Tämän viikon oikeustapauskommentti koskee tiettyyn työhön sovellettavan työehtosopimuksen (TES) valintaa silloin, kun tehtävään työhön voi soveltua myös muu kuin työnantajan päätoimialan mukaan sovellettava TES. Koska työehtosopimusten ehdot poikkeavat toisistaan, työntekijällä voi herätä ajatus, että hänen tekemään työhön pitäisi tulisi soveltaa jotain muuta kuin kyseisessä tapauksessa sovellettavaa työehtosopimusta. Tämä on joissain tapauksissa mahdollista. Tässä kirjoituksessa käsittelen aihetta tapauksen KKO 2021:49 kautta, jossa kyse oli siitä, että kaksi satama-alueella rahtia kuljettanutta työntekijää katsoivat, että heihin olisi tullut soveltaa ahtausalan työehtosopimusta yhtiön päätoimialan (maa- ja vesirakennusala) sijasta.
Sovellettavan TES:n valinta
Työsopimuslain 2:7 § koskee työehtosopimusten yleissitovuutta. Sen mukaan:
“työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen eli yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä.”
Saman pykälän mukaan työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön eli sitä ei voida soveltaa ja sen sijasta on noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräystä. Jos työnantajan alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta mutta työnantaja kuuluu työnantajaliittoon, työnantajan tulee noudattaa tuon liiton alalle solmimaa työehtosopimusta jos liitto on sellaisen solminut. Tätä kutsutaan normaalisitovaksi työehtosopimukseksi.
Teollisuuden alalla TES:n valinnassa noudatetaan teollisuuslinjaperiaatetta. Se tarkoittaa, että sovellettava työehtosopimus määräytyy työnantajan toimialan mukaan. Jos työnantajayrityksessä on erillinen osa, joka muodostaa erillisen yksikkönsä, tähän yksikköön saatetaan joutua soveltamaan muuta työehtosopimusta kuin yrityksen muuhun toimintaan. Tätä pohdittiin esimerkiksi tapauksissa KKO 199:180 ja KKO 1992:187. Näistä ensimmäisessä korkein oikeus katsoi, että lasiteollisuutta harjoittaneen yhtiön tehdasmyymälän yhteydessä olleeseen yleisö- ja henkilökuntakahviossa työsuhteessa olleisiin työntekijöihin tuli soveltaa majoitus- ja ravitsemusalan työehtosopimusta eikä lasiteollisuusalan työehtosopimusta.
Tapauksessa KKO 1992:187 korkein oikeus sen sijaan totesi, että kuljetusliikkeen terminaalirakennuksen yhteydessä toimineeseen työpaikkakahvioon saatiin soveltaa yhtiön päätoimialan mukaista työehtosopimusta majoitus- ja ravitsemisalan TES:n sijasta, koska kahviossa ei ollut kyse tavanomaisesta kahvilaliiketoiminnasta vaan työpaikan tukitoiminnosta.
Oikeuskäytännössä on muodostunut myös toinen poikkeustilanne teollisuuslinjaperiaatteeseen: jos työntekijä tekee työtä, joka ei kuulu työnantajan pääasialliseen toimialaan eikä tuohon pääasialliseen toimialaan ole valtakunnallista työehtosopimusta, yksittäiseen työntekijään sovelletaan hänen tehtäviensä mukaista työehtosopimusta.
Asian käsittely alemmissa tuomioistuimissa
Tapauksessa KKO 2021:49 oli kyse siitä, että mitä työehtosopimusta tuli soveltaa kuorma-auton kuljettajiin, jotka työskentelivät sekä satama- että muulla alueella. Kantajat A ja B olivat työskennelleet kuorma-autonkuljettajina erään yhtiön palveluksessa, jonka päätoimialana oli ollut maa- ja vesirakentaminen. Heidän työtehtävänsä sijoittuivat pääosin satama-alueelle, ja noin kolmasosa kuljetustyöstä tapahtui satama-alueen ulkopuolella. Yhtiö sovelsi heihin maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta päätoimialansa mukaisesti. A ja B katsoivat kanteessaan, että satama-alueella tapahtuvaan työhön tuli kuitenkin soveltaa ahtausalan työehtosopimusta, ja että tämän johdosta toisella oli n. 18 000 euron palkkasaatavat ja toisella n. 16 000 euron palkkasaatavat. Vaateet johtuivat siitä, että ahtausalan TES:n mukaan tehdystä työstä maksetaan parempaa palkkaa. Ahtausalan ja maa- ja vesirakennusalan työehtosopimukset ovat kumpikin yleissitovia.
Yhtiö kiisti kanteen ja katsoi, että koska yhtiön pääasiallinen toimiala oli maa- ja vesirakennusala, se sai soveltaa teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti kyseisen alan työehtosopimusta yleissitovasti myös niihin työntekijöihinsä, jotka tekivät ahtaustyötä satama-alueella. Myös työtuomioistuin, jolta käräjäoikeus oli pyytänyt lausunnon, oli tällä kannalla.
Sekä käräjä- että hovioikeus tuomitsivat jutun työntekijöiden hyväksi. Lähtökohtana ne pitivät sitä, että teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus tulisi sovellettavaksi, mutta tästä poikettiin erään ahtausalan työehtosopimuksessa olevan pöytäkirjamerkinnän vuoksi (2 §). Sen mukaan 19.3.2010 jälkeen alkaneisiin satamaoperaattoreiden ja alihankkijoiden välisiin ahtaustoimintoihin sovelletaan ahtausalan työehtosopimusta. Tässä tapauksessa toinen yhtiö X, joka toimi satamaoperaattorina, oli aloittanut toiminnan alihankkijayrityksen eli tämän tapauksen työnantajan kanssa tuon päivämäärän jälkeen. Käräjäoikeus katsoi, että A:n ja B:n suorittamaan ahtaustyöhön olisi tullut soveltaa ahtausalan työehtosopimusta, ja velvoitti yhtiön maksamaan vaaditut korvaukset heille. Hovioikeus päätyi samalle kannalle yhtiön valitettua käräjäoikeuden päätöksestä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Yhtiö valitti korkeimpaan oikeuteen ja sai valitusluvan. Korkein oikeus ratkaisi jutun yhtiön hyväksi ja kumosi alempien oikeusasteiden tuomiot. Ratkaisu perustui erityisesti siihen, että A:n ja B:n työtehtävät olivat olleet samankaltaisia kuljetustehtäviä riippumatta siitä, oliko niitä suoritettu satama-alueella vai muulla alueella. Korkein oikeus katsoi, että satama-alueella tehty työ ei muodostanut yhtiön päätoimialasta erillistä yksikköä, joten tähän toimintaan ei tarvinnut soveltaa ahtausalan työehtosopimusta.
Mitä tulee työehtosopimuksen pöytäkirjamerkintään siitä, että 19.2.2010 jälkeisiin alihankintasopimuksiin tulee soveltaa ahtausalan työehtosopimusta, korkein oikeus katsoi riittäväksi sen, työnantajiin tällä kohdistettu velvoite tuli hyvitettyä hyvityssakolla, jonka työtuomioistuin aikaisemmin tuomitsi satamaoperaattoriyhtiön X maksettavaksi työehtosopimuksen tietoisesta rikkomisesta.
Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei esitetty riittäviä perusteita poiketa pääsäännöstä, eli siitä, että yhtiön toimialan perusteella määräytyvän yleissitovan työehtosopimuksen noudattamisesta. Tästä syystä yhtiö sai soveltaa työntekijöihin, mukaan lukien A ja B, maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta sen sijaan, että heihin olisi pitänyt soveltaa ahtausalan työehtosopimusta. Ratkaisusta äänestettiin (äänet 4-1).
Yhteenveto
Teollisuuslinjaperiaate, eli yhtiön päätoimialan mukaisen TES:n soveltaminen laajasti myös yhtiön muun alan toimintaan, on vahva pääsääntö. Kuitenkin, jos yhtiöön kuuluu toimintoja, jotka muodostavat omat yksikkönsä, tulee niihin soveltaa kyseiselle alalle sopivampaa työehtosopimusta. Yksiköiden erillisyyden arvioinnissa on merkitystä mm. yksikön toiminnan laajuudella ja sillä, suuntautuko toiminta työntekijöiden lisäksi tai sijasta kuluttajille. Suuntautuminen muille kuin työntekijöille viittaa lähtökohtaisesti siihen, että tämä toiminta muodostaisi erillisen yksikön.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
Comments