Huumausaineella tarkoitetaan huumausainelaissa lueteltuja aineita. Erityisen vaarallisella huumausaineella taas tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet. Oikeuskäytännön mukaan erityisen vaarallisia huumausaineita ovat mm. amfetamiini, LSD, ekstaasi ja metadoni. Esimerkiksi psilosybe-sieniä eli “taikasieniä” ei ole viimeisimmässä oikeuskäytännössä katsottu erityisen vaaralliseksi huumausaineeksi.
Suomalainen lainsäädäntö edellyttää, että oikeussubjektit eli ne, joihin lakia sovelletaan, voivat tietää täsmällisesti, mikä huumausaine on kielletty ja mikä ei. Joissakin maissa on käytössä aineryhmäkohtainen eli geneerinen luokittelu, jossa kiellettyjä aineita ei tarvitse nimetä lainsäädännössä erikseen, vaan ne ovat kiellettyjä jos ne on johdettu kielletystä molekyylirakenteesta. Tässä mallissa se, onko tietty aine kielletty vai ei, on suomalaiseen tapaan verrattuna tavalliselle kansalaiselle melko epäselvää, koska lopullinen varmuus vaatii kemiantuntemusta.
Suomessa aine katsotaan huumausaineeksi, kun se lisätään huumausainelistalle (valtioneuvoston asetus 543/2008). Muuntohuumeet ovat olleet lainsäätäjien päänsärkynä jo kauan, koska niiden vuoksi lainsäädäntöä täytyy jatkuvasti päivittää, jotta uudet aineet saataisiin huumelainsäädännön piiriin. Muuntohuumeet tarkoittavat aineita, joita ei ole (vielä) luokiteltu huumausaineeksi mutta jotka muistuttavat vaikutuksiltaan tai kemialliselta rakenteeltaan huumausaineita. Muuntohuumeista tulee Suomessa lain näkökulmasta huumeita, kun ne pääsevät edellä mainitulle huumausainelistalle. Lisäksi puhutaan kuluttajamarkkinoilla kielletyistä psykoaktiivisista aineista (KKP-aine). Uuden aineen luokitteleminen KKP-aineeksi on mahdollista mahdollista vähemmällä selvitystyöllä kuin aineen luokitteleminen huumausaineeksi. KKP-aineeksi luokittelemalla aine saadaan pois kuluttajamarkkinoilta ja sen tutkimista voidaan jatkaa. STM tiedottaa luetteloiden päivittämisestä noin pari kertaa vuodessa.
Huumausainerikoksia koskeva nykyinen rikoslain luku säädettiin vuonna 1993, jolloin vankeusuhkaiset huumausaineita koskevat säännökset siirrettiin huumausainelaista rikoslakiin. Tällöin saatettiin voimaan YK:n vuoden 1988 huumausainerikoksia käsittelevä yleissopimus. Lisäksi huumausaineista säädetään huumausainelaissa, jossa mm. luetellaan huumausaineeksi luettavat aineet ja säännellään luvanvaraista huumausaineisiin liittyvää toimintaa, kuten tuontia ja vientiä. Huumausainerikoksista on kuitenkin aiempaakin kansallista sääntelyä vuosisadan alkupuolelta. Tällöin sääntely koski lähinnä oopiumia ja sen johdannaisia. Sääntelyn piiriin on otettu uusia huumausaineita vuosikymmenten saatossa.
Huumausaineiden käyttöä ja niihin liittyviä toimia on säännelty kansainvälisestikin useita kymmeniä vuosia. Esimerkiksi vuonna 1961 tehtiin YK:n huumausaineyleissopimus ns. perinteisistä huumeista eli kannabistuotteista, oopiumista ja kokaiinista. Vuoden 1971 yleissopimuksella sääntelyä laajennettiin psyykelääkkeisiin ja amfetamiiniin. Sittemmin luetteloa on täydennetty toistuvasti. Näiden jälkeen vuonna 1988 hyväksytty YK:n huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehty yleissopimus käsitteli mm. huumekauppaan liittyvän rahanpesun kriminalisointia. EU on säännellyt huumekauppaa esimerkiksi puitepäätöksellä laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta (2004/757/YOS).
