Syyttämättäjättämispäätös, eli tutummin SJP on syyttäjän tekemä päätös jättää syyte nostamatta. Tässä blogikirjoituksessa kerron, miksi ja millä perusteilla syyttäjä voi päätyä tekemään syyttämättäjättämispäätöksen ja mitä mahdollisuuksia asianomistajalla on jatkaa rikosasiaa tämän jälkeen.
Syyttämättäjättämispäätöstä koskeva lainsäädäntö
Syyttämättäjättämispäätöksestä säännellään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa eli rikosoikeudenkäyntilaissa. Lain 1 luvun 6 a §:n mukaan:
”Syyttäjän on tehtävä päätös syyttämättä jättämisestä, jos:
1) syytteen nostamiselle 6 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset eivät täyty;
2) hän jättää syytteen nostamatta 6 §:n 2 momentin nojalla;
3) asianomistaja ei ole tehnyt syyttämispyyntöä tai muu 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu syytteen nostamiselle säädetty erityinen edellytys ei täyty ja asian laatu vaatii erillisen päätöksen tekemistä.
Päätös syyttämättä jättämisestä on perusteltava. Perusteluista on ilmettävä ne seikat ja todisteet sekä näytön arviointi ja oikeudellinen päättely, joihin päätös perustuu.”
Rikosoikeudenkäyntilain 1:6 §:n mukaan syyttäjän tulee nostaa syyte, jos rikos on laissa säädetty rangaistavaksi, syyteoikeus ei ole vanhentunut ja on olemassa todennäköisiä syitä epäillyn syyllisyyden tueksi. Jos edellä mainitut seikat eivät täyty, tulee syyttäjän tehdä syyttämättäjättämispäätös. Syyttäjän tulee jättää syyte nostamatta myös, jos kyseessä on asianomistajarikos eikä asianomistaja ole tehnyt syyttämispyyntöä tai syytteen nostamisen edellytyksen muualla laissa ei täyty (rikosoikeudenkäyntilaki 1:6 a §).
Edellä mainitut syyt velvoittavat syyttäjän tekemään päätöksen syyttämättä jättämisestä. Rikosoikeudenkäyntilain 1:7 ja 8 §:ssä on säädetty millä perusteilla syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta.
Rikosoikeudenkäyntilain 1:7 §:n mukaan syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, jos ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko. Tämä tarkoittaa sitä, että syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta rikoksessa, joista voidaan määrätä rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta ja rikoksen haitallisuus tai rikoksesta epäillyn syyllisyys kokonaisuutena arvostellen on vähäinen.
Lisäksi syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta, jos epäilty on tekohetkellä alle 18-vuotias ja rangaistukseksi ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Lisäksi rikoksen on katsottava johtuneen pikemmin ymmärtämättömyysestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan. Eli, jos teko on selkeästi harkittu ja rikoksentekijällä on ollut vahingoittamistarkoitus tai esimerkiksi rikoksentekijä on syyllistynyt toistuvasti rikoksiin, ei rikoksen voida katsoa johtuneen piittaamattomuudesta tai harkitsemattomuudesta.
Rikosoikeudenkäyntilain 1:8 §:n mukaan syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta myös, jos oikeudenkäyntiä ja rangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina ottaen huomioon rikoksesta epäillyn ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu epäillyn toiminta tekonsa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi. Arvioinnissa otetaan huomioon myös rikoksentekijän henkilökohtaiset olot, teosta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat.
Syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta myös, jos epäilty rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä tai aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään tai asian käsittelystä aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhdassa asian laatuun ja siitä odotettavissa olevaan seuraamukseen. Syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta myös, jos henkilöä epäillään useammasta rikoksesta ja rikoksesta epäilty on tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman rikoksen selvittämistä. Syyte on kuitenkin nostettava, jos tärkeä yleinen tai yksityinen etu niin vaatii.
Kun syyttäjä tekee asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, siitä toimitetaan asiakirja asianosaisille, eli epäilylle ja asianomistajalle. Tässä vaiheessa rikoksesta epäiltyä ei kutsuta syytetyksi, koska syyttäjä ei ole nostanut syytettä.
Asianomistajan syyteoikeus
Jos syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, voi asianomistaja nostaa asiassa rikossyytteen itse. Asianomistajan syyteoikeudesta on säädetty rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 14–17 §:ssä. 14 §:n mukaan:
”Asianomistaja saa itse nostaa syytteen rikoksesta vain, jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta taikka esitutkintaviranomainen tai syyttäjä on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta taikka että se keskeytetään tai lopetetaan. Asianomistaja saa nostaa syytteen myös, jos esitutkintatoimenpiteiden suorittamista on tutkinnanjohtajan päätöksellä siirretty.
Asianomistajalla on oikeus yhtyä syyttäjän tai toisen asianomistajan nostamaan syytteeseen ja vedota uuteen seikkaan syytteen tueksi. Asianomistaja voi hakea muutosta asiassa annettuun ratkaisuun siitä riippumatta, onko hän käyttänyt asiassa puhevaltaa.”
Jos syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, voi asianomistaja nostaa syytteen itse toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Tähän ei koskaan kannata lähteä kevein perustein taikka puutteellisella näytöllä. Lähtökohtaisesti asian kantaja, eli rikosasiaa ajamaan lähtenyt asianomistaja maksaa vastaajan eli syytetyn kulut, jos syyte hylätään.
Yhteenveto
Syyttäjän tulee nostaa syyte, jos rikos on laissa säädetty rangaistavaksi, syyteoikeus ei ole vanhentunut ja on olemassa todennäköisiä syitä epäillyn syyllisyyden tueksi. Jos nämä edellytykset eivät täyty, syytettä ei saa nostaa. Syyttäjä ei myöskään saa nostaa syytettä, jos kyseessä on asianomistajarikos ja asianomistaja ei vaadi epäilylle rangaistusta.
Joissakin tapauksissa syyttäjän voi oman harkintansa mukaan jättää syytteen nostamatta. Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin kun osapuolet ovat päässeet sovintoon tai epäilty on edesauttanut rikoksen selvittämistä tapauksessa, jossa henkilöä epäillään useasta rikoksesta. Molemmissa tapauksissa edellytyksenä on kuitenkin se, ettei tärkeä yleinen tai yksityinen etu niin vaadi syytteen nostamista. Syyttäjän tulee esimerkiksi nostaa syyte törkeää pahoinpitelyä koskevassa tapauksessa, vaikka osapuolet olisivatkin päässeet sovintoon.
Rikosasioissa epäillyn ja asianomistajan on syytä kääntyä avustajan puoleen jo aikaisessa vaiheessa. Olen jo useamman kerran törmännyt tapaukseen, jossa rikoksesta epäilty on pyytänyt minua mukaan poliisikuulusteluun, mutta lopulta osapuolen roolit ovat kääntyneet niin, että rikoksesta epäilty päämieheni onkin ollut asianomistajana rikoksessa ja syyttäjä on jättänyt syytteen päämiestäni kohtaan nostamatta.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
Julia Sieppi
OTM (väitöskirjatutkija), HHJ
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
Comments