Talousrikosoikeudenkäynneissä kiistellään usein perusmuotoisen ja törkeän veropetoksen rajasta. Tällä kertaa korkein oikeus antoi ennakkoratkaisun siitä, mikä on lievän ja perusmuotoisen veropetoksen välinen raja. Tapauksessa korkein oikeus katsoi, että tuhannen euron veropetosta ei voitu enää pitää lievänä. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapauksen taustat, keskeiset oikeusohjeet sekä korkeimman oikeuden ratkaisun.
Veropetoksesta
Olen kirjoittanut veropetoksesta aiempia kirjoituksia, jotka löydät näiden linkkien takaa. Veropetoksen tunnusmerkistö on rikoslain 29:1 §:ssä:
”Joka
1) antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta,
2) salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan,
3) veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai
4) muuten petollisesti,
aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen, on tuomittava veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Käytännössä veropetoksen tyypilliset tekotavat ovat antaa väärä veroilmoitus tai jättää ilmoittamatta joitain tuloja. Tämän oikeustapauskommentin käsittelemässä tapauksessa kyse oli siitä, että yksityishenkilö oli jättänyt ilmoittamatta pääomatulonsa. Veropetos voi muuttua lieväksi, jos rikoslain 29:3 §:n lievän veropetoksen tunnusmerkistö täyttyy:
”Jos veropetos, huomioon ottaen tavoitellun taloudellisen hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä veropetoksesta sakkoon.”
Lievä veropetos on käytännössä hyvin harvinainen rangaistus, koska suurin osa tällaisista pienistä teoista käsitellään veronkorotuksella hallinnollisessa menettelyssä.
Tältä osin oikeuskäytäntöä lievästä veropetoksesta ei ole päässyt juuri muodostumaan, mutta yleensä tällä nimikkeellä on rangaistu teoista, joissa hyöty on ollut enintään satasia.
Tapauksen taustat
Yksityishenkilö A jätti ilmoittamatta pääomatuloja 4 558,67 euroa vuodelta 2015. Veroa näistä olisi tullut maksaa 1 094,08 euroa. Asia selvisi ja siitä Verohallinto teki siitä tutkintapyynnön, jonka seurauksena nostettiin syyte. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi A:n 1.10.2021 sakkorangaistukseen perusmuotoisesta veropetoksesta. Käräjäoikeus katsoi, että vähäisestä euromäärästä huolimatta tekoa ei voitu pitää vähäisenä, koska A:n tarkoitus oli ollut nimenomaisesti välttää verojen maksaminen, minkä vuoksi hän ei ilmoittanut lainkaan tulojaan.
A valitti ratkaisusta Turun hovioikeuteen, joka antoi asiassa ratkaisun 16.3.2023. A esitti, että hänen veropetoksensa oli enintään lievä, ja teko olisi siksi ollut vanhentunut syytteen nostohetkellä. Hovioikeus totesi, että A:n menettelyyn ei liittynyt erityisiä lieventäviä tai raskauttavia seikkoja, minkä vuoksi kokonaisarvio tuli tehdä rikoshyödyn perusteella. Hovioikeus katsoi, että 1 000 euron ylittävää rikoshyötyä ei voitu pitää vähäisenä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
A haki ja sai valitusluvan korkeimmasta oikeudesta. Korkein oikeus korosti 12.09.2024 antamassaan ratkaisussa, että rajanvedossa lievän ja perusmuotoisen teon välillä on aina kyse kokonaisharkinnassa. Veropetoksen tapauksessa taloudellinen hyöty on mainittu nimenomaisena seikkana, joka tulee huomioida kokonaisarviossa. Korkein oikeus totesi, että pykälän sanamuotoa tulee tulkita siten, että jos taloudellinen hyöty on vähäinen, veropetosta ei voi pitää perusmuotoisena, jos siihen ei liity mitään erityisen moitittavaa. Korkein oikeus myös totesi, että jos hyötyä ei voida pitää vähäisenä, myös muu kokonaisarviointi voi silti kääntää teon lieväksi.
Korkein oikeus myös totesi, että lievä veropetos rinnastuu ainakin näpistyksen (rikoslain 28:3 §), lievän kavalluksen (28:6 §), avustusrikkomuksen (29:8 §), kätkemisrikkomuksen (32:5 §), rahanpesurikkomuksen (32:10 §) ja lievän petoksen (36:3 §) tunnusmerkistöihin. Kaikissa näissä taloudellinen hyöty on nimenomainen kokonaisarvioinnissa huomioitava tekijä. Korkein oikeus on antanut anastus- ja petosrikosten arviointiin aiemmassa ratkaisukäytännössään (KKO 2023:32 ja KKO 2024:48), jolloin selkeästi tuhatta euroa pienemmät summat katsottiin lieviksi.
Korkein oikeus korosti, että tavoitellun hyödyn määrän ankaruutta ei tule arvostella eri tavalla silloin, jos kyseessä ovat julkiset varat. Toisaalta ankaruudessa tulee huomioida suojatut oikeushyvät ja toimintaympäristö, jossa rikos tehdään. Korkein oikeus myös totesi, että useita rajanvetokeinoja perusmuotoisen ja törkeän tekomuodon välillä voidaan soveltaa myös rajanvedossa lievän ja perusmuotoisen teon välillä.
Korkein oikeus totesi, että lievän teon raja on vaihdellut teosta riippuen 500, 800 ja jopa 1 000 euron kohdalla. Veropetoksissa raja on joskus ollut jopa tätä korkeammalla. Korkein oikeus katsoi, että rajan ei tule olla korkeammalla vain siksi, että teko kohdistuu julkisiin varoihin. Tämän vuoksi korkein oikeus katsoi, että 1 000 euron rikoshyödyn ylittävää veropetosta ei voida pitää vähäisenä, ellei kokonaisarvioinnista käy muuta ilmi.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta. Käräjäoikeuden sakkotuomio A:lle jäi voimaan.
Yhteenvetoa
Oikeustapauksen ennakkopäätösarvo on ainakin yhdeltä osin selkeä, yli tuhannen euron veropetosta ei voida pitää lievänä. Tämän lisäksi ennakkoratkaisu sisälsi useita muita kiinnostavia kannanottoja perusmuotoisen ja lievien tekomuotojen rajanvetoon. Erityisesti jälkimmäisiä voidaan hyödyntää runsaasti oikeudenkäynneissä erilaisten anastusrikosten kohdalla.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comentarios