuomita myös tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta, jos virkamies huolimattomuudesta syyllistyy edellä kuvatussa 1 momentissa tarkoitettuun tekoon, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.
Rikoksen tekijänä on mainittu virkamies, mutta tekijöinä voisivat lisäksi olla julkista luottamustehtävää hoitavat henkilöt, julkisyhteisön työntekijät ja julkista valtaa käyttävät henkilöt sekä eräissä tapauksissa myös ulkomaiset virkamiehet. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädetään rangaistavaksi momentin 1 kohdassa tarkoitetun tiedon käyttäminen omaksi tai toisen hyödyksi. Rangaistavaa ei sen sijaan ole tällaisen tiedon käyttäminen toisen vahingoksi.
Tuottamuksellisessa virkasalaisuuden rikkomisessa varomattomuus voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tekijä ei varmista riittävällä tavalla sitä, onko ulkopuolisia kuulemassa salassa pidettäviä tietoja koskevaa esitystä tai onko sellaisia tietoja sisältävä asiakirja jätetty varomattomasti ulkopuolisten nähtäville, eli esimerkiksi unohdettu jotain asiakirjoja vaikkapa junaan.
Esimerkkinä tässä tapauksessa tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta voi mainita korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2020:83. Tapauksessa käräjätuomari oli tuomiossa määrännyt asianomistajien henkilöllisyyden salassa pidettäväksi. Käräjätuomari oli sen jälkeen laatinut tuomion salassa pidettävän ja julkisen kappaleen sekä ilmoittanut tuomion olevan valmis annettavaksi. Käräjäoikeuden tiedottaja oli toimittanut tiedotusvälineille tuomion julkisen kappaleen, johon oli jäänyt salassa pidettäväksi määrättyjä asianomistajien nimiä. Käräjätuomari ei siis ollut epähuomiossa poistanut kaikkia nimiä siten, kuin oli ollut tarkoitus. Korkein oikeus katsoi, että käräjätuomari oli syyllistynyt tuottamukselliseen virkasalaisuuden rikkomiseen. Rangaistus teosta oli 25 päiväsakkoa.
Virkasalaisuuden rikkomisesta ja tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta on annettu vuosina 2015-2019 yhteensä 22 tuomiota.
Virkasalaisuuden rikkomisen ja tuottamuksellisen virkasalaisuuden rikkomisen tunnusmerkistöt ovat seuraavat:
Jos virkamies tahallaan palvelussuhteensa aikana tai sen päätyttyä oikeudettomasti
1) paljastaa sellaisen asiakirjan tai tiedon, joka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) tai muun lain mukaan on salassa pidettävä tai jota ei lain mukaan saa ilmaista, taikka
2) käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa tai tietoa,
hänet on tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Jos virkamies huolimattomuudesta syyllistyy 1 momentissa tarkoitettuun tekoon, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
___________________________________________________________________
7 § Virka-aseman väärinkäyttäminen
Virka-aseman väärinkäyttämisestä rangaistaan pykälän 1 momentin mukaan virkamiestä, joka osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun rikkoo virkavelvollisuutensa joko hankkiakseen itselle tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle vahinkoa tai haittaa. Virkavelvollisuus voi perustua virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin. Kyseinen momentti koskee paitsi varsinaisia päätösvaltaa käyttäviä virkamiehiä ja esittelijöitä, jotka ovat virkavastuussa päätöksestä, myös ratkaisun valmisteluun osallistuvaa virkamiestä. Päätöksentekoon eri lailla osallistuneet ovat rangaistusvastuussa vain omista toimistaan tai laiminlyönneistään ja vain mikäli he ovat menetelleet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tarkoituksenaan hyödyn hankkiminen tai toisen vahingoittaminen.
Kysymyksessä oleva säännös on laadittu siten, että esimerkiksi jotain ratkaisua valmistellut virkamies on vastuussa virkavelvollisuutensa vastaisesta menettelystään riippumatta siitä, ovatko valmistelutoimet johtaneet lopulliseen ratkaisuun.
Myös virkamiestä, joka käyttäessään julkista valtaa muutoin kuin osallistumalla päätösvallan käyttöön on hyödyn hankkimiseksi taikka haitan tai vahingon aiheuttamiseksi rikkonut virkavelvollisuutensa, voidaan rangaista säännöksen perusteella. Esimerkkinä voi mainita poliisimiehen, joka voi antaa käskyjä ja kieltoja poliisilain 13 §:n nojalla.