RL 50:6 §:n mukaan valtiolle menetetyksi on tuomittava välineet, tarvikkeet ja aineet, joita on käytetty 50-luvussa tarkoitetun huumausainerikoksen tekemiseen tai hankittu sitä varten. Tämä koskee esimerkiksi valmistus- ja viljelyvälineistöä ja itse huumausaineita. Myös varat, joilla on edistetty huumausainerikollisuutta, tulee tuomita valtiolle menetetyksi.
On arvioitu, että huumausainerikollisuudesta tulee viranomaisten tietoon vain 3-10 %, koska tekijä pyrkii toimimaan salassa eikä rikoksella ole asianomistajaa eli uhria. Tilastoitu huumerikollisuus lisääntyi Euroopassa 90-luvun lopulla, ja tilanne on tilastojen valossa vakiintunut sille tasolle. Tilastokäytäntöjen muuttuminen kuitenkin vaikuttaa tulosten vertailtavuuteen.
__________________________________________________________________
Joidenkin huumausainekasvien viljeleminen on täysin kielletty (mm. taikasienet), kun taas joitakin saa viljellä, kunhan käyttää ne muuten kuin huumausaineena (mm. oopiumunikko ja hamppu).
1 § Huumausainerikos
Nykyinen pykälä on vuodelta 2008, alkuperäinen rikoslain pykälä on vuodelta 1993. Ennen vuotta 1993 sääntely oli huumausainelaissa.
Huumausaineella tarkoitetaan huumausainelaissa lueteltuja aineita. Erityisen vaarallisella huumausaineella taas tarkoitetaan huumetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet. Oikeuskäytännön mukaan erityisen vaarallisia huumeita ovat mm. amfetamiini, LSD, ekstaasi ja metadoni. Esimerkiksi psilosybe-sieniä eli taikasieniä ei ole katsottu erityisen vaaralliseksi huumeeksi.
Huumausainerikokseen voi syyllistyä muutamalla eri tavalla: laittomasti
1. valmistamalla huumetta tai viljelemällä kokapensasta, kat-kasvia tai psilosybe-sieniä,
2. viljelemällä oopiumiunikkoa, hamppua tai meskaliinia sisältäviä kaktuskasveja käytettäväksi huumeena tai sen raaka-aineena taikka käytettäväksi huumeen valmistuksessa tai tuotannossa,
3. salakuljettamalla eli maahantuomalla tai -viemällä huumetta,
4. levittämällä huumetta esim. myymällä tai välittämällä, ja
5. pitämällä hallussa tai yrittämällä hankkia huumetta.
Kaikkien näiden tekojen paitsi hallussapitämisen yrittäminen on rangaistavaa.
Jos 1-kohdan mukainen valmistamisyritys on epäonnistunut, teko rinnastetaan onnistuneeseen tekoon, eli rangaistus on sama. Poikkeuksena tästä on tilanne, jossa välineet, aineet tai olosuhteet muuten ovat tehneet onnistumisen mahdottomaksi. Tällöin kyse on kelvottomasta yrityksestä, josta ei rangaista. Tällöin myöskään valmistelusta ei voida rangaista.
Viljely on kaksiportaisesti säänneltyä. Luettelon 1-kohdan mukaisesti joidenkin kasvien viljely on täysin kiellettyä (kokapensas, kat, psilosybe-sienet), kun taas joidenkin kasvien viljely on rangaistavaa vain, jos niitä viljellään huumausainetarkoituksessa. Näitä ovat luettelon 2-kohdan mukaan oopiumunikko, hamppu ja meskaliinia sisältävät kaktukset. Vielä 2000-luvun alussa myös nykyään täysin kiellettyjä kasveja sai viljellä, ja vain niiden käyttö huumausainetarkoituksessa oli rangaistavaa. Huumausainelain muutoksen myötä vuonna 2008 näiden viljelyyn tuli kuitenkin täyskielto, koska kyseisille kasveille ei ole muuta kuin huumekäyttöä. Luettelon 2-kohdan mukaisia kasveja saa edelleen viljellä muussa kuin huumausainetarkoituksessa, koska niille on myös muita käyttötarkoituksia. Käyttötarkoitusta arvioitaessa kyse on olosuhdetahallisuudesta, eli tekijän tulee ensinnäkin olla tietoinen teon rangaistavuudesta, jotta hänet voitaisiin tuomita. Kun arvioidaan sitä, mihin tarkoitukseen esim. hamppua on viljelty, otetaan huomioon kasvin lajike. Hyötykäyttölajikkeissa on pienempi määrä huumaavia kannabioideja kuin huumausainekäyttöön tarkoitetuissa.
Salakuljetusta koskevasta 3-kohdasta voidaan todeta, että jos huumeiden siirto tapahtuu postitse, sekä lähettäjä että vastaanottaja tuomitaan huumeiden maahantuonnista, mikäli kumpikin on ollut tietoinen lähetyksen sisällöstä. Jos taas matkustaja on ostanut ulkomailta vapaasti saatavaa lääkettä henkilökohtaiseen käyttöön ja tuo sen Suomeen tietämättä, että se luetaan täällä huumausaineeksi, kyse ei ole ainakaan tahallisesta huumeen maahantuonnista. Sallittavuus koskee nimenomaan lääkevalmisteita, ei esimerkiksi tilannetta, jossa kannabista on voitu ostaa laillisesti ulkomailta ja sitä on sitten tuotu Suomeen.
Huumeiden levittämistä koskeva 4-kohta ei kriminalisoi välittämisenä pelkkää yleisluonteisen arvion esittämistä siitä, mistä toinen henkilö voisi saada huumeita. Sen sijaan yhteys- ja osoitetietojen antaminen tietoisena siitä, että tietojen antaminen johtaa todennäköisesti huumekauppoihin, on välittämistä tai vähintään avunanto myyjän huumausainerikokseen. Lisäksi välittämistä voi olla esimerkiksi huumausaineen säilytyspaikan avaimen toimittaminen. Huumeen luovuttaminen tarkoittaa aineen antamista ilmaiseksi, mikä sekin on rangaistavaa.
Viimeisessä kohdassa kriminalisoidaan hallussapito. Tämä ei edellytä fyysistä hallussapitoa, vaan sekin riittää, että tekijällä on mahdollisuus väliaikaisessa säilytyksessä olevan aineen käsittelyyn. Myös esimerkiksi se, joka antaa säilyttää huumetta luonaan tietoisena siitä, että kyse on tosiaan huumeesta, syyllistyy hallussapitoon. Jos kyse on pienen määrän hallussapidosta omaa käyttöä varten, kyse on huumausainerikoksen sijaan huumausaineen käyttörikoksesta, joka on lievemmin rangaistava (enintään 6 kk vankeutta 2 vuoden sijaan, RL 50:2 a §).
Huumausainerikoksesta annetaan vuosittain hulppeat 3000-3900 tuomiota (vuodet 2015-2019).
Huumausainerikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka laittomasti
1) valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee tai yrittää viljellä kokapensasta, kat-kasvia (Catha edulis) tai Psilosybe-sieniä,
2) viljelee tai yrittää viljellä oopiumiunikkoa, hamppua tai meskaliinia sisältäviä kaktuskasveja käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena taikka käytettäväksi huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa,
3) tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa tai yrittää kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
4) myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai
5) pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta,
on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
__________________________________________________________________
Esimerkiksi lapsille tapahtuva huumeiden välittäminen tai vaarallisesti epäpuhtaan huumeen levittäminen tekee teosta törkeän.
2 § Törkeä huumausainerikos
Pykälä on alkuperäisessä muodossaan vuodelta 1993 sillä poikkeuksella, että 2015 siihen lisättiin ankaroittamisperusteeksi huumausainerikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Törkeästä huumausainerikoksesta on säädetty myös vuoden 1972 huumausainelaissa.
Huumausainerikoksesta voi tehdä törkeän viisi seikkaa:
1. erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
2. huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu,
3. rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa,
4. vakavan hengen tai terveyden vaaran aiheuttaminen usealle ihmiselle,
5. huumeiden levittäminen alaikäisille tai muuten häikäilemättömästi.
Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvostellen törkeä. Myös törkeän huumausainerikoksen yritys on rangaistava.
Ensimmäinen ankaroittamisperuste koskee erittäin vaarallista huumausainetta tai suurta määrää. Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet. Näitä ovat esimerkiksi LSD ja amfetamiini. Tapauksessa KKO 2014:41 A oli myynyt ja luovuttanut 5-6 henkilölle metadonia useita kertoja, ja B oli saanut ensimmäisellä kerralla metadonimyrkytyksen ja toisella kerralla kuoli. A tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta ja vaaran aiheuttamisesta. Vaikka kyse olisi erittäin vaarallisesta huumausaineesta, vähäinen määrä ei kuitenkaan tee rikoksesta törkeää, vaan teon tulee olla kokonaisuutena arvioiden törkeä.
Jos törkeyden arviointi perustuu aineen suureen määrään, siihen vaikuttaa aine, sen voimakkuus ja tavanomaiset kerta-annokset. Esimerkiksi yksi hasiskilo katsotaan törkeäksi. samoin 100g amfetamiinia tai 300 tablettia ekstaasia ja 15g heroiinia. Tapauksessa KKO 2021:3 tuomioistuin katsoi, että A:lla oli sinänsä hallussa törkeäksi katsottava määrä amfetamiinia (n. 130 grammaa). Aine oli kuitenkin selvästi tavanomaista laimeampaa, joten hallussapidon ei katsottu olevan törkeä.
Toisena ankaroittamisperusteena on huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu. Se täyttyy erityisesti silloin, kun kyseessä on suuri määrä huumetta, mutta toisinaan myös silloin, jos tekijä jää kiinni varhaisessa vaiheessa viljely- tai valmistamistoimintaa. Jos tekijällä on esimerkiksi useita kymmeniä kannabiskasvin taimia ja hän jää kiinni, voitaneen katsoa, että teolla tavoiteltiin huomattavaa taloudellista hyötyä. Huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu täyttyy silloinkin, jos markkinoilla on sellaista huumetta, joka on pieninäkin määrinä erittäin arvokasta. Huomattavana taloudellisena hyötynä pidettäneen oikeuskäytännön perusteella ainakin n. 15-20.000 euroa.
Kolmas ankaroittamisperuste on rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Merkitystä ei tässä ole sillä, onko tekijä tosiasiallisesti ryhmän, kuten rikollisjärjestöksi katsottavan moottoripyöräkerhon, jäsen. Merkitystä on sen sijaan tosiasiallisella toiminnalla. Esimerkiksi tapauksessa KKO 2011:41 A ei ollut Bandidos Helsinki -kerhon jäsen, eikä hänellä edes ollut moottoripyörää. Hän oli kuitenkin mm. toiminut yhteydenpitäjänä kerhon keskeisten henkilöiden välillä, hankkinut rahoitusta, säilyttänyt huumeita ja hoitanut huumekauppoja. Tuomioistuin katsoi, että hänen toimintansa oli osa järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta.
Neljäs ankaroittamisperuste on vakavan hengen tai terveyden vaaran aiheuttaminen usealle ihmiselle. Kyse täytyy olla nimenomaan huumeella aiheutetusta vaarasta. Esimerkiksi epäpuhtaan huumausaineen, kuten pesupulverillla jatketun amfetamiinin, levittäminen voi aiheuttaa tämän kohdan mukaista vaaraa. Teosta tulee olla aiheutunut konkreettista vaaraa, eli jonkun on täytynyt olla vaarassa huumausainerikoksen seurauksena. Vaaran katsotaan aiheutuneen, vaikka uhri olisi pelastunut esimerkiksi vatsahuuhtelun ansiosta.
Viides ankaroittamisperuste on huumeen levittäminen alaikäisille tai muuten häikäilemättömästi. Wienin huumausainerikoksia koskeva yleissopimus edellyttää, että alaikäisen joutuminen rikoksen uhriksi on yksi ankaroittamaisperusteista. Häikäilemättömyys tarkoittaa esimerkiksi sellaista, että ainetta levitetään ilmaiseksi tai nimellistä korvausta vastaan uusien asiakkaiden hankkimiseksi, tai uudelle käyttäjälle annetaan niin iso määrä ainetta, että se voisi olla väärin annosteltuna erityisen vaarallista.
Pelkästään se, että henkilö käyttää itse erityisen vaarallista huumetta, ei tee rikoksesta törkeää huumausainerikosta, vaikka huumausaineen erityinen vaarallisuus onkin yksi huumausainerikosta ankaroittava seikka.
Vankeusrangaistuksen enimmäispituus on kymmenen vuotta, mikä on kohtuullisen harvinaista suomalaisessa rikoslaissa. Törkeän huumausainerikoksen hankkeilla oleminen lukeutuu rikoksiin, joista on asetettu rikoslaissa ilmoitusvelvollisuus hankkeesta tietävälle. Muita ilmoitusvelvollisuuden alaisia rikoksia ovat mm. tappo ja murha, sekä ihmiskauppa ja maan- ja valtiopetokset. Myös tämä kuvastaa sitä, kuinka vakavana törkeää huumausainerikosta pidetään.
Törkeästä huumausainerikoksesta annetaan vuosittain n. 550 tuomiota (vuodet 2015-2019). Korkeimman oikeuden ennakkotapauksia on annettu paljon, kirjoitushetkeen mennessä 51 kappaletta.
Törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos huumausainerikoksessa
1) rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa, (8.5.2015/564)
4) aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
5) levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla
ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
__________________________________________________________________
Huumausaineen käyttörikoksessa tekijällä on hallussaan vähäinen määrä huumausainetta omaan käyttöön. Oikeuskäytännössä määrän arviointi on tiukkaa.
2 a § Huumausaineen käyttörikos
Pykälä on vuodelta 2001. Syynä oli tarve saada vähäiset huumausainerikokset rangaistusmääräysmenettelyn piiriin, jotta tuomioistuinten kuormitus vähenisi. Rangaistusmääräysmenettelyssä voidaan tuomita sakko ja korkeintaan 1000 euron menettämisseuraamus. Ennen pykälän säätämistä käytöstä rangaistiin huumausainerikoksena, eikä sen korkea rangaistusmaksimi mahdollista rangaistusmääräysmenettelyn käyttämistä.
Huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan se, joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumetta. Keskeistä pykälän soveltumisessa on aineen määrän vähäisyys ja se, että ainetta hallussapidetään omaan käyttöön. Ainetta tulee siten olla niin vähän, että sen hallussapito omaan käyttöön olisi uskottavaa. Määrä vaihtelee aineesta riippuen. Toisaalta, jos aine on esimerkiksi jaettu useisiin käyttöannoksiin ja niiden yhteisarvo on hyvin korkea, voi se olla osoitus siitä, että aine on tarkoitettu levitettäväksi. OIkeuskäytännössä on arvioitu vähäisyyden kriteeriä tiukasti. Esimerkiksi 16,5 grammaa hasista ja toisessa tapauksessa 0,06 grammaa heroiinia ja 2 Oxepam-tablettia ei pidetty vähäisenä määränä.
Huumausaineen käyttörikoksesta annetaan 500-900 tuomiota vuosittain (vuodet 2015-2019).
Huumausaineen käyttörikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta, on tuomittava huumausaineen käyttörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
__________________________________________________________________
Huumausainerikoksen valmistelu ei kata esimerkiksi bongin hankkimista, vaan teon tulee liittyä esimerkiksi huumeiden valmistamiseen tai salakuljetukseen.
3 § Huumausainerikoksen valmistelu
Pykälä on vuodelta 1993. Sen säätämisen taustalla on Wienin yleissopimuksen velvoitteet, jotka saatettiin kansallisesti voimaan. Yleissopimuksessa velvoitettiin kriminalisoimaan huumausainerikokset laajemmin kuin mitä suomalaisessa lainsäädännössä silloin oli säädetty. Perusmuotoista huumausainerikoksen pykälää ei ollut, vaan vain törkeä tekomuoto oli säädetty rangaistavaksi. Rikoksen valmistelu on säädetty rangaistavaksi vain erityisen vaarallisten ja vahingollisten rikosten osalta. Yleensä valmistelu on jätetty rankaisemattomaksi siksi, että rikoksentekijällä on vielä valmisteluvaiheessa mahdollisuus harkita rikokseen ryhtymistä.
Huumausainerikoksen valmistelusta tuomitaan se, joka valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen seuraavia käyttötarkoituksia varten: huumeen viljely tai kasvatus, huumausaineen salakuljetus tai huumausaineen levittäminen, tai näiden tekotapojen yritys. Tunnusmerkistö on siten kaksiosainen: pykälässä on lueteltu tekotavat ja lisäksi teon täytyy liittyä edellä mainittuihin huumausainerikoksen tekotapoihin. Tekijän tarkoituksena tulee olla huumausainerikoksen kattaman teon tekeminen.
Valmisteluna ei ole rangaistavaa vain hallussapidon ja käytön valmistelu, koska niiden yrityskään ei ole rangaistavaa. Tämä tarkoittaa, että ei ole laitonta hankkia esimerkiksi bongia tai injektioruiskua. Rangaistavuus täyttyisi vasta, kun huumetta saa haltuunsa tai saa mahdollisuuden päästä siihen käsiksi. Käytännössä erottelu tarkoittaa sitä, että oman käytön valmistelu ei ole rangaistavaa, mutta myynti-, kasvatus-, salakuljetus- ja levitystoiminnan valmistelu on. Koska monet tarvittavista välineistä ja aineista ovat yleisesti saatavilla, arvioinnissa ratkaisee tekijän tarkoitus. Esimerkiksi laboratoriovälineiden tai auton hankkiminen voidaan katsoa valmisteluksi, jos on selvää, että tekijän tarkoituksena olisi käyttää niitä huumausainerikoksessa. Pykälässä mainitut aineet ovat esimerkiksi huumeiden raaka-aineita, siemeniä, taimia ja lannoitteita.
Maksimirangaistus valmistelurikoksesta on kaksi vuotta vankeutta, eli saman verran, kuin mitä huumausainerikoksen maksimirangaistus on. Vaikka valmistelu on periaatteessa vähemmän moitittava teko kuin täytetty teko, rangaistuksen määrää on on hallituksen esityksessä perusteltu sillä, että valmistelun tavoitteena voi olla hyvinkin suurten huumausainemäärien maahantuonti, valmistus tai muu toiminta. Valmistelu voi siksi olla jossain määrin moitittavampaa kuin pienimuotoinen huumausainerikos. Jos tekijä tuomitaan huumausainerikoksesta, valmistelusta ei tuomita erikseen koska teko sisältyy huumausainerikokseen.
Huumausainerikoksen valmistelusta annetaan joitakin kymmeniä tuomiota vuosittain (vuodet 2015-2019). Esimerkkinä voidaan antaa ratkaisu KKO 2017:33, jossa A tuomittiin psilosybe-sienten kasvattamisesta ja huumausainerikoksen valmistelusta. A oli sekä jo kasvattanut sieniä, että tilannut ulkomailta 55 kasvatusalustaa, jotka jäivät tulliin. Tuomiossa käsiteltiin myös sitä, tuleeko taikasieniä pitää erittäin vaarallisena huumausaineena. Toisin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus, KKO totesi että ei tule, koska sienet eivät yleensä aiheuta riippuvuutta eikä lisääntynyttä onnettomuus- ja psykoosiriskiä voida pitää erityistä vaarallisuutta ilmentävänä tekijänä.
Huumausainerikoksen valmistelun tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tehdäkseen 1 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (30.5.2008/374)
Yritys on rangaistava. (19.10.2006/928)
__________________________________________________________________
Esimerkiksi huumeiden käytön rahoittaminen on rangaistavaa huumausainerikoksen edistämisenä.
4 § Huumausainerikoksen edistäminen
Pykälä on vuodelta 1993, tätä aiemmin teosta ei ollut sääntelyä. Pykälä säädettiin, koska Wienin huumeita koskeva yleissopimus edellytti edistämistekojen kriminalisointia. Edistämisrikoksessa on kyse toisen henkilön tekemän huumausainerikoksen edistämisestä, eli kyse on eri asiasta kuin huumausainerikoksen valmistelussa, joka kohdistuu tekijän omaan tulevaan toimintaan.
Huumausainerikoksen edistämiseen voi syyllistyä kahdella tapaa: toinen liittyy välineiden, aineiden tai tarvikkeiden liikuttamiseen ja toinen huumausainerikosten rahoittamiseen. Myös yritys on rangaistava.
Ensimmäinen tekotapa on se, että valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietoisena siitä, että niitä käytetään huumeen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten. Tekijän tulee siten olla tietoinen siitä, miten välineitä, tarvikkeita tai aineita tullaan käyttämään. Teolta ei edellytetä, että tekijän tarkoituksena olisi edistää huumausainerikosta.
Toinen tekotapa on se, että varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta, sen valmistelemista tai edistämistä tietäen, että raha käytettäisiin edellä mainittuun tarkoitukseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rahan lainaaminen kaverille, jotta tämä saa ostettua itselleen huumeita, on rikollista. Muita rahoitustapoja ovat esimerkiksi pääoman sijoittaminen huumausainetoimintaa tekevään yhtiöön. Järjestelyt voivat olla hyvinkin monimutkaisia. Tekijältä ei edellytetä tarkkaa tietoa siitä, että millä tavalla rahat edistävät huumausainerikosta, vaan yleinen tieto siitä riittää. Säännös on tarkoitettu varsinkin salakuljetuksen ja suurten huumeliigojen rahoittajiin.
Jos tekijä katsotaan osalliseksi huumausainerikokseen tai sen törkeään tekomuotoon, annetaan tuomio kyseisestä teosta. Edistämisteko sisältyy edellämainittuihin rikoksiin.
Huumausainerikoksen edistämisestä on annettu vuosittain muutama tuomio (vuodet 2015-2019). Tällä aikavälillä poliisin tietoon on tullut 12 rikosepäilyä.
Huumausainerikoksen edistämisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka
1) huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen, tai
2) varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen edistämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun huumausainerikoksen edistämisen yritys on rangaistava. (19.10.2006/928)
__________________________________________________________________
Törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä voidaan tuomita vain, jos tekijä tekee teon huumausainerikoksia varten järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenenä.
4 a § Törkeä huumausainerikoksen edistäminen
Pykälä on vuodelta 2006. Se säädettiin EU:n huumausainepuitepäätöksen velvoittamana. Kyseinen puitepäätös edellytti, että edistämisrikoksen maksimirangaistuksen tulee olla vähintään 5-10 vuotta. Suomessa päädyttiin säätämään enimmäisrangaistukseksi kuusi vuotta vankeutta.
Törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä tuomitaan, jos teko on tehty osana laajamittaisten huumerikosten tekemiseen erityisesti järjestäytynyttä rikollisryhmän toimintaa, ja 1) rikoksen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistukseen, viljelyyn, maahantuontiin tai maastavientiin taikka 2) teolla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Summaa ei ole lain esitöissä määritelty. Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvioiden törkeä.
Kyseessä olevan rikollisryhmän tulee olla järjestäytynyt huumausainerikoksia varten, eli ryhmän tulee olla järjestäytynyt nimenomaan huumerikollisuutta varten. Määritelmä on siten rajatumpi kuin monissa muissa rikoslain pykälissä, joissa rikollisryhmään kuuluminen on ankaroittava peruste.
Törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä ei ole annettu yhtäkään tuomiota vuosina 2015-2019.
Törkeän huumausainerikoksen edistämisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos huumausainerikoksen edistäminen tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja
1) rikoksen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistukseen, viljelyyn, maahantuontiin tai maastavientiin taikka
2) huumausainerikoksen edistämisellä tai edistettävällä rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä
ja huumausainerikoksen edistäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
(8.5.2015/564)
Edellä 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tehdyn törkeän huumausainerikoksen edistämisen yritys on rangaistava.
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Comments