Lainvoimaisen tuomion purkaminen on harvinainen poikkeus. Tuoreessa ennakkopäätöksessään korkein hallinto-oikeus tarkasteli, voisiko verotuspäätöksen purkamisten perusteena olla se, että korkein hallinto-oikeus oli antanut aikaisemmin ennakkopäätöksen, jolla tulkittiin verolainsäädäntöä aiemmasta poikkeavalla tavalla. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen taustat, keskeiset oikeusohjeet sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.
Lainvoimaisen tuomion purkaminen
Lainvoimainen hallintopäätös voidaan purkaa vain hyvin poikkeavassa tapauksessa. Tätä koskeva säännös on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:ssä:
”Korkein hallinto-oikeus voi purkaa lainvoimaisen hallintopäätöksen tai hallintotuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen, jos:
1) asianosaiselle ei ole annettu oikeutta tulla kuulluksi tai asian käsittelyssä on tapahtunut muu menettelyvirhe;
2) päätös perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;
3) asiaan on tullut uutta selvitystä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa asiaan, eikä johdu hakijasta, että selvitystä ei ole aikanaan esitetty;
4) päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy ilmi, miten asia on ratkaistu.
Päätöksen saa purkaa vain, jos päätös loukkaa yksityisen oikeutta tai jos yleinen etu vaatii päätöksen purkamista.”
Lainvoimaisten päätösten pysyvyys on hyvin vahva pääsääntö, josta voidaan poiketa vain painavilla perusteilla. Tällaisia painavia periaatteita ovat ilmeiset virheet päätöksessä, vakavat menettelyvirheet sekä päätöksen tekeminen puutteellisilla tiedoilla. Vain korkein hallinto-oikeus voi purkaa lainvoimaisen päätöksen. Kynnys tälle on korkea, ja oikeuskäytännössä onkin edellytetty, että lakia on tullut soveltaa kiistatta ja selvästi päätöksen aikana vallinneen oikeustilan vastaisesti. Pelkästään tulkintaerot viranomaisten ja tuomioistuinten välillä eivät oikeuta purkuun.
Luottamuksensuoja
Luottamuksensuojan periaate on verotusmenettelylain 26 §:ssä:
”Jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jos ei erityisistä syistä muuta johdu. Jos vero kuitenkin maksuunpannaan, veroon liittyvät korkoseuraamukset voidaan jättää perimättä ja veronkorotus määräämättä kokonaan tai osittain, jos korkoseuraamusten perintä ja veronkorotuksen määrääminen olisivat asian tulkinnanvaraisuuden tai epäselvyyden vuoksi kohtuuttomia.”
Jotta luottamuksensuoja voitaisiin saada, tulee verovelvollisen toimia vilpittömässä mielessä eli hänen tulee uskoa siihen, että viranomaisen ohjeet pitävät paikkansa. Verovelvollinen voi luottaa lähtökohtaisesti viranomaisen antamiin ohjeisiin tai käytäntöön. Asian on kuitenkin oltava myös tulkinnanvarainen tai epäselvä, eli selkeässä asiassa saadun virheellisen ohjeen nojalla ei voi toimia.
Jos verovelvollinen saa luottamuksensuojan, ei asiaa voi ratkaista enää hänen vahingokseen.
Tapauksen taustat
Verohallinto toimitti yksityishenkilö A:n verotuksen aikanaan vuosina 2015-2017 niin, että A:n saamia osinkoja B Oy:ltä ei katsottu työpanososingoiksi. Verohallinto teki näihin päätöksiin 24.11.2020 oikaisun verovelvollisen vahingoksi ja katsoi näiden osinkojen olevan työpanososinkoja. Oikaisu perustui B Oy:n verotuksesta tehtyyn Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen 28.12.2019. Päätöksessä hallinto-oikeus katsoi, että osingon määrä perustui osakkaiden henkilökohtaiseen työpanokseen, jolloin kysymys oli työpanososingosta.
Tapauksen teki kimurantiksi se, että verotarkastaja teki 1.12.2016 B Oy:lle ennakkotiedon siitä, että osinkoa ei tulla esittämään työpanososingoksi. Verohallinto myös teki 21.12.2016 päätöksen, että kyseessä ei ollut työpanososinko. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö kuitenkin haki muutosta tähän ratkaisuun ja Helsingin hallinto-oikeus katsoi osingon työpanososingoksi mainitulla päätöksellään. Sekä Verohallinto että hallinto-oikeus katsoivat, että B Oy ei ollut saanut luottamuksensuojaa tilanteessa.
B Oy:n osakas A valitti kuitenkin häntä koskevista verotuspäätöksistä hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus antoi asiassa ennakkoratkaisun KHO 2023:63. Ratkaisussa korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n luottamusta olisi tullut suojata Verohallinnon nimenomaisen kannanoton ja ennakonpidätysvelvollisuutta koskevan päätöksen vuoksi. Korkein hallinto-oikeus kumosi verotuksen oikaisut vuosilta 2015-2017. Samalla päätöksellä korkein hallinto-oikeus kumosi noin 80 muun B Oy:n osakkaan verotuksen samasta asiasta.
Yksityishenkilö C ei hakenut muutosta aikanaan ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 2023:63 ei koskenut häntä. Työpanososinko jäi siis hänen osaltaan voimaan. C toimitti 7.5.2024 purkuhakemuksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaati, että Verohallinnon 24.11.2020 antamat päätökset puretaan luottamuksensuojan vuoksi. C argumentoi asiassa, että Verohallinnon tulkinta luottamuksensuojasta oli niin ilmeisen väärä, että päätökset tulisi purkaa. C argumentoi myös sitä, että asiassa on tullut uutta tietoa, koska muille hakijoille on myönnetty asiassa luottamuksensuoja. C:n mukaan hänen olosuhteensa eivät poikenneet muista hakijoista tapauksessa.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö antoi asiassa vastineen ja vaati, että valitus hylätään. Oikeudenvalvontayksikkö lausui vastineessaan, että korkein hallinto-oikeus oli linjannut ennakkopäätöksessään luottamuksensuojaa eri tavalla kuin aikaisemmassa oikeuskäytännössä. Tältä osin Verohallinto ei ole voinut ratkaista asiaa kiistatta väärin.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus totesi, että Verohallinto oli tapauksessa arvioinut purkuhakemuksen kohteena olevissa päätöksissään luottamuksensuojaa eri tavoin kuin korkein hallinto-oikeus ennakkopäätöksessään. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että Verohallinto ei tältä osin ollut soveltanut lakia selvästi ja kiistatta oikeustilan vastaisesti. Tämän vuoksi purkuhakemuksessa esitetty lain kiistaton väärä soveltaminen ei toteutunut.
Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että myöhemmin annettu uusi ennakkopäätös ei ole sellainen selvitys, jonka perusteella myöhemmin annettu päätös voitaisiin purkaa. Asiaan ei korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan vaikuttanut se, että korkein hallinto-oikeus oli aiemman päätöksen yhteydessä myöntänyt luottamuksensuojan useille muille valittajille. Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että asiassa ei ollut tapahtunut sellaista kuulemisvirhettä, jonka vuoksi päätöksiä olisi purettava.
Mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus hylkäsi purkuhakemuksen.
Yhteenveto
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu on monesta näkökulmasta looginen. Korkein hallinto-oikeus on antanut aikaisemmin ennakkoratkaisun aiheesta. Ennakkoratkaisuja ei yleensä anneta selkeistä kysymyksistä. Tämän lisäksi toisenlainen ratkaisu olisi johtanut siihen, että käytännössä jokainen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu mahdollistaisi sen, että päätöstä vastaavassa tilanteessa olevat henkilöt voisivat enemmän tai vähemmän tehokkaasti hakea purkua. Tämä ei ole ylimääräisen muutoksenhaun tarkoitus.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Juristi, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments