Suomessa joudutaan suhteellisen harvoin käymään oikeutta siitä, että sanomalehti julkaisee henkilön nimen ja syyllistyy siten yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2022:30 oli kuitenkin kyse tästä. Eräässä sanomalehdessä kerrottiin henkilöön liittyvästä rikosepäilystä mainitsematta henkilön nimeä, mutta uutisessa oli linkki toisen kustantajan verkkolehteen, josta nimi löytyi. Sanomalehden päätoimittaja ja toimittaja olivat tämän vuoksi epäiltynä rikoksesta. Tässä blogikirjoituksessa avaan lainsäädännön taustat ja korkeimman oikeuden ratkaisun.
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen
Rikoslain 24:8 § sisältää säännöksen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Pykälän mukaan rangaistaan sellaisesta teosta, jolla toisen henkilön elämästä kerrotaan sinänsä paikkansa pitävä oleva asia, mutta jonka tuleminen yleisön tietoon aiheuttaa henkilölle kärsimystä. Pykälän sisältö kuuluu kokonaisuudessaan:
”Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”
Pykälän tarkoituksena ei ole kaventaa normaalia keskustelua, minkä vuoksi rangaistavaa on vain levittää tietoa laajasti, joko joukkotiedotusvälineellä tai muulla vastaavalla tavalla, kuten sosiaalista mediaa käyttämällä. Lainsäätäjä on katsonut, että muiden ihmisten yksityiselämästä ei tule saada kertoa mitä tahansa julkisesti, vaan ihmisillä on oikeus tiettyyn yksityisyyteen. Tällaisia yksityiselämän ydinalueelle kuuluvia asioita ovat esimerkiksi henkilön tekemät rikokset, terveydentilaan liittyvät asiat ja seksuaalinen käyttäytyminen. Näitkin koskevia tietoja voi toki julkaista henkilön omalla suostumuksella, jos hän esimerkiksi itse on antanut asiasta haastatteluja.
Jotta pykälä ei estäisi demokraattiselle yhteiskunnalle välttämätöntä yhteiskunnallista keskustelua, on pykälässä kaksi poikkeusta. Ensimmäinen poikkeus koskee yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevien henkilöiden asioiden käsittelyä. Esimerkiksi poliitikon tekemästä rikoksesta tulee voida keskustella yhteiskunnassa. Tämäkään laajennus ei kata kaikkea mahdollista, vaan ainoastaan sellaisia asioita, jotka liittyvät henkilön sopivuuden ja tämän aseman arviointiin.
Toinen poikkeus koskee yleisesti merkittävien asioiden käsittelyä. Tätä poikkeusta tulkitaan yksityishenkilöiden kohdalla melko tiukasti. Useimmiten henkilön yksityiselämästä kertominen mediassa ei ole perusteltua ilman hänen suostumistaan, mutta tähän voidaan tehdä poikkeus asian tärkeyden vuoksi.
Lähtökohtaisesti rikos täyttyy silloin, jos henkilö voidaan yleisesti tunnistaa uutisoinnista.
Tapauksen taustat
Ahvenanmaalainen sanomalehti julkaisi yksityishenkilö X:n elämästä kertovan uutisen. Uutisessa viitattiin toisen, suomenkielisen lehden uutiseen, jossa kerrottiin, että X:ää epäillään tekijänoikeusrikoksista ja törkeästä kavalluksesta, törkeistä kiskonnasta ja yrityksestä törkeään kavallukseen. Uutisessa X:n väitettiin menneen naimisiin 80-vuotiaan naisen kanssa, joka ei edes tiennyt menneensä naimisiin X:n kanssa. Sanomalehden uutisessa kirjoitettiin, että X:n motiivi naimisiinmenolle oli hyötyä tästä taloudellisesti.
Uutisen oli kirjoittanut toimittaja A. Lehden päätoimittajana toimi B. Uutisessa oli linkki alkuperäiseen suomenkieliseen artikkeliin, jossa X:n nimi mainittiin. Sanomalehdessä X oli nimettömänä. Asiasta tehtiin rikosilmoitus ja syyttäjä nosti syytteen. Syyttäjän mukaan X oli linkin vuoksi tunnistettavissa uutisoinnissa ja että uutisointi ei ollut tarpeen yleisesti merkittävän asian käsittelemiseksii. Tämän vuoksi syyttäjä nosti syytteen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta. Kunnianloukkaussyyte nostettiin, koska A kirjoitti X:stä ruotsinkielisellä termillä ”sol-och-vårande”, joka on halventava ilmaisu, joka liittyy toimintaan, jossa henkilö menee naimisiin tai muuhun suhteeseen taloudellista etua hankkiakseen.
Ahvenanmaan käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 27.3.2018. Tuomion mukaan itse julkaistusta uutisesta ei käynyt ilmi X:n henkilöllisyyttä, minkä vuoksi A:ta ja B:tä ei voitu tuomita teoista. Pelkkä linkki toiseen uutiseen, jossa nimi mainittiin, ei käräjäoikeuden mukaan tarkoittanut nimen julkaisua. Tuomiossa huomioitiin myös se, että X itse oli antanut verkkolehdelle haastattelun ja suostunut tietojen julkaisuun siellä.
Syyttäjä ja X valittivat asiasta Turun hovioikeuteen. Hovioikeus antoi asiassa tuomion 18.5.2020. Hovioikeus katsoi, että uutinen käsitteli rikosepäilyä ja parisuhde-elämää ja tämän vuoksi asiassa oli kyse X:n yksityiselämästä. Tämän lisäksi hovioikeus totesi, että ilmaisu ”sol-och-vårande”, jolla viitataan romanssihuijareihin ja “auervaaroihin”, on halventava. Vaikka X olikin kertonut asioista haastattelussa, ei hän ollut antanut lupaa yksityiskohtaisten rikosepäilyjen julkaisemiseen.
Hovioikeus totesi, että koska toiseen uutisen viittaaminen tuo henkilön nimen lukijoiden tietoon. Asia ei myöskään ollut yhteiskunnallisesti tärkeä. Hovioikeuden mukaan A:n ja B:n tuli ymmärtää, että henkilönä koskevan toisen uutisen linkittäminen uuden uutisen yhteyteen johtaa siihen, että X:n yksityiselämää koskevia tietoja leviää julkisuuteen. Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n ja B:n yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2022:30
Korkein oikeus antoi asiassa valitusluvan ja antoi asiassa ratkaisun 28.4.2022. Korkein oikeus totesi, että ensimmäinen ratkaistava kysymys on, oliko tieto X:n yksityiselämää koskevaa ja oliko se loukkaavaa. Korkein oikeus totesi, että yksityiselämän suoja tarkoittaa oikeutta elää rauhassa ilman ei-toivottua huomiota. Rikoksesta leimautuminen on henkilölle haitallista, minkä vuoksi rikosepäily on yksityiselämän piiriin kuuluvaa. Tämän vuoksi tieto itsessään oli yksityiselämää loukkaavaa. Asiassa tuli kuitenkin vielä ratkaista, olivatko A ja B vastuussa linkin takana olevasta informaatiosta.
Korkein oikeus totesi, että yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä voidaan rangaista vain, jos henkilö on tunnistettavissa. Korkein oikeus katsoi, että tietoa voidaan levittää myös linkkien avulla, jolloin A ja B olivat julkaisseet tiedon X:n henkilöllisyydestä. Korkein oikeus arvioi myös sitä, että X:n rikosepäilystä oli jo julkaistu tieto hänen luvallaan verkkolehdessä, vaikkakaan ei rikosten yksityiskohtia. Tämän ei kuitenkaan katsottu kattavan asiaa koskevaa julkaisua toisessa lehdessä.
Korkein oikeus arvioi myös, oliko asian käsittely yhteiskunnallisesti tärkeää. Sinänsä talousrikoksia koskevien asioiden käsittelyllä on yhteiskunnallista merkitystä. Henkilö X asui Ahvenanmaalla ja nimen julkaisu paikallislehdessä aiheutti hänelle siksi kärsimystä. Korkein oikeus katsoi kuitenkin, että nimen linkittäminen ei selkeästi ylittänyt sitä mikä on hyväksyttävää, koska X oli itse käsitellyt kyseisiä asioita toisessa lehdessä, ja hänen nimeään ei suoraan mainittu nyt käsiteltävänä olleessa sanomalehdessä. Tämän vuoksi korkein oikeus hylkäsi syytteen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä.
Kunnianloukkauksen osalta korkein oikeus totesi, että ilmaisu ”sol-och-vårande” ei ole erityisen halventava, ja se kuvasi toimintaa, josta X:ää epäiltiin. Ilmaisua käytettiin rikosepäilyn yhteydessä ja asiassa tuotiin esiin, että kysymys oli vasta epäilyn asteella olevasta rikoksesta. Tällä perusteella korkein oikeus katsoi, että ilmaisu ei ollut halventava. Korkein oikeus hylkäsi syytteen.
Yhteenveto
Henkilön nimen julkaiseminen lehdessä voi johtaa rikostuomioon. Tämä edellyttää, että asiassa julkaistaan henkilön yksityiselämästä sellaisia tietoja, joiden julkaisu loukkaa häntä. Ennakkoratkaisuna korkein oikeus totesi, että linkin antaminen voi tarkoittaa henkilön nimen julkaisua, jos nimi löytyy linkin takaa. Linkin antaminen ei kuitenkaan ole yhtä vakava toimi, kuin nimen varsinainen julkaisu. Tämän vuoksi tässä tapauksessa KKO 2022:30 A:ta ja B:tä ei tuomittu rikoksista.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
HT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments