Olen viimeisen puolen vuoden aikana törmännyt tapauksiin, joissa työnantajalla on hyvinkin erikoisia käsityksiä siitä, miten työntekijä vastaa kassavajeesta ja miten työnantaja on sen seurauksena hoitanut kassavajeen paikkaamisen. Keinoja ovat olleet mm. vaatimus tuoda seuraavana päivänä vastaava määrä rahaa työpaikalle tai puuttuvan osan ottaminen tipeistä.
Tässä kirjoituksessa avaan taustaa sille, mitkä ovat vastuut kassavajeasioissa ja millä keinoin työnantaja voi oikeastaan puuttua asiaan. Kirjoitus jakaantuu kolmeen osaan: aluksi käsittelen työntekijän vahingonkorvausvastuuta kassavajeesta, tämän jälkeen työnantajan mahdollisia keinoja puuttua asiaan ja lopuksi mahdollisia rangaistusseuraamuksia.
Työntekijän vastuu kassavajeesta
Kassavajeen syntyyn voi vaikuttaa useita tekijöitä. Tahattomia tekijöitä ovat esimerkiksi virhelyönnit kassaan tai vaihtorahan laskeminen väärin. Tahattomien tekijöiden riskiä lisää yleensä maksutapahtumien erilaisuus ja suuri määrä lyhyen ajan sisään. Tahallisen kassavajeen syynä taas on joko kavallus tai veropetos, riippuen kuka rahoja laskee kassan ohi.
Tahallisen kassavajeen osalta työntekijän vastuu on selvä: jos hän on kavaltanut työnantajansa varoja, on hän syyllistynyt rikoslain 28:4 §:n mukaiseen kavallukseen anastamalla hallussaan olevia varoja. Tällöin hän on syyllistynyt rangaistavaan tekoon eli on vahingonkorvauslain 5:1 §:n nojalla velvollinen korvaamaan kaiken aiheuttamansa vahingon työnantajalle. Jotta kyseessä olisi rangaistava teko, edellytetään kuitenkin, että työntekijä olisi tuomittu tästä teosta rangaistukseen, mikä edellyttäisi ensin rikostutkintaa, syytettä ja tuomiota. Tämän vuoksi työnantaja ei voi omalla väitteellään vaatia rikosperusteista korvausvastuuta eli vaatia rahoja suoraan/saman tien työntekijältä ennen tuomiota.
Jos taas kassavaje aiheutuu tahattomasti, joudutaan vahingonkorvausta arvioimaan työsopimuslain 12:1 §:n nojalla. Tämän mukaan työntekijän on korvattava vahinko, jonka hän aiheuttaa työnantajalle tahallaan tai huolimattomuudellaan. Kassavaje johtuu melkein aina huolimattomuudesta. Oikeudellisessa kielenkäytössä huolimattomuudella tarkoitetaan kaikkia virheitä oikeaan suoritukseen verrattuna. Tämä tarkoittaisi, että kaikki kassavajeet olisi korvattava. Kuitenkin sama pykälä viittaa myös vahingonkorvauslain 4:1 §:ään, jossa todetaan ” Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava”. Tämä tarkoittaa, että huolimattomuuden ollessa vähäistä ei työntekijä ole vastuussa siitä.
Milloin huolimattomuus sitten on vähäistä? Oikeuskirjallisuudessa yhtenä keskeisenä lievän tuottamuksen on tunnusmerkkinä pidetty, että vahingonaiheuttaja on aktiivisesti pyrkinyt valitsemaan asianmukaisen menettelytavan. Jos kassaa laskettaessa on siis pyritty tekemään kaikki huolellisesti ja oikein, mutta tästä huolimatta on tapahtunut arvoltaan vähäisiä virheitä, puoltaisi tämä sitä, että työntekijä ei ole vastuussa kassavajeesta.
Lievää tuottamusta puoltaa myös se, että toiminta ei ole erityisen riskialtista ottaen huomioon todennäköisesti aiheutuvan vahingon määrän. Koska kassavajetapauksissa puhutaan yleensä enintään kymmenistä euroista, ei aiheutuva vahinko ole tyypillisesti kovinkaan suurta, mikä puoltaa myös vastuuvapautta. Myös toimintaolosuhteiden poikkeuksellinen vaikeus voidaan ottaa huomioon oikeuskirjallisuuden mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että koska erityisen kiireisinä päivinä myynnin saaminen oikein on normaalia vaikeampaa, näinä päivinä myös suuremmat vahingot voidaan sietää ilman vahingonkorvausvastuuta.
Johtopäätöksenä voisin todeta, että aktiivista pienehköistä summista koostuvaa kuluttajamyyntiä harjoittavissa liikkeissä työntekijät eivät ole vastuussa kymmenissä euroissa laskettavista kassavajeista.
Työnantajan oikeus puuttua kassavajeeseen
Jos oletettaisiin, että työntekijä on vastuussa kassavajeesta, työnantaja voi yrittää puuttua asiaan joillain keinoilla. Yksi tyypillinen tapa on saatavien kuittaaminen palkoista eli puuttuva summa ns. ”vähennetään palkasta”. Tähän kohdistuu kuitenkin useita rajoituksia. Ensimmäinen rajoitus liittyy kuitattavaan määrään: palkasta saa kuitata TSL 2:17 §:n mukaan ainoastaan sen määrän, mitä palkasta saisi ulosmitata.
Tämä asettaa euromääräisen rajan kuittaukselle. Merkittävämpi rajoitus on kuitenkin se, että kuitattavan saatavan tulee olla selvä ja erääntynyt. Jotta kassavajeesta aiheutuva vahinko olisi selvä, työntekijän olisi käytännössä tullut myöntää, että hän on itse vastuussa kassavajeesta ja hänen kuuluu korvata se työnantajalle. Erääntyminen taas tarkoittaa sitä, että jos työntekijälle on annettu maksuaikaa, on se kulunut loppuun. Palkasta vähentäminen siis edellyttää sitä, että työntekijä suostuu siihen.
Työnantaja voi sen sijaan vaatia työntekijää korvaamaan aiheuttamansa vahingon omista varoistaan. Tämä tarkoittaa, että työntekijää voidaan vaatia tuomaan puuttuva rahasumma töihin jonain myöhempänä päivänä. Jotta vaatimus olisi pätevä, on työntekijän kuitenkin oltava vastuussa vahingosta edellisessä luvussa kuvatulla tavalla.
Kolmas seikka johon törmätään on työnantajan tapa vähentää tipeistä kassavajeen määrä. Tipeistä vähentämiseen pätee sama seikka kuin aiemmin mainittuun kuittaukseen eli työntekijän on tähän suostuttava.
Rangaistukset
Palkasta pidättäminen ilman perustetta ei välttämättä täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Toisaalta rikoslain 36:1 §:n mukainen petorikos voisi täyttyä, jos työnantaja yrittäisi erehdyttää työntekijää uskomaan, että työnantajalla on oikeus pidättää rahaa palkasta, vaikka tällä ei tätä oikeutta olisi. Tämä saattaa täyttyä myös työnantajan vaatiessa työntekijää tuomaan puuttuvat rahat myöhemmin töihin.
Jos työnantaja taas vähentää kassavajeen tipeistä, syyllistyy hän kavallukseen, koska hän rikoslain 28:4 §:n mukaisesti anastaa hallussaan olevia varoja. Kavalluksesta voidaan tuomita sakkoon tai enintään 1v 6kk vankeuteen.
Johtopäätökset
Työntekijä vastaa kassavajeesta ainoastaan poikkeustapauksissa. Vastuu edellyttää käytännössä merkittävää huolimattomuutta tai poikkeuksellisen suurta kassavajetta tai tahallisuutta. Työnantaja voi näissä tapauksissa vaatia työntekijää korvaamaan aiheuttamansa vahingon, mutta hän ei saa pidättää vahingon määrää palkasta tai tipeistä ilman työntekijän suostumusta. Pahimmillaan hän voi tässä syyllistyä rikokseen.
Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:
Työoikeus:
Ravintola-ala:
Comments