SVOP-sijoitusten kohdalla riskinä on, että sijoitus voidaan tietyissä tapauksissa katsoa lahjaveron alaiseksi suoritukseksi muille osakkeenomistajille. Tämä riski ei ole täysin teoreettinen, vaan verotuskäytännössä myös ilmennyt. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa SVOP-sijoituksen verottamista lahjana muille osakkaille. Olen kirjoittanut SVOP-sijoituksesta aikaisempia blogikirjoituksia, jotka löydät näiden linkkien takaa.
SVOP-sijoituksesta
SVOP-rahasto tarkoittaa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoa. Käytännössä tämä on se oman pääoman laji, jota voidaan lisätä tai vähentää osakkeenomistajien toimesta ilman monimutkaista paperityötä tai asiointia PRH:n kanssa. Osakeyhtiöoikeudellisesti SVOP-rahasto on vapaata omaa pääomaa osakeyhtiölain 8:1 §:n mukaisesti:
”Yhtiön oma pääoma jakautuu sidottuun omaan pääomaan ja vapaaseen omaan pääomaan. Osakepääoma sekä kirjanpitolain mukainen arvonkorotusrahasto, käyvän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto ovat sidottua omaa pääomaa. Muut rahastot sekä tilikauden ja edellisten tilikausien voitto ovat vapaata omaa pääomaa.”
SVOP-rahasto on pykälän mukainen ”muu rahasto”. Vapaata omaa pääomaa voidaan jakaa yhtiön osakkeenomistajille osakeyhtiölain 13:1 §:n mukaisesti:
”Yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain sen mukaan kuin tässä laissa säädetään:
1) voitonjaosta (osinko) ja varojen jakamisesta vapaan oman pääoman rahastosta;
2) 14 luvussa tarkoitetusta osakepääoman alentamisesta;
3) 3 ja 15 luvussa tarkoitetusta omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta; sekä
4) 20 luvussa tarkoitetusta yhtiön purkamisesta ja rekisteristä poistamisesta.
Yhtiöllä voi tämän luvun 9 §:n mukaisesti olla muu tarkoitus kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Lahjan antamisesta säädetään 8 §:ssä.
Muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa.
Varoja ei saa jakaa ennen yhtiön rekisteröimistä.”
Vapaata omaa pääomaa, myös SVOP-rahastoa voidaan siis jakaa osakkeenomistajien päätöksellä. SVOP-sijoituksen tekeminen on vielä yksinkertaisempaa. Osakeyhtiölain 8:2 § sisältää säännöksen siitä, mitä sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon kirjataan:
”Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan, sekä sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Rahastoon merkitään myös se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen.”
SVOP-rahastoon merkitään siis muu oman pääoman sijoitus kuin osakeannilla kerätty raha. SVOP-rahastoon voidaankin kerryttää varoja, joita vastaan ei anneta osakkeita. Jos yhtiö kerää pääomaa laskematta liikkeelle uusia osakkeita, ei tämä vaadi yhtiökokouspäätöstä. Tästä syystä SVOP-sijoitus voidaan vastaanottaa hallituspäätöksellä. Tässä kohtaa on aiheellista korostaa, että SVOP-sijoitusta vastaanotettaessa ei ole sallittua sopia siitä, että sijoitus palautetaan sille henkilölle, joka sen on tehnyt. Jos tällainen sopimus tehdään, on kyseessä tosiasiassa velka, ja tällainen erä tulee merkitä velaksi vieraaseen pääoman. Toki jos osakkaat sopivat keskenään sijoituksen palauttamisesta ilman, että yhtiö on sopimusosapuoli, voidaan tällainen erä merkitä omaan pääomaan.
SVOP ja lahjavero
SVOP-sijoituksen ja lahjaveron ongelma syntyy siitä, että sijoitus tulee lähtökohtaisesti maksaa takaisin kaikille osakkeenomistajille heidän omistustensa suhteessa. Tällöin sijoitus parantaa kaikkien muiden osakkeenomistajien varallisuusasemaa. Tämä taas voi laukaista perintö- ja lahjaverolain 18 §:n mukaisen velvollisuuden maksaa lahjaveroa:
”Lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle:
1) jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa; sekä
2) Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta sekä sellaisen yhteisön osakkeista tai osuuksista, jonka varoista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta.
Suomessa asuvan henkilön saamasta muusta kuin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta suoritettavasta lahjaverosta vähennetään samasta lahjasta vieraalle valtiolle suoritettujen verojen määrä (ulkomaisen veron hyvitys). Tämä hyvitys ei saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa lahjaverosta kuin vieraasta valtiosta saadun omaisuuden arvo on Suomessa lahjaveron perusteena olevan omaisuuden arvosta.
Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi.”
Lahjan käsitettä ei määritellä perintö- ja lahjaverolaissa. Lahjan käsite onkin muodostunut oikeus- ja verotuskäytännössä. Lahjalle ei ole lainsäädännössä olemassa mitään spesifiä tunnusmerkistöä, vaan asia on aina kokonaisharkinta. Keskeisiä kriteereitä on kuitenkin neljä:
1) Vastikkeettomuus
2) Vapaaehtoisuus
3) Lahjan saajan varallisuusaseman parantuminen
4) Lahjoittamistahto
Näistä toinen ja neljäs kriteeri eivät täyty juuri koskaan ammattimaisten osapuolten välisissä sijoitustransaktioissa. Näissä tilanteissa näennäisesti vastikkeeton SVOP-sijoitus perustuu osapuolia sitovaan sopimukseen, johon liittyy usein sijoituksen tekijän saama osakkuus yhtiöstä. Näissä tilanteissa yhtiön käypä arvo on yleensä huomattavasti oman pääoman arvoa suurempi, jolloin muu sijoitusmuoto dilutoisi aiempia osakkeenomistajia.
Lahjoittamistahdon voidaan argumentoida puuttuvan usein myös niin sanotuissa sweat equity-tapauksissa. Näissä pääomaa sijoittava taho luottaa siihen, että hän saa sijoitukselleen vastiketta muiden osakkaiden tehdessä työtä yhtiön hyväksi. Tällainen toimi ei osoita anteliaisuutta muita osakkeenomistajia kohtaan, vaan enemmänkin kapitalistista tarkoitusta hyötyä heidän työpanoksestaan. Jotta tällainen järjestely on verotuksellisesti turvallinen, tulisi osapuolilla kuitenkin olla osakassopimus, jossa sovitaan selkeästi sweat equity-velvoitteista. Olen kirjoittanut tällaisista
osakassopimuksista aiemmin blogissamme.
Kukaan osakas ei toki hyödy toisen kustannuksella, jos kaikki tekevät osuuttaan vastaavan sijoituksen SVOP-rahastoon. Tässä tarkastellaan nimenomaan oikeutta yhtiön jakamaan tuottoon, ei osakkeiden tuomaa äänivaltaa. Tällä on merkitystä silloin, jos yhtiössä on useita eri sarjan osakkeita.
Erityistilanteita
Lahjaveron keskeinen tarkoitus on estää perintöveron kiertäminen. Tästä syystä SVOP-sijoituksia tarkastellaan erityisen tiukasti silloin, jos muut osakkaat ovat sijoituksen tekijän sukulaisia. Jos muut osakkeenomistajat ovat sijoituksen tekijän perillisiä, en voi suositella hyödyntämään SVOP-sijoitusta ilman Verohallinnon ennakkoratkaisua, vaan suosittelen tekemään järjestelyn oman tai vieraan pääoman pääomalainana.
Toinen haastava tilanne on, jos SVOP-sijoituksen tekee yrityksen ulkopuolinen taho. Tällaisessa tilanteessa on hyvin vaikea osoittaa, että sijoituksen tekijällä on liiketaloudellinen ja voiton tuottamiseen tähtäävä tarkoitus. Käytännössä tällainenkin järjestely on järkevämpi hoitaa pääomalainana.
Yhteenveto
SVOP-sijoitus voidaan katsoa lahjaveron alaiseksi saannoksi lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa liiketaloudellista tarkoitusta ei voida osoittaa riittävän vahvasti. Tämä voidaan lähes aina toteuttaa osakassopimuksella, jossa sovitaan selkeästi, miten sijoituksen tehnyt osakas saa panoksensa takaisin joko odotettuna arvonnousuna tai muuten. Jos osa osakkaista ei tee sijoitusta, tulee heidän käytännössä tarjota muita tuotantopanoksia yhtiön käyttöön, jotta järjestely ei voi muodostaa lahjaa kenellekään.
Jos osakkaat kuitenkin ovat sukua toisilleen, tämä ei välttämättä ole riittävä. Tällöin on aiheellista turvautua muihin pääomainstrumentteihin tai hakea aiheesta Verohallinnon ennakkoratkaisu.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments