Viikon blogikirjoitus liittyy aiheeseen, jota pohdin kesälomallani mökillä järven rannalla, veropetoksen erityistilanteeseen eli veropetokseen konkurssitilanteessa. Kirjoitus on raskaasta aiheestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, kerronnaltaan hieman normaalia juoksevampi näin kesäloman kunniaksi. Käyn tässä blogikirjoituksessa yleisimpiä syitä, jotka johtavat veropetostuomioon maksukyvyttömyystilanteessa. Veropetostuomio konkurssin jälkeen ei sinänsä ole kovin intuitiivinen, koska yleensä konkurssi johtuu runsaasti tappioista, jolloin veroa ei luonnollisesti tulisi maksettavaksi.
Veropetostuomio taas yleensä liittyy siihen, että veroja ei ole maksettu tilanteessa, jossa niitä tulisi maksaa, ja menettelyyn liittyy jonkinlaista epärehellisyyttä. Käyn tässä kirjoituksessa läpi lyhyesti veropetoksen ja törkeän veropetoksen tunnusmerkistön, ja sen jälkeen tarkastelen muutamaa tyyppitilannetta.
Veropetos ja törkeä veropetos
Olen kirjoittanut veropetoksesta ja törkeästä veropetoksesta aiemmin laajemmin kirjoituksessani, jonka löydät tästä. Olen myös kirjoittanut aiheesta useita erilaisia erikoistapauksia käsitteleviä blogeja, jotka löydät tämän kirjoituksen alaosasta. Veropetoksen tunnusmerkistö on rikoslain 29:1 §:ssä ja se kuuluu seuraavasti:
”Joka
1) antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta,
2) salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan,
3) veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai
4) muuten petollisesti,
aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen, on tuomittava veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Käytännössä veropetoksen tunnusmerkistö täyttyy tyyppitilanteissa silloin, kun henkilö tai yritys antaa väärän veroilmoituksen henkilöverotuksessa, elinkeinoverotuksessa tai arvonlisäverotuksessa, tai jättää ilmoituksen kokonaan antamatta. Veropetos muuttuu törkeästi, jos se täyttää rikoslain 29:2 §:ssä määritellyn kriteerin:
”Jos veropetoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.”
Käytännössä yleensä veropetos muuttuu törkeäksi rikoshyödyn määrän perusteella. Oikeuskäytännössä raja on asettunut muutamaan kymmeneen tuhanteen euroon, yleensä lähemmäksi kymmentä kuin sataa tuhatta euroa. Suunnitelmalliset teot, joissa rikoshyödyt jäävät pieniksi, ovat huomattavasti harvinaisempia.
Tyyppitapaus 1: ”rehellinen veropetos”
Ensimmäinen konkurssiin liittyvä tyyppitapaus veropetoksesta on niin sanottu ”rehellinen veropetos”. Tällä tarkoitan veropetosta, jossa yrittäjä ei ole pyrkinytkään hoitamaan verotukseen liittyviä velvoitteitaan asianmukaisesti, vaan on myynyt kirjanpidon ohi, kirjannut yritykselle sille kuulumattomia kuluja, tai vain jättänyt kokonaan kirjanpidon ja veroilmoitukset tekemättä pyrkien välttämään verojen maksua.
Nämä voidaan kuvata konkurssiin liittyen yhtenä tyyppitapauksena, vaikka muutoin tekotavat eroavat paljon. Yhtenäistä näille on se, että yrittäjä on pyrkinyt aktiivisesti hyötymään siitä, että hän ei joudu suorittamaan veroja asianmukaisesti. Tapauksiin liittyy usein suunnitelmallisuutta, väärää kirjanpitoa tai täydellistä piittaamattomuutta kirjanpitoon ja verotukseen liittyvien velvoitteiden hoitamisesta. Tämä ilmenee esimerkiksi kirjanpidon puuttumisena kokonaan tai veroilmoituksien tekemistä vastoin kirjanpitoon kirjattua.
Nämä tapaukset ovat yleensä sellaisia, missä pätevä talousrikosjuristi voi kertoa jo ensimmäisen poliisikuulustelun jälkeen, että asiassa tulee tuomio. Talousrikosjuristin rooli korostuu kuitenkin rangaistuksen ja tuomittavan vahingonkorvauksen määrässä. Näissä on syytä huomioida, että vaikka verot on vältetty osakeyhtiöllä, kaikki verovahingot tuomitaan maksettavaksi yrittäjälle henkilökohtaisesti. Verorikoksissa rangaistuksen mittaaminen perustuu myös hyvin vahvasti vältettyjen verojen määrään. Käytännössä ehdottoman ja ehdollisen vankeuden raja kulkee ensikertalaisella noin 0,9-1M€ tasossa. Voit lukea aiheesta enemmän tästä kirjoituksesta.
Näissä juttutyypeissä tyypillistä on, että rikoshyöty arvioidaan, koska luotettavaa selvitystä tuloista ja menoista ei ole saatavilla. Talousrikosjuristin keskeinen rooli näissä on argumentoida Verohallinnon ja syyttäjän arvioita vastaan ja pyrkiä saamaan tuomioon päätyvä euromäärä pienemmäksi kuin mitä Verohallinto ja syyttäjä vaativat. Näissä voidaan päätyä useiden tuhansien eurojen eroihin, millä on merkitystä sekä vankeusrangaistuksen että vahingonkorvausvastuun kannalta.
Tyyppitapaus 2: tekemättä jäänyt kirjanpito
Konkursseihin liittyy usein se, että kirjanpitoa ei ole tehty loppuun asti. Kirjanpito juoksee muutoinkin usein kuukauden tai pari jäljessä verrattuna liiketapahtumiin niin, että kirjanpito pysyy perässä lähinnä alv-ilmoitusten määräaikojen verran. Konkurssin osuessa kohdalle nämä viimeiset pari kuukautta ovat yleensä monelta osin tekemättä jo kirjanpidon tyypillisestä aikataulusta johtuen. Tämä ei yleensä johda vielä ongelmiin, vaikkakin arvonlisäverotuksen tekeminen arviolla voi nostaa Verohallinnon vaatimuksia merkittävästi verrattuna siihen, mihin olisi päädytty loppuun asti tehdyllä kirjanpidolla.
Tilanne muuttuu kuitenkin huomattavasti pahemmaksi, jos maksukyvyttömyysaika muodostuu pitkäksi ja kirjanpitäjän laskuja jää maksamatta pitkältä ajalta.
Veroilmoitusta ei myöskään ole mahdollista antaa ilman asianmukaisesti tehtyä kirjanpitoa. Tällöin päädytään usein veropetoksen kolmanteen tekotapaan: ”Joka veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi”.
Vaikka menettelyn tavoite ei sinänsä ole välttämättä jättää veroja maksamatta, vaan ilmoituksia ei voida antaa maksukyvyttömyyden vuoksi koska kirjanpitoa ei ole, lopputulos on yrittäjän kannalta sama: rikostuomio. Olen kirjoittanut tästä aiemmin kirjanpitorikoksen näkökulmasta sekä akateemisesti että tässä blogissa, löydät kirjoituksen ja viittauksen artikkeliin tästä.
Näissä tapauksissa talousrikosjuristin tehtäväksi jää yleensä pyrkiä yllä kuvattua vastaavasti osoittamaan, mikäli Verohallinnon ja syyttäjän arvio vältetyn veron määrästä on liian korkea. Toinen keskeinen seikka on pyrkiä osoittamaan, että ilmoitukset ovat jääneet tekemättä maksukyvyttömyyden vuoksi eikä menettelyn tarkoituksena ole ollut välttää veroa. Vaikka tämä ei vapauta tuomiosta kokonaan, muuttuu teko usein hyvällä moitittavuusargumentaatiolla törkeästä tekomuodosta perusmuotoiseksi, mikä voi jo tarkoittaa eroa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä.
Tyyppitapaus 3: osakaslaina
Usein konkurssissa joudutaan setvimään myös osakaslainaan liittyviä kysymyksiä. Yrittäjä on saattanut lainata rahaa yrityksestä tarkoituksella, usein maksaakseen omia elantomenojaan silloin, kun hän ei kykene nostamaan palkkaa yrityksestä. Usein yrittäjä on myös toiminut niin, että hän on nostanut rahaa yrityksen tililtä itselleen ja kirjanpitäjä on myöhemmin kirjannut nämä palkaksi ja hoitanut verot ja muut lakisääteiset maksut niistä. Jos kirjanpitoon ei ole enää varaa, niin näiden maksujen jälkikäteinen kirjaaminen palkaksi on voinut jäädä hoitamatta.
Osakaslainasta tulisi maksaa veroa 30 % lainan pääomasta, verovelvollinen tästä on yrittäjä henkilökohtaisesti. Usein maksukyvyttömyystilanteessa myös tämä jää hoitamatta, kun kirjanpitäjä ei maksamattomien laskujen vuoksi ohjeista hoitamaan asiaa. Jälkeenpäin Verohallinto tekee usein rikosilmoituksen asiasta, jos osakaslainan summat muodostuvat suureksi.
Olen käsitellyt tätä teemaa laajemmin aiemmassa blogikirjoituksessani. Asiassa on syytä korostaa sitä, että konkurssin jälkeen aiempia rahanostoja tililtä ei voi enää selittää palkaksi, jos niistä ei ole tehty asianmukaisia kirjauksia kirjanpitoon ja hoidettu lakisääteisiä ilmoituksia, kuten tulorekisteri-ilmoitusta. Veroja ja eläkemaksuja ei ole pakko maksaa tästä palkasta, kunhan kirjanpito ja ilmoitukset ovat kunnossa.
Näissä tapauksissa talousrikosjuristin rooli jää suhteellisen pieneksi verorikoksen kannalta. Asiaan liittyy tosin yleensä velallisen epärehellisyysrikos, jota käsittelen myös yllä mainitussa blogikirjoituksessa. Näissä juristin rooli muodostuu suuremmaksi, koska asiassa voi lieventää rikosvastuuta argumentoida usealla eri tavalla, joita käsittelen myöhemmin toisessa kirjoituksessa.
Yhteenvetoa
Konkurssi saattaa johtaa usein ikäviin yllätyksiin. Ikävimpiä näistä ovat syytteet kirjanpito-, vero- ja velallisen rikoksista. Vaikka ammattikunnan työn tärkeyttä tekisi mieli korostaa, niin joudun toteamaan, että talousrikosasiat eivät usein ole läheskään niin yksiselitteisiä kuin esimerkiksi henki- ja väkivaltarikokset. Aiheeseen perehtynyt juristi voi tehdä hyvinkin suuren eron talousrikosasiassa verrattuna yleisjuristiin, joka tekee kaikkea testamenteista talokauppoihin.
Koska blogikirjoitus on tehty lakitoimiston sivuille eli markkinointitarkoituksessa niin loppuun täytyy lisätä pakollinen itsekehu. Olen itse KHT-tilintarkastaja ja käyn tällä hetkellä vuosittain läpi tilintarkastajan roolissa yli viidenkymmenen yhtiön kirjanpidon. Suomessa on käsitykseni mukaan kaksi ihmistä, jotka ovat KHT-tilintarkastajia ja saavat avustaa oikeudenkäynnissä. Talousrikosasiassa tämä tarkoittaa yleensä, että olen oikeussalin ainoa ihminen, joka on elämässään kertaakaan nähnyt kirjanpidon, tai osaan lainkaan tulkita sitä. Tämän lisäksi olen myös kirjoittanut useita akateemisia artikkeleita talousrikoksista, mitkä ovat hyviä lähteitä siihen, miten lakia tulisi tulkita.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
コメント