Virka-aseman väärinkäyttö sellaisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi virkamiehellä on tavallista suuremmat valtuudet puuttua toisen vapauteen tai ruumiilliseen koskemattomuuteen tai joissa virkatoiminnan kohteeksi joutuva on muutoin tavallista turvattomammassa asemassa,on erikseen säädetty rangaistusuhan alaiseksi momentin 2 kohdassa. Kyseisen kohdan mukaan virkamiestä, joka hyödyn hankkimiseksi taikka haitan tai vahingon aiheuttamiseksi käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaa henkilöä kohtaan, voidaan rangaista virka-aseman väärinkäyttämisestä. Virkamiehen käskyvallassa tai välittömässä valvonnassa olevilla henkilöillä tarkoitetaan lähinnä suljetussa laitoksessa olevia henkilöitä, kuten vankeja ja esimerkiksi juoppoputkassa olevia henkilöitä, mutta kyseeseen voivat tulla lisäksi esimerkiksi vanhuksille ja lapsille sekä sairaille tarkoitetuissa laitoksissa olevat. Virkamies voitaisiin tuomita myös viraltapantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Virka-aseman väärinkäyttämistä koskevassa pykälässä tekijänä on mainittu vain virkamies. Virka-aseman väärinkäyttämistä koskevia säännöksiä voidaan kuitenkin soveltaa myös julkista luottamustehtävää hoitavaan ja julkista valtaa käyttävään henkilöön sekä eräissä tapauksissa myös ulkomaiseen virkamieheen.
Esimerkkinä virka-aseman väärinkäyttämisestä voisi mainita tapauksen, jossa Helsingin poliisilaitoksen vanhempi konstaapeli tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoihin. Sakkotuomio tuli hyvin erikoisesta tapahtumasarjasta, joka oli lähtenyt vappuaattona 2017 kuvatusta videosta, joka jaettiin YouTubeen otsikolla ”Rasistiset poliisit pidättävät nuoren maahanmuuttajan ilman syytä”. Videon nähtyään vanhempi konstaapeli teki tutkintapyynnön törkeästä kunnianloukkauksesta ja haitanteosta virkamiehelle. Myöhemmin selvisi, että videon lataajaksi epäilty oli 14-vuotias poika ja esitutkinta päätettiin, koska poika ei ollut ikänsä puolesta rikosoikeudellisessa vastuussa.
Vanhempi konstaapeli oli oli tämän jälkeen puhelimitse yhteydessä pojan äitiin ja kutsui perheen sovittelutapaamiseen Pasilan poliisitalolle ilta-aikaan, kun asema oli jo suljettu. Tapaamisessa hän esitti, että asia voitaisiin sopia 1 000 euron korvausta vastaan. Vanhempi konstaapeli lähetti vielä seuraavana päivänä sähköpostin, jossa vaati 500 euroa ja ilmoitti tilinumeronsa. Videon ladanneen pojan äiti kieltäytyi korvauksen maksamisesta. Poliisimies luopui tämän jälkeen vaatimuksistaan. Helsingin käräjäoikeus katsoi, että tuomittu poliisi pyrki sovittelemaan omaa asiaansa poliisin tiloissa ja poliisin virkapukuun pukeutuneena ja siten käytti hyväkseen poliisin asemaa ja arvovaltaa. Poliisin käyttäytymisen nähtiin vaarantaneen luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.
Virka-aseman väärinkäyttämisestä on annettu vuosina 2015-2019 yhteensä seitsemän tuomiota.
Virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa
1) rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka
2) käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden,
hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
___________________________________________________________________
8 § Törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen
Nykymuotoinen törkeää virka-aseman väärinkäyttämistä koskeva pykälä on otettu rikoslakiin vuonna 1990. Muotoilultaan ja rangaistusasteikoltaan säännös vastaa törkeää lahjuksen ottamista koskevaa säännöstä. Virka-aseman väärinkäyttämistä pidetään törkeänä silloin, kun sillä tavoitellaan huomattavan suurta hyötyä ja myös silloin, kun virka-aseman väärinkäyttämisellä pyritään aiheuttamaan erityisen tuntuvaa haittaa tai vahinkoa.
Virka-aseman väärinkäyttämistä voidaan pitää törkeänä myös tekotavan perusteella silloin, kun rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti tai häikäilemättömästi. Lisäedellytyksenä on aina se, että väärinkäyttämistä pidetään myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Tämä tarkoittaa kaikkien muiden asiassa ilmenevien seikkojen arvioimista.
Harkittaessa, onko tavoiteltua hyötyä pidettävä huomattavana, on huomioitava ensisijaisesti hyödyn arvo yleisen mittapuun mukaan. Hallituksen esityksessä (HE 58/1988 vp) todetaan, että kun säännöksen soveltaminen kuitenkin edellyttää, että tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä, rikoksen tekotapa ja rikokseen liittyvät olosuhteet vaikuttavat osaltaan siihen, että sinänsä huomattavaksi katsotun hyödyn tavoittelemisen ei aina tarvitse johtaa teon arvioimiseen törkeäksi. Rahallisesti yli 100 000 euron arvoista etua on oikeuskäytännössä lähes aina pidetty huomattavana, mutta mitään tarkkoja raja-arvoja ei voi etukäteen antaa.
Kun harkitaan, onko virka-aseman väärinkäyttämisellä pyritty aiheuttamaan erityisen tuntuvaa haittaa tai vahinkoa, joudutaan kiinnittämään huomiota paitsi haitan tai
vahingon laatuun myös väärinkäytön kohteena olevan henkilön olosuhteisiin. Näin esimerkiksi jo valmiiksi heikossa asemassa olevaan henkilöön kohdistuva virka-aseman väärinkäyttäminen voitaisiin katsoa helpommin törkeäksi.
Esimerkkinä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä voi mainita Helsingin huumepoliisin päällikön hovioikeudessa saaman tuomion. Hovioikeus tuomitsi Helsingin poliisilaitoksella toimineen rikosylikomisarion kolmen vuoden vankeusrangaistukseen ja vahingonkorvauksiin ns. seurantalaite Trevoc -jutussa. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että päällikkö oli esteellinen valmistellessaan Helsingin poliisilaitoksella rikosylikomisarion virassa laitehankintoja Trevoc Oy:ltä. Päälliköllä oli oma tai ainakin hänen edustamansa tahon taloudellinen intressi eräässä toisessa yrityksessä ja Trevoc Oy:ssä. Tästä syystä hän syyllistyi virka-aseman väärinkäyttämiseen. Kyseinen huumepoliisin päällikkö sai tuomion myös useista muista rikoksista. Trevoc Oy myi vuosina 2008-2013 Helsingin poliisille, suojelupoliisille, ulkoministeriölle ja tullille salaista elektroniikkaa miljoonalla eurolla. Laitteet toimivat pääosin hyvin ja niiden avulla paljastettiin lukuisia rikoksia.
Törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä on annettu vuosina 2015-2019 yhteensä seitsemän tuomiota.
Törkeän virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos virka-aseman väärinkäyttämisessä
1) tavoitellaan huomattavan suurta hyötyä tai
2) pyritään aiheuttamaan erityisen tuntuvaa haittaa tai vahinkoa tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai häikäilemättömästi
ja virka-aseman väärinkäyttäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä viralta pantavaksi.
___________________________________________________________________
8 a § Euroopan unionin varojen väärinkäyttö kansanedustajana
Euroopan unionin varojen väärinkäytöstä kansanedustajana voidaan tuomita kansanedustaja, jonka tehtävänä on varojen tai muun omaisuuden hallinnointi. Kansanedustaja syyllistyy rangaistussäännöksessä tarkoitettuun toimintaan, jos hän tässä tehtävässään varaisi, osoittaisi, maksaisi tai käyttäisi tällaisia varoja tai omaisuutta tiettyyn tarkoitukseen varojen tai omaisuuden oikean käyttötarkoituksen vastaisesti. Lisäksi edellytetään, että hän vahingoittaa unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua unionin taloudellista etua. Perusmuotoinen ja törkeää tekomuotoa koskevat pykälät otettiin rikoslakiin niin sanotun unionipetosdirektiivin kansallisen täytäntöönpanon toteuttamiseksi vuonna 2019.
Varojen tai omaisuuden tiettyyn tarkoitukseen varaaminen, osoittaminen, maksaminen ja käyttäminen tapahtuvat tyypillisesti ajallisesti mainitussa järjestyksessä ja säännöksen kohdat kuvaavatkin toiminnan eri vaiheita. On kuitenkin mahdollista, että toiminta samanaikaisesti täyttäisi useampiakin kohdissa tarkoitetuista toimista. Olennaista on, että tunnusmerkistön täyttymiseen riittäisi toimiminen yhdelläkin näistä tavoista.
Unionin taloudellisilla eduilla tarkoitetaan direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti kaikkia tuloja, menoja ja varoja, jotka kuuluvat johonkin seuraavista, on hankittu niistä jonkin kautta tai lankeavat maksettaviksi niistä johonkin: i) unionin talousarvio; ii) perussopimusten mukaisesti perustettujen unionin toimielinten, elinten ja laitosten talousarviot tai niiden suoraan tai välillisesti hallinnoimat ja valvomat talousarviot.
Säännöksen soveltaminen edellyttää tahallisuutta. Säännöksessä tarkoitetun toiminnan nimenomaisena tarkoituksena tulee siten olla unionin taloudellisten intressien vahingoittaminen. Rangaistavaa ei säännöksen sanamuodon perusteella ole vasta yritysasteelle edennyt teko. Säännöksen tarkoittama tilanne voisi olla käsillä esimerkiksi silloin, jos kansanedustajan tehtävänä olisi jostakin unionin rahastosta maksettavien varojen hoitaminen tai ainakin näiden käytön valvonta ja hän tässä tehtävässään varaisi, osoittaisi, maksaisi tai käyttäisi tällaisia varoja muuhun kuin tietämäänsä rahaston oikeaan käyttötarkoitukseen vahingoittaakseen näin toimimalla unionin taloudellisia etuja.
Teosta ei annettu sen säätämisen jälkeen vielä tuomioita.
Kansanedustajana Euroopan unionin varojen väärinkäyttämisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos kansanedustaja, jonka tehtävänä on varojen tai muun omaisuuden hallinnointi, tässä tehtävässään varaa, osoittaa, maksaa tai käyttää tällaista omaisuutta tiettyyn tarkoitukseen omaisuuden käyttötarkoituksen vastaisesti vahingoittaakseen unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua unionin taloudellista etua, hänet on tuomittava Euroopan unionin varojen väärinkäytöstä kansanedustajana sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
___________________________________________________________________
8 b § Törkeä Euroopan unionin varojen väärinkäyttö kansanedustajana
Törkeästä Euroopan unionin varojen väärinkäytöstä kansanedustajana voidaan tuomita, jos Euroopan unionin varojen väärinkäytössä kansanedustajana tavoitellaan huomattavan suurta hyötyä tai pyritään aiheuttamaan erityisen tuntuvaa haittaa tai vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Törkeää tekomuotoa koskevan pykälän rakenne noudattaa rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttua vakiintunutta kirjoitustapaa. Arvioitaessa, milloin kysymys on huomattavan suuresta hyödystä tai erityisen tuntuvasta haitasta tai vahingosta on sovellettava yleistä mittapuuta. Kysymys on siten objektiivisesta arviosta, eikä tarkkoja rahamääräisiä ohjeita ole voitu antaa. Oikeusministeriön selvityksen mukaan lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää muiden rikosten osalta oikeuskäytännössä vakiintuneita rajoja, jotka koskevat esimerkiksi hyödyn tai vahingon huomattavan suuruuden arviointia. Hyödyn tai vahingon ollessa 100 000 euroa tai enemmän voidaan yleensä olettaa, että kysymys on huomattavan suuresta hyödystä tai erityisen tuntuvasta haitasta tai vahingosta, koska määrä selvästi ylittää oikeuskäytännössä vakiintuneet rajat.
Törkeästä Euroopan unionin varojen väärinkäytöstä kansanedustajana ei ole annettu vielä lainkaan tuomioita.
Kansanedustajana törkeän Euroopan unionin varojen väärinkäytön tunnusmerkistö on seuraava:
Jos Euroopan unionin varojen väärinkäytössä kansanedustajana
1) tavoitellaan huomattavan suurta hyötyä tai
2) pyritään aiheuttamaan erityisen tuntuvaa haittaa tai vahinkoa
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kansanedustaja on tuomittava törkeästä Euroopan unionin varojen väärinkäytöstä kansanedustajana vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
___________________________________________________________________
9 § Virkavelvollisuuden rikkominen
Virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan virkamies, jos hän virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä tässä luvussa tai 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos hän on syyllistynyt edellä mainittuun rikokseen rikkomalla jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutensa ja rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä. Nykymuotoinen virkavelvollisuuden rikkomista koskeva säännös on otettu rikoslakiin vuonna 1990. Viittaus 11 luvun 9 a §:ään tarkoittaa kidutuksen kriminalisoivaa pykälää.
Virkaa toimitettaessa tapahtuneet tahalliset, annettuihin säännöksiin tai määräyksiin perustuvat virkavelvollisuuden rikkomiset tai täyttämättä jättämiset on säädetty rangaistaviksi. Rangaistavaa on vain säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuuden rikkominen. Valtion virkamieslain ja sitä vastaavan kunnallisen viranhaltijan yleistä virkavelvollisuutta koskevan kunnallisen mallivirkasäännön mukainen säännös saattavat kuitenkin olla siinä määrin yleisluonteisia, että joissakin tapauksissa joudutaan ottamaan huomioon asiaan liittyvien yksityiskohtaisempien säännösten ja määräysten lisäksi myös vakiintunut hallintokäytäntö.
Vähäisiksi katsottavia tahallisia tai huolimattomuudesta tapahtuneita virkavelvollisuuden rikkomisia ei rangaista virkarikoksina. Säännöksillä ei kuitenkaan ole tarkoin määriteltävissä, milloin virkavelvollisuuden rikkomista voidaan pitää vähäisenä. Rikkomisen vähäisyyden arviointi jää näissä tapauksissa syyttäjäviranomaisen ja viime kädessä tuomioistuimen harkittavaksi. Teon vähäisyysarvio on tehtävä kokonaisarvostelun perusteella, jolloin tulee ottaa huomioon teon haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyneet seikat.
Pykälän 2 momentin mukaan virkamies voidaan tahallisen virkavelvollisuuden rikkomisen johdosta tuomita myös viraltapantavaksi. Säännöksen mukaan edellytyksenä viraltapanoon on, että virkamies on syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen toimimalla jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutensa vastaisesti tai laiminlyömällä jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutensa, ja että rikos osoittaisi hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Omaksutun linjan mukaisesti virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa pykälässä tekijänä on mainittu vain virkamies, jolla tarkoitetaan rikoslain luvun 11 §:n 1 kohdassa määriteltyä virkamiestä. Soveltamisalasäännöksistä 12 §:ssä ilmenee, että tekijänä näissä rikoksissa voi olla myös 11 §:ssä tarkoitettu julkista luottamustehtävää hoitava ja julkista valtaa käyttävää henkilö, kuten vaikkapa kunnanvaltuuston jäsentä sekä eräissä tapauksissa myös ulkomainen virkamies.
Esimerkkinä virkavelvollisuuden rikkomisesta voi mainita korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2019:53. Tapauksessa keskussairaalassa ylilääkärinä toimiva A oli tehnyt kahden yhtiön kanssa konsulttisopimukset, joiden perusteella hän oli muun muassa kouluttanut lääkäreitä käyttämään yhtiöiden kehittämää hoitomenetelmää. Sopimusten voimassaoloaikana A oli virassaan valmistellut päätöksiä, jotka koskivat tuotteiden hankkimista yhtiöiltä keskussairaalalle. Syytteen mukaan A oli väärinkäyttänyt virka-asemaansa, kun hän oli osallistunut päätöksenteon valmisteluun tekemättä työnantajalleen sivutoimi-ilmoitusta sopimusten mukaisista tehtävistään. Korkein oikeus katsoi A:n rikkoneen virkavelvollisuuttaan, kun hän oli laiminlyönyt tehdä sivutoimi-ilmoituksen. Syyte virka-aseman väärinkäyttämisestä sen sijaan hylättiin.
Virkavelvollisuuden rikkomisesta on annettu vuosina 2015-2019 yhteensä 93 tuomiota.
Virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä tässä luvussa tai 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (4.12.2009/990)
Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos hän on syyllistynyt 1 momentissa mainittuun rikokseen rikkomalla jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutensa ja rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
___________________________________________________________________
10 § Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
Virkamiestä rangaistaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos hän virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta tai varomattomuudesta muutoin kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Säännöksen mukaan rangaistavaa on vain virkaa toimitettaessa tapahtunut virkavelvollisuuden vastainen menettely. Rangaistukseksi tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on säädetty varoitus tai sakkoa. Tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen ei liity viraltapanoseuraamusta.
Esimerkkinä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta voi mainita korkeimman oikeuden ratkaisun R 2018/120. KKO:n mukaan poliisimiehet olivat syyllistyneet tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen kaatamalla asianomistajana olleen miehen maahan säilöönoton turvallisuustarkastuksen yhteydessä jutussa ilman poliisilain mukaista voimankäyttöperustetta. Tilanteessa miehen lonkka meni sijoiltaan. Poliisit laiminlöivät velvollisuutensa hankkia miehelle lääkärinapua. KKO katsoi poliisimiesten syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomisen lisäksi vammantuottamukseen. KKO:n ratkaisun mukaan toinen poliisimiehistä oli lisäksi syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen käyttämällä kiinniottotilanteessa epäasiallista kieltä sivullisille puhuessaan. KKO hylkäsi syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vapaudenriistosta siltä osin kuin poliisimiesten oli väitetty ottaneen asianomistajan kiinni ilman lakiin perustuvaa syytä.
Tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on annettu vuosina 2015-2019 yhteensä 62 tuomiota.
Tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Matias Partanen
OTM, Medianomi
Lakimies
Lakitoimisto KPF
Commenti