Valtiontukien takaisinperintä on usein yritykselle katastrofaalinen tilanne. Tukieurot on yleensä käytetty jo aikoja sitten, mutta takaisinperittävät tuet on silti palautettava. Tästä syystä näistä riidellään usein hallintoprosessissa. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi valtiontuen takaisinperintään liittyviä seikkoja. Olen kirjoittanut oman väitöskirjani valtiontukisääntelystä ja olen myös kirjoittanut aiheesta blogiin aiemmin. Näitä kirjoituksia löydät näiden linkkien takaa.
Valtiontuen takaisinperinnästä – EU-sääntely
Valtiontuet ovat EU-tasolla erittäin tiukasti säänneltyjä. Tämä aiheuttaa jossain määrin yllätyksiä tuensaajille, koska kansallisilla viranomaisilla on lopulta hyvin vähän liikkumavaraa silloin, kun tukia aletaan perimään takaisin. Takaisinperinnän mahdollisuus ja velvoite siihen perustuvat EU-tuomioistuimen vanhaan oikeuskäytäntöön, vuoden 1970 tapaukseen C-70/72 komissio v. Saksa. Valtiontukien takaisinperintä on voimassa olevaa EU-oikeutta, ja jäsenvaltioilla ei ole valinnanvaraa siinä, peritäänkö tukia takaisin vai ei.
Nykyisillään takaisinperinnän keskeinen sääntely on EU-asetuksessa 2015/1589. Tämän asetuksen artikla 16 sisältää tukien takaisinperinnän pääsäännön:
”1. Sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta, jäljempänä ’takaisinperimistä koskeva päätös’. Komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi unionin lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.
2. Takaisinperimistä koskevan päätöksen nojalla takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti.
3. Takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin tuomioistuimen SEUT-sopimuksen 278 artiklan nojalla antamien määräysten soveltamista. Tämän toteuttamiseksi, ja jos asia on jonkin kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä, asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki oikeudellisissa järjestelmissään käytettävissä olevat tarpeelliset toimenpiteet, mukaan lukien tilapäiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännön soveltamista.”
Käytännössä asetus velvoittaa EU-komissiota asettamaan jäsenvaltioille takaisinperintävelvoitteen. Koska valtiontuki on jäsenvaltion myöntämä, jäsenvaltion on myös perittävä se takaisin. Artiklan ensimmäisessä kohdassa mainitaan, että takaisinperintää ei saa vaatia, jos se olisi jonkin EU:n oikeusperiaatteen vastaista. Tällä tarkoitetaan luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita.
Luottamuksensuojalla tarkoitetaan valtiontukisääntelyn yhteydessä varsin eri asiaa kuin kansallisessa hallintomenettelyssä. EU-tuomioistuimessa on todettu, että luottamuksensuojaa on mahdollista saada vain, jos tuensaaja on huolellisesti selvittänyt, onko jäsenvaltio noudattanut EU:n valtiontukisääntelyä. Käytännössä siis EU:n sääntöjen vastaisesti myönnetyt tuet on perittävä aina takaisin. Näille on myös maksettava korkoa.
Valtiontukisääntöjen tapauksessa takaisinperintä vanhenee kymmenessä vuodessa menettelyasetuksen 17 artiklan mukaisesti:
”1. Komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa.
2. Vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuen saajalle joko yksittäisenä tukena tai tukiohjelmaan kuuluvana tukena. Sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät vanhentumisajan. Vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytyksen jälkeen. Vanhentumisaikaa laskettaessa ei oteta huomioon aikaa, jona komission päätös on Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltävänä.
3. Tuki, jonka osalta vanhentumisaika on kulunut umpeen, katsotaan voimassa olevaksi tueksi.”
Käytännössä komission tekemä päätös siitä, että tuki on perittävä takaisin, katkaisee vanhentumisajan. Myös kansallisten viranomaisten päätökset periä tukia takaisin katkaisevat vanhentumisajan.
EU-komissio on täsmentänyt valtiontuen takaisinperintään liittyviä menettelyitä komission tiedoksiannossa 2019/C 247/01 sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnästä. Tässä asetuksessa lähinnä täsmennetään, miten jäsenvaltioiden on toimittava takaisinperinnässä, jotta ne eivät rikkoisi EU-sopimuksia. Yksi mielenkiintoinen kohta tiedoksiannossa on sen 52-kohta, jonka mukaan:
”Jäsenvaltion on määriteltävä ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet viipymättä. Tämän saavuttamiseksi asian omaisen jäsenvaltion on ehkä annettava uusia säädöksiä tai hylättävä kansallisen lainsäädännön sellaisia säännöksiä, jotka eivät mahdollista todettujen ongelmien nopeaa poistamista. Tuen takaisinperimiseksi tehtyjen yritysten tulee lisäksi olla perusteellisia, ja niistä on esitettävä asianmukaista näyttöä.”
