Tässä oikeustapauskommentissa avaan korkeimman oikeuden 7.11.2024 antaman ratkaisun, jossa arvioitiin, oliko auton ostajalla oikeus autokaupan purkamisen ohella saada vahingonkorvausta auton käyttöhyödyn menettämisestä. Käsittelen kirjoituksessa, sovellettavat lainkohdat, tapauksen taustoineen ja korkeimman oikeuden päätöksen perusteluineen.
Tavaran virheen seuraamukset
Kauppalain 6 luvussa säädetään tavaran virheen seuraamuksista. Luvun 30 §:n mukaan tavaran ostaja saa vaatia virheen korjaamista, uutta toimitusta, hinnanalennusta tai kaupan purkua sekä vahingosta, jos kaupassa on virhe eikä se johdu ostajasta tai ostajan puolella olevasta seikasta. Ostaja saa myös 42 §:n mukaan pidättäytyä kauppahinnan maksamisesta.
Saman luvun 40 §:n mukaan ostaja voi vaatia vahinkoa, jonka hän kärsii tavaran virheen seurauksena:
”Ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi, jollei myyjä osoita, että virheettömän tavaran luovuttamiselle on ollut 27 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu este. Jos virheettömän tavaran luovuttamiselle on este, on 28 §:n säännöksiä myyjän velvollisuudesta ilmoittaa sopimuksen täyttämistä kohdanneesta esteestä sovellettava vastaavasti.
Tämän pykälän 1 momentin mukaan ei korvata sellaista välillistä vahinkoa, jota tarkoitetaan 67 §:ssä.
Ostajalla on aina oikeus korvaukseen, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta myyjän puolella tai jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut.”
Kauppalain 67 §:n mukaan:
”Sopimusrikkomuksen vuoksi suoritettava vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai välillisestä vahingosta, joka sopimusrikkomuksesta on aiheutunut.
Välillisenä vahinkona pidetään:
1) vahinkoa, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä;
2) muuta vahinkoa, joka johtuu siitä, ettei tavaraa voida käyttää tarkoitetulla tavalla;
3) voittoa, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut tai jäänyt täyttämättä oikein;
4) vahinkoa, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta; sekä
5) muuta saman kaltaista, vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa.
Välillisenä vahinkona ei kuitenkaan pidetä sellaista vahinkoa, joka vahingon kärsineelle sopijapuolelle on aiheutunut muun kuin 2 momentissa tarkoitetun vahingon rajoittamisesta.”
Kaupan purkaminen
Kaupan purkamisesta säädetään kauppalain 12 luvussa. Luvun 64 §:n mukaan:
”Jos kauppa puretaan, lakkaavat myyjän velvollisuus luovuttaa tavaran hallinta sekä ostajan velvollisuus maksaa kauppahinta ja myötävaikuttaa kauppaan.
Sikäli kuin sopimus on täytetty, kumpikin sopijapuoli saa vaatia, että vastapuoli palauttaa sen, mitä hän on vastaanottanut. Sopijapuoli saa tällöin pidättyä täyttämästä omaa palautusvelvollisuuttaan, kunnes vastapuoli täyttää oman vastaavan velvollisuutensa sekä maksaa vahingonkorvauksen ja koron, jonka tämä on velvollinen suorittamaan, tai asettaa hyväksyttävän vakuuden niiden maksamisesta.
Jos myyjän on määrä uusia toimitus, ostaja saa olla palauttamatta vastaanottamaansa tavaraa, kunnes uusi toimitus tapahtuu.”
Jos kauppa puretaan, niin kumpikin osapuoli saa vaatia sen, että vastapuoli palauttaa sen, mitä hän on vastaanottanut.
Kauppalain 65 §:n 1 mukaan:
”Jos kauppa puretaan, ostajan on luovutettava myyjälle tavarasta saamansa tuotto sekä maksettava kohtuullinen korvaus, mikäli hänellä on ollut tavarasta muuta hyötyä.
Jos myyjän on maksettava kauppahinta takaisin, hänen on maksettava sille korkolain (633/82) 3 §:n 2 momentin mukaisesti korkoa siitä päivästä lukien, jona hän vastaanotti maksun”.”
Pykälän mukaan ostaja luovuttaa saamansa tuoton ja maksaa kohtuullisen korvauksen, jos hän on saanut tavarasta hyötyä. Myyjän tulee maksaa kauppahinta viivästyskorkoineen takaisin ostajalle.
Tapauksen taustat
A oli ostanut 3.6.2020 B:ltä hyväkuntoisena markkinoidun henkilöauton ja maksanut siitä 3 000 euroa. Auto myytiin käytettynä ja kaupantekohetkellä sillä oli ajettu 165 000 kilometriä. A huomasi pian kaupan jälkeen, että auto kulutti huomattavan määrän öljyä. Kuukauden kuluttua kaupoista 5.7.2020 A vei auton määräaikaiskatsastukseen eikä auto läpäissyt määräaikaiskatsastuksen päästötestiä. Moottorin korjaaminen tai vaihtaminen ei ollut auton arvo huomioiden järkevää ja auto poistettiin liikennekäytöstä 19.8.2020.
Koska auto olikin käyttökelvoton, vaati A, että autokauppa puretaan ja B palauttaa auton kauppahinnan korkoineen. Toissijaisesti A vaati, että B:n tulee maksaa hinnanalennusta. Lisäksi A vaati, että B velvoitetaan maksamaan hänelle ylimääräisestä moottoriöljystä aiheutuneet kustannukset. Edelleen A vaati, että B:n tulee korvata hänelle auton seisonta-ajalta 2,67 euroa päivässä alkaen kanteen vireilletulopäivästä 20.8.2020 päättyen siihen päivään, kun auton kauppahinta on palautettu A:lle.
B vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä sillä perusteella, että autossa ei kaupantekohetkellä ollut virhettä. Joka tapauksessa A:lle aiheutunut vahinko oli B:n käsityksen mukaan välillistä ja vaikeasti ennakoitavaa, jota B:n ei tulisi korvata.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 26.11.2021. Käräjäoikeus katsoi, että autossa oli virhe. Virhe ei kuitenkaan ollut niin olennainen, että A olisi voinut purkaa kaupan. Käräjäoikeus hylkäsi hinnanalennusvaatimuksen, koska vaatimuksen tueksi ei ollut esitetty riittävästi selvitystä, mihin hinnanalennus perustuu. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen myös seisontapäivien korvaamisesta, koska katsoi sen olevan sellainen välillinen vahinko, jonka korvattavuus olisi edellyttänyt B:n tuottamusta tai erityistä tuotteen laatuun liittyvää sitoumusta. Käräjäoikeus velvoitti B:n korvaamaan ylimääräisestä moottoriöljystä aiheutuneet kustannukset.
A ja B valittivat Turun hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi 14.3.2023 antamassaan tuomiossa, että autossa oli virhe ja, että B olisi velvollinen korvaamaan ylimääräisestä moottoriöljystä aiheutuneet kustannukset A:lle. Hovioikeus katsoi, että virheen laadun tarkemmasta selvittämisestä aiheutuvat kustannukset olisivat auton arvo huomioiden kohtuuttomat. Hovioikeus katsoi, että A:lla oli oikeus purkaa autokauppa virheen perusteella. Hovioikeus velvoitti B:n palauttamaan A:lle saamalla käyttöhyödyllä vähennetyn kauppahinnan korkoineen. Kauppahinnasta vähennettiin siis se määrä, minkä verran A oli autosta saanut käyttöhyötyä siltä ajalta, kun se oli auton omistanut ja se oli ollut käytettävissä. Hovioikeus katsoi, että seisontapäiväkorvaus ei ollut virheestä johtuva kuluerä, vaan korvausvaatimus siitä, ettei autoa voinut käyttää. Koska kaupan purkautuessa, osapuolten suoritukset palautuvat siihen tilaan, mikä oli ollut ennen kauppaa, ei B ollut velvollinen korvaamaan A:lle seisontapäiviltä korvausta.
Asian käsittely korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa ja A vaati korkeimmalle oikeudelle toimittamassaan valituksessa, että B velvoitetaan korvaamaan auton seisonta-ajasta aiheutunut vahinko. B vaati, että valitus hylätään. Korkeimmassa oikeudessa selvitettäväksi jäi kysymys, että onko A:lla kaupan purkamisen ohella oikeus vahingonkorvaukseen auton käyttöhyödyn menetyksestä auton liikennekäytöstä poistamisen jälkeiseltä ajalta.
Korkeimman oikeuden mukaan kaupan tultua puretuksi, ostajalla on oikeus vaatia vahingonkorvausta. Kaupan purkautuessa korvattavaksi voi siis tulla vahinko, joka on aiheutunut siitä, ettei kaupan kohdetta sen virheellisyyden vuoksi ole voitu käyttää tarkoitetulla tavalla. Tämä saattaa aiheuttaa ostajalle myös suoranaisia kuluja korvaavien palveluiden käytöstä.
A oli joutunut poistamaan auton liikennekäytöstä hieman yli kaksi kuukautta auton ostamisen jälkeen. A:lle on siten aiheutunut auton käyttöhyödyn menetyksestä vahinkoa, jota toisaalta vähentää hänen kyseiselle taloudelliselle sijoitukselleen tuleva tuotto sikäli kuin kauppahinnan palautukselle on kauppalain mukaan maksettava korkoa. Jos vahingon määrästä ei ole tarkkaa selvitystä, niin tuomioistuin arvioi määrän (oikeudenkäymiskaari 17:2.3).
Korkeimman oikeuden mukaan käyttöhyödyn menetys on välillinen vahinko ja ostajalla on oikeus korvaukseen vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta myyjän puolella tai jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Arvioitavaksi tuli, oliko virhe tai vahinko johtunut huolimattomuudesta B:n puolella.
Korkein oikeus katsoi, että auto oli ennen kaupantekoa ollut B:n omistuksessa vain muutaman viikon ennen sen myymistä A:lle. B oli omistusaikanaan vaihtanut autoon öljyn ja auto oli hyväksytty katsastuksessa, johon kuului pakokaasupäästöjen tarkastus. Korkein oikeus katsoi, ettei B ollut tietoinen auton virheestä eikä B ollut siten antanut tavaran markkinoinnissa tai kauppaa tehtäessä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja autosta. Korkein oikeus katsoi, ettei A ollut osoittanut seikkaa, jonka perusteella virheen tai vahingon olisi katsottava johtuneen B: huolimattomuudesta.
Korkein oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen käyttöhyödyn menetyksestä.
Yhteenveto
A oli ostanut B:ltä hyväkuntoisena markkinoidun henkilöauton ja maksanut siitä 3 000 euroa. Auto oli pian kaupanteon jälkeen jouduttu laittamaan pois liikennekäytöstä vian vuoksi. A:lla oli oikeus kaupan purkuun ja korvaukseen ylimääräisestä moottoriöljystä. Korkein oikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta vahingonkorvaukseen käyttöhyödyn menetyksestä, koska B ei ollut tietoinen auton viasta eikä B:n puolelta ollut osoitettu laiminlyöntiä tai muutakaan seikkaa, jonka perusteella virheen tai vahingon olisi katsottava johtuneen huolimattomuudesta.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
Julia Sieppi
OTM (väitöskirjatutkija), HHJ
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
Kommentare