Sukupolvenvaihdoksessa haasteita tuottaa usein yritykseen kertynyt omaisuus, joka ei liity varsinaisesti yritystoimintaan. Tällainen omaisuus nostaa merkittävästi yrityksen tasearvoa ja sitä myöten perintö- ja lahjaveroja, minkä lisäksi se saattaa pahimmillaan estää sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltumisen. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi, miten tällainen passiivinen omaisuus vaikuttaa sukupolvenvaihdokseen ja mitä ratkaisuja ongelmiin on.
Yrityksen käsitteestä
Pahimmassa tapauksessa merkittävä passiivinen varallisuus, esimerkiksi varainhoitajan hoidettavaksi annettu sijoitusomaisuus, voi estää koko sukupolvenvaihdoshuojennuksen saamisen verotuksessa. Syynä tähän on perintö- ja lahjaverolain 55 §:n yrityksen käsite:
”Perintö- tai lahjaverosta jätetään verovelvollisen Verohallinnolle ennen verotuksen toimittamista tekemästä pyynnöstä osa maksuunpanematta, jos:
1) veronalaiseen perintöön tai lahjaan sisältyy maatila, muu yritys tai osa niistä;
2) verovelvollinen jatkaa perintönä tai lahjana saaduilla varoilla maatalouden tai maa- ja metsätalouden harjoittamista tai muuta yritystoimintaa perintönä tai lahjana saadulla maatilalla tai näin saadussa yrityksessä; ja
3) edellä 1 kohdassa tarkoitetusta maatilasta, muusta yrityksestä tai niiden osasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on suurempi kuin 850 euroa.”
Pykälän mukaan ehdoton edellytys huojennukselle on, että perintöön sisältyy yritys tai sen osa. Yrityksellä ei tarkoiteta osakeyhtiötä, mikä voi tulla yllätyksenä joillekin sukupolvenvaihdosta suunnitteleville. Yrityksellä viitataan elinkeinotoimintaa harjoittavaan tahoon sen oikeudellisesta muodosta riippumatta, eli avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö ja osakeyhtiö voivat olla yrityksiä.
Jotta tietty yhtiö voitaisiin katsoa yritykseksi, tulee sen harjoittaa elinkeinotoimintaa. Tällä viitataan yhä vanhan tulonlähdejaon aikaiseen EVL-toimintaan.
Sukupolvenvaihdoshuojennusta ei pääsääntöisesti voida soveltaa sijoitustoimintaan, vaikkakin tästä on tiettyjä harvinaisia poikkeuksia. Tästä syystä yhtiön merkittävä sijoitusvarallisuus voi aiheuttaa ongelmia erityisesti menestyvissä ja vanhoissa yhtiöissä.
Jos yrityksellä on merkittävä osa vanhaa ”TVL-omaisuutta” kuten sijoituksia tai rahavaroja, voidaan pahimmassa tapauksessa katsoa, että kyseessä ei ole lainkaan sukupolvenvaihdossääntelyssä tarkoitettu yritys. Tällöin verot tulevat maksettavaksi täysimääräisenä ja huojennusta ei voida hyödyntää. Tämän soveltuminen kuitenkin vaatii, että sijoitusomaisuuden osuus yhtiön varallisuudesta on huomattava liikevaihtoon verrattuna. On syytä korostaa, että tässä huomioidaan nimenomaan käypä arvo, eikä alkuperäistä hankintamenoa, joka esitetään taseessa.
Huojennuksesta
Sukupolvenvaihdoshuojennus tarkoittaa, että lahjaverot siirretystä yrityksestä arvostetaan 40 %:iin siitä arvosta, mikä sille muuten laskettaisiin. Tätä koskeva sääntely on perintö- ja lahjaverolain 55 §:n toisessa ja kolmannessa momentissa:
”Maksuunpanematta jätettävän veron osan laskemiseksi vähennetään tämän lain mukaan määrätystä verosta vero, joka perintöosuudesta tai lahjasta olisi määrättävä, jos maatilan maatalousmaa ja sitä vastaava CAP-maatilatukioikeus, rakennukset, rakennelmat, koneet, kalusto ja laitteet sekä niihin kohdistuvat velat samoin kuin muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluva yritysvarallisuus arvostettaisiin määrään, joka vastaa 40 prosenttia verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitettavassa tai toimitetussa tuloverotuksessa noudatettavien tai noudatettujen, varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 3 ja 4 luvun mukaisten perusteiden mukaisesta määrästä. Osakeyhtiön yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka vastaa 40 prosenttia mainitun lain 4 ja 5 §:n mukaisten perusteiden mukaan lasketusta määrästä.
Varat, joita ei lueta nettovarallisuuteen, arvostetaan seuraavasti:
1) maatilaan kuuluva metsä 40 prosenttiin sen varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 7 §:n mukaisesta arvosta;
2) maatilan asuinrakennus ja metsätalouden tuotantorakennuksen rakennuspaikka 40 prosenttiin varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 5 luvun mukaisten perusteiden mukaisesta määrästä;
3) metsätalouden tuotantorakennukset, koneet ja laitteet 40 prosenttiin niiden verotuksessa poistamatta olevasta hankintamenosta; ja
4) muut varat 40 prosenttiin niiden käyvästä arvosta.”
Tässä ei luokitella mitään varoja huojennuksen ulkopuolelle, vaan kaikki yrityksen varat kuuluvat huojennuksen piiriin. Tämä tarkoittaa, että sijoitukset ja vanha ”TVL-omaisuus” kuuluvat huojennuksen piiriin. Tästä syystä jos sukupolvenvaihdos voidaan tehdä yrityksessä, jossa on merkittäviä sijoituksia, voidaan saavuttaa merkittäviä verosäästöjä. Riski piilee kuitenkin siinä, voidaanko koko sukupolvenvaihdosta tehdä.
Ratkaisuja
Jos yrityksellä on liikevaihtoon nähden suuri sijoitusvarallisuus, tai jos yritys on kovin tuore, kannattaa hakea Verohallinnon ennakkoratkaisu siitä, onko kyseessä ylipäätään sukupolvenvaihdoshuojennuksen piiriin kuuluva yritys. Jos ennakkoratkaisu on negatiivinen, veroneutraalein tapa on suorittaa yhtiöön jakautuminen, jossa osa sijoitusvarallisuudesta siirretään uuteen osakeyhtiöön. Tällöin elinkeinotoiminnan varallisuus ja jonkin verran sijoitusvarallisuutta voidaan siirtää huojennuksen piirissä jatkajalle. Tällöin toinen osakeyhtiö, jossa sijoitustoiminnan varallisuus on, voidaan siirtää myöhemmin perillisille.
Toinen vaihtoehto on purkaa sijoitusvarallisuutta yhtiöstä. Tässä tapauksessa voidaan hyödyntää osakepääoman palautukset ja SVOP-palautukset, mutta yleensä siltikin yhtiöön jää merkittävää varallisuutta. Tällöin vaihtoehdoksi jäävät ylimääräinen osingonjako tai omien osakkeiden hankkiminen. Omien osakkeiden hankkiminen on näistä verotehokkaampi ratkaisu, koska osingonjaon noustessa merkittävän suureksi omaan pääomaan nähden, verotetaan tietty osa tuloverolain 33 b §:n mukaisesti ansiotulona:
”Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 150 000 euroa, osingoista 85 prosenttia on pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa.”
Tämä tarkoittaa käytännössä, että purettaessa sijoitusvarallisuutta yhtiöstä joudutaan maksamaan veroa 0,75 x ansiotulojen veroprosentti. Ansiotuloveron ollessa progressiivinen tämä voi olla hyvinkin suuri summa. Yleensä varojen purkaminen yhtiöstä ei olekaan kannattavaa osingonjakona tehtynä. Sen sijaan omia osakkeita hankkimalla tämä voidaan tehdä hyvinkin tehokkaasti. Tällöin osakkeiden hankinta verotetaan aina luovutusvoittona eli pääomatulona. Usein voidaan myös hyödyntää tuloverolain 46 §:n mukaista hankintameno-olettamaa:
”Omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Muun verovelvollisen kuin yhteisön tai avoimen yhtiön taikka kommandiittiyhtiön saamasta luovutushinnasta vähennettävä määrä on kuitenkin aina vähintään 20 prosenttia ja, jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuoden ajan, vähintään 40 prosenttia luovutushinnasta.”
Tällöin veroprosentti on noin 20 % osakkeiden hankintahinnasta.
Yleisesti ottaen näissä tilanteissa kaikkien osakkeenomistajien osakkeita hankitaan samalla hinnalla, jolloin tilanne on yksinkertainen. Jos kuitenkin hankitaan vain tietyn osakkeenomistajan osakkeita, tilanne on monimutkaisempi. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, jos yhtiön yhdellä osakkeenomistajalla on useampia perillisiä, ja joidenkin perintöosuus halutaan järjestelyn yhteydessä maksaa rahana. Tällöin sovelletaan osakeyhtiölain 15:6 §:n mukaisia suunnatun hankkimisen säännöksiä:
”Omia osakkeita voidaan hankkia muuten kuin osakkeenomistajien omistamien osakkeiden suhteessa (suunnattu hankkiminen), jos siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Suunnatun hankkimisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tarjotun vastikkeen ja osakkeen käyvän hinnan suhteeseen. Yhtiökokouksen päätös on tehtävä 5 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla määräenemmistöllä. Sama koskee hallituksen valtuuttamista sellaiseen hankkimiseen, jossa ei suljeta pois hallituksen oikeutta päättää suunnatusta hankkimisesta.
Omia osakkeita voidaan lunastaa muuten kuin osakkeenomistajien omistamien osakkeiden suhteessa (suunnattu lunastaminen) vain kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella. Julkinen osakeyhtiö voi kuitenkin 5 luvun 27 §:ssä tarkoitetulla määräenemmistöllä päättää tämän luvun 9 §:ssä tarkoitetusta osakkeiden yhdistämisestä. Lisäksi yhtiöjärjestyksessä voi olla tämän luvun 10 §:ssä tarkoitettu lunastusehto.
Jos hallitus ehdottaa, että yhtiökokous päättää suunnatusta hankkimisesta tai suunnatusta lunastamisesta taikka hallituksen valtuuttamisesta sellaiseen hankkimiseen, jossa ei suljeta pois hallituksen oikeutta päättää suunnatusta hankkimisesta, asiasta on mainittava yhtiökokouskutsussa.”
Tämän pykälän määräykset muuttuvat merkitykselliseksi erityisesti silloin, jos yhtiössä on hankalia vähemmistöosakkaita. Tällöin päätöstä ei jouduta tekemään yksimielisesti ja joudutaan huomioimaan osakeyhtiölain tarkat säännöt. Sukupolvenvaihdoksen mahdollistaminen on tyypillisesti ollut sellainen syy, jota pidetään painavana. Tästä voidaan kuitenkin saada riita aikaan erityisesti silloin, jos osakkeiden hankintahinta on kaukana niiden laskennallisesta arvosta.
Yhteenvetoa
Merkittävä sijoitusvarallisuus ei usein helpota sukupolvenvaihdoksen toteuttamista. Tällöin on tarpeen hakea asiassa Verohallinnon ennakkoratkaisu, jotta voidaan varmistua siitä, että huojennusta voidaan ylipäätään hyödyntää. Jos huojennusta ei voida hyödyntää ja yrityksessä pitää tehdä varallisuuden siirtoon liittyviä järjestelyjä, muuttuu tilanne huomattavasti vaikeammaksi.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
תגובות