Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskeva luku tuli voimaan vuonna 2002. Tällöin erityislainsäädännöstä siirrettiin erityislaeista rikoslakiin terveyttä ja turvallisuutta koskevia vankeusuhkaisia rikossäännöksiä. Lukuun otettiin myös dopingrikoksia koskevat säännökset. Kyseistä lukua edeltäneet terveyttä koskevat rikoslain säännökset olivat pääosin 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Osa näistä oli jo pahasti vanhentunut ja käytännössä korvattu erityislainsäädännöllä.
Luku sisältää melko kirjavan kattauksen erilaisia rikoksia: mm. terveysrikoksen, luvattoman terveydenhuollon ammatitoiminnan harjoittamisen (eli valelääkärit), eläintaudin leviämisvaaran aiheuttamisen, dopingrikoksen, geenitekniikkarikoksen ja ydinenergian käyttörikoksen. Löytyypä säännös myös eläimen vartioimatta jättämisestä. Osa luvussa olevista teoista, kuten tulen varomaton käsittely, rangaistaan tämän luvun rikosten sijasta RL 34 luvun mukaisena yleisvaarallisena rikoksena, jos teko on aiheuttanut yleistä vaaraa rajoittuneemman vaaran sijasta. Tämä 44-luku koskee lähinnä hengen ja terveyden vaaran aiheuttamista.
Enemmistö luvun rikoksista edellyttää tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta, jotta niistä voitaisiin tuomita. Perustasoinen tuottamus riittää ydinenergian käyttörikoksessa ja varomattomassa käsittelyssä.
___________________________________________________________________
Terveysrikospykälässä kriminalisoidaan mm. hengelle ja terveydelle vaaraa aiheuttava kemikaalilain vastainen toiminta. KKO:n ainoa ennakkotapaus koskee päiväkoti- ja kouluikäisille lapsille syötettyä saastunutta porkkanaraastetta.
1 § Terveysrikos
Pykälä on uudistettu vuonna 2018, alkuperäinen on vuodelta 2002. Vuotta 2002 edeltävä rikoslain sääntely oli pitkälti vastaavaa kuin mitä vuonna 2002 säädettiin. Terveysrikospykälässä rangaistaan tietyistä teoista, joilla vaarannetaan ihmisten henkeä ja terveyttä. Se sisältää yli kymmenen viittausta lakeihin ja asetuksiin, kuten kuluttajaturvallisuuslakiin, kemikaalilakiin ja REACH-asetukseen, elintarvikelakiin ja kosmeettisista valmisteista annettuun lakiin ja asetukseen. Nämä lait ja asetukset sisältävät runsaasti yksityiskohtaisia määräyksiä. Vuoden 2018 uudistuksessa pykälään lisättiin viittauksia mm. laitelakiin ja köysiratalaitteistoasetukseen.
Terveysrikospykälä on kaksiosainen: siinä on yleinen ja kuluttajaturvallisuuden vaarantamista koskeva kriminalisointi. Pykälän yleisluontoisempi osa sisältää monenlaisia kriminalisointeja tiettyjen lakien, asetusten, säännösten tai määräysten vastaisesta toiminnasta, joka olisi omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Tämä osio koskee vain tavaroita ja palveluita. Tekotapoina voi olla mm. vaaraa aiheuttava tavaran tai aineen valmistaminen, käsittely, maahantuonti, myynnissäpitäminen tai varastointi. Esimerkiksi kemikaalilain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua kemikaalien aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja sekä ehkäistä kemikaalien aiheuttamaa palo- ja räjähdysvaaraa. Terveysrikospykälällä kriminalisoidaan hengelle tai terveydelle vaaraa aiheuttava kemikaalilain vastainen toiminta, muiden pykälässä lueteltujen lakien ja asetusten lisäksi.
Kuluttajaturvallisuutta koskevassa pykälän momentissa ulotetaan rangaistavuus myös palveluihin. Siinä todetaan, että jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, terveysrikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta kuluttajaturvallisuuslain taikka sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti suorittaa, pitää myynnissä tai muutoin elinkeinotoimintansa yhteydessä luovuttaa kuluttajapalvelun siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.
Tuoteturvallisuuslain 4 §:ssä säädetään kuluttajapalveluista. Niitä pidetään terveydelle vaarallisena silloin, kun se suorittamistapaansa liittyvän vian tai puutteellisuuden tai palveluksessa käytettävän tavaran rakenteessa tai koostumuksessa olevan vian tai puutteellisuuden taikka palveluksessa annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle. Tällaisesta olisi kyse esimerkiksi silloin, jos huvipuistolaite on rikkoutunut vaaraa aiheuttavalla tavalla, mutta on yhä käytössä.
Rangaistavuus edellyttää, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Konkreettista vaaraa ei edellytetä. Pelkkä säännösten rikkominen ei kuitenkaan itsessään tarkoita, että vaaraa on aiheutunut. Rangaistavuus edellyttää myös tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Poikkeuksena maahantuonti, jolta edellytetään tahallisuutta.
Terveysrikosta koskee menettämisseuraamus (RL 10 luku), joten tekoon liittyvä vaarallinen aine tai tavara voidaan konfiskoida eli tuomita valtiolle menetetyksi. Viitatussa erityislainsäädännössä on vaihtelevaa sääntelyä menettämisseuraamuksesta.
Jos toiminta on ankarammin rangaistavaa muun lainsäädännön nojalla, kuten pahoinpitelynä, terveysrikospykälää ei sovelleta. Laiminlyödyt erityislainsäädännön velvoitteet voivat kuitenkin vaikuttaa ankaroittavasti muiden pykälien soveltamisessa.
Terveysrikoksesta on tuomittu vuosina 2015-2019 yhteensä 14 kertaa. Ainoassa ylempien tuomioistuinten ennakkotapauksessa, KKO 2012:56, kyse oli porkkanaraasteesta. Yhtiö oli myynyt Tuusulalle ja Keravalle edellisen satokauden porkkanaraastetta, joka oli pilaantunutta. Raaste toimitettiin kouluihin ja päiväkoteihin. Yhtenesä 507 henkilöä sairastui tästä johtuen porkkanaraasteessa olleen bakteerin aiheuttamaan vatsatautiin. Yksi henkilö sairastui hengenvaarallisesti. KKO katsoi, että yhtiön toimitusjohtaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia myydyn tuotteen turvallisuudesta. Asiassa oli merkitystä myös sillä, että terveysviranomaiset olivat useaan otteeseen huomauttaneet yhtiötä epähygieenisistä työskentelyasuista ja työvälineiden säilyttämisestä lattialla. Lisäksi kyseistä bakteeria oli löytynyt aikaisemminkin.
Terveysrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) tai kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009, jäljempänä kasvinsuojeluaineasetus,
2) kuluttajaturvallisuuslain (920/2011),
3) kemikaalilain (599/2013), kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006, jäljempänä REACH-asetus, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008, jäljempänä CLP-asetus, tai biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012, jäljempänä biosidiasetus,
4) kosmeettisista valmisteista annetun lain (492/2013) tai kosmeettisista valmisteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1223/2009,
5) terveydensuojelulain (763/1994),
6) elintarvikelain (23/2006),
7) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005),
8) eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (1016/2004),
9) henkilönsuojaimista ja neuvoston direktiivin 89/686/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/425 II luvun tai
10) köysiratalaitteistoista ja direktiivin 2000/9/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/424 II luvun
taikka niiden nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti valmistaa, käsittelee, tuo tai tahallaan yrittää tuoda maahan, pitää hallussaan, varastoi, kuljettaa, pitää myynnissä, välittää tai luovuttaa tavaraa tai ainetta, valmistetta tai esinettä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, terveysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, terveysrikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta kuluttajaturvallisuuslain taikka sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti suorittaa, pitää myynnissä tai muutoin elinkeinotoimintansa yhteydessä luovuttaa kuluttajapalvelun siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.
___________________________________________________________________
Terveydensuojelurikkomus tarkoittaa tietyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömistä tai yleisvaarallisiin tartuntatauteihin liittyvää laiminlyöntiä.
2 § Terveydensuojelurikkomus
Pykälä on vuodelta 2002. Säädettäessä se korvasi rikoslain ja terveydensuojelulain sekä tartuntatautilain sääntelyä. Terveydensuojelurikkomuksesta tuomitaan kahdessa tilanteessa: jos tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo joko tiettyjä terveydensuojelulain pykäliä tai tiettyjä tartuntatautilain pykäliä. Nämä koskevat ilmoitusvelvollisuutta tietyistä toimista sekä yleisvaarallisia tartuntatauteja.
1) Terveydensuojelulain rikkominen
Seuraavat teot on kriminalisoitu terveydensuojelurikkomuksena: Jos terveydensuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti jättää säädetyn ilmoituksen tekemättä taikka rikkoo viranomaisen antamaa kieltoa tai yleistä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä. Näitä ilmoitusvelvollisuuden alaisia tekoja ovat mm. yleisen saunan, uimahallin ja uimarannan perustaminen. Lisäksi esimerkiksi toiminnanharjoittajan on välittömästi ilmoitettava käsittelemänsä elintarvikkeen aiheuttamasta ruokamyrkytyksestä kunnan terveydensuojeluviranomaiselle.
2) Tartuntatautilain rikkominen
Myös seuraavat teot on kriminalisoitu terveydensuojelurikkomuksena: tartuntatautilain 16 §:ssä tarkoitetun pakollisen terveystarkastuksen rikkominen, 60 §:ssä tarkoitetun karanteenin tai 63 §:ssä tarkoitetun eristämistä koskevan yleisen tai yksittäistapausta koskevan päätöksen tai 54 §:n nojalla säädetyn pakollisen rokotusta koskevan asetuksen yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi asetetun velvollisuuden rikkominen. Ajankohtainen tekotapa olisi siten esimerkiksi koronakaranteenin rikkominen tai pakolliseen rokotukseen saapumatta jättäminen.
Tartuntataudit jaetaan yleisvaarallisiin, ilmoitettaviin ja muihin tartuntatauteihin. Näitä ovat tartuntatautilain 4 §:n mukaan sellaiset taudit, jotka ovat vaarallisia, joiden tarttuvuus on suuri, ja jos taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaisiksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä. Yleisvaarallisista tartuntataudeista säädetään valtioneuvoston asetuksessa tartuntataudeista. Sen 1 §:n luettelon mukaan mm. kuppa, polio, SARS ja ebola ovat yleisvaarallisia tartuntatauteja.
Jotta teko olisi rangaistava, edellytetään tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Terveydensuojelurikkomuksesta rangaistaan vain, jos muualla laissa ei säädetä ankarampaa rangaistusta. Jos henkilö esimerkiksi levittää hepatiitti A:ta tai tuberkuloosia tietoisesti, kyse voi olla ennemmin esimerkiksi RL 34:4 § terveyden vaarantaminen.
Terveydensuojelurikkomuksesta ei ole annettu tuomioita vuosina 2015-2019.
Tervyedensuojelurikkomuksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) terveydensuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti jättää säädetyn ilmoituksen tekemättä taikka rikkoo viranomaisen antamaa kieltoa tai yleistä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä tai
2) rikkoo tartuntatautilain (1227/2016) 16 §:ssä tarkoitetussa pakollista terveystarkastusta, 60 §:ssä tarkoitetussa karanteenia tai 63 §:ssä tarkoitetussa eristämistä koskevassa yleisessä tai yksittäistapausta koskevassa päätöksessä tai 54 §:n nojalla säädetyssä pakollista rokotusta koskevassa asetuksessa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi asetetun velvollisuuden, (21.12.2016/1237)
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, terveydensuojelurikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
___________________________________________________________________
Luvattoman terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisen kriminalisoinnilla suojataan potilasturvallisuutta.
3 § Luvaton terveydenhuollon ammattitoimen harjoittaminen
Pykälä on vuodelta 2002, ja se korvasi aiemmat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa olevat rangaistussäännökset. Pykälä kriminalisoi terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimisen ilman laillista oikeutta. Sen tarkoituksena on potilasturvallisuuden suojaaminen. Ilman oikeutta ei saa esiintyä terveydenhuollon ammattihenkilön nimikkeellä. Pykälää sovelletaan myös silloin, jos terveydenhuollon ammattihenkilö suorittaa ilman laillista oikeutta toiselle terveydenhuollon ammattihenkilölle kuuluvia tehtäviä, joihin hänen koulutuksensa ja kokemuksensa ei riitä. Näin olisi esimerkiksi, jos terveydenhoitaja määrää sellaisia lääkkeitä, joita vain lääkärillä olisi oikeus määrätä.
Vain laillistetuilla ammattihenkilöillä on oikeus harjoittaa terveydenhuoltoammattiin kuuluvia tehtäviä ja käyttää siihen liittyvää nimikettä. Laillistettuja ammattihenkilöitä ovat mm. lääkärit, hammaslääkärit, psykologit ja optikot. Ammattihenkilön nimikesuoja tarkoittaa eri asiaa, nimittäin sitä, että vain tällainen ammattihenkilö saa käyttää nimikesuojattua ammattinimikettä. Näitä ovat mm. lastenhoitaja, psykoterapeutti ja koulutettu hieroja.
Rangaistavuus ei edellytä, että nimikettä laittomasti käyttävä tekijä harjoittaa toimintaa ammattimaisesti, mutta se on ankaroittava seikka. Myöskään maksun perimistä ei edellytetä. Jos toiminta on aiheuttanut vaaraa hoitoa saaneiden hengelle tai terveydelle, kyse saattaa olla myös rikoslain 21 luvun henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten soveltamisesta.
Lisäksi luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta tuomitaan se, joka pitää apteekkiliikettä tai harjoittaa lääketukkukauppaa ilman asianmukaista lupaa. Esimerkiksi apteekin pitäminen on luvanvaraista ja apteekkien määrä on säänneltyä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea myöntää apteekkilupia.
Luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta on annettu muutama tuomio vuosittain (vuodet 2015-2019). Esimerkiksi tapauksessa KKO 2010:14 A, joka oli ammatiltaan silmälasilinssien hioja, oli suorittanut liikkeessään asiakkailleen näöntarkastuksia silmälasien määräämistä varten. A:n katsottiin suorittaneen optikon ammattiin kuuluvia tehtäviä ja syyllistyneen luvattomaan terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamiseen.
Luvattoman terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ilman laillista oikeutta toimii terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettuna ammattihenkilönä, on tuomittava luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta tuomitaan myös se, joka ilman lääkelain (395/1987) mukaista lupaa harjoittaa lääketukkukauppaa tai apteekkiliikettä taikka ilman yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) vaadittua lupaa ylläpitää terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä.
___________________________________________________________________
Eläinlääkärinammattiin kuuluu eläinsaurauksien hoidon lisäksi myös myös ihmisten käyttöön tarkoitettujen, eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta.
4 § Luvaton eläinlääkärinammatin harjoittaminen
Pykälä on vuodelta 2002. Aiemmin asiasta säänneltiin eläinlääkärin ammatin harjoittamisesta annetussa laissa. Eläinlääkärin ammattiin kuuluu eläinsairauksien hoitamisen lisäksi myös ihmisten käyttöön tarkoitettujen, eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta. Selvyyden vuoksi luvattoman eläinlääkäritoiminnan harjoittamisesta säädettiin eri pykälässä kuin luvattomasta terveydenhuollon ammattihenkilönä toimimisesta. Sen valvonta myös kuuluu eri viranomaiselle, nimittäin maa- ja metsätalousministeriölle.
Siitä, kenellä on oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen, säädetään eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetussa laissa. Sen 2 §:ssä todetaan muun muassa, että “oikeus harjoittaa eläinlääkärinammattia on vain sillä, joka on tämän lain mukaisesti eläinlääkäriksi laillistettu tai jolla on tämän lain mukainen väliaikainen oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen.”
Pykälän mukaan se, joka ilman laillista oikeutta toimii eläinlääkärinammatin harjoittajana, on tuomittava siitä sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. Rangaistavuus ei edellytä sitä, että tekijä on perinyt maksua palvelustaan.
Luvattomasta eläinlääkärinammatin harjoittamisesta ei ole annettu tuomioita vuosina 2015-2019. Vuonna 2012 Hyvinkään käräjäoikeus tuomitsi eläinlääkäriaseman toimitusjohtajan luvattomasta eläinlääkärinammatin harjoittamisesta sakkoihin, koska se katsoi näytetyksi toimitusjohtajan rokottaneen kaksi koiraa ja tehneen kissalle kohdunpoiston ilman eläinlääkärin pätevyyttä. Toimitusjohtaja oli kiistänyt kaikki syytteet.
Luvattoman eläinlääkärinammatin harjoittamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ilman laillista oikeutta toimii eläinlääkärinammatin harjoittajana, on tuomittava luvattomasta eläinlääkärinammatin harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
___________________________________________________________________
Keskeisimpiä eläintaudin leviämisvaaraa aiheuttavia tekijöitä eläinten sivutuotteiden epäasianmukainen käsittely.
4 a § Eläintaudin leviämisvaaran aiheuttaminen
Pykälän nykyinen sanamuoto tuli voimaan huhtikuussa 2021. Tällöin pykälään lisättiin viittauksia unionin sääntelyyn. Pykälässä kriminalisoidaan tietyt sivutuoteasetuksen, eläintautilain, eläinsivutuotelain ja muutaman asetuksen vastaiset teot tai näiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten vastaiset teot ihmisten ja eläinten terveyden suojelemiseksi.
Rangaistavaa on pykälässä lueteltujen asetusten ja lakien vastainen
1) eläimien, eläinten alkioiden, sukusolujen tai muiden eläimistä saatavien tuotteiden tai muiden esineiden tai aineiden siirtäminen, käsittely, hävittäminen, hallussa pitäminen tai luovuttaminen, tai
2) eläintaudin leviämiseksi määrätyn kiellon noudattamatta jättäminen,
jos teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka vakavaa vaaraa eläinten terveydelle. Tällaisesta teosta rangaistaan eläintaudin leviämisvaaran aiheuttamisesta, jos teosta ei ole säädetty muualla rikoslaissa ankarampaa rangaistusta.
Rangaistavuus edellyttää tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Tätä osoittaisi mm. se, jos eläimistä saatavia sivutuotteita hävitetään siten, että siitä aiheutuisi vakavaa vaaraa ihmisten ja eläinten terveydelle, eikä toimija ole ryhtynyt toimenpiteisiin vaaran poistamiseksi. Sivutuotteet tarkoittavat eläimen osia, joita ei käytetä ihmisravinnoksi. Niitä ovat esimerkiksi teurasjätteet ja muuten kuin lopettamalla kuolleet eläimet.
EU:n sivutuoteasetus (EY) N:o 1069/2009 säätää unionin tasolla sivutuotteista, kansallisesti on säädetty sivutuotelaki. Sivutuotteissa voi olla sellaisia taudinaiheuttajia, jotka aiheuttavat vaaraa ihmisille tai eläimille. Sivutuoteasetus säätää mm. sivutuotteiden keräämisestä, varastoinnista, käsittelystä ja hävittämisestä.
Eläintaudin leviämisvaaran aiheuttamisesta on annettu yksi tuomio vuosina 2015-2019. Tätä varhaisempi tapaus KKO 2008:105 koski vuoden 2006 lintuinfluenssaa. Siipikarjaa kasvattanut elinkeinonharjoittaja oli päästänyt kasvattamansa muutama sata hanhea ulos siitä huolimatta, että siipikarja oli määrätty sisällä pidettäväksi lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi. Hanhitila oli sijainnut muuttolintujen kokoontumis- ja levähdyspaikan lähellä ja hanhista oli löytynyt lintuinfluenssaviruksen vasta-aineita. Elinkeinonharjoittaja oli perustellut päätöstään sillä, että sisälläpidosta määrännyt asetus oli tullut voimaan kolmen päivän varoitusajalla eikä hänellä ollut riittävän suurta hallia muutaman sadan linnun sisällä pitämiseen. Linnut olivat liian pienessä hallissa alkaneet tapella ja joitakin kymmeniä oli kuollut. Hovioikeus hylkäsi syytteet, mutta käräjäoikeus ja korkein oikeus tuomitsivat elinkeinonharjoittajan sakkoihin. Ne katsoivat, että elinkeinonharjoittaja olisi voinut teurastaa osan linnuista tai rakentaa riittävän ison hallin. Lisäksi ne katsoivat tapahtumien sisältyneen yrittäjänriskiin.
Eläintaudin leviämisvaaran aiheuttamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) eläintautilain (76/2021),
2) eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain (517/2015),
3) tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 ("eläinterveyssäännöstö"),
4) muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (sivutuoteasetus),
5) tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001,
6) lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 taikka
7) 1 tai 2 kohdassa mainitun lain tai 3–6 kohdassa mainitun asetuksen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen
vastaisesti siirtää, käsittelee, hävittää, pitää hallussaan tai luovuttaa eläimiä, eläinten alkioita tai sukusoluja, muita eläimistä saatavia tuotteita tai muita esineitä tai aineita taikka jättää noudattamatta eläintaudin leviämisen estämiseksi määrättyä kieltoa tai rajoitusta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka vakavaa vaaraa eläinten terveydelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, eläintaudin leviämisvaaran aiheuttamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
___________________________________________________________________
Lääkerikospykälä koskee sekä ihmisten että eläinten lääkkeisiin kohdistuvaa kiellettyä toimintaa.
5 § Lääkerikos
Pykälä on vuodelta 2002. Voimaantullessaan se korvasi lääkelain ja eläinten lääkitsemisestä annetun lain vankeusuhkaiset rangaistussäännökset. Pykälän tarkoituksena on edistää lääkkeiden ja niiden käytön turvallisuutta sekä varmistaa niiden asianmukainen valmistus ja saatavuus.
Lääkerikospykälä koskee sekä ihmisille että eläinten lääkitsemistä. Lääkerikoksesta voidaan tuomita ensinnäkin seuraavista teoista: jos tekijä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta toimii lääkelain tai lääkkeiden valvontaa koskevan EU-asetuksen tai niiden nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti
1) valmistaa, tuo maahan, varastoi, pitää myynnissä tai luovuttaa lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä,
2) laiminlyö lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä koskevan ilmoituksen tekemisen, tietojenantovelvollisuuden tai luettelon pitämisen tai
3) rikkoo Suomen valvontaviranomaisen taikka Euroopan yhteisöjen komission tai Euroopan unionin neuvoston antaman lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä koskevan kiellon.
Lääkkeen määritelmiä on sekä lääkelaissa että EU:n lääkedirektiivissä. Rajoittamalla lääkkeiden myyntiä myyntilupajärjestelmän avulla viranomaiset voivat valvoa lääkkeiden ja niiden käytön turvallisuutta.
Lisäksi lääkerikoksesta tuomitaan, jos tekijä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta eläinten lääkitsemisestä annetun lain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti
1) käyttää tai luovuttaa lääkkeitä, lääkeaineita tai muita eläinten käsittelyssä käytettäviä aineita taikka eläinlääkinnässä käytettäviä laitteita tai tarvikkeita,
2) rikkoo viranomaisen antamaa määräystä, kieltoa tai haltuunottopäätöstä,
3) rikkoo tunnistamista, merkitsemistä ja varoaikoja koskevat velvollisuutensa tai
4) laiminlyö tietojenantovelvollisuutensa.
Lääkerikoksesta on annettu 25-40 tuomiota vuosittain (vuodet 2015-2019). Jos tekijä osoittaa pykälässä vaaditun törkeän huolimattomuuden sijasta vain perusmuotoista huolimattomuutta, saatetaan rangaistus määrätä lääkelain 98 §:n lääkerikkomuksena, josta voi seurata sakkoa. Jos tekoon voidaan soveltaa ankaramman enimmäisrangaistuksen sisältävää rikospykälää, lääkerikoksen soveltaminen syrjäytyy. Tällaisia pykäliä ovat mm. dopingrikos, huumerikos ja salakuljetus.
Esimerkiksi tapauksissa KKO 2015:66 ja KKO 2015:67 kyse oli melatoniinista. Tapauksissa tekijät olivat tilanneet Suomeen melatoniinia, toinen 200 x 5 mg ja toinen 960 x 3 mg. Kyse oli siitä, tuliko melatoniinia pitää lääkkeenä vai elintarvikkeena. Euroopan komissio oli vuonna 2012 antanut asetuksen, jonka mukaan melatoniinia ei voitu enää pitää lääkkeenä. Tuomioistuimet kuitenkin katsoivat, että Suomessa on Fimean tehtävänä päättää, mitkä aineet ovat lääkkeitä ja mitkä eivät. Fimean lääkeluettelossa oli kummankin teon tekoaikana mainittu melatoniini, joten ne katsottiin lääkkeiksi ja kumpikin tekijä syyllistyneeksi lääkerikokseen. Tekijät olisivat voineet varmistaa melatoniinin tilaamisen luvallisuuden Fimealta tai tullilta.
Lääkerikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lääkelain tai lääkkeiden valvontaa koskevan, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 a tai 235 artiklan nojalla annetun asetuksen taikka niiden nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti
1) valmistaa, tuo maahan, varastoi, pitää myynnissä tai luovuttaa lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä,
2) laiminlyö lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä koskevan ilmoituksen tekemisen, tietojenantovelvollisuuden tai luettelon pitämisen tai
3) rikkoo Suomen valvontaviranomaisen taikka Euroopan yhteisöjen komission tai Euroopan unionin neuvoston antaman lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä koskevan kiellon,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lääkerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lääkerikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta eläinten lääkitsemisestä annetun lain (387/2014) tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti
1) käyttää tai luovuttaa lääkkeitä, lääkeaineita tai muita eläinten käsittelyssä käytettäviä aineita taikka eläinlääkinnässä käytettäviä laitteita tai tarvikkeita,
2) rikkoo viranomaisen antamaa määräystä, kieltoa tai haltuunottopäätöstä,
3) rikkoo tunnistamista, merkitsemistä ja varoaikoja koskevat velvollisuutensa tai
4) laiminlyö tietojenantovelvollisuutensa.
(16.5.2014/389)
___________________________________________________________________
Muuntohuumeita eli kuluttajamarkkinoilta kiellettyjä psykoaktiivisia aineita säännellään omassa pykälässään.
5 a § Kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkominen
Pykälä on vuodelta 2014. Tätä aiemmin pykälän mukaisesta teosta tuomittiin lääkerikoksena. Psykoaktiivinen aine tarkoittaa käytännössä muuntohuumetta, joka on huumausainelain nojalla kielletty kuluttajamarkkinoilta. Kielletyt psykoaktiiviset aineet luetellaan valtioneuvoston asetuksessa, aineen lisäämisestä listaan päättää STM. Psykoaktiivisia aineita koskee oma sääntelynsä, koska EU on katsonut, että uudet synteettiset huumaavat aineet tulee voida ottaa huumausaineita nopeammin huumausainevalvontaan. Aineen luokitteleminen huumausaineeksi YK:n huumausaineita koskevan yleissopimuksen mukaisessa prosessissa kestää useita vuosia.
EU:ssa jäsenvaltiot ilmoittavat EU:n viranomaisille havaitsemistaan psykoaktiivisista aineista. Yleensä menettely uuden havaitun aineen määrittelemiseksi huumausaineeksi aloitetaan, kun ne ovat yleistyneet ja osoittautuneet vaaralliseksi. Vuosina 1995-2014 ilmoituksia tehtiin yli 400 eri aineesta.
Esimerkiksi synteettiset kannabioidit ovat pykälän mukaisia psykoaktiivisia aineita. Kiellettyjen aineiden viralliset nimet ovat pitkiä ja ne on määritelty kemiallisen kaavan avulla. Yksi luettelosta LSD:n muoto on esimerkiksi 1B-LSD (4-butyryyli-N,N-dietyyli-7-metyyli-4,6,6a,7,8,9-heksahydroindoli[4,3-fg]kinoliini-9-karboksamidi). Uusin lisäys Fimean kiellettyjen psykoaktiivisten listaan löytyy seuraavasta osoitteesta:
Pykälän mukaan tästä rikoksesta tuomitaan se, joka huumausainelain vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta valmistaa, tuo maahan, varastoi, pitää myynnissä tai luovuttaa kuluttajamarkkinoilta kiellettyä psykoaktiivista ainetta. Siten hallussapito tai käyttö ei ole rangaistavaa.
Kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta on annettu vuosittain muutamia tuomioita (vuodet 2015-2019). Esimerkiksi tapauksessa KKO 2020:56 käsiteltiin sitä, voitiinko synteettisten hasislevyjen piilottamista paidan alla pitää aineen varastointina, mikä on kiellettyä. Pelkkää hallussapitoa ei ole säädetty rangaistavaksi. KKO katsoi, että vaikka ainetta oli tässä tapauksessa löytynyt poliisin tarkastaman henkilön paidan alta huomattavan suuri määrä käyttöannoksina laskien, ei syyttäjä ollut esittänyt riittävästi selvitystä muusta kuin hallussapidosta, ja henkilöä vastaan nostettu syyte hylättiin ja hänet vapautettiin hovioikeuden tuomitsemasta 4kk ehdollisesta vankeusrangaistuksesta.
Kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka huumausainelain vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta valmistaa, tuo maahan, varastoi, pitää myynnissä tai luovuttaa kuluttajamarkkinoilta kiellettyä psykoaktiivista ainetta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
___________________________________________________________________
Dopingin käyttö tai hallussapito ei ole rikollista, mutta mm. niiden valmistaminen, levittäminen tai maahantuonti on.
6 § Dopingrikos
Pykälä on vuodelta 2002. Ennen tätä dopingaineille ei ollut omia pykäliä rikoslaissa, vaan niihin sovellettiin salakuljetukseen ja laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen liittyviä säännöksiä sekä lääkelain rangaistussäännöksiä. Dopingaineita lääkkeinä käsiteltäessä dopingrikokset jäivät ikään kuin piiloon tilastoissa, ja lain esitöiden mukaan tämä on voinut vaikuttaa siihen, kuinka moitittavana yhteiskunta on dopingrikoksia pitänyt. Dopingrikospykälät säätämällä niiden yleista paheksuttavuutta pyrittiin lisäämään, koska monet dopingaineet ovat terveydelle vaarallisia. Arvioiden mukaan Suomessa on n. 7 000- 10 000 aktiivista dopingaineiden käyttäjää. Laajamittaisinta dopingaineiden käytön arvioidaan olevan kilpaurheilun ulkopuolella tapahtuvassa kehonrakennuksessa ja voimailussa.
Dopingaineet ovat yleensä aineita, joiden tarkoituksena on parantaa fyysistä suorituskykyä ja/tai lisätä lihasmassaa. Kansainvälinen Olympiakomitea ja Euroopan Neuvosto julkaisevat dopingaineluetteloa, jossa on listattu kilpaurheilussa kielletyt dopingaineet. Näitä on paljon erilaisia, mm. vakavaa terveysvaaraa aiheuttavia huumausaineita kuten amfetamiini, reseptilääkkeitä, piristeitä, kipulääkkeitä ja anabolisia steroideja. Kiellettyjen dopingaineiden käyttämisestä voi seurata kilpaurheilijalle kilpailukielto, joka saattaa olla jopa elinikäinen.
Pääosa dopingaineista on lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä, yleensä hormonilääkkeitä. Näiden laillinen hankkiminen Suomessa edellyttää lääkemääräystä. Useimmiten Suomessa käytetyt dopingaineet ovat ulkomailta salakuljetettuja, niihin voidaan salakuljetussääntelyn lisäksi soveltaa laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen koskevaa sääntelyä.
Dopingaineisiin liittyy terveysriskejä, koska aineet häiritsevät luontaista hormonitoimintaa ja kuuriluontoinen laajamittainen dopingaineiden käyttö rasittaa kehoa merkittävästi ja pysyvästi. Esimerkiksi anaboliset steroidit voivat vaikuttaa hormonitasapainon lisäksi lisääksymiskykyyn sekä aiheuttaa impotenssia ja rytmihäiriöitä. Nuorilla voi esiintyä kasvuhäiriöitä.
Dopingaineen hallussapito tai käyttö ei ole rangaistavaa. Sen sijaan rangaistavaa on dopingaineen valmistaminen tai valmistamisen yrittäminen, maahantuonti tai sen yrittäminen, sekä myyminen, välittäminen, toiselle luovuttaminen ja muu levittäminen tai levittämisen yritys. Dopingrikoksesta rangaistaan myös, jos joku pitää hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti. Levittämistarkoituksia ilmentää mm. useiden eri aineiden hallussapito ja niiden suuri määrä. Toisaalta omassa käytössäkin olevat dopingmäärät ovat yleensä suuria, joten rajanveto vaatii harkintaa.
Hallussapidon omaan käyttöön ja käytön rankaisemattomuus johtuvat siitä, että yleisen rikosoikeudellisen periaatteen mukaan oman terveyden ja muiden omien etujen vaarantamisen tai vahingoittamisen ei tulisi olla rangaistavaa. Suomen lainsäädännössä huumausaineet ovat tästä poikkeus, koska fyysisen terveyden ja psyykkisen terveyden vaarantamisen lisäksi huumeidenkäyttöön liittyy usein muuta rikollisuutta ja syrjäytymistä, ja jotkin aineet aiheuttavat riippuvuutta. Toinen poikkeus itsensä vahingoittamisen rankaisemattomuuteen liittyy sotilasrikoksiin: jos sotilas vahingoittaa itseään tarkoituksenaan saada vapautuksen tai muun helpotuksen palveluksesta, rangaistaan tästä teosta palvelusrikoksena.
Dopingaineiden käytön ja hallussapidon rankaisemattomuutta on perusteltu myös sillä, että jos ne olisivat rangaistavia tekoja, kilpaurheilijoiden dopingin käytöstä aiheutuisi heille kohtuuttomia seurauksia. Lain esitöissä on katsottu, että kilpailuun liittyvät rangaistusseuraamukset kuten ankarat kilpailukiellot ovat riittäviä.
Dopingrikoksesta annetaan vuosittain 30-70 tuomiota (vuodet 2015-2019). Esimerkiksi tapauksessa KKO 2012:46 vankeusvanki oli kuljettanut lomalta palatessaan peräsuolessaan 461 tablettia dopingainetta. Lisäksi suolesta löytyi kuutta laatua eri huumausaineita. Vanki puolustautui sillä, että tiesi pakkausten sisältävän jotain vankilan sääntöjen vastaista, mutta että ei tiennyt niiden sisältävän doping- ja huumausaineita. Vanki oli saanut tästä hyvästä kurinpitorangaistuksen. Tästä syystä hovioikeus katsoi, että vangille ei voitu tuomita rikosoikeudellista rangaistusta kaksoisrangaistavuuden kiellon vuoksi. KKO kuitenkin katsoi, että kurinpitorangaistusta ei voitu pitää seurauksena, joka estäisi rikosoikeudellisen rangaistuksen tuomitsemisen ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi.
Dopingrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka laittomasti
1) valmistaa tai yrittää valmistaa dopingainetta,
2) tuo tai yrittää tuoda maahan dopingainetta tai
3) myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää dopingainetta,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, dopingrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Dopingrikoksesta tuomitaan myös se, joka pitää hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti.
___________________________________________________________________
Dopingrikoksesta tekee törkeän mm. aineen levittäminen alaikäisille ja toiminta osana dopingrikoksen tekemiseksi järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.
7 § Törkeä dopingrikos
Pykälä on vuodelta 2002. Törkeästä dopingrikoksesta tuomitaan, jos dopingrikoksessa
1) rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä dopingainetta,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikos tehdään osana dopingrikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai
4) dopingainetta levitetään alaikäisille.
Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvioiden törkeä.
Dopingaineet ovat huumeisiin ja lääkkeisiin verrattuna aineita, joita käytettäessä määrät ovat lähtökohtaisesti suuria. Jotta dopingaineiden määrä voitaisiin katsoa törkeäksi, tulee määrän olla huomattavan suurta. Törkeään huumausainerikokseen riittää, että huumausaineen määrä on suuri. Lain esitöiden mukaan huomattavan suuresta määrästä dopingainetta voisi olla kyse esimerkiksi silloin, jos ainetta riittäisi myytäväksi kymmenelle henkilölle muutaman kuukauden käyttöä varten.
Huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelua koskeva kohta voi täyttyä suuren dopinainemäärän lisäksi silloin, jos tekijä myy erityisen arvokasta dopingainetta, jota ei ole erityisen suurta määrää. Jo hyödyn tavoittelu riittää rikoksen täyttymiseksi, joten teossa ei tarvitse onnistua. Esimerkiksi tapauksessa KKO 2008:51 A:lla oli ollut hallussa anabolisia steroideja ja testosteronia yhteensä 2 313 tablettia ja 34 ampullia. KKO katsoi, että kyse ei ollut törkeästä määrästä, koska aineiden määrä riitti noin seitsemään käyttöjaksoon, eikä tätä tullut pitää huomattavan suurena määränä dopingainetta.
Järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva kohta edellyttää, että toiminnan tavoitteena on laajamittainen dopingrikollisuus, työnjako on eriytynyttä ja tekijä tietää oman asemansa organisaatiossa. Tekijän oman aseman organisaatiossa ei välttämättä tarvitse olla tärkeä, jotta hänet voitaisiin tuomita törkeästä dopingrikoksesta, jos organisaation toiminnan laajuus ja suunnitelmallisuus mahdollistaa tunnusmerkistön käytön. Jos yksittäiset henkilöt suunnittelisivat ja totetuttaisivat dopingrikoksen yhdessä, kyse ei välttämättä ole kohdan tarkoittamasta järjestäytyneestä toiminnasta eikä törkeää tekomuotoa voida silloin soveltaa.
Viimeinen ankaroittamisperuste, dopingaineen levittäminen alaikäiselle, on rangaistavaa vaikka siitä ei perisi korvausta. Jos levittäjänä on itsekin alaikäinen, tekoa ei kuitenkaan välttämättä pidetä törkeänä. Näin saattaa esitöiden mukaan olla esimerkiksi silloin, jos kyse on kaveriporukan sisällä tapahtuvasta välittämisestä.
Törkeästä dopingrikoksesta on annettu 4-19 tuomiota vuosittain vuosina 2015-2019.
Törkeän dopingrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos dopingrikoksessa
1) rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä dopingainetta,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, dopingrikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai (8.5.2015/564)
4) dopingainetta levitetään alaikäisille
ja dopingrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä dopingrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
___________________________________________________________________
Vaikka dopingrikos kohdistuisi vain vähäiseen määrään dopingainetta, teko ei välttämättä ole lievä, jos levitettävä aine on ollut vaarallisesti epäpuhdasta tai erityisen arvokasta.
8 § Lievä dopingrikos
Pykälä on vuodelta 2002. Lievästä dopingrikoksesta tuomitaan, jos dopingrikos, huomioon ottaen dopingaineen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Rangaistuksena on sakko. Dopingaineen vähäinen määrä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että teko olisi lievä. Jos kyse on erityisen harvinaisesta ja siten arvokkaasta aineesta, vähäisenkin määrän voidaan katsoa johtavan tuomioon perusmuotoisesta dopingrikoksesta lievän sijasta. Toinen seikka, joka voi ankaroittaa arviointia, on tekijän tietoisuus aineen epäpuhtaudesta ja siten erityisestä vaarallisuudesta terveydelle.
Lievästä dopingrikoksesta on annettu 2-10 tuomiota vuosittain vuosina 2015-2019.
Lievän dopingrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos dopingrikos, huomioon ottaen dopingaineen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä dopingrikoksesta sakkoon.
___________________________________________________________________
Geenitekniikkarikokset koskevat erityisesti muuntogeenisiä organismeja ja toiminnanharjoittajalle asetettuja velvollisuuksia.
9 § Geenitekniikkarikos
Nykymuotoinen pykälä on vuodelta 2004, alkuperäinen säädettiin pari vuotta aiemmin koko rikoslain luvun säätämisen yhteydessä. Vuoden 2004 uudistuksessa pykälä saatettiin vastaamaan unionin sääntelyä. Geenitekniikka on biotekniikan osa-alue, siinä hyväksikäytetään eläviä organismeja mm. tutkimalla ja muuntamalla geenejä. Geenitekniikkaa käytetään erityisesti lääke- ja kemianteollisuudessa, tutkimustoiminnassa sekä maa- ja metsätaloudessa. Geenitekniikan käyttöä säännellään myös kansainvälisesti, sääntelyn tarkoituksena on sen käyttöön liittyvien riskien minimointi.
Geenitekniikkarikoksesta tuomitaan seuraavissa tilanteissa: jos geenitekniikkalain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen tai kiellon vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) käyttää suljetussa tilassa tai tarkoituksellisesti levittää ympäristöön muuntogeenisiä organismeja,
2) ottaa käyttöön muuntogeenisten organismien käyttöön tarkoitetun tilan,
3) laiminlyö toiminnanharjoittajalle asetetun velvollisuuden tehdä riskinarviointi, huolellisuusvelvollisuuden, selvilläolovelvollisuuden, asiakirjojen päivittämisvelvollisuuden, kirjaamisvelvollisuuden tai seurantavelvollisuuden tai
4) laiminlyö velvollisuuden tehdä ilmoituksen tai hakemuksen muuntogeenisten organismien käytön aloittamisesta, tehdä hakemuksen muuntogeenisten organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön, raportoida tuloksista, ilmoittaa uusista tiedoista tai onnettomuuksista ja vaaratilanteista siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.
Ensimmäinen kohta eli muuntogeenisten organismien käyttäminen tai ympäristöön levittäminen koskee erityisesti tilanteita, joissa rikotaan geenitekniikan lautakunnan kieltoa käyttää toiminnassa geeniteknisesti muunnettuja organismeja, esimerkiksi myymällä geenitekniikalla muunneltuja kasviksia.
Toinen kohta koskee muuntogeenisten organismien käyttöön tarkoitetun tilan, käytännössä laitoksen, käyttöön ottamista. Jos tällaisena tilana toiminut laitos otetaan muuhun käyttöön, se edellyttää geenitekniikan lautakunnan hyväksyntää tai tietyn määräajan kulumista käyttöönottoilmoituksen teosta. Tällä pyritään estämään geenimuunneltujen organismien leviäminen ympäristöön.
Kolmas kohta koskee geenimuuntelun harjoittajan velvollisuuksien laiminlyömistä. Velvollisuuksia on mm. riskiarviointivelvollisuus ja seuraamisvelvollisuus. Velvollisuuksilla pyritään varmistamaan, että geenimuuntelua harjoittava toimija tietää mitä tekee, ja vähentämään riskiä muuntogeenisten organismien leviämisestä ympäristöön.
Neljäs kohta koskee ilmoitus- ja hakemusvelvollisuuksia. Geenimuuntelutoimijoiden valvomiseksi on tärkeää, että toimijoiden toimista on riittävästi tietoa. Rangaistavuus näiden velvollisuuksien laiminlyönnistä edellyttää, että laiminlyönnistä on ainakin abstraktia hengen tai terveyden vaaraa.
Geenitekniikkarikoksesta ei ole annettu tuomioita vuosina 2015-2019.
Geenitekniikkarikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka geenitekniikkalain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen tai kiellon vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) käyttää suljetussa tilassa tai tarkoituksellisesti levittää ympäristöön muuntogeenisiä organismeja,
2) ottaa käyttöön muuntogeenisten organismien käyttöön tarkoitetun tilan,
3) laiminlyö toiminnanharjoittajalle asetetun velvollisuuden tehdä riskinarviointi, huolellisuusvelvollisuuden, selvilläolovelvollisuuden, asiakirjojen päivittämisvelvollisuuden, kirjaamisvelvollisuuden tai seurantavelvollisuuden tai
4) laiminlyö velvollisuuden tehdä ilmoituksen tai hakemuksen muuntogeenisten organismien käytön aloittamisesta, tehdä hakemuksen muuntogeenisten organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön, raportoida tuloksista, ilmoittaa uusista tiedoista tai onnettomuuksista ja vaaratilanteista siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, geenitekniikkarikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
___________________________________________________________________
Ydinenergian käyttörikos -pykälällä huolehditaan osaltaan ydinenergian käytön turvallisuudesta ihmisille ja ympäristölle sekä ydinaseiden leviämisen estämisestä.
10 § Ydinenergian käyttörikos
Pykälä on vuodelta 2002. Sen säätämisellä korvattiin ydinenergialaissa ja ydinvastuulaissa vielä jäljellä olleet rangaistussäännökset. Ydinenergian käyttörikosta koskevalla pykälällä pyritään sääntelemään tilanteita, joissa toimitaan vastoin ydinenergialain velvoitteita. Ydinenergialain tarkoituksena on varmistaa, että ydinenergian käyttö tapahtuu säännellysti ja turvallisesti ja yhteiskunnan edun mukaisesti. Pykälä täydentää rikoslain yleisvaarallisia rikoksia koskevan luvun (34) ja ympäristörikoksia koskevan luvun (48) säännöksiä, mutta sitä ei sovelleta jos edellä mainittujen lukujen säännökset tulevat sovellettaviksi.
Pykälä on kaksiosainen. Siinä on ensinnäkin lueteltu erilaisia tekoja, jotka ovat rangaistavia tahallaan tai huolimattomuudesta tehtynä. Toisekseen on säädetty rangaistavaksi myös ydinvastuulain mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden tai taloudellisen takuun asettamisen laiminlyöminen tahallaan tai huolimattomuudesta. Ydinvastuulaissa säädetään siitä, millainen vakuutus ydinlaitoksen haltijalla tulee olla mahdollisten ydinvahinkojen varalta. Koska ydinenergia-asiat ovat erityisen riskialttiita, teoilta ei tarvitse osoittaa toteutunutta vaaraa, vaan ns. oletettu vaara riittää. Seuraavaksi käsitellään näitä tekotapoja tarkemmin.
Rangaistavaa on ydinenergialain taikka sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta mm. ilman lupaa käyttää ydinenergiaa, jättää noudattamatta ydinenergian käytön turvallisuudesta tai ydinjätehuoltoon liittyvästä huolehtimisvelvollisuudesta, tai ryhtyä käyttämään ydinlaitosta ennen kuin asianomainen viranomainen on todennut turvallisuusvaatimukset täytetyiksi. Lisäksi on rangaistavaa mm. laiminlyödä ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellinen valvonta, muusta kuin turvallisuuden varmistamiseksi pakottavasta syystä estää tai haitata ydinenergian käytön valvontaa varten asennetun laitteen toimintaa tai laiminlyödä materiaali- ja käyttökirjanpitoa.
Ydinenergian käyttörikoksesta ei ole annettu tuomioita vuosina 2015-2019.
Ydinenergian käyttörikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ydinenergialain taikka sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta
1) ilman lupaa käyttää ydinenergiaa tai jättää noudattamatta ydinenergian käyttöön myönnetyn luvan ehtoja,
2) jättää noudattamatta ydinenergian käytön turvallisuutta, ydinjätehuoltoon liittyvää huolehtimisvelvollisuutta, turva- ja valmiusjärjestelyjä taikka sellaisia pelastuspalvelujärjestelyjä, jotka eivät kuulu viranomaisille, koskevia säännöksiä tai yleisiä tai yksittäistapausta koskevia määräyksiä,
3) jättää jätehuoltovelvollisena täyttämättä ydinjätehuollon kustannuksiin varautumisvelvollisuutensa tai ryhtyy käyttämään ydinlaitosta ennen kuin asianomainen viranomainen on todennut mainitun velvollisuuden täytetyksi taikka jättää ilmoittamatta ilmoitusvelvollisuuden alaisesta toiminnasta,
4) ryhtyy käyttämään ydinlaitosta tai, aloittamatta ydinlaitoksen rakentamista, ryhtyy muutoin käyttämään ydinenergiaa ennen kuin asianomainen viranomainen on todennut, milloin toiminta sitä edellyttää, turvallisuusvaatimukset täytetyiksi, turva- ja valmiusjärjestelyt riittäviksi, ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisen valvonnan asianmukaisesti järjestetyksi ja vahingonkorvausvastuun toiminnan yhteydessä sattuvan ydinvahingon varalta järjestetyksi siitä säädetyllä tavalla,
5) muusta kuin turvallisuuden varmistamiseksi pakottavasta syystä estää tai haittaa ydinenergian käytön valvontaa varten asennetun laitteen toimintaa taikka
6) laiminlyö velvollisuutensa antaa vahvistettujen kaavojen mukaiset raportit tai muut tarvittavat tiedot ja ilmoitukset taikka jättää pitämättä vahvistettujen kaavojen mukaista materiaali- tai käyttökirjanpitoa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, ydinenergian käyttörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Ydinenergian käyttörikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö ydinvastuulain (484/1972) mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden tai taloudellisen takuun asettamisen.
___________________________________________________________________
Esimerkiksi ilotulitteen luovuttaminen alaikäiselle on räjähderikos. Ilotulitteisiin luetaan myös tähtisadetikut ja papatit.
11 § Räjähderikos
Pykälä on vuodelta 2002. Sillä korvattiin aiemmat rikoslain räjähdysaineita koskevat säännökset ja räjähdysvaarallisia aineita koskeneet vankeusuhkaiset rangaistussäännökset. Vuonna 2016 siihen lisättiin viittaus lakiin räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta. Unionin tasolla kemikaaleista säännellään esimerkiksi REACH-asetuksessa ja CLP-asetuksessa.
Räjähderikospykälä koskee kaikkia niitä aineita ja tuotteita, joiden käsittelystä kemikaaliturvallisuuslaki säätää. Kemikaaliturvallisuuslaissa mm. edellytetään, että toiminnanharjoittaja on selvillä valmistamiensa, käsittelemiensä ja varastoimiensa aineiden ominaisuuksista. Lisäksi toiminnanharjoittajan tulee valita vähiten vaaraa aiheuttava räjähde, kemikaali tai menetelmä (lain 2 luku).
Räjähderikoksesta tuomitaan, jos tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1. harjoittaa vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä tai varastointia taikka siirtää vaarallista kemikaalia tai
2. valmistaa, tuo maahan, käyttää, siirtää, saattaa markkinoille, luovuttaa, pitää hallussaan, varastoi, säilyttää tai hävittää räjähdettä.
Tällaisen teon tulee olla vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä koskevan lain sääntelyn vastainen tai annetun luvan tai päätöksen ehtojen vastainen, tai tiettyjen muiden seikkojen vastainen.
Lisäksi räjähderikoksesta tuomitaan, jos tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tekee teon, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle ja teko on joku seuraavista:
1. tuo maahan, saattaa markkinoille tai muutoin luovuttaa räjähteitä räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti, tai
2. tuo maahan, saattaa markkinoille tai muutoin luovuttaa pyroteknisiä tuotteita pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti.
Pykälän kolmannessa momentissa kannustetaan sääntelynvastaisen räjähteiden hallussapidon lopettamiseen. Momentin mukaan räjähderikoksena ei pidetä sellaisten pykälän kieltämien kemikaalien tai räjähteiden hallussapitoa, joista tekijä oma-aloitteisesti ilmoittaa poliisille ja luovuttaa ne viranomaiselle. Jos tästä ei olisi säädetty, ihmisillä ei olisi kannustinta ilmoittaa kielletyistä aineista, koska heitä muuten käytännössä rangaistaisiin sen aiheuttamana.
Räjähderikoksesta annetaan vuosittain muutamia kymmeniä tuomioita (vuodet 2015-2019). Yksi tuoreimmista tapauksista on Jyväskylästä, jossa mies otettiin kiinni hallussaan kilo dynamiittia. Hän oli ilmoittanut hätäkeskukseen, että on matkalla poliisiasemalle. Häntä epäillään räjähderikoksen lisäksi törkeään henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Vuoden takaisessa tapauksessa taas mies oli räjäyttänyt kraaterin erään naisen pihalle ja lisäksi hän oli tunkeutunut toisen naisen asuntoon, pahoinpiteli tätä ja uhkasi “räjäyttää kaikki”. Hän oli varustautunut yli kahdella kilolla räjähteitä. Taktinen neuvottelija onnistui saamaan hänet antautumaan.
Räjähderikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain taikka sen nojalla annetun säännöksen, kiellon tai määräyksen vastaisesti taikka ilman mainitussa laissa edellytettyä lupaa tai ilmoitusta taikka lupaa tai ilmoitusta koskevassa päätöksessä asetettujen ehtojen, rajoitusten tai kieltojen vastaisesti
1) harjoittaa vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä tai varastointia taikka siirtää vaarallista kemikaalia tai
2) valmistaa, tuo maahan, käyttää, siirtää, saattaa markkinoille, luovuttaa, pitää hallussaan, varastoi, säilyttää tai hävittää räjähdettä,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, räjähderikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Räjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (1140/2016) tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti tuo maahan, saattaa markkinoille tai muutoin luovuttaa räjähteitä tai
2) pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (180/2015) tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti tuo maahan, saattaa markkinoille tai muutoin luovuttaa pyroteknisiä tuotteita,
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai siitä on vaaraa toisen omaisuudelle.
Räjähderikoksena ei pidetä 1 momentissa tarkoitettua vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain taikka sen nojalla annetun säännöksen, kiellon tai määräyksen vastaista räjähteen hallussapitoa, jos tällaisen räjähteen hallussapitäjä oma-aloitteisesti ilmoittaa räjähteestä poliisille ja luovuttaa sen poliisin haltuun.
___________________________________________________________________
Esimerkiksi jätteen säilyttäminen vastoin jätehuoltomääräyksiä saattaa olla tuomittavaa rikoslain mukaisena varomattomana käsittelynä.
12 § Varomaton käsittely
Alkuperäinen pykälä on vuodelta 2002, nykymuotoinen vuodelta 2004. Muutokset eivät olleet sisällöllisiä vaan käytettyjen käsitteiden tarkentamista.
Varomattoman käsittelyn pykälä koskee tiettyjen vaarallisten aineiden ja aineiden varomatonta käyttämistä, käsittelyä ja säilyttämistä. Näitä ovat ensinnäkin ampuma-aseet, tuli, räjähteet sekä terveydelle tai ympäristölle vaaralliset taikka palo- tai räjähdysvaaralliset kemikaalit. Koska vaarallisten aineiden ja kemikaalien luetteloa ei ole mielekästä tai mahdollista laatia kaiken kattavaksi, on pykälään otettu maininta vastaavista vaarallisista aineista ja kemikaaleista. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi jätteitä ja torjunta-aineita. Myös kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 5 luvun mukaiset tuotteet ovat varomattoman käsittelyn pykälän tarkoittamia tuotteita. Lisäksi näitä ovat radioaktiiviset aineet ja säteilylaitteet. Säteilylaitteita ovat laitteet, jotka synnyttävät sähköisesti säteilyä tai sisältävät radioaktiivista ainetta. Esimerkiksi röntgenlaite on säteilylaite.
Yllä mainittujen aineiden tai laitteiden tahallinen tai huolimaton lain nojalla annetun säännöksen vastainen käyttö, käsittely tai säilytys on rangaistavaa varomattomana käsittelynä. Näistä aineista ja laitteista on annettu sääntelyä, esimerkiksi kemikaalilaki ja säteilylaki. Jos vaikkapa näiden lakien säännöksiä rikkoo, kyseessä voi siis olla rikoslain mukainen varomaton käsittely.
Teolta edellytetään huolimattomuuden tai tahallisuuden lisäksi sitä, että teko on omiaan aiheuttamaan toiselle hengen tai terveyden vaaraa tai vaaraa toisen omaisuudelle. Omaisuuden vaaran tulee olla konkreettista, hengen ja terveyden vaaralle riittää että kyseinen teko yleensä aiheuttaa vaaraa. Rangaistavuus perustuu siihen, että yllä mainitut aineet ja laitteet voivat aiheuttaa turvallisuusriskejä, ja jokaisen tulee kykyjensä mukaan varmistaa toimintansa turvallisuus ennen vaarallisten laitteiden tai aineiden käsittelyä. Tapaturmasta aiheutunut vahinko ei ole rangaistavaa tämän pykälän perusteella. Jos teosta on säädetty ankarampi rangaistus muualla rikoslaissa, kuten vahingontekopykälässä, tätä pykälää ei sovelleta.
Varomattomasta käsittelystä annetaan vuosittain muutamia kymmeniä tuomioita (vuodet 2015-2019). Esimerkiksi vuonna 2017 sattui tapaus, jossa poliisimies haavoitti vahingossa työtoveriaan ampumalla tätä kyynärvarteen. Kyse oli tilanteesta, jossa oli meneillään yöllinen voimankäyttökoulutus. Koulutuksen ajan virka-aseissa oli latauksenestopuikot. Puikot poistettiin koulutuksen jälkeen. Koulutettavat esittivät tuolloin vielä kysymyksiä, jolloin kouluttaja demonstroi tiettyä tilannetta ja ase laukesi. Luoti läpäisi kohteen kyynärvarren. Kouluttaja sai tästä päiväsakkoja, kohde ei vaatinut rangaistusta.
Varomattoman käsittelyn tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta lain tai lain nojalla annetun säännöksen vastaisesti taikka muuten varomattomalla tavalla käyttää, käsittelee tai säilyttää
1) ampuma-asetta, tulta tai räjähdettä,
2) terveydelle tai ympäristölle vaarallista taikka palo- ja räjähdysvaarallista kemikaalia tai muuta vastaavaa ainetta taikka räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävää laitetta tai suojausjärjestelmää taikka muuta vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 5 luvussa tarkoitettua tuotetta taikka
3) radioaktiivista ainetta tai säteilylaitetta
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka että siitä on vaaraa toisen omaisuudelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, varomattomasta käsittelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
___________________________________________________________________
Koska radioaktiivisen aineen hallussapito voi aiheuttaa vakavaa vaaraa, sen hallussapito ilman säteilylain mukaista lupaa on rangaistavaa.
12 a § Radioaktiivisen aineen hallussapitorikos
Pykälää päivitettiin viimeksi vuonna 2018 säteilylainsäädännön kokonaisuudistuksen vuoksi. Alkuperäinen rikoslain pykälä on 2000-luvun loppupuolelta, jolloin Suomessa hyväksyttiin ydinterrorismin torjumisesta tehty kansainvälinen yleissopimus. Tästä seurasi Suomelle tarvetta laajentaa esimerkiksi radioaktiivisen aineen hallussapitoa koskevaa sääntelyä.
Radioaktiivisen aineen hallussapitorikoksesta tuomitaan se, joka ilman säteilylain 48 §:n mukaista turvallisuuslupaa pitää hallussaan radioaktiivista ainetta, jonka hallussapitoon tarvitaan turvallisuuslupa. Radioaktiivinen aine on ainetta, joka hajoaa itsestään ja lähettää ionisoivaa säteilyä, joten se voi väärin käytettynä aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle. Siksi jo aineen luvaton hallussapito on säädetty rangaistavaksi.
Ennen vuoden 2018 uudistusta pykälä koski vahvemmin sellaisia tahoja, joilla ei ollut minkäänlaista syytä radioaktiivisen aineen hallussapitoon. Ilman turvallisuuslupaa toimiminen voidaan rangaista myös säteilylain 185 §:n mukaisena säteilyrikkomuksena, jos toiminnanharjoittajalla on sinänsä edellytykset aineen hallussapitoon. Aiemmin tekijää saatettiin rangaista rikoksen sijasta säteilyrikkomuksesta, jos hänen koulutuksensa, perehtyneisyytensä ja mahdollinen aiempi luvallinen toiminta antoivat siihen aihetta. Nykyään radioaktiivisen aineen hallussapitorikoksen tunnusmerkistön täyttymistä ei arvioida sen perusteella, olisiko tekijällä edellytykset turvallisuusluvan saamiseen, vaan pykälän mukaisesta teosta rangaistaan lähtökohtaisesti radioaktiivisen aineen hallussapitorikospykälän mukaan.
Radioaktiivisen aineen hallussapidosta ei ole annettu tuomioita vuosina 2015-2019. Pykälä syrjäytyy, jos muuta säännöstä voidaan soveltaa. Näitä ovat esimerkiksi ydinräjähderikos (RL 34:6) ja yleisvaarallisen rikoksen valmistelu (34:9.2).
Radioaktiivisen aineen hallussapitorikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ilman säteilylain 48 §:ssä tarkoitettua turvallisuuslupaa pitää hallussaan radioaktiivista ainetta, jonka hallussapitoon tarvitaan turvallisuuslupa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, radioaktiivisen aineen hallussapitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
___________________________________________________________________
Vaarallisten aineiden kuljetusrikos liittyy usein luvattomaan jätteiden, kuten akkujen, kuljettamiseen.
13 § Vaarallisten aineiden kuljetusrikos
Pykälä on vuodelta 2002. Sillä korvattiin vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa olleet vankeusuhkaiset rangaistussäännökset. Rangaistavuuden piirissä ovat sekä vaarallisten aineiden lähettäjiä että kuljettajia. Eri tehtäviä suorittaville on säädetty erilaisia velvollisuuksia edellä mainitussa laissa. Vaarallisten aineiden kuljettamista säännellään toiminnan vaarallisuuden vuoksi.
Vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta tuomitaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain tai tiettyjen säännösten tai määräysten vastaisesti lähettää, antaa lastiksi, laivaa, kuljettaa, ajaa, kuormaa, lastaa, purkaa, käsittelee, pitää matkatavarana tai tilapäisesti säilyttää vaarallista ainetta siten, että menettely on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka siitä on vaaraa toisen omaisuudelle. Jos muualla laissa on säädetty ankarampi rangaistus, tämä pykälä syrjäytyy.
Vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta annetaan vuosittain muutamia tuomioita (vuodet 2015-2019). Monet tuomiot liittyvät laittomaan jätteidenkuljetukseen. Oikeuskäytännössä on katsottu, että esimerkiksi jäteakkujen luvaton kuljettaminen on omiaan aiheuttamaan vaaraa terveydelle ja ympäristölle, koska yleensä akut hävitetään tällöin säännösten vastaisesti ja usein näissä tapauksissa on laiminlyöty lupien hankkimisen lisäksi mm. kuljetusvälineistön kantavuusrajat, pakkaus- ja kuormaussääntely ja estetty lastin liikkumista ja vuotamista. Eräässä Lapin käräjäoikeuden tapauksessa henkilö oli tuonut ilman jätteensiirtolupaa Norjasta 250 lyijyakkua, painoltaan 4000 kg. Hän sai tuomion vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta ja ympäristön turmelemisesta.
Vaarallisten aineiden kuljetusrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) tai sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti lähettää, antaa lastiksi, laivaa, kuljettaa, ajaa, kuormaa, lastaa, purkaa, käsittelee, pitää matkatavarana tai tilapäisesti säilyttää vaarallista ainetta siten, että menettely on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka siitä on vaaraa toisen omaisuudelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
___________________________________________________________________
Jos menet kännissä poistamaan tietyömaasta varoittavan merkin, saatat syyllistyä vaaranmerkintärikkomukseen. Sellaista tempausta kannattaa siksi välttää.
14 § Vaaranmerkintärikkomus
Pykälä on vuodelta 2002. Se kohdistaa huolellisuusvelvoitteen erityisesti niitä kohtaan, jotka ovat vastuussa rakennusmaan varoitusmerkeistä tai kulkuväylällä olevien kuoppien merkitsemisestä. Tällaisia vaarallisia töitä koskee erityisiä määräyksiä. Esimerkiksi tietyömaasta tulee ilmoittaa tilanteesta riippuen kyltillä, äänimerkillä tai valomerkillä. Ilmoitusvelvollisuus koskee hengen tai terveyden vaaraa, ei pelkkää omaisuuden vaaraa. Esimerkiksi merkitsemätön kuoppa autotiessä, joka voi rikkoa auton renkaan mutta joka ei ole riittävän syvä aiheuttaakseen terveyden vaaraa, ei johda tuomioon vaaranmerkintärikkomuksesta.
Pykälän mukaan vaaranmerkintärikkomuksesta tuomitaan se, joka
1) suorittaessaan rakennustyötä, maansiirtotyötä tai vesirakentamista,
2) rakentaessaan tie-, raide- tai vesiliikenneväylää taikka vastatessaan kadun tai muun liikenneväylän kunnosta taikka
3) ollessaan vastuussa yleisesti liikkumiseen käytetyssä paikassa olevasta kaivosta, kuopasta tai avannosta
tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti merkitsemättä hengen tai terveyden vaaran tai muuten varoittamatta siitä. Edellä todetussa on siten kyse laiminlyöntirikoksesta. Kenenkään ei ole tarvinnut joutua vaaraan, vaan riittäää, että vaaraa voi aiheutua.
Lisäksi tuomitaan se, joka oikeudettomasti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta poistaa edellä mainitun varoitusmerkin. Vaaranmerkkejä poistanevat lähinnä alaikäiset ja humalaiset ajattelemattomana mahdollisista seurauksista.
Vaaranmerkintärikkomuksesta on annettu yksi tuomio vuosina 2015-2019. Kyse on tapauksesta KKO 2015:95, joka on ainoa vaaranmerkintärikkomuksesta annettu ennakkotapaus. Siinä B oli kävellyt pimeällä kadulla, kiertänyt kadulla olevaa kaivantoa viereisen tontin puolelle ja pudonnut kaivantoon, joka oli noin 1,5 metriä syvä. Kaivanto oli ulottunut kadun lisäksi kyseiselle tontille. Putoamisesta oli aiheutunut mm. kulkiluiden murtumia. Tuomion saanut maanrakennusurakoitsijan toimitusjohtaja A puolustautui sillä, että B oli myötävaikuttanut vahinkoon kiertämällä yksityisen tontin kautta ja että A oli jättänyt tontinpuoleisen kaivannon merkitsemisen tontin omistajalle. Mikään oikeusaste ei tätä selitystä hyväksynyt ja KKO otti perusteluissaan huomioon mm. sen, että A:ta oli usean viikon ajan huomautettu puutteellisista kaivantojen merkitsemisistä. Jalankulkijoiden toimintaa eli kadulla olevan kaivannon kiertämistä tontin puolelta ei voitu myöskään pitää sellaisena ennalta arvaamattomana toimintana, johon A ei ollut voinut varautua. A tuomittiin vaaranmerkintärikkomuksen lisäksi törkeästä vammantuottamuksesta korvaamaan uhrille kivusta ja särystä 2800 euroa ja rikkoontuneista vaatteista 300 euroa. Lisäksi maksettavaksi tulivat vakuutusyhtiön kulut, jotka olivat n. 10 000 euroa.
Vaaranmerkintärikkomuksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka
1) suorittaessaan rakennustyötä, maansiirtotyötä tai vesirakentamista,
2) rakentaessaan tie-, raide- tai vesiliikenneväylää taikka vastatessaan kadun tai muun liikenneväylän kunnosta taikka
3) ollessaan vastuussa yleisesti liikkumiseen käytetyssä paikassa olevasta kaivosta, kuopasta tai avannosta
tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti merkitsemättä hengen tai terveyden vaaran tai muuten varoittamatta siitä, on tuomittava vaaranmerkintärikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Vaaranmerkintärikkomuksesta tuomitaan myös se, joka oikeudettomasti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta poistaa 1 momentissa tarkoitetun, hengen tai terveyden vaarasta ilmoittavan merkin.
___________________________________________________________________
Vartoimatta jätetty vaarallinen eläin saadaan lopettaa muutoksenhausta huolimatta, jos omistaja tai hoitaja ei järjestä sille asianmukaista vartiointia.
15 § Eläimen vartioimatta jättäminen
Pykälä on vuodelta 2002. Tätä aiemmin rikoslain 44 luvussa oli kaksi eri eläimen aiheuttamaa vaaraa koskevaa pykälää. Toinen koski vaarallisena pidettävän oman tai vartioitavanaan olevan kotieläimen tai kesyttömän eläimen pitämättä jättäminen suljetussa paikassa tai kytkettynä. Lisäksi oli säädetty rangaistavaksi koiran usuttaminen ihmisen ja kotieläimen päälle. Nykyisin koiran usuttaminen ihmisen kimppuun on rangaistava pahoinpitelynä.
Eläimen vartioimatta jättämiseen voi syylistyä eläimen omistaja tai haltija tai eläimen muuten huolehdittavakseen ottanut. Eläimestä kulloinkin vastuussa olevan tulee huolehtia tarpeellisista varotoimista. Jos esimerkiksi koira on purrut aikaisemmin, edellytetään omistajalta suurempia varotoimia.
Nykyinen vartioimattajättämispykälä koskee sekä tilanteita, joissa vahinkoa ei ole vielä tapahtunut, mutta eläimen vartioimisen laiminlyönti voi aiheuttaa vahinkoa sekä tilanteita joissa vaara on jo syntynyt. Riittämättömään vartiointiin voidaankin puuttua ennen vahingon tapahtumista, jos laiminlyönti aiheuttaa vaaraa tai aiheellista pelkoa. Vaarallisella eläimellä tarkoitetaan mitä tahansa kotieläimeksi tai lemmikiksi otettua eläintä, joka voi olla ihmiselle vaarallinen.
Eläin saadaan tappaa tuomioistuimen määräyksellä, jos se on perusteltua eläimen vaarallisuuden vuoksi. Vaarallisuus riippuu eläimen ominaisuuksista ja siitä, miten sen valvonta on järjestetty. Jos valvonta on kunnossa, tarvetta tappamiselle ei ole. Jos elin tulee syystä tai toisesta lopettaa, eläinlääkäri voi huolehtia siitä. Lisäksi poliisilain 2:16 §:n mukaan poliisimies saa lopettaa eläimen, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Poliisin suorittama lopettaminen valikoitunee lähinnä kiireellisissä tilanteissa.
Vuonna 2013 pykälään tehtiin lisäys, jonka mukaan eläin tulee lopettaa muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin toisin määrää. Lisäys tehtiin siksi, että viranomaisilla olisi usein ongelmia järjestää vaarallisen eläimen asianmukainen valvonta. Lisäksi tämä aiheuttaisi huomattavia kustannuksia.
Eläimen vartioimatta jättämisestä annetaan vuosittain 4-8 tuomiota (vuodet 2015-2016). Yleisimpiä ovat tapaukset, joissa irrallaan oleva koira puree toista koiraa tai ihmistä. Vahingonaiheuttamistapauksissa tuomitaan myös esimerkiksi vammantaiheuttamisesta
Eläimen vartioimatta jättämisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti vartioimatta ihmisille vaarallisen eläimen, josta hän on vastuussa, on tuomittava eläimen vartioimatta jättämisestä sakkoon.
Tuomioistuin voi määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on eläimen vaarallisuuden vuoksi perusteltua. Määräystä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei määräyksen antanut tuomioistuin tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. (17.5.2013/347)
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Comments