Käytännössä kohta tarkoittaa, että jos jäsenvaltion lainsäädäntö ei mahdollista tukien takaisinperintää, on kansallista lainsäädäntöä muutettava.
Kotimaisesta lainsäädännöstä
Suomessa takaisinperinnästä on erillinen lakinsa, laki eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta. Lain 1 § sisältää takaisinperinnän sääntelyn:
” Euroopan komission tekemä päätös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen maksamisen keskeyttämisestä tai takaisinperimisestä on pantava Suomessa viipymättä täytäntöön. Täytäntöönpanon on velvollinen suorittamaan se viranomainen, joka on myöntänyt kyseisen tuen. Jos tuen on myöntänyt muu kuin viranomainen, täytäntöönpanoon on velvollinen ryhtymään se viranomainen, joka yksin tai yhdessä muiden viranomaisten kanssa käyttää määräysvaltaa tuen myöntäneessä yhteisössä. Jos komission päätöksen ja tämän momentin perusteella ei ole mahdollista yksilöidä toimivaltaista viranomaista, takaisinperinnän täytäntöönpanosta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö, jäljempänä ministeriö.
Komission takaisinperintäpäätös pannaan täytäntöön takaisinperinnästä vastuussa olevan viranomaisen päätöksellä. Päätöksessä on yksilöitävä tuen takaisinmaksuun velvolliset yritykset, takaisinperittävä määrä ja sille maksettava korko sekä muut tarpeelliset seikat siten kuin komission päätöksessä määrätään.
Takaisinperinnän täytäntöönpanoa koskeva kansallisen viranomaisen päätös voidaan panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä. Päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Päätös on pantava täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.”
Pykälä sisältää hyvin selkeän velvoitteen: komission päätös tuen takaisinperinnästä on pantava täytäntöön. Tästä päätöksestä voidaan valittaa kansalliseen hallintotuomioistuimeen tai EU-tuomioistuimeen. EU-tuomioistuimeen valitetaan SEUT 263 artiklan nojalla:
”Euroopan unionin tuomioistuin tutkii lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten sekä neuvoston, komission ja Euroopan keskuspankin säädösten laillisuuden, suosituksia ja lausuntoja lukuun ottamatta, samoin kuin Euroopan parlamentin ja Eurooppa-neuvoston sellaisten säädösten laillisuuden, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin. Tuomioistuin valvoo myös unionin elinten ja laitosten sellaisten säädösten laillisuutta, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin.
Tässä tarkoituksessa tuomioistuimella on toimivalta ratkaista jäsenvaltion, Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission kanne, jonka perusteena on toimivallan puuttuminen, olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, perussopimusten tai sen soveltamista koskevan oikeussäännön rikkominen taikka harkintavallan väärinkäyttö.
Tuomioistuimella on samoin edellytyksin toimivalta ratkaista tilintarkastustuomioistuimen, Euroopan keskuspankin ja alueiden komitean oikeuksiensa turvaamiseksi nostamat kanteet.
Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.
Unionin elinten ja laitosten perustamissäädöksissä voidaan säätää erityisistä edellytyksistä ja menettelysäännöistä, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kannetta kyseisten elinten tai laitosten sellaisten säädösten johdosta, joiden tarkoituksena on tuottaa näitä henkilöitä koskevia oikeusvaikutuksia.
Tässä artiklassa tarkoitettu kanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei säädöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon.”
Koska valtiontukien takaisinperintäpäätös on EU-komission päätös, joka koskee tiettyä yritystä eli oikeushenkilöä, voi tämä yritys nostaa kanteen EU-tuomioistuimessa. Käytännössä kuitenkin suurin osa takaisinperinnöistä tapahtuu kansallisen viranomaisen päätöksellä. Tällaiset takaisinperinnät johtuvat siitä, että tietty yritys ei ole noudattanut tukeen liittyviä ehtoja. Kun kyseessä on kokonaan kansallisten viranomaisten päätöksellä tapahtuva takaisinperintä, perustuu valitus yleensä siihen, että tukiehtoja on noudatettu riittävästi. Näissäkin tapauksissa on mahdollista hakea ennakkoratkaisua EU-tuomioistuimelta, jos kyseinen hallintoriita perustuu EU-sääntelyn tulkintaan.
Yhteenveto
Valtiontukien takaisinperintä on pitkälti EU-oikeutta, minkä vuoksi takaisinperinnän riitauttaminen on vaikeaa. Asianomaisen tuki-instrumentin lisäksi on ymmärrettävä luottamuksensuojan sisältöä EU-oikeudessa, ja valtiontukien takaisinperinnän yleisiä menettelysääntöjä. Tämän lisäksi tuki-instrumentteihin liittyy EU-sääntelyä, mikä voi johtaa tarpeeseen esittää EU-tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments