Oltuani muutaman kerran median haastateltavana tuoreeseen epäiltyyn törkeään luonnonsuojelurikokseen liittyen, ajattelin kirjoittaa aiheesta blogikirjoituksen. Käsittelen tässä kirjoituksessa luonnonsuojelurikoksen törkeää tekomuotoa tarkemmin. Olemme kirjoittaneet kaikkia ympäristörikoksia käsittelevän pidemmän blogikirjoituksen, joka löytyy tämän linkin takaa. Olemme kirjoittaneet runsaasti myös muita blogikirjoituksia ympäristöön liittyvästä rikollisuudesta, joihin linkkejä on eri kohdissa tätä kirjoitusta.
Luonnonsuojelurikoksen törkeä tekomuoto
Törkeä luonnonsuojelurikos on yksi rikoslain uusimmista pykälistä. Se lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2015. Syynä tähän oli, että luonnonsuojelurikoksen aiempi, enintään kahden vuoden enimmäisrangaistus, ei ollut oikeassa suhteessa kaikkiin törkeimpiin tekoihin. Erityisesti taloudellisen hyödyn tavoittelu ja huomattavat luonnolle aiheutetut vahingot voisivatkin kahden vuoden enimmäisrangaistuksella jäädä hyvinkin kevyille sanktioille.
Tämän lisäksi uuden rangaistuksen perusteena pidettiin sitä, että osa teoista oli ollut hyvin haitallisia. Teoilla oli ollut pitkäaikaisia peruuttamattomia vaikutuksia tiettyihin suojeltuihin lajeihin. Tämän vuoksi rikoslakiin haluttiin lisätä uusi törkeä tekomuoto, jotta kaikkein vakavimmista ja moitittavimmista teoista voitaisiin rangaista ankarammin.
Käytännössä iso osa luonnonsuojelurikoksista tehdään siten, että tekijä laiminlyö jonkun toimintaan liittyvän huolellisuus- tai selonottovelvoitteen. Tämän vuoksi törkeä luonnonsuojelurikos säädettiin rangaistavaksi tahallisuuden lisäksi törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Usein kaikkein törkeimmät teot ovat toki tahallisia, mutta joissain tapauksissa myös laiminlyönti voi aiheuttaa niin vakavia seurauksia, että kyse on törkeästä teosta.
Tunnusmerkistö
Perusmuotoisen luonnonsuojelurikoksen tunnusmerkistö kuuluu:
”Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa (9/2023) tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn taikka toimenpiderajoituksen alaisen tai toimenpidekieltoon määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen,
2) luonnonsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti erottaa ympäristöstään taikka tuo maahan, vie maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta kohteen taikka myy, luovuttaa, ostaa tai ottaa vastaan kohteen, joka on mainitulla tavalla erotettu ympäristöstään, tuotu maahan tai viety maasta taikka
3) luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 vastaisesti tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta mainitun asetuksen liitteessä A tai B tarkoitetun kohteen ilman asetuksessa tarkoitettua lupaa tai todistusta taikka vastoin luvan tai todistuksen ehtoja, taikka ostaa, tarjoutuu ostamaan, hankkii kaupallisiin tarkoituksiin, esittelee julkisesti kaupallisessa tarkoituksessa, käyttää taloudellisessa hyötymistarkoituksessa, myy, pitää hallussa myyntitarkoituksessa, tarjoaa tai kuljettaa myytäväksi mainitun asetuksen liitteessä A tai B tarkoitetun kohteen,
on tuomittava luonnonsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää suomalaista alusta valaanpyyntiin taikka rikkoo valaiden ja arktisten hylkeiden suojelusta annetun lain 2 tai 2 a §:n maahantuontikieltoa taikka 3 §:n rauhoitussäännöstä tai haltuunottokieltoa.
Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan niin ikään se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttaa vahinkoa Etelämanneralueella alkuperäisenä esiintyville eliöille rikkomalla Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua kieltoa taikka menettelemällä ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti lain 21 §:n 1 momentissa, 23 §:n 1 momentissa tai 25 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Luonnonsuojelurikoksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, jonka merkitys luonnonsuojelun kannalta on vähäinen.
Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.”
Käytännössä tekotavoista huomattavasti yleisin on ensimmäinen tekotapa eli uhanalaisen lajin hävittäminen. Muut tekotavat liittyvät kansainvälisiin velvoitteisiin ja sopimuksiin säätää tiettyjä tekoja rangaistavaksi. Uhanalaisten lajien hävittäminen liittyy hyvin usein metsästykseen.
Törkeä luonnonsuojelurikos – kvalifiointi
Luonnonsuojelurikos voi muuttua törkeäksi kolmella perusteella:
”Jos luonnonsuojelurikoksessa
1) rikoksella aiheutetaan vakavaa vaaraa tai vahinkoa eliölajin, luonnonalueen tai muun luontoon kuuluvan kohteen säilymiselle ottaen huomioon rikoksen kohteena olevan eliölajin erityinen harvinaisuus tai uhanalaisuus taikka eliölajille, luonnonalueelle tai muulle luontoon kuuluvalle kohteelle aiheutetun vaaran tai vahingon pitkäaikaisuus tai laaja ulottuvuus,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä luonnonsuojelurikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.”
Käytännössä näistä kvalifiointiperusteista ylivoimaisesti todennäköisin on ensimmäinen. Suomessa ympäristörikoksia tehdään suhteellisen harvoin taloudellista hyötyä tavoitellen, ja usein teko muuttuu törkeäksi nimenomaan ympäristövahingon merkittävyyden vuoksi. Taloudellisen hyödyn tavoittelu ja suunnitelmallisuus voisivat liittyä esimerkiksi uhanalaisten eläinten salakuljettamiseen. Tyypillisesti luonnonsuojelurikoksella ei edes varsinaisesti ansaita rahaa, vaikkakin yritys voi säästää jonkinlaisia, joskus huomattaviakin summia laiminlyömällä tiettyjä suojeluvelvoitteita.
Vastuun kohdentuminen
Yleensä vakavimmat ympäristörikokset tapahtuvat yritystoiminnassa siten, että joku organisaation taho on laiminlyönyt velvoitteensa ottaa selvää tai huolehtia jostain asiasta. Tällöin syyllisen etsiminen on usein haastavaa. Näissä tapauksissa asiaa lähdetään tutkimaan organisaatiokaavion kautta ja etsimään, kenen henkilön vastuulla on ollut huolehtia, että ympäristölle ja luonnolle haitallisia seurauksia ei aiheudu. Jos tällaista henkilöä ei löydy, vastuu voi kohdistua jopa ylimpään johtoon.
Yhteenveto
Törkeä luonnonsuojelurikos on harvinainen rikos, ja todennäköisesti myös pysyy sellaisena. Muualla maailmassa yleistynyt uhanalaisten eläinten salakuljetus ei vielä ole yleistynyt Suomessa, ja todennäköisesti vakavimmat tapaukset tulevat Suomessa liittymään tilanteisiin, jossa suojellulle luontokappaleelle aiheutuu yksittäistapauksessa suuria vahinkoja, kuten nyt mediassa esillä olleessa tapauksessa. Törkeä ympäristön turmeleminen pysynee jatkossakin keskeisimpänä ympäristörikoksena.